Pystyykö 75-vuotias huolehtimaan koirasta tai kissasta? Äitini jäi leskeksi ja mietimme hänelle lemmikkieläintä.

Uskon, että pystyy.  Kaikki riippuu tietysti henkilön kunnosta ja terveydentilasta.  Eläintä ei kuitenkaan mielestäni pidä hankkia kenellekään ennen perusteellista selvitystä vastaanottajan omasta halusta ja mieltymyksestä eläimen tuloon.  

Mikäli päädytte yhteisymmärryksessä eläimen hankintaan, niin muistuttaisin siihen liittyvään kaikenlaiseen muuhun hankintaan ja rahanmenoon.  Pienellä eläkkeellä kituuttavat henkilöt saattavat pihistellä omien tarpeidensa, ruuan ymv, menon kanssa saadakseen rakkaalle lemmikilleen laadukasta ruokaa ja selvitäkseen eläinlääkärillä käyntien kulusta.  

🐶 tai 🐱 ?  Ajatuksenne eläimen hankinnasta on tietenkin aivan ihastuttava.  Lemmikin hoivaