Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun koiranpentu seuraa koko ajan
14.12.2019 |
Meillä 4kk ikäinen koiranpentu, jonka kanssa olen alkanut kokemaan ongelmaksi sen, että se seuraa minua ihan koko ajan. On kuin olisi jokin näkymätön naru kiinnitettynä koiraan.
Muita perheenjäseniä ei seuraa samalla tavalla.
Kun menen vessaan tai vaikkapa suihkuun, koira istuu oven takana koko sen ajan. Koira ei kykene nukkumaan päivällä, jos minä en ole paikallani. Usein istun sohvalle katsomaan telkkaria vain siksi, että koira nukkuisi välillä, ja alkaakin nukkumaan, mutta välittömästi kun nousen ylös, koirakin pomppaa ylös ja lähtee perääni.
Kiellän välillä tulemasta perässä, jolloin istuu hetkeksi alas ja tuijottaa minua koko ajan, mutta kun häviän näkyvistä, niin lähtee heti perään.
Lapset ja mies yrittää pitää koiran huomion itsessään välillä, mutta koira ei piittaa heistä pätkääkään siinä vaiheessa, kun minä yritän poistua paikalta. Siellä vessassakin kun olen ja koira odottaa oven takana, ei lähde mihinkään vaikka kuinka joku yrittäisi kutsua sen pois.
Pennun jäädessä yksin ei ole ongelmaa. Olen videokuvannut koiraa tämän yksinollessa, ja tuolloin lähinnä nukkuu, järsii luuta, käy juomassa vettä ja seurailee kissaa.
Ulkona kun olen koiran kanssa, se seuraa minua sielläkin. Mikä on toki hyvä sinänsä, ettei ainakaan yritä karkailla.
Koen todella rasittavaksi sen, kun jaloissa on jatkuvasti joku kiinni ja todella usein olen potkaissut koiraa vahingossa, kun on aina tiellä. Päällekin olen meinannut astua.
Miten tästä käytöksestä pääsee eroon?
Koira on sekoitus kolmea pientä rotua, jos rodulla on merkitystä. Yksi roduista on vahtikoiraa, muut seura.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Minun sakemannini on ihan samanlainen. Nytkin se makaa tuossa vieressä tuijottamassa ja toivottavasti on vielä useamman vuoden seurana. Tämäkään tapaus ei nuku päiväunia (käskystä toki menee petiinsä ja pysyy siellä kunnes kutsun) jollen sitten mene sen kanssa nukkumaan, jolloin poika nukahtaa parissa minuutissa tai tarkoituksellisesti väsytä sitä esim. älypeleillä. Ehkä sinunkin koirallesi tuo käytös tulee nimenomaan sen vahtikoiran puolelta eikä niinkään seurakoiran, joille kelpaa yleensä kuka tahansa perheenjäsen.
Jättääkö sinunkin koirasi unet heti sikseen, kun lähdet liikkeelle? Nukkuuko siis sen verran kevyesti, että "vahtii" sinua myös "nukkuessaan"?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun sakemannini on ihan samanlainen. Nytkin se makaa tuossa vieressä tuijottamassa ja toivottavasti on vielä useamman vuoden seurana. Tämäkään tapaus ei nuku päiväunia (käskystä toki menee petiinsä ja pysyy siellä kunnes kutsun) jollen sitten mene sen kanssa nukkumaan, jolloin poika nukahtaa parissa minuutissa tai tarkoituksellisesti väsytä sitä esim. älypeleillä. Ehkä sinunkin koirallesi tuo käytös tulee nimenomaan sen vahtikoiran puolelta eikä niinkään seurakoiran, joille kelpaa yleensä kuka tahansa perheenjäsen.
Jättääkö sinunkin koirasi unet heti sikseen, kun lähdet liikkeelle? Nukkuuko siis sen verran kevyesti, että "vahtii" sinua myös "nukkuessaan"?
Ap
Kyllä. Tämä tosin aikuisena ja koulutettuna koirana jää paikoilleen käskystä, joten ei lähde seuraamaan esim. yöllä vessaan jos komennan sitä odottamaan.
