"Nyt se on varmaan tv lupatarkastaja!" ja muita juttuja jotka eivät aukene nuoremmalle sukupolvelle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näppäinpuhelin 400 markkaa ja oli 15 vuotta.Nyt älypuhelin 800 euroa ja käyttö max 4 vuotta?

No älä. Näppäinpuhelimella pystyy soittamaan ja lähettämään tekstareita. Älypuhelimella voi käydä pankissa, katsoa telkkaa, kuunnella mitänhyvönsö musiikkia, kuvata videoita, lukea lehdet, varata kirjat, maksaa parkkimaksut ja hankkia deittikunppanin ja katsoa karttaa ja suunnistaa mijin tahansa maailmassa.

Lankapuhelimella voi soittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Puhelinkortissa ei ollut enää aikaa niin en voinut soittaa koko suvulle että olit syntynyt."

Esikoiseni syntyi TAYS:issa vuonna 2002 ja silloin ei saanut käyttää kännyköitä synnyttäneiden vuodeosastolla. Vuodeosastolla jokaisen sängyn vieressä oli puhelin, johon laitettiin se ennakkoon puheaikaa sisältävä puhelinkortti ja sitten pikaisesti soitin vanhemmilleni ja appivanhemmille että poika syntyi :D 

Pojan mielestä olen muumio.

Haa, terveysasemilla, sairaaloissa ym. ei saanut käyttää matkapuhelinta ettei ihmisten sydämentahdistimet mene tilttiin. Oli oikein varoituskyltit seinillä.

Tuo iskostui niin tiukasti selkäytimeen, että vieläkin saattaa tulla ensin syyllinen olo, jos ottaa puhelimen esiin odotushuoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Brother kirjoituskone kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa oli valinnaisaineena konekirjoitus. Tytär ei ollut uskoa kun kuuli. Mä otin sen koska siitä ei tullut koskaan läksyjä.

Kun tietokoneiden tekstinkäsittelyohjelmat yleistyivät 1990-luvulla, niin monet kirjoituskoneella kirjoittaneet käyttivät vielä samalla tavalla voimaa niiden tietokoneen näppäimien painamiseen kuin mitä he olivat käyttäneet kirjoituskirjoituskoneella kirjoittaessa. Niissä sähkökirjoituskoneessa oli korjausnauhat, joilla pystyi korjaamaan yksittäisiä sanoja.

Tekstinkäsittelyohjelmat kuten WordPerfect ja Microsoft Office Word mahdollistivat mm. sen että lopputulos oli aina siisti kun sitä A4-arkki ei tarvinnut tulostaa ennen kuin oli täysin tyytyväinen tekstiin. Tosin jos on oppinut kirjoittamaan kymmensormijärjestelmällä, niin esimerkiksi a-kirjain painetaan vasemman käden pikkusormella eikä käytetään pelkästään kahta sormea.

Niiden esivaihe oli sähkökirjoituskone, jolla saattoi kirjoittaa tekstin ensin valmiiksi, tallentaa ja sitten tulostaa. Ensimmäisessä tietokoneessani oli Teko+ tekstinkäsittelyohjelma. Olihan se tehokasta, kun joku tuli työhuoneeseeni ja samaan aikaa sekä sähkökirjoituskone että tietokoneen tulostin oli tulostamassa.

Tekstinkäsittelylaiteko? Mulle jäi se arvoitukseksi. Sellaisesta kuulin puhuttavan, mutta en tiedä koskaan nähneeni. Varmaan mikrotietokoneet valtasivat nopeasti markkinat. Miksi hankkia pelkkä tekstinkäsittelylaite, kun tietokoneella voi tehdä niin paljon muutakin, ihmettelin. No olivat varmaan halvempia.

Apu ja Seura yms. lehtien takakansista katsottiin itselle sopiva soittoääni kännykkään.  Soittoäänellä oli oikeasti iso merkitys joskus 2002.

Vierailija kirjoitti:

Näppäinpuhelin 400 markkaa ja oli 15 vuotta.Nyt älypuhelin 800 euroa ja käyttö max 4 vuotta?

Älypuhelimia saa paljon halvemmallakin, eikä nykyään tarvitse ostaa lisäksi mm. kameraa, filmirullia yms.

