Lue keskustelun säännöt.
"Nyt se on varmaan tv lupatarkastaja!" ja muita juttuja jotka eivät aukene nuoremmalle sukupolvelle
Jos ovikello soi emmekä odota ketään, vitsaillaan miehen kanssa että siellä on lupatarkastaja, telkka piiloon! Jälkikasvu ei ymmärrä.
Kommentit (1826)
8-vuotias lapsenlapseni ei tiennyt, mikä on kiiltokuva, paperinukke tai filmirulla.
Varmaan paljon monta muutakin asiaa, joita ei tiedä. Mutta tietää toisaalta niin paljon muuta :D Käyttää tietokonetta kuin vettä vain, lataa ohjelmat, selvittää ongelmat..
On luokkansa tietokonevastaava. Sellainenkin outo nimike on ainakin tässä helsinkiläisessä kakkosluokassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka tietää miten kynä ja teippi liittyvät musiikinkuunteluun? ;)
Liittyy c- kasetteihin ja mankkaan. Kynällä pyöritettiin kasetin nauhaa kun oli jumissa niistä keskellä olevista aukoista ja teippiä tarvittiin, jos nauha katkesi
90- luvulla tuli cd levyt.... Ja ne kamalat cd levytornit
Muistatteko ne bussien leimattavat kymmenen matkan kortit? Me saatiin niitä koulusta retkille ja opettajaparka seisoi laitteen vieressä leimaamassa 30 matkaa :D Sitten joskus myöhemmin opettaja jakoi jokaiselle pysäkillä yhden matkan kortin ja leimattiin itse.
Tää on Pastirol päivä. Päivä joka muistetaan.
Aika usein rupeaa soimaan päässä ilman mitään syytä :D
Älä ota sitä vakavasti. Älä vaivu synkkyyteen. Illalla taas tavataan ja lauletaan uudelleen.
Tietäjät tietää ja muistaa mikä tuote liittyi tähän lurituksen.
Ja totta kai se, että netistä ei "ladattu" tavaraa, vaan "imuroitiin". En sano varmaksi sanottiinko noin muualla päin Suomea mutta täällä Satakunnassa ainakin.
Vierailija kirjoitti:
8-vuotias lapsenlapseni ei tiennyt, mikä on kiiltokuva, paperinukke tai filmirulla.
Varmaan paljon monta muutakin asiaa, joita ei tiedä. Mutta tietää toisaalta niin paljon muuta :D Käyttää tietokonetta kuin vettä vain, lataa ohjelmat, selvittää ongelmat..
On luokkansa tietokonevastaava. Sellainenkin outo nimike on ainakin tässä helsinkiläisessä kakkosluokassa.
Aika omituista, minun lapsenlapsi kerää kiiltokuvia ja leikkii paperinukeilla, filmirullasta hän tuskin tietää.
Asumme myös Helsingissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Radio Mafian kaikki ohjelmat. Karjalan kunnailla jota veti keskipäivällä ainakin yhden kesän Samuli Aaltonen tai samaisen Samuli Aaltosen kansakunnan kahvitunti johon ihmiset saivat soittaa ja kertoa mielipiteensä mikä sen kerran aihe sattuikaan olemaan. Sitten Pertti Salovaaran ja Jusu Lounelan Heinähässäkkä ja varsinkin pilapuhelut. Puhumattakaan aivan loistavasta aamuohjelmasta oliko sen nimi Herätysjuhla jota vetivät Kai Ulmanen ja Josper Knuutas. Eikä voi unohtaa Leilaa ja Annukkaa eikä Tarja Kulhoa Räkkärimarketista. Myös Kaupparatsu Frangenin kokonaisedullinen levypaketti oli ihan kuuneltavaa ohjelmaa. Ennen sentään panostettiin ohjelmien latuun kun nykyään renkutetaan niitä samoja soittolistoja päivästä toiseen ja joku Jaajo Linnonmaa kertoo alapään juttuja ja typeristä typerin Anni Hautala nauraa kihertää vieressä vaikka Jaajo sanoisi vain sanan äiti. Onneksi on muitakin kanavia ettei tarvitse Annin typerää naurua kuunnella.
