Lue keskustelun säännöt.
"Nyt se on varmaan tv lupatarkastaja!" ja muita juttuja jotka eivät aukene nuoremmalle sukupolvelle
Jos ovikello soi emmekä odota ketään, vitsaillaan miehen kanssa että siellä on lupatarkastaja, telkka piiloon! Jälkikasvu ei ymmärrä.
Kommentit (1826)
Vierailija kirjoitti:
Vanhoina hyvinä aikoina oli radiolupa ja eri luvat mustavalko- ja väritelkkareille.
Ja radiosta tuli stereotesti (ääneni pitäisi nyt kuulua epämääräisestä suunnasta ja monovastaanottimessa sen pitäisi häipyä lähes kuulumattomiin toistan ...) lehdissä oleviin radiohjelmiin oli merkitty erikseen mikä lähetys on stereo. TV:ssä oli testikuva ja lehdissä oleviin TV ohjelmiin oli merkitty erikseen mitkä ohjelmat ovat värilähetyksiä. Lehdissä olevissa TV ohjelmissa oli myös kerrottu mitä ohjelmia tulee Tallinnan TV:stä. Sitten kun alkoivat taivaskanavat näkymään niin aluksi olivat vain Sky TV ja Super channel.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korvalappustereoiden kanssa käytiin lenkillä. Painoi kyllä jtain kilon se loota
Paitsi Sony Walkmanit jotka olivat parhaista parhaimmat.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kävivät talouksissa aivan pistokoemaisesti tarkistamassa tv-luvan. Muistan ikuisesti 80-luvun puolesta välistä, kun menin avaamaan oven lyhyessä yöpaidassa ja kesti ikuisuuden löytää lupa. Tiesin sen jossain olevan ja miestarkastajalla ei ollut mitään kiirettä, kun pyllistelin siellä sun täällä ja taiteilin tikkailla ylähyllyiltä.
Löytyhän se viimein.
Sittemmin varmaan 90-luvulla tietojärjestelmät olivat kehittyneempiä ja jos maksu oli rekisterissä, niin ei käyty.
Kävivät kyllä tarkistamassa mustavalkoluvan lunastaneita.
Potkukelkka on joskus ollut taajamassa käyttökelpoinen kulkuväline (kelit ja teiden hoito mahdollistivat).
Vierailija kirjoitti:
Suomessa oli vain yksi homo. Raimo Jääskeläinen eli Mösjöö Mosse.
Homosteltua pidettiin epämiellyttävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kävivät talouksissa aivan pistokoemaisesti tarkistamassa tv-luvan. Muistan ikuisesti 80-luvun puolesta välistä, kun menin avaamaan oven lyhyessä yöpaidassa ja kesti ikuisuuden löytää lupa. Tiesin sen jossain olevan ja miestarkastajalla ei ollut mitään kiirettä, kun pyllistelin siellä sun täällä ja taiteilin tikkailla ylähyllyiltä.
Löytyhän se viimein.
Sittemmin varmaan 90-luvulla tietojärjestelmät olivat kehittyneempiä ja jos maksu oli rekisterissä, niin ei käyty.
Tuosta lyhyestä yöpaidasta tuli mieleen ovelta ovelle kiertäneet pölynimurikauppiaat (mahtaakohan tällaista ammattia enää olla) sekä sähkömittarin lukijat jotka urbaanin legendan mukaan joskus törmäilivät yöpaidassa keikisteleviin kotirouviin ja mihin kaikkeen asiat sitten ajautuivatkaan.
Tiimarissa ne ihanat tarrat, jotka olivat rullassa ja piti pyytää myyjä irrottamaan niitä. Siinä yhdessä palassa oli kai neljä pientä tarraa. Niitä vaihdeltiin ja kerättiin. Rahat tähän käytiin nostamassa pankin tiskiltä ja pankkikirjassa oli takana sivuja, joihin sai valita tarran joka nostokerralla. Voi onnea kun tarroihin tuli joku hevosteema ja joka kerta sai heppatarran.
