Lue keskustelun säännöt.
"Nyt se on varmaan tv lupatarkastaja!" ja muita juttuja jotka eivät aukene nuoremmalle sukupolvelle
Jos ovikello soi emmekä odota ketään, vitsaillaan miehen kanssa että siellä on lupatarkastaja, telkka piiloon! Jälkikasvu ei ymmärrä.
Kommentit (1826)
Se mitä nykyajan nuoret ei ymmärrä on se että pitää nähdä vaivaa jos jotain haluaa saavuttaa. Ja sitten se häiritsevin että nykyaikana ei siedetä mitään epämukavuuksia ilman ahdistumista ja terapian tarvetta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakentajat ja turistit vei venäjälle esim. sukkahousuja , lenkkareita ja coca-colaa salaa .
Vierailijat kirjoitti:
Intissä istuttiin vessassa saissella porukalla "kasipyttysellä", eli ei ollut mitään koppeja, vaan 8 pönttöä rivissä samalla seinällä.
Kouluntyyppiset kopit tuli varuskuntiin vasta 1994.
Samanlaista kansakoulussa -70 luvulla
Kun kaupan pakastealtaassa oli monenlaisia jäätelökakkuja ja Mövenpickin jäätelöä litran purkeissa, valikoimassa kymmentä eri makua.
Kerrottiin mukuloille lankapuhelimesta, jolloin joku kysyi kuka valitsi soittoäänen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kielikurssilaiset myös kävivät lunastamassa pankissa matkashekkejä rahaksi - se oli turvallisin tapa pitää isompaa määrää rahaa mukana.
Näin ihan 80-luvun lopussa vielä.
Molemmat on kyllä edelleen ihan nykypäivää monessa paikassa:
https://www.americanexpress.com/us/travel/travelers-cheques/
Mulla oli joskus 90-luvun lopulla Thaimaan reissulla ECU-määräisiä (Euron edeltäjävaluutta) matkashekkejä. Ihmettelivät paikallisessa pankissa kovasti, ihan koko konttorin väki tuli sitä matkashekkiä tiskille hämmästelemään. Sain sitten lopulta rahaakin siitä.
Ite soittelin tv-luvista puhelinmyyntivuosinani. Tuntuu, et siitä ei edes ole kauaa, mutta tapahtuihan se jo 2008. Oli hauskaa, miten taustalla kuului salkkarit ja sit tyypit ihan pokkana sanoi, ettei ole tv:tä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Televisiossa vain kaksi kanavaa.
Ei kaukosäädintä televisiossa. Beta-nauhurissa langallinen kaukosäädin 80-luvun alussa.
jooei, pikkusisko oli se kaukosäädin
Luokassa istuttiin hiljaa ja kuunteltiin opettajaa mukisematta. Välitunneilla mentiin ulos edelleen mukisematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-90-luvulla opiskelija-asunnoissa tai yksityisellä vuokralla asuessa ei ollut tietenkään lankapuhelinta. Seurusteluaikoina opiskeltiin arkipäivät eri paikkakunnalla. Jos oli viikolla kotiin asiaa, piti lähteä kylille soittamaan kolikkojen kanssa puhelinkopista ja toivoa, että joku on silloin kotona. Perjantaina jälleen istuttiin tuntikausia linja-autossa/ junassa matkalla joko hellun luo tai kotiin. Kotona sai sitten jutella rauhassa puhelimella (sovittiin etukäteen mihin aikaa soitetaan), pitkän jatkojohdon kanssa vaikkapa toisessa huoneessa pois veljien tai vanhempien korvien luota. Sunnuntaina matkattiin linja-autolla takaisin opiskelupaikkakunnalle, ikävä iski ja illalla kirjoitettiinkin kaipaava kirje, laitettiin se maanantaina postiin ja odotettiin kirjeen tulevan keskiviikkona tai torstaina perille.