Mun koira teki pentuna samaa ja tekee hieman lievennettynä edelleen, on nyt 4v. Odottaa minua usein vessan ovella tai tahtoo vessaan mukaan (erityisesti vieraammissa paikoissa). Jos siirryn toiseen huoneeseen, lähtee usein perään katsomaan, mihin menen. Mieheeni ei ole yhtä leimaantunut. Lepäilee kyllä kun olemme kotona ja seurailee samalla touhuja makuultaan, mutta pitää tarkkaan silmällä meitä molempia, erityisesti minua. Paimenrotu ja tällä yksilöllä on selvästi todella voimakas laumavietti.
En ärsyynny, koska rakastan koiraani. Se kokee "tehtäväkseen" vahtia meitä ja tämä käytös on sille luonteenomaista. Pentuna rauhoittuminen oli sille vaikeaa ja muistan hyvin tuon, että piti olla aivan paikallaan, jotta koira pysyi unessa. Mutta tämäkin on koiralle luonteenomaista. "Koiranuni" ei ole mikään sattuma sanana.
Koira oppii kyllä väistämään sinua/varomaan jalkojasi ennen pitkään, jos vielä on ongelmana että meinaat astua päälle tms. Muista, että 4kk pentu on todella, TODELLA pieni vielä, ei se lähtökohtaisesti ymmärrä vielä mitään maailmasta tai teidän toiminnastanne, mutta luottaa sinuun ja haluaa hakea nimenomaan sinulta turvaa ja ohjausta.
Vierailija kirjoitti:
Mun koira teki pentuna samaa ja tekee hieman lievennettynä edelleen, on nyt 4v. Odottaa minua usein vessan ovella tai tahtoo vessaan mukaan (erityisesti vieraammissa paikoissa). Jos siirryn toiseen huoneeseen, lähtee usein perään katsomaan, mihin menen. Mieheeni ei ole yhtä leimaantunut. Lepäilee kyllä kun olemme kotona ja seurailee samalla touhuja makuultaan, mutta pitää tarkkaan silmällä meitä molempia, erityisesti minua. Paimenrotu ja tällä yksilöllä on selvästi todella voimakas laumavietti.
En ärsyynny, koska rakastan koiraani. Se kokee "tehtäväkseen" vahtia meitä ja tämä käytös on sille luonteenomaista. Pentuna rauhoittuminen oli sille vaikeaa ja muistan hyvin tuon, että piti olla aivan paikallaan, jotta koira pysyi unessa. Mutta tämäkin on koiralle luonteenomaista. "Koiranuni" ei ole mikään sattuma sanana.
Koira oppii kyllä väistämään sinua/varomaan jalkojasi ennen pitkään, jos vielä on ongelmana että meinaat astua päälle tms. Muista, että 4kk pentu on todella, TODELLA pieni vielä, ei se lähtökohtaisesti ymmärrä vielä mitään maailmasta tai teidän toiminnastanne, mutta luottaa sinuun ja haluaa hakea nimenomaan sinulta turvaa ja ohjausta.
Ap, tuota ylläolevaa kommenttia komppaan minäkin, jolla pitkä kokemus myös ongrlmakoirista.
Jos tuo käytös ärsyttää sinua jo tässä ajassa noin paljon, niin ihan vaan vinkkinä, että noin nuori koira ehtisi vielä tottua uuteen kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Mun koira teki pentuna samaa ja tekee hieman lievennettynä edelleen, on nyt 4v. Odottaa minua usein vessan ovella tai tahtoo vessaan mukaan (erityisesti vieraammissa paikoissa). Jos siirryn toiseen huoneeseen, lähtee usein perään katsomaan, mihin menen. Mieheeni ei ole yhtä leimaantunut. Lepäilee kyllä kun olemme kotona ja seurailee samalla touhuja makuultaan, mutta pitää tarkkaan silmällä meitä molempia, erityisesti minua. Paimenrotu ja tällä yksilöllä on selvästi todella voimakas laumavietti.
En ärsyynny, koska rakastan koiraani. Se kokee "tehtäväkseen" vahtia meitä ja tämä käytös on sille luonteenomaista. Pentuna rauhoittuminen oli sille vaikeaa ja muistan hyvin tuon, että piti olla aivan paikallaan, jotta koira pysyi unessa. Mutta tämäkin on koiralle luonteenomaista. "Koiranuni" ei ole mikään sattuma sanana.