Ennen ei otettu 10.000 kuvaa omasta naamasta, vaan kuvat olivat harkittuja. Kuinka monta kuvaa siihen filmirullaan nyt sitten mahtuikaan. Ja oli niin jännittävää käydä hakemassa valmiit kuvat valokuvaliikkeestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu niin oudolta, kun joutui tv-luvan tarkastajia pelkäämään. Itse keski-ikäinen ja niin nopeasti asiat unohtuvat.😀

Se olikin täysin absurdia, ihmiset olivat vaan tottuneet eivät tajunneet järjettömyyttä. Sama asia nykyään esim pakkoruotsin kanssa. Kun se vihdoin poistetaan niin ihmiset tulevat päivittelemään sitä samalla lailla kuin nyt tv-lupatarkastajia.

Huom. Nythän on PAKKOylevero, jota pitää kaikkien maksaa, vaikkei omistaisi telkkaria, radiota tai internettiin pääsymahdollisuutta. TV-luvasta piti maksaa vain niiden, joilla oli TV. Siis mikä on absurdia?

Kukaan ei vissiin ole maininnut Piirtolevyjä? Kovamuovisia levyjä, joissa oli viivoja ja pisteitä, joiden avulla sai piirrettyä esim. ihmisen tai eläimiä oikeannäköisiksi ja -kokoisiksi. Ja käsiä eri asentoihin jne.

Koulussa välitunneilla opeteltiin tekemään langalla sormissa erilaisia kuvioita. Kahvikuppi oli muistaakseni yksi helpoimmista muodoista. Osa oli tosi monimutkaisia tehdä.

R-kioskin mainoksista revittiin/leikattiin alennuskuponkeja, jotka olivat tosi pieniä.

Syksyisin ja keväisin kerättiin koulussa roskia teiden varsilta ja lopuksi jokainen sai 1/3 litran keltaisen jaffapullollisen. Ja sitä juodessa mietti, miten jaksan juoda tämän kaiken... :-D 

Suosikin julisteita laitettiin seinälle ja vaihdettiin/myytiin ne, joita itse ei halunnnut.

Kiinantossujen lisäksi oli vaihe, jolloin kaikilla piti olla Lapikkaat. Ja jossain vaiheessa tuli Purkkarit.

Taitaa nykykoululaisille piirtoheitin olla aika tuntematon väline? Jos halusi esitelmään kalvoja (wau), niitä piti pyytää opettajalta tietty määrä ja vielä oikeanlainen kynä. Meillä oli myös rajoitus, että esitelmää varten sai pyytää peräti kaksi (tuplawau!) kopioitua kalvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Puhelinkortissa ei ollut enää aikaa niin en voinut soittaa koko suvulle että olit syntynyt."

Esikoiseni syntyi TAYS:issa vuonna 2002 ja silloin ei saanut käyttää kännyköitä synnyttäneiden vuodeosastolla. Vuodeosastolla jokaisen sängyn vieressä oli puhelin, johon laitettiin se ennakkoon puheaikaa sisältävä puhelinkortti ja sitten pikaisesti soitin vanhemmilleni ja appivanhemmille että poika syntyi :D 

Pojan mielestä olen muumio.

Haa, terveysasemilla, sairaaloissa ym. ei saanut käyttää matkapuhelinta ettei ihmisten sydämentahdistimet mene tilttiin. Oli oikein varoituskyltit seinillä.

Näin ohjattiin käyttämään sairaalan kalliita yleisöpuh. koppia.

Vierailija kirjoitti:

Käteistä nostettiin pankkikirjalla pankin tiskiltä. Pankkineiti merkitsi mustekynällä käsin nostot ja talletukset. Oli jo edistystä kun saivat mikrofilmit ja kone merkkasi pankkikirjalle tarvittavat tiedot.

Eikä ollut palvelumaksuja.

Jollain tuloilla ne pankit kuitenkin "neideille" palkan maksoivat. Ei tosin isoa.

ps. ei nimeä kuoreen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vedä vessa. Muistan, kun meillä oli vessa, joka tosiaan vedettiin ylhäällä olevasta metalliketjusta.

Eikös nykyään ole sama sanonta käytössä, vaikka vessat on muuttuneet?

Tarpeet ovat myös voineet muuttua.

Vierailija kirjoitti:

Tupakkapaikka koulussa ja 6 päiväinen kouluviikko. Seitkytlukua. Valtion koulutarkastajat kävi luokassa seuraamassa opetusta ja että oppimäärissä pysyttiin. Ei koskaan mitään puuhapäiviä. Paitsi 10 kilsan metsälenkki.

