Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mun mies huusi minulle: hanki harrastus!
12.12.2019 |
Perusriita. Mies on jälleen menossa omiin juttuihinsa perjantai-iltana, kuten aina. Tai lähes kaikki perjantait. Marraskuussa hän oli menossa kaikki viikonloput. Riitelin asiasta. Mies huusi: "hanki harrastus".
Koen vahvasti, että hän ei halua viettää vapaa-aikaansa kanssani. Hän vetoaa aina siihen, kun on "kavereille luvannut", eli velvollisuuden täyttämiseen.
Mitä teen? Olemme olleet naimisissa 20 vuotta. Olen ollut suurimman ajan siitä kotiäitinä, mutta nyt syksyllä vihdoin olen oman alani (vaativissa) töissä.
Huomasin ilmiön: jo murrosikäisenä vietin kaikki viikonloppuillat yksin kotona vanhempieni kanssa. Äidillä ei riittänyt aikaa minulle. Ja nyt minusta tuntuu, että miehelläkään ei riitä aikaa eikä halua olla kanssani vapaa iltoinaan. Tulkitsen sen niin - kuten murrosiässä - että minussa on jotai vikaa, koska "kukaan ei halua olla kanssani". Mitä teen kaikessa väärin?
Kommentit (42)
En minäkään jaksaisi tuollaisen marttyyrin kanssa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä minä sitä vaan, että miksi mies ei halua olla kanssani. Nukumme eri huoneessa. Mitä minussa on vikana, kun karkotan oman äitini ja nykyään mieheni pois luotani? Miten minun pitäisi olla, että minusta tykättäisiin?
Mies on oikeassa. Sinun on aika ottaa itse vastuu elämäsi laadusta.
Niin. Mutta kun minä haluaisin viettää aikaa hänen kanssaan, emme ehdi arjessa mitään. Kai minulla ikävä on. Mutta miestä ei kiinnosta muu kuin omat jutut. Ja velvollisuudet. Kotona ollessaan hän vain nukkuu tai lukee. On poissaoleva.
Miten minä otan vastuun elämästäni? Olen vastuullisessa työssä, kannan siellä vastuuta monesta asiasta.
Pyytäisin konkreettisia neuvoja. Olen yksinäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala suhtautua mieheen kuin kämppikseen. Kummallekin omat siivousvuorot ja kumpikin hoitaa muuten omat asiansa. Tilanteesi ei muutu mitenkään, paitsi kotitöiden määrä vähenee ja säästät rahaa.
AP on jo iso tyttö ja voi ottaa vastuun elämästään. Ei ole miehesi tehtävä viihdyttää sinua. Eroa, jos ei nappaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai niin. Harrastukset: minua ei jaksa mikään kiinnostaa, paitsi työ. Kahdenkymmenen kotiäitivuoden aikana minulla ei ollut varaa mihinkään maksulliseen, sosiaaliseen harrastukseen. Elin lapsia ja miestä varten, joustin kaikessa. Nyt olen väsynyt joustamaan. Ja siitä se riita syntyi.
Miksi sitten naisten tehtävä on viihdyttää miestä silloin, kun mies tarvii naista? Miksi naisen tehtävä on olla kotona odottamassa miestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Roikut liikaa ihmisissä, erityisesti nyt miehessäsi.
Hanki omaa elämää. Elämään kuuluu muutakin työ ja koti. Ryhdy harrastamaan jitain.
Tottakai miestä ärsyttää, kun olet niin riippuvainen hänestä.
Sinun pitää itsenäistyä, katsella ympärille.
Ja miehesi saattaisi kiinnostua sinusta uudelleen, jos huomaisi, että kelpaat vielä muillekin miehille.
Nyt näyttää siltä että se tunnepuoli on miehellä on miinuksen puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo oot ripustautunut mieheesi. Kuin pikkulapsi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten naisten tehtävä on viihdyttää miestä silloin, kun mies tarvii naista? Miksi naisen tehtävä on olla kotona odottamassa miestä?
Missä tällainen sääntö on? Kuka tuollaiseen muka suostuisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastiko ihmiset elävät tälläisissä suhteissa? Joka viikko ellei jopa päivittäin täältä saa lukea parisuhteista ja ei voi kuin ihmetellä miksi ihmiset hukkaavat ainoa elämän sellaisiin tunteettomiin suhteisiin.
Millä alalla voi olla lähes kakskyt vuotta kotona ja sitten saa vaativan asiantuntijatyön. Tuossa ajassa kaikki opittu on vanhentunut aikoja sitten.
Kun en jaksa muuta kuin työn, joka sinänsä on minulle äärettömän tärkeä. Olen ollut pitkään kotiäitinä ja työttömänä. En jaksa harrastusta. Onko pakko harrastaa jotain?
Olen usein kuullut monen sanovan minulle, että hanki elämä. Mitä se elämä tarkkaan ottaen on? Mitä siinä pitää olla, että on "oma elämä"?
Kun menin naimisiin, niin luulin, että mieheni haluaa olla minun (persoona) kanssani. Nyt luulen, että hän vain halusi naisen elämäänsä.
Oikeastaan kai hän ei tunne minua, millainen ihminen olen.
Voisiko joku kertoa ohjeita, miten minun tulisi elää, ettei koko ajan tuntuisi pahalta yksinäiset perjantai- ja lauantai-illat?
Äh, olkoon. Lopetan tämän valituksen nyt. Kiitos kommenteista.
Opettaja olen. Ihan kokonaan en ole ollut työttömänä; pätkätöissä välillä. Nyt pitkästä aikaa oikea työsuhde, vaativassa koulussa.
Tämän halusin tarkentaa.
Vierailija kirjoitti:
Millä alalla voi olla lähes kakskyt vuotta kotona ja sitten saa vaativan asiantuntijatyön. Tuossa ajassa kaikki opittu on vanhentunut aikoja sitten.
No se on just se vaativa asiantuntijatyö, jossa 2/3 av-mammoista on.
Vierailija kirjoitti:
Opettaja olen. Ihan kokonaan en ole ollut työttömänä; pätkätöissä välillä. Nyt pitkästä aikaa oikea työsuhde, vaativassa koulussa.
Tämän halusin tarkentaa.
:DDD
Alue: Aihe vapaa
Menet joka perjantai bilettämään.