Koira oppii kyllä väistämään sinua/varomaan jalkojasi ennen pitkään, jos vielä on ongelmana että meinaat astua päälle tms. Muista, että 4kk pentu on todella, TODELLA pieni vielä, ei se lähtökohtaisesti ymmärrä vielä mitään maailmasta tai teidän toiminnastanne, mutta luottaa sinuun ja haluaa hakea nimenomaan sinulta turvaa ja ohjausta.
Mä vähän luulen, että itsellä nousee ylös se tunne, kun lapset vauvoina heti virkosivat kitisemään jos vierestä yritin mihinkään ninjailla. Olivat myös täysin minussa kiinni ensimmäiset vuotensa, ei edes isä kelvannut. Ahdistun tuollaisesta leimaantumisesta.
Rakastin ja rakastan lapsiani enemmän kuin mitään muuta, mutta ei se asiaa helpottanut.
Saatan mennä ulos ihan vaiksi siksikin, etten jaksa sitä jaloissa kiinni olemista. Saatan olla siellä pitkäänkin, jopa autolla lähden vain ajelemaan jotta koira ei seuraisi koko ajan.
En voi hävittää koiraa, kun kaikki muut ovat siitä niin onnellisia. Olisin minäkin, jos se voisi rakastaa nuita muita enemmän kuin minua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun koira teki pentuna samaa ja tekee hieman lievennettynä edelleen, on nyt 4v. Odottaa minua usein vessan ovella tai tahtoo vessaan mukaan (erityisesti vieraammissa paikoissa). Jos siirryn toiseen huoneeseen, lähtee usein perään katsomaan, mihin menen. Mieheeni ei ole yhtä leimaantunut. Lepäilee kyllä kun olemme kotona ja seurailee samalla touhuja makuultaan, mutta pitää tarkkaan silmällä meitä molempia, erityisesti minua. Paimenrotu ja tällä yksilöllä on selvästi todella voimakas laumavietti.
En ärsyynny, koska rakastan koiraani. Se kokee "tehtäväkseen" vahtia meitä ja tämä käytös on sille luonteenomaista. Pentuna rauhoittuminen oli sille vaikeaa ja muistan hyvin tuon, että piti olla aivan paikallaan, jotta koira pysyi unessa. Mutta tämäkin on koiralle luonteenomaista. "Koiranuni" ei ole mikään sattuma sanana.
Koira oppii kyllä väistämään sinua/varomaan jalkojasi ennen pitkään, jos vielä on ongelmana että meinaat astua päälle tms. Muista, että 4kk pentu on todella, TODELLA pieni vielä, ei se lähtökohtaisesti ymmärrä vielä mitään maailmasta tai teidän toiminnastanne, mutta luottaa sinuun ja haluaa hakea nimenomaan sinulta turvaa ja ohjausta.
Ap, tuota ylläolevaa kommenttia komppaan minäkin, jolla pitkä kokemus myös ongrlmakoirista.
Jos tuo käytös ärsyttää sinua jo tässä ajassa noin paljon, niin ihan vaan vinkkinä, että noin nuori koira ehtisi vielä tottua uuteen kotiin.
Just. Hankkiudun eroon koirasta vain, koska minua sen seuraaminen ärsyttää? Ehei. Muuten aivan ihana koira, mutta kun tajuaisi, että muidenkin kanssa voisi olla mukavaa, kun antaisi vaan tilaisuuden.
Ap
Mietippä itseksesi miksi kirjoitit tästä tänne palstalle? Mikä vastaus sua tyydyttäisi/auttaisi?
Sanoohan ihan perusjärkikin että ota hyvä ihminen yhteyttä koiran kouluttajaan. Pentua on aikuiseen koiraan verrattuna helppo opettaa tavoille ja tietyistä tavoista irti. Jos et halua olla se henkilö, johon koiranne leimautuu, niin kouluttakaa koiraa niin, että joku muu on sen johtaja, sillä johtajan koira itselleen tarvitsee. Ja edelleenkin, jos omat yritykset eivät tuota tulosta -> yhteys ammattilaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisiä lapsia siellä perheessä teillä on? Ja miten he kohtelevat pentua, kun se jostain selvästi yrittää turvaa hakea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun koira teki pentuna samaa ja tekee hieman lievennettynä edelleen, on nyt 4v. Odottaa minua usein vessan ovella tai tahtoo vessaan mukaan (erityisesti vieraammissa paikoissa). Jos siirryn toiseen huoneeseen, lähtee usein perään katsomaan, mihin menen. Mieheeni ei ole yhtä leimaantunut. Lepäilee kyllä kun olemme kotona ja seurailee samalla touhuja makuultaan, mutta pitää tarkkaan silmällä meitä molempia, erityisesti minua. Paimenrotu ja tällä yksilöllä on selvästi todella voimakas laumavietti.