Järkyttävää rääkkäystä pakoittaa koko luokan oppilaat hiihtämään 20 km tunnissa yli 20 asteen pakkasessa. Perillä odotti opettaja tupakka suussa ja prikkasi kaikki jotka tuli perille.

Tarkoitan, ei kaikki ole eliittihiihtäjiä.Moni myöhästyi ja siitä tuli meteli. 

TV: lle oli väri ja mustavalkolupa. Ja radiolupa oli myös.

Korusähkeen lähettäminen esimerkiksi syntymäpäiväsankarille tai tuoreelle ylioppilaalle.

Vierailija kirjoitti:

60-luvun alussa TV:stä tuli amerikkalaisia piirrettyjä, kuten Kiviset & Soraset, Jetsonit, Väiski Vemmelsaari jne.

Sitten Ylen valtasivat taistolaiset kommarit ja kaikki "länsimainen hapatus" poistettiin lasten ohjelmistosta.

Tilalla esitettiin puolalaisia savianimaatioita, venäläisiä piirrettyjä ja tsekkiläisiä rautalankaukkoja: Filopat & Pedofil.

Ehkä vanhemmillasi oli tässä joku ideologia taustalla. Kyllä mun kotonani katsottiin edelleen amerikkalaisia piirrettyjä.

Vierailija kirjoitti:

Siis meneeks tää näin: sanotaan lapsille," Oho sähköt katkes, ei ollu sata vuotta sitten sähköjä. Lähden veistämään pärettä, hehhehee, kyl nyt on niin hauskaa juu... "

Anteeks, mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksipesäinen mankka! Ostettiin tyhjiä kasetteja kaupasta ja ai että oli siistii kun sai kopioitua alkuperäisiä kasetteja tyhjälle kasetille. Tai tehtiin omia kokoelmia lempibiiseistä. Kasetissa oli A-puoli ja B-puoli. :) Ja ai että ärsytti, jos kasettiin jäi tyhjää ja sitten se piti muistaa aina kelata loppuun tai toisen puolen eka kappale alkoi kesken. :D Tai jos kappale, jonka halusi kuunnella, olikin jossain keskellä nauhaa, niin sitten täytyi kelata vähän kerrassaan ja välillä kuunnella, että joko se on oikea biisi, ettei vaan kelannut ohi. Ja monesti niin kävikin ja sitten piti peruuttaa ja monta kertaa renkata nauhaa ees taas, että sai kappaleen alkamaan just alusta. :DD

Play ja fwd pohjaan yhtä aikaa niin kesätyörahoilla hankittu mankka kelasi kappaleen kerrallaan eteenpäin. Jos oli kiire niin kopiointi tehtiin tuplanopeudella. 60-minuuttiset kasetit oli huonompia kuin 90-minuuttiset.

Eiiiih, miksi kukaan ei kertonut tuota kikkaa?! :D Tai sitten mun mankka ei tuohon edes pystynyt.

Jäin miettimään, että kaseteissa oli joku juttu että toiset oli parempia, mutta se oli tosiaan tuo aika.

Öhöm, mun mankassa ei tarvinut edes kääntää kasettia.

Mun korvalppustereot käänsi kasetin itsestään kun se loppui. Oli siinä semmoset napitkin millä sai lennosta vaihdettua suuntaa, eli toisen puolen.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei vissiin ole maininnut Piirtolevyjä? Kovamuovisia levyjä, joissa oli viivoja ja pisteitä, joiden avulla sai piirrettyä esim. ihmisen tai eläimiä oikeannäköisiksi ja -kokoisiksi. Ja käsiä eri asentoihin jne.

Koulussa välitunneilla opeteltiin tekemään langalla sormissa erilaisia kuvioita. Kahvikuppi oli muistaakseni yksi helpoimmista muodoista. Osa oli tosi monimutkaisia tehdä.

R-kioskin mainoksista revittiin/leikattiin alennuskuponkeja, jotka olivat tosi pieniä.

Syksyisin ja keväisin kerättiin koulussa roskia teiden varsilta ja lopuksi jokainen sai 1/3 litran keltaisen jaffapullollisen. Ja sitä juodessa mietti, miten jaksan juoda tämän kaiken... :-D 

Suosikin julisteita laitettiin seinälle ja vaihdettiin/myytiin ne, joita itse ei halunnnut.

Kiinantossujen lisäksi oli vaihe, jolloin kaikilla piti olla Lapikkaat. Ja jossain vaiheessa tuli Purkkarit.

Sitten oli joku suhdepiirrin, jolla sai piirrettyä jonkun valmiin kuvan suurempana.