Radiosta tuli joku ilta joku hittibiisi ohjelma (mikä tämä ohjelma oli?) ja muistan kun istuin lattialla valmiina painamaan nauhoitusnappia, että sain jonkun kappaleen nauhoitettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
60-luvun alussa TV:stä tuli amerikkalaisia piirrettyjä, kuten Kiviset & Soraset, Jetsonit, Väiski Vemmelsaari jne.
Sitten Ylen valtasivat taistolaiset kommarit ja kaikki "länsimainen hapatus" poistettiin lasten ohjelmistosta.
Tilalla esitettiin puolalaisia savianimaatioita, venäläisiä piirrettyjä ja tsekkiläisiä rautalankaukkoja: Filopat & Pedofil.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Radio Mafian kaikki ohjelmat. Karjalan kunnailla jota veti keskipäivällä ainakin yhden kesän Samuli Aaltonen tai samaisen Samuli Aaltosen kansakunnan kahvitunti johon ihmiset saivat soittaa ja kertoa mielipiteensä mikä sen kerran aihe sattuikaan olemaan. Sitten Pertti Salovaaran ja Jusu Lounelan Heinähässäkkä ja varsinkin pilapuhelut. Puhumattakaan aivan loistavasta aamuohjelmasta oliko sen nimi Herätysjuhla jota vetivät Kai Ulmanen ja Josper Knuutas. Eikä voi unohtaa Leilaa ja Annukkaa eikä Tarja Kulhoa Räkkärimarketista. Myös Kaupparatsu Frangenin kokonaisedullinen levypaketti oli ihan kuuneltavaa ohjelmaa. Ennen sentään panostettiin ohjelmien latuun kun nykyään renkutetaan niitä samoja soittolistoja päivästä toiseen ja joku Jaajo Linnonmaa kertoo alapään juttuja ja typeristä typerin Anni Hautala nauraa kihertää vieressä vaikka Jaajo sanoisi vain sanan äiti. Onneksi on muitakin kanavia ettei tarvitse Annin typerää naurua kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
60-luvun alussa TV:stä tuli amerikkalaisia piirrettyjä, kuten Kiviset & Soraset, Jetsonit, Väiski Vemmelsaari jne.
Sitten Ylen valtasivat taistolaiset kommarit ja kaikki "länsimainen hapatus" poistettiin lasten ohjelmistosta.
Tilalla esitettiin puolalaisia savianimaatioita, venäläisiä piirrettyjä ja tsekkiläisiä rautalankaukkoja: Filopat & Pedofil.
Kyllä 80 luvun alussa torstaisin tuli ohjelma nimeltä Pätkis jossa puolen tunnin aikana tuli ainakin Tom & Jerry, Maantiekiitäjä, Vaaleanpunainen pantteri ja Smurffit. Pätkis oli ihan pakko katsoa, ennen kuin lähdettiin opiskelukavereiden kanssa baariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Radiossa välillä kuulutettiin: "Tiedote henkilölle Matti Meikäläinen, matkalla jossain Pohjois-Suomessa, ota yhteyttä Maijaan." Aina mietitytti, että mitähän kamalaa on kotona tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Mun isä käyttää puhelimessa ollessaan sanontaa "saisko sen ja sen henkilön langan päähän". Ei aukea teineille.
Mun poika ei tajunnut kun virastossa virkailija kysyi henkilöllisyysPAPEREITA.
Meillä oli töissä puhetta pankkikortin höyläämisestä. Siellä oli useampi parikymppinen kun ei tiennyt että penkkikortteja on höylätty jollain koneella. Eikä sanonta tule siitä magneettijuovan livauttamisesta koneeseen.
Meillä teinit löysi varastosta diskettejä ja kysyivät mitä ne on. Annoin heidän pähkäillä hetken ja vinkkasin miettimään mitä toimintoa tietsikalla kuvataan ton näköisellä kuvakkeella. Ne oli niin äimistyneitä, ettei edes uskaltaneet ehdottaa tallennusta kun eivät käsittäneet mitään niin alkeellista asiaa kuin disketti. Saivat hyvät naurut lopulta.
Ohjelmien nauhoittaminenkin alkaa varmaan olemaan kohta sellainen käsite, ettei lapset tiedä mitä sillä tarkoitetaan.
