Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia isosta ikäerosta? Kannattaako suhteeseen lähteä?
13.12.2019 |
Nyt vielä tuntuu ihan ok:lta, mutta väkisin tulee mietittyä vaikka 15 v päähän, jolloin olen itse vielä alle 45 ja mie olisi eläkeiässä.
Kävisin töissä n.20 vuotta sillä välin kun mies nauttisi jo eläkkeellä olostaan.
Onko mitään järkeä lähteä sellaiseen suhteeseen jossa elämäntilanne on niin erilainen? Itse opiskelen vielä ainakin 4-5 vuotta kun taas mies on ollut töissä jo viimeiset melkein 30 vuotta.
Asun vuokralla eikä ole säästöjä, miehellä taas on omakotitalot, autot ym.
Pidän hänestä paljon, hän on asiallinen ja kohtelias, ei yhtään sellainen setämies, mietin vain järjellä näitä asioita, että pitäisikö antaa olla. Kokemuksia?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Ottaen huomioon etta miesten elinikaodotus on naisten vastaavaa pienempi, en ottaisi vanhempaa miesta, enka varsinkaan isolla ikaerolla.
Sen sijaan kannattaa naisena ottaa nuorempi mies. ;)
Ottaa ja ottaa, aika erikoinen tapa käsitellä tärkeintä ihmissuhdettaan. Mutta kukin tavallaan.
Minusta järkevän ihmisen ajattelua. Ei haihattelijan, joka ajattelee tyhmästi kuten ikä on numero, ei voi mitään kun rakastuu ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 22 vuotta vanhempi ja mies ja rakasta tata papparaista ihan samalla tavalla kuin 23 vuotta sitten kun tavattiin! Pitkaan olimme samassa tilanteessa eli olimme molemmat toissa ja kun han siirtyi elakkeelle, uusi tilanne on samoin mennyt hienosti!
Suosittelen kaikille ottamaan puolisoksi kotona puuhaavan elakkeella olevan papparaisen: kiva tulla toista kun pyykit on silitetty, ruoka valmiina! Tai mukava tavata kaupungilla toitten jalkeen ja kayda syomassa, elokuvissa, teatterissa tai kuntosalilla stressittoman miehen kanssa, joka hankin odottaa, etta tehdaan jotain kivaa yhdessa. Han myos suunnittelee enimmakseen lomat ja meidan sosiaalisen elaman joten mina voin keskittya toissaolemiseen.
Omilla vanhemmilla toteutui tuo kuvio sen vuoksi, että toinen on voittanut geenilotossa huonommat numerot. Ovat samanikäisiä, mutta eläköityminen tapahtui aivan eri tahdissa. Siksi en itse täysin tätä samanaikaista eläköitymistä osaa pitää juuri minään. Minusta ongelmia on näkyvissä sitten, jos suunnitellaan yhteisiä matkoja jne kun molemmat ovat eläkkeellä.
Älkää ottako itseänne vanhempia miehiä, heillä ei ole erektioita! Ja sitten ravaavat thaimaassa leidiboita nssimassa!
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Ottaen huomioon etta miesten elinikaodotus on naisten vastaavaa pienempi, en ottaisi vanhempaa miesta, enka varsinkaan isolla ikaerolla.
Sen sijaan kannattaa naisena ottaa nuorempi mies. ;)
Ottaa ja ottaa, aika erikoinen tapa käsitellä tärkeintä ihmissuhdettaan. Mutta kukin tavallaan.
No kylla mulla ainakin oli, kun aloin taas treffailla, loppujen lopuksi ihan selkea prioriteetti ian suhteen. Eli sen mukaan mentiin ja siita kohderyhmasta sitten "otettiin" (tai valittiin).
Totta, ihminen miettii asioita usein siten kuin niiden odottaisi menevän. Valitaan samanikäinen, koska ei kuvitella toisen elämän olevan lyhyempi. Ikäerosuhteessa on melkeinpä pakko ajatella asia niin päin, ettei samanikäisilläkään mitään takuuta ole. Tottahan se on, että se ikäerosuhteen nuorempi voi lähteä ensin. Kuoleehan osalla lapsikin ennen kuin itsestä aika jättää (toinen asetelma, jota ei haluta miettiä tapahtuvaksi). Ihmiset myös tarttuvat ikäeroon paljon hanakammin kuin esim elintapoihin. Omasta tuttavapiiristä löytyy mm. hyvin ylipainoinen henkilö, jonka elämäntavoissa olisi korjaamista monellakin tapaa. Todennäköisyyksiä tuijottamalla liitto hänen kanssaan ei voi jatkua kovin pitkälle vanhuuteen. Ovat siis kumppaninsa kanssa samanikäisiä.