Kampuksen opiskelijakahviossa oli pieni "puhelinkoppi". Sieltä soitettiin esim. hammaslääkäriaikoja tai e-pillerireseptin uusimista varten. Oppilaitoksen kansliaan pystyi hellu tai vanhemmat jättämään tarvittaessa soittopyynnön. Se soittopyyntö oli sitten ilmoitustaululla odottamassa, hellulta tuli ehkä kerran pyyntö, vanhemmilta ei koskaan. Kovin kiireellisiä asioita ei sen varaan voinut jättää.
Nyt kaikki romantiikka on kuollut kun ollaan koko ajan ruudulla nenätysten, ja romanttisissa elokuvissakin loppuratkaisut kökköjä, kun kukaan ei voi enää kadota ikuisiksi ajoiksi lentokoneella.
Vierailija kirjoitti:
Mun isä käyttää puhelimessa ollessaan sanontaa "saisko sen ja sen henkilön langan päähän". Ei aukea teineille.
Mun poika ei tajunnut kun virastossa virkailija kysyi henkilöllisyysPAPEREITA.
Meillä oli töissä puhetta pankkikortin höyläämisestä. Siellä oli useampi parikymppinen kun ei tiennyt että penkkikortteja on höylätty jollain koneella. Eikä sanonta tule siitä magneettijuovan livauttamisesta koneeseen.
Meillä teinit löysi varastosta diskettejä ja kysyivät mitä ne on. Annoin heidän pähkäillä hetken ja vinkkasin miettimään mitä toimintoa tietsikalla kuvataan ton näköisellä kuvakkeella. Ne oli niin äimistyneitä, ettei edes uskaltaneet ehdottaa tallennusta kun eivät käsittäneet mitään niin alkeellista asiaa kuin disketti. Saivat hyvät naurut lopulta.
Ohjelmien nauhoittaminenkin alkaa varmaan olemaan kohta sellainen käsite, ettei lapset tiedä mitä sillä tarkoitetaan.
Wt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkosta sai vaan 4 kossupulloa kerrallaan yksi ostaja.
Tuota rajoitusta en muista, kun en mainittua tuotetta käyttänyt. Muistan, kun kaverin kanssa kävimme palvelutiskillä, siinä sitten mietittiin, miten sen juoman nimi äännettiin, jos ihan ulkomaan tuotetta kaipasi. Milloin tuli itsepalvelumyymälät?
Vierailija kirjoitti:
Se mitä nykyajan nuoret ei ymmärrä on se että pitää nähdä vaivaa jos jotain haluaa saavuttaa. Ja sitten se häiritsevin että nykyaikana ei siedetä mitään epämukavuuksia ilman ahdistumista ja terapian tarvetta
Meillä oli 18-vuotias kesätyöntekijä, jonka kanssa keskusteltiin tästä aiheesta. Tosi fiksu ja sanoi suoraan, ettei tiedä "oikeasta elämästä" tai pettymyksistä mitään, koska hänet on kasvatettu elämään pumpulissa. Tosi antoisia keskusteluja tuli ja hän menikin opiskelemaan sosiaalialaa juuri siitä syystä, että näkisi myös sen elämän kurjan puolen, sen, jota vanhemmat häneltä piilotti koko lapsuuden ja aikuisiänkin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulussamme oli niin ankaraa, että välitunnilla piti mennä ulos vielä -20 asteen pakkasellakin. Sitten jos ylitti tuon lukeman, niin sai olla sisällä välitunnin ajan.
Muuten kyllä oli hyvä, että mentiin välitunnilla ulos. Silloin sitä ei ymmärtänytkään, miten tärkeää se raitis ilma ja pienikin liikkuminen tuntien välillä oli.
Vierailija kirjoitti:
Koulussamme oli niin ankaraa, että välitunnilla piti mennä ulos vielä -20 asteen pakkasellakin. Sitten jos ylitti tuon lukeman, niin sai olla sisällä välitunnin ajan.
Muuten kyllä oli hyvä, että mentiin välitunnilla ulos. Silloin sitä ei ymmärtänytkään, miten tärkeää se raitis ilma ja pienikin liikkuminen tuntien välillä oli.
