Lue keskustelun säännöt.
Mitä hyötyä on kauneudesta tai komeudesta?
12.12.2019 |
Olen sen jälkeen kun täytin 20-vuotta kuullut paljon sitä, että olisin kaunis. Sitä en sitten tiedä, olenko vai enkö. Olin koulukiusattu osan ala-asteesta ja koko yläasteen. Toisaalta kauneudesta ei ole ollut mitään hyötyä. Nykyään, 27-vuotiaana oon aika yksinäinen ja pahaa masennusta on ollut. Pyrin olemaan kaikkia kohtaan mukava, en puhu pahaa kenestäkään. Oon aika ujo ja jännitän sosiaalisia tilanteita, ehkä musta vahingossa saa ylpeän kuvan?
Mitä hyötyä hyvästä ulkonäöstä on? Selventäkää minulle, en ymmärrä. Kiinnostaisi kuulla muiden mielipiteitä ja tarinoita kyseisestä asiasta
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Ihan paskapuhetta nämä edeltävät kommentit. Ilmeisesti ihmisten, jotka eivät itse ole komeita tai kauniita, kirjoittamia. Ei tämä komeana tai kauniina elo mitään auvoa ole, eikä avaa yhtään ovia, ei tuo rahaa tilille jne.
Vituttaa kuulla aina noita samoja lässytyksiä, kun ne eivät pidä paikkaansa.
Sinä saat itsestäsi paljon helpommin ruman kuin ruma saa itsestään kauniin, jota siitä vaan! Jos olet niiiin varma, että sinulla on kauniina vaikeampaa, muutu rumaksi. Hop hop! Ei mitään muttia.
Ai ei kiinnosta, kun tiedät itsekin olevasi väärässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan paskapuhetta nämä edeltävät kommentit. Ilmeisesti ihmisten, jotka eivät itse ole komeita tai kauniita, kirjoittamia. Ei tämä komeana tai kauniina elo mitään auvoa ole, eikä avaa yhtään ovia, ei tuo rahaa tilille jne.
Vituttaa kuulla aina noita samoja lässytyksiä, kun ne eivät pidä paikkaansa.
En tiedä onko kyse aivan pelkästä ulkonäöstä. Ja osalla on kuvauksissa hieman liioittelua. Toki erittäin seksikkäille naisille maailma on täynnä helppoja hyödyntämismahdollisuuksia, jos osaa yhtään pelata elämänpeliä.
Itse olen ns. persoonallisen komea mies, eli sekoitus alkukantaista soturia ja klassista herrasmieskomistusta, ja on todettava että ihmisten suhtautuminen on aina jotenkin kunnioittavaa. Jopa murhamies kerran totesi seurueelleni lähtöä tehdessä pikaisen tuttavuuden jälkeen, että siinä on mies jota kannattaa kuunnella. Vaikken ottanut tilanteessa suurtakaan roolia. Muutenkin olen kerännyt aikuisiällä ainoastaan positiivista suhtautumista. Naisetkin tulevat tiuhaan iskemään, välillä jopa arjessa. Toki olemuksessa voi muutenkin olla jotain vetoavaa ja tyylini on melko omaperäinen.
En keksi oikein mitään mistä oikeasti olisi hyötyä. Vaatteet istuvat kauniisti päällä ja miehet kiinnostuvat helposti. Ainakaan jälkimmäinen ei itse asiassa ole kovin hyvä asia.
Kauneus voi tuottaa jonkin verran iloa itselle, mutta ei se tuo ystäviä ja rakkautta. Läheiset ihmiset ja rakkaus on kuitenkin kaikkein tärkeintä.
Minä olen kait ihan kaunis.
Luonteeltani en ole mitenkään mukava, ulospäinsuuntaantunut tai muutenkaan ihana. Enemminkin ujo, hiljainen introvertti. Miehiä minulla on silti riittänyt koko elämän. Olen aloittanut seurustelun 16-vuotiaana ja suhteiden välissä olen säätänyt jotain kevyempää. Jos lähden baariin tai työmatkalle niin seuraa olisi tarjolla. Jopa keskellä kirkasta päivää joku on koittanut iskeä.
Olen päätellyt tämän johtuvan ulkonäöstä koska luonteestani se ei voi johtua. Lisäksi asiakaspalvelu tilanteissa hommat onnistuvat yleensä ihan mukavasti ja saan kehuja ulkonäöstäni töissä ja vapaa-ajalla.
Näitä hyötyjä kauneudella olen siis saanut mutta siihen tulokseen tullut että mukavasta luonteesta olisi oikeasti paljon enemmän hyötyä kuin ulkönäöstä.
Et ole kaunis, jos olisit, sulla olis mies ja vientiä. Trust me.