Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita jotka on ihan erilaisia kuin oma lapsuudenperheensä
13.12.2019 |
Tunnen samalla kamalaa painetta olla samanlainen ja todella suurta vierautta siellä heidän kanssaan. He on jotenkin kestotyytymättömän oloisia minuun. Hiljaa koko ajan kummallista painostusta. Ja nälvintää valinnoistani. Sietävät kun minä olen ainoa jolla on lapsia.
Onko kohtalotovereita?
Kommentit (4)
Ja minä. Ei olla oikeen tekemisissäkään enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä, olin jo lapsena tosi erilainen ja minua moitittiin koko ajan kun olen vääränlainen. Näytänkin ihan erilaiselta. Minulla on tumma tukka ja vihreät silmät, kun muut perheessä oli blondeja ja sinisilmäisiä. Suurin ero oli kuitenkin temperamentti: isä, äiti ja veli oli hitaita, äärirauhallisia, hiljaisia, minä taas melkoinen viuhtoja, äänekäs ja aktiivinen. Kun puhuin normaalisti, äitini piteli korvilla käsiään merkiksi, että sattuu kun puhut lujaa. Sekin oli paha etten osannut olla vaan paikallani tai tekemättä mitään vaan hötkyilin liikaa. Jatkuvasti minua moitittiin ja rangaistiin kun taas olin ollut väärällä tavalla jotenkin, ja kehotettiin ottamaan mallia veljestäni joka oli hiljainen ja rauhallinen ja vähään tyytyvä.
Nyt aikuisena ollaan kyllä ihan hyvissä väleissä vaikka erilaisia ollaan edelleen. Se on helpompaa nyt, kun ei heillä ole mitään valta-asemaa moittia minua tai vaatia minulta mitään, kun olen itseni elättävä aikuinen ihminen.
No pärjään porukoiden kanssa kyllä, mutta eivät he kyllä ole koskaan mihinkään tyytyväisiä. Väärä ja vääränlainen mies, väärä ala, väärä työ, väärä ala, väärä ala, väärä ala, lapset liian nuorena, koti liian kaukana.... :D
Alue: Aihe vapaa
Minä