Luokkia tuuletettiin välituntien aikana, jotta happi ei loppuisi kesken 30 teinin luokasta. Kylmähän siinä tuuletuksen aikana tulisi kovalla pakkasella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-90-luvulla opiskelija-asunnoissa tai yksityisellä vuokralla asuessa ei ollut tietenkään lankapuhelinta. Seurusteluaikoina opiskeltiin arkipäivät eri paikkakunnalla. Jos oli viikolla kotiin asiaa, piti lähteä kylille soittamaan kolikkojen kanssa puhelinkopista ja toivoa, että joku on silloin kotona. Perjantaina jälleen istuttiin tuntikausia linja-autossa/ junassa matkalla joko hellun luo tai kotiin. Kotona sai sitten jutella rauhassa puhelimella (sovittiin etukäteen mihin aikaa soitetaan), pitkän jatkojohdon kanssa vaikkapa toisessa huoneessa pois veljien tai vanhempien korvien luota. Sunnuntaina matkattiin linja-autolla takaisin opiskelupaikkakunnalle, ikävä iski ja illalla kirjoitettiinkin kaipaava kirje, laitettiin se maanantaina postiin ja odotettiin kirjeen tulevan keskiviikkona tai torstaina perille.
Kampuksen opiskelijakahviossa oli pieni "puhelinkoppi". Sieltä soitettiin esim. hammaslääkäriaikoja tai e-pillerireseptin uusimista varten. Oppilaitoksen kansliaan pystyi hellu tai vanhemmat jättämään tarvittaessa soittopyynnön. Se soittopyyntö oli sitten ilmoitustaululla odottamassa, hellulta tuli ehkä kerran pyyntö, vanhemmilta ei koskaan. Kovin kiireellisiä asioita ei sen varaan voinut jättää.
Nyt kaikki romantiikka on kuollut kun ollaan koko ajan ruudulla nenätysten, ja romanttisissa elokuvissakin loppuratkaisut kökköjä, kun kukaan ei voi enää kadota ikuisiksi ajoiksi lentokoneella.
:D ihana ajatus
Vierailija kirjoitti:
Telkkarista tuli noin vuonna-83- 84 perjantaisin sarja Dallas, se mun oli silloin aina pakko katsoa, ja ystävän kanssa siitä sitten keskusteltiin kun kumpikin oli koukussa sarjaan.
Suomessa 81-91.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä vielä nykypäivänä tarvitse olla kovinkaan vanha tietääkseen, mikä TV-lupatarkastaja on. Tarkastuksethan loppuivat vasta vuodenvaihteessa 2012-2013. Joten ihan hyvin esim. vuoden 2005 paikkeilla syntyneet lapset voivat tietää ja muistaakin TV-lupatarkastajan.
Muutin Suomeen 2010. Vuonna 2011 tv:n lupatarkastaja halusi laskuttaa minua tv:n katsomisesta, kun kodin koneliike oli ilmiantanut minut ostaessani tv:n. Kovasti naureskeli ja väitti minun katsoneen televisiota vuosia ilmaiseksi. Jopa 2005 syntynyt nuorin lapseni muistaa tv:n lupatarkastajan. Onko täällä eskarilaisia ja nuorempia, joille ei aukene?
Jos lupa oli maksettu, ei tarkastaja käynyt. Siksipä lapseni ei ole sellaista nähnyt.
Forumissa oli muuten puhelinkopit, jotka ei varsinaisesti koppeja, vaan sellaiset 3 rivissä ja sermit välissä. Jos oli jonoa piti odottaa siinä suht koht lähellä eli puhujan takana. Kiva siinä kuunnella kun jollain jota intiimiasiaa.
Samoin ärrältä pystyi soittamaan niin, että myyjä raahas sen lankapuhelimen siihen tiskille ja maksu sitten ajan mukaan kassalla. Siinä samassa kai pystyi muut asioimaan. Tuskin kukaan pitkiä puheluita harrasti, mutta kyllä mäkin ainakin joskus soitin ärtältä.
Eihän se sen kummempaa kun kännykkään kailottelijat. Jotkut puhu siinä tosi kovaa vaikka mitä.
Alkosta sai vaan 4 kossupulloa kerrallaan yksi ostaja.