Lue keskustelun säännöt.
"Nyt se on varmaan tv lupatarkastaja!" ja muita juttuja jotka eivät aukene nuoremmalle sukupolvelle
Jos ovikello soi emmekä odota ketään, vitsaillaan miehen kanssa että siellä on lupatarkastaja, telkka piiloon! Jälkikasvu ei ymmärrä.
Kommentit (1826)
En jaksanut lukea koko ketjua joten ehkä tämän joku mainitsikin, mutta nuorison lienee vaikea käsittää sitä, että aikoinaan piti perheenjäsenen kesken nahistella siitä jos joku halusi soittaa puhelimella mutta piti odottaa että toinen tulee ensin pois netistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että vielä ysärillä oltiin lapsena päivät pitkät ulkona, koska kotona ei ollut viihde-elektroniikkaa, jolla puhkiviihdyttää itseään päivästä toiseen. Niiden muutamien hyvien tv-ohjelmien lähetysajat piti muistaa, ja naapuruston ainoalla nintendolla pelattiin vuorotellen.
Teinit eivät tajua, jos NAUHOITAN jotain televisiosta. Se on kuulemma TALLENTAMISTA.
Live-esiintymisestä nauttiminen ilman kännykällä kuvaamista.
Moniko muistaa ohjelmasiirtoketjun mittaustauon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että teininä pistettiin nuorisolehtiin ilmoituksia, joilla etsittiin kirjekavereita.
Vierailija kirjoitti:
Maksoin laskut 90-luvulla lankapuhelimella puhelinpankin kautta. Oli siinä näpyttelemistä, mutta ei tarvinnut vaivautua jonottelemaan maksuautomaatille, kun hoitui kotoa käsin kätevästi.
Ai herranjumala. Nyt muistan tuollaista. Hirveä näpyttely kännykällä niitä numerosarjoja. "Vahvistatko" Vahvistan, paina 1.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkosta sai vaan 4 kossupulloa kerrallaan yksi ostaja.
Vaikeinta in ymmärtää aikaa, jolloin joku tarvitsi edes neljä kossupulloa.
Vierailija kirjoitti:
Että teininä pistettiin nuorisolehtiin ilmoituksia, joilla etsittiin kirjekavereita.
Nykyää panokavereita ja höpöheinän myyjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkosta sai vaan 4 kossupulloa kerrallaan yksi ostaja.
Vaikeinta in ymmärtää aikaa, jolloin joku tarvitsi edes neljä kossupulloa.
Suomussalmella ja Kuusamossa ei saanut keskiolutta. Mutta viinakaupasta sai viinaa. Noilla alueilla juoppoja riitti.
Vierailija kirjoitti:
Teinit eivät tajua, jos NAUHOITAN jotain televisiosta. Se on kuulemma TALLENTAMISTA.
Jos ei ole vanhanaikaista videonauhuria niin et nauhoita vaan tallennat mm digiboksille tai jollekin muulle kovalevylle.
Joillakin se " nauhoitus " on jäänyt päälle joka ei taida pitää paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmoitustaulu koululla missä oli lappuja ""xx soita kotiin" tai keväällä soittopyyntöjä työnantajille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alle 12-vuotiaat eivät saa käyttää hissiä yksin.
Ja aina joku editoi tän kyltin: Kallen 120-vuotiaat eivät osaa yksin käyttää tissiä.
Ja junan vessa toimi kuin junan vessa, ja siellä oli vastaava kyltti, jonka mukaan sitä kyttää vain junan kissa.
(Ajatus kullakin junalla olevasta omasta nimikkokissasta oli sympaattinen.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moniko muistaa ohjelmasiirtoketjun mittaustauon?
Mieleen muistuu myös stereotesti jossa kuuluttajan ääni kuului jommasta kummasta kanavasta ja monovastaanotossa äänensä häipyi lähes kuulumattomiin.