En ärsyynny, koska rakastan koiraani. Se kokee "tehtäväkseen" vahtia meitä ja tämä käytös on sille luonteenomaista. Pentuna rauhoittuminen oli sille vaikeaa ja muistan hyvin tuon, että piti olla aivan paikallaan, jotta koira pysyi unessa. Mutta tämäkin on koiralle luonteenomaista. "Koiranuni" ei ole mikään sattuma sanana.
Koira oppii kyllä väistämään sinua/varomaan jalkojasi ennen pitkään, jos vielä on ongelmana että meinaat astua päälle tms. Muista, että 4kk pentu on todella, TODELLA pieni vielä, ei se lähtökohtaisesti ymmärrä vielä mitään maailmasta tai teidän toiminnastanne, mutta luottaa sinuun ja haluaa hakea nimenomaan sinulta turvaa ja ohjausta.
Mä vähän luulen, että itsellä nousee ylös se tunne, kun lapset vauvoina heti virkosivat kitisemään jos vierestä yritin mihinkään ninjailla. Olivat myös täysin minussa kiinni ensimmäiset vuotensa, ei edes isä kelvannut. Ahdistun tuollaisesta leimaantumisesta.
Rakastin ja rakastan lapsiani enemmän kuin mitään muuta, mutta ei se asiaa helpottanut.Saatan mennä ulos ihan vaiksi siksikin, etten jaksa sitä jaloissa kiinni olemista. Saatan olla siellä pitkäänkin, jopa autolla lähden vain ajelemaan jotta koira ei seuraisi koko ajan.
En voi hävittää koiraa, kun kaikki muut ovat siitä niin onnellisia. Olisin minäkin, jos se voisi rakastaa nuita muita enemmän kuin minua.
Ap
Rajatkaa koiran tilaa porteilla, jos ei muuta. Jotkut kieltävät koiriaan kokonaan tulemasta esim. makkariin. Noin pieni pentu oppii kyllä kunhan sille johdonmukaisesti kerrotaan, mitä tehdä. Kannattaa vastuuttaa myös muu perhe koiran huolehtimiseen - siis lopetat antamasta ruokaa, leikittämästä, huomioimasta, jos se koiran seuraaminen noin häiritsee. Miehesi ottaa "johtajaroolin" ja kouluttaa koiraa aktiivisesti arjessa. Laita mies pennun kanssa menemään koirakoulun pentukurssille, niin oppivat molemmat yhteisen kontaktin. Antakaa sille palkkaa, kun tekee jotain muuta kuin seuraa sinua. Jos seuraa, jätät huomiotta, et edes katso koiraa. Samalla joku muu voi kutsua sitä ja palkata, kun koira tulee luokse. Koiran kouluttaminen noin pienenä pentuna on oikeastaan aika yksinkertaista: vahvistatte haluttua käytöstä palkkaamalla, jätätte ei-halutun käytöksen huomiotta. Kyllä se pian oppii.
Omani on luultavasti minuun leimaantuneempi (kuin mieheeni), koska olen alusta asti touhunnut sen kanssa enemmän, käynyt harrastuksissa ja kouluttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli kerran ajokoiran pentu. Vein sitten sitä metsään harjoittelemaan. Alkuun se vain haisteli minun jälkiäni. Sitten se raukka säikähti kun menin hukkaan.
Alue: Aihe vapaa
Itselläsi taitaa olla. Montako koiranpentua olet kasvattanut ja montako ystävääsi tmv on koiranpennun hankkinut? Itse nopealla laskulla tiedän parisen kymmentä koiranpentu tarinaa lähipiiristä, ja yksikään pentu ei ole ollut liimattuna kiinni kuten tämä on.
Ap