Itse asiassa höylääminen ei tarkoita magneettijuovaa, vaan erillistä laitetta mikä vedettiin kortin päältä. Google kertonee lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka tietää miten kynä ja teippi liittyvät musiikinkuunteluun? ;)
Vierailija kirjoitti:
Anttilan kuvaston sivut on tarttunu yhteen muutamasta kohtaa.
Olen 32v enkä tajunnut tätä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Teille on tulossa vastapuhelu Englannista, Brightonin kaupungista. Otatteko vastaan?
Ulkomailta pystyi siis soittamaan vastapuhelun sen puhelun vastaanottajan piikkiin (eli siis milleniaaleille: vastaanottaja maksoi puhelun). Näin esim. kielikurssilaiset soittivat juurikin Brightonista kotiin.
Kielikurssilaiset myös kävivät lunastamassa pankissa matkashekkejä rahaksi - se oli turvallisin tapa pitää isompaa määrää rahaa mukana.
Näin ihan 80-luvun lopussa vielä.
Pystyi niitä vastapuheluita soittamaan kotimaassakin.
Jonnet eivät muista myöskään että suomessa oli erikseen paikallispuheluita ja kaukopuheluita.
Tän olin jo unohtanut! Kun soitti omalla alueella, ei tarvittu suuntanumeroa eteen. Muistatteko vanhat suuntanumerot? Ainakin nykyinen 09 oli aiemmin 90.
Meillä lisättiin puhelinnumeroon yksi ylimääräinen numero kun 90 vaihtui 09. 90-123456, muutoksen jälkeen se oli 09-1723456.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anttilan kuvaston sivut on tarttunu yhteen muutamasta kohtaa.
Olen 32v enkä tajunnut tätä?
Alusvaatekuvien kohdilla, etenkin jos perheessä on teinipoikia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Teille on tulossa vastapuhelu Englannista, Brightonin kaupungista. Otatteko vastaan?
Ulkomailta pystyi siis soittamaan vastapuhelun sen puhelun vastaanottajan piikkiin (eli siis milleniaaleille: vastaanottaja maksoi puhelun). Näin esim. kielikurssilaiset soittivat juurikin Brightonista kotiin.
Kielikurssilaiset myös kävivät lunastamassa pankissa matkashekkejä rahaksi - se oli turvallisin tapa pitää isompaa määrää rahaa mukana.
Näin ihan 80-luvun lopussa vielä.
Pystyi niitä vastapuheluita soittamaan kotimaassakin.
Jonnet eivät muista myöskään että suomessa oli erikseen paikallispuheluita ja kaukopuheluita.
Tän olin jo unohtanut! Kun soitti omalla alueella, ei tarvittu suuntanumeroa eteen. Muistatteko vanhat suuntanumerot? Ainakin nykyinen 09 oli aiemmin 90.
Jep. Meillä vanha suuntanumero oli 9698. Muista edelleen meidän vanhan lankapuhelinnumeron. Itseasiassa muista ulkoa tasan kaksi yksityistä puhellinnueroa, toinen on oman kännykän numero. Oli aika homma aikoinaan muistaa ulkoa kavereiden kotipuhelinnumerot.[/quote
Muistan edelleen kahden parhaan kaverin numerot. Toiselle soittaessa piti muistaa laittaa suuntanumero, toinen asui samalla alueella niin ei tarvinnut. Eri alueella asuvalle soittaessa piti pyytää vanhemmilta lupa. Kotinumeroa en enää muista, sitä ei kai tarvinnut käyttää yhtä usein.
Laskut maksettiin (vielä 2000- luvulla) pankin maksuautomaatilla. Sitä ennen laskut vietiin kirjekuoressa pankkiin , jossa pankkineidit näpytteli ne pankin tietokoneelle.
Ja rahat nostettiin pankkinirjalla pankista. 80- luvulla tuli Pankkikortti ja pystyi nostamaan automaatista. Pankkikortilla maksettiin, niin oli semmoinen " höyläyslaite", ja piti allekirjoittaa se
Korvalappustereoiden kanssa käytiin lenkillä. Painoi kyllä jtain kilon se loota