Radio Mafia on kyllä paras radioasema. Edelleen jos kuuntelen radiota tulee kyseinen kanava valittua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Radio Mafian kaikki ohjelmat. Karjalan kunnailla jota veti keskipäivällä ainakin yhden kesän Samuli Aaltonen tai samaisen Samuli Aaltosen kansakunnan kahvitunti johon ihmiset saivat soittaa ja kertoa mielipiteensä mikä sen kerran aihe sattuikaan olemaan. Sitten Pertti Salovaaran ja Jusu Lounelan Heinähässäkkä ja varsinkin pilapuhelut. Puhumattakaan aivan loistavasta aamuohjelmasta oliko sen nimi Herätysjuhla jota vetivät Kai Ulmanen ja Josper Knuutas. Eikä voi unohtaa Leilaa ja Annukkaa eikä Tarja Kulhoa Räkkärimarketista. Myös Kaupparatsu Frangenin kokonaisedullinen levypaketti oli ihan kuuneltavaa ohjelmaa. Ennen sentään panostettiin ohjelmien latuun kun nykyään renkutetaan niitä samoja soittolistoja päivästä toiseen ja joku Jaajo Linnonmaa kertoo alapään juttuja ja typeristä typerin Anni Hautala nauraa kihertää vieressä vaikka Jaajo sanoisi vain sanan äiti. Onneksi on muitakin kanavia ettei tarvitse Annin typerää naurua kuunnella.
Radio Mafia on kyllä paras radioasema. Edelleen jos kuuntelen radiota tulee kyseinen kanava valittua.
Dancemob tuli kuunneltua aina, tietenkin mankka valmiina äänittämään jos tuli hyvä biisi. Ja Tri Patin Partyline tuli myöhään illalla/yöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistatteko ne bussien leimattavat kymmenen matkan kortit? Me saatiin niitä koulusta retkille ja opettajaparka seisoi laitteen vieressä leimaamassa 30 matkaa :D Sitten joskus myöhemmin opettaja jakoi jokaiselle pysäkillä yhden matkan kortin ja leimattiin itse.
Muistan, aina kun lapsena sukuloin Helsingissä niin täti hommasi sellaisen. :D Se leimauskone taisi sekä leimata että nipsaista pienen pahvinpalan siitä kortista. Taitaa peräti olla niitä tyhjiä lippuja tallessakin jossain vanhassa lompakossa.
Joku myös kertoi niistä pahvisista rusautettavista junalipuista, niistähän oli myös lasten versio jossa oli konduktöörinpukuinen leijona tai karhu? Hämärät muistikuvat tästä.
Vuosi ajokortin saamisen jälkeen piti auton takalasissa näkyä 80-lätkä. Siis ajonopeus max 80 km/h.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auton ikkunan auki veivaaminen
Irtokarkkien ostaminen "per karkki" -hintaan
Ja tietysti moni sananlasku ei välttämättä aukene, esim. variksia langalla tai toimii kuin junan vessa.
Kymmenellä pennillä noita.
Ja viidellä pennillä noita.
Sit kymmenellä pennillä noita.
Kymmenellä pennillä noita. Näitä kakstoistasia.
..... jne...
Voi kioskin myyjäparkaa jos joutuisi vielä nykyäänkin laskemaan, olisi ihan kauheaa kun muutenkin palvelut laajentuneet _paljon_ ja asiakkaita normi päivänä jonossa ulos saakka
"Kelaa se leffa alkuun"
VHS-kasettien nauhat meni aina välillä huonosti rullalle, ja jostain reiästä saattoi nauhaa väärin pihalle. Kasetin aukkoon mahtui kuitenkin täydellisesti oma sormi, jota pyörittämällö sai kasetin nauhan se korjattua paikalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä ketjusta tuli mieleen tällainen yläasteaikainen muisto 90-luvun lopulta: kirjekavereiden etsiminen teksti-TV:ltä. Olikohan numero 502 vai mikä? Joillakin oli jo netti, joten uusien tuttavien kanssa pystyi myös lähettämään sähköpostia tai keskustelemaan Kissin Chatissä.
Oltiin sitten teinityttöporukalla viettämässä iltaa ja yhden oli IHAN PAKKO lähettää sähköpostia jollekin söpölle pojalle (muistatteko: "kuva ois kiva" aina ilmoitusten lopussa, jotta näki millaisen tyypin kanssa kirjoittelee!)... Heillä oli netti kotona, mutta äitinsä odotti puhelua ja nettilasku oli muutenkin iso, joten jouduimme tekemään bussimatkan kirjastoon tietokoneelle.
Meillekin tuli myöhemmin netti ja aina oli kauhea vääntö äidin kanssa: "nostitko sä luurin kun tää netti meni poikki?!"
Filmikamerat. Sitä filmiä säästeli, kuvia raaski ottaa yhden tai kaksi ja sitten kun joskus puolenkin vuoden jälkeen kuvat tuli kehityksestä, lempparibändin keikalta olikin vain jonkun edessä seisovan pää tai pelkkää mustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laskut maksettiin (vielä 2000- luvulla) pankin maksuautomaatilla. Sitä ennen laskut vietiin kirjekuoressa pankkiin , jossa pankkineidit näpytteli ne pankin tietokoneelle.
Ja rahat nostettiin pankkinirjalla pankista. 80- luvulla tuli Pankkikortti ja pystyi nostamaan automaatista. Pankkikortilla maksettiin, niin oli semmoinen " höyläyslaite", ja piti allekirjoittaa se
Isä hankki aina kaikki uutuudet ja verkkopankki oli käytössä varmaan heti kun sellaisen sai. Mutta siitä pitikin aina sitten sanoa, että hän lähtee nyt pankkiin kun meni tietokoneelle. Perin isän vanhan NMT-puhelimen kun hän osti GSM:n. Puhelimessa oli se ylös nostettava antenni eikä se enää silloin pysynyt kunnolla ylhäällä vaan laskeutui puhelun aikana. Muistaakseni puhelimeen sai tallennettua numeroita, mutta ei nimettyä niitä mitenkään. Puhelin hävetti niin paljon, että jos se oli pakko ottaa mukaan kouluun, pidin sen piilossa repussa.
Muistaako kukaan miten ainakin Helsingissä sai palauttaessaan ostoskärryjä sellaisen tarran, joita tarpeeksi kerrytettyään johonkin pahviseen läpyskään (?) pystyi vaihtamaan rahaksi? Oli oiva keino tienata karkkirahoja ison marketin pihalla kun kaikki jätti kärryt lojumaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8-vuotias lapsenlapseni ei tiennyt, mikä on kiiltokuva, paperinukke tai filmirulla.
Varmaan paljon monta muutakin asiaa, joita ei tiedä. Mutta tietää toisaalta niin paljon muuta :D Käyttää tietokonetta kuin vettä vain, lataa ohjelmat, selvittää ongelmat..
On luokkansa tietokonevastaava. Sellainenkin outo nimike on ainakin tässä helsinkiläisessä kakkosluokassa.
Aika omituista, minun lapsenlapsi kerää kiiltokuvia ja leikkii paperinukeilla, filmirullasta hän tuskin tietää.
Asumme myös Helsingissä.
Okei.. mielenkiintoista.
Myydänkö siis kiiltokuvia jossain tai paperinukkeja? Jossain vanhaintavarakaupassa toki. Olen seurannut myös lapsenlapseni kavereiden elämää ja tuntuu kyllä oudolta, että joku keräisi kiiltokuvia ja leikkisi paperinukeilla.
Ajattelitko vain haastaa mut?
Vierailija kirjoitti:
"Kelaa se leffa alkuun"
VHS-kasettien nauhat meni aina välillä huonosti rullalle, ja jostain reiästä saattoi nauhaa väärin pihalle. Kasetin aukkoon mahtui kuitenkin täydellisesti oma sormi, jota pyörittämällö sai kasetin nauhan se korjattua paikalleen.
Be kind - rewind, taisi olla jenkkilässä kirjoitettu vuokra-vhs:iin. :)
Muistan vieläkin miten ihmeellistä oli kun vhs:t vaihtui dvd:ihin eikä vuokravideoita tarvinnut enää takaisinkelata katselun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Filmikamerat. Sitä filmiä säästeli, kuvia raaski ottaa yhden tai kaksi ja sitten kun joskus puolenkin vuoden jälkeen kuvat tuli kehityksestä, lempparibändin keikalta olikin vain jonkun edessä seisovan pää tai pelkkää mustaa.
Olin niin kakara etten saanut isän filmikameraa sörkkiä mutta muistan kun varoiteltiin ettei saa tehdä sitä tai tätä tai filmirulla valottuu ja kaikki kuvat menee piloille.
Ja ai että kun vihdoin saatiin ne kuvat kehittämöstä ja päästiin katsomaan miten oli onnistunut, ja muistelemaan lomareissua.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja se automankka vaihtoi itsestään suuntaa kun nauha loppui tai vastaavasti jos painoi radion kanavavalitsinta sellaista mistä pyörittämällä valittiin kanavat (ei ollut digitaalisella näytöllä varustettua radiota) niin silläkin sai kasetin suuntaa vaihdettua. Tunnettuja autoradio merkkejä olivat mm. Blaupunkt, Pioneer ja Alpine.
Onhan tuokin jonneilua puhua auton kasettisoittimesta ikään kuin sellaisia ei olisi enää olemassa. Myös mainitut merkit ovat yhä tunnettuja.
Oi, tämän olinkin unohtanut. Lapset rakastivat liimata niitä "postimerkkejä".