Vierailija kirjoitti:
Puhuttiin juniorin kanssa jotain tietokoneen kokoamisesta ja tuli puhe äänikortista. Hän oli, että mikä ihmeen äänikortti? Onko siis joskus pitänyt erikseen ostaa tietokoneeseen äänikortti, että siitä on lähtenyt ääntä. Kerroin että kyllä on. Muuten se kone vain piipitteli ilman erillistä äänikorttia.
50-luvulla myytiin postikortteja, joissa oli kuvapuolella muovipinnoitteessa urat, ja niitä pystyi soittamaan tavallisella vinyylilevysoittimella. Äänenlaatu ei vain ollut hirveän hyvä. Näitä nimitettiin äänikorteiksi. Joskus törmäsin jossain sen ajan lehdessä jopa mainokseen: "Onnitelkaa ystäviänne äänikortilla!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moniko muistaa ohjelmasiirtoketjun mittaustauon?
Mieleen muistuu myös stereotesti jossa kuuluttajan ääni kuului jommasta kummasta kanavasta ja monovastaanotossa äänensä häipyi lähes kuulumattomiin.
Vierailija kirjoitti:
Puhelinkopit olivat muuten ihan hyvä juttu, mutta aika usein niitä oli rikottu. Oli esimerkiksi vedetty luurin johto irti, yritetty murtaa kolikkosäiliö ja revitty kopissa vakiovarusteena ollut puhelinluettelo.
Otti todella päähän, kun ei päässytkään soittamaan, vaikka olisi ollut tärkeä puhelu. Piti vaan äkkiä yrittää etsiä seuraava mahdollinen koppi ja toivoa, että se oli kunnossa.
80-luvulla niissä oli tarroja "Tämä puhelin voi pelastaa ihmishengen - ÄLÄ RIKO SITÄ!" Olisi kiinnostavaa tietää, montako niitä sen takia jäi rikkomatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka tietää miten kynä ja teippi liittyvät musiikinkuunteluun? ;)
Kynällä rullattiin nauha takaisin kastettiin, teippi ja nauhoitus päälle.
C-kasetteja oli muistaakseni neljää eri laatuakin:
-tavallinen
-ferrokromi
-kromi
-metalli
Kaverillani oli kotona hifi-yhdistelmä jossa metallinauhadekki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinit eivät tajua, jos NAUHOITAN jotain televisiosta. Se on kuulemma TALLENTAMISTA.
Jos ei ole vanhanaikaista videonauhuria niin et nauhoita vaan tallennat mm digiboksille tai jollekin muulle kovalevylle.
Joillakin se " nauhoitus " on jäänyt päälle joka ei taida pitää paikkaansa.
Kyllä kovalevylle voi nauhoittaa, samalla tavalla kuin esim. lautanen voi olla muukin kuin pieni laudanpala, tai jonkin asian voi käsittää ilman että saa siitä otteen kädellään. Näiden sanojen tapauksessa merkityksen laajeneminen on vain tapahtunut niin kauan sitten, ettei kukaan enää hahmota sitä koskaan tapahtuneenkaan. Nauhoittamisen tapauksessa tulee ennen pitkää käymään samoin.
Korkeintaan sitä voi pitää virheenä, että nauhoittamista sanotaan tapahtuneen aikana ennen nauhureita. Äänentallennushan ei vaadi edes sähköä. Se keksittiin 1800-luvun lopussa mutta nauhurit yleistyivät vasta suunnilleen 1940-luvulla.
No mä olen 34 ja en kyllä varmaan 8-vuotiaana tiennyt mikä on paperinukke. Filmirullan tiesin, mutta kiiltokuvan vain luulin tietäväni. Meillänimittäin keräiltiin lapsena tarravihkoon tarroja, joissa osassa oli jotain glitteriä, tai peilipallomainen ruutukuvio, joka kimalteli valossa. Nämä oli mun logiikan mukaan kiiltokuvia, sillä ne on kuvia, mitkä kiiltää. Sitten, kun äiti näytti niitä oikeita kiiltokuvia, eli jotain enkelin naamoja, mun eka kommentti oli "eihän noi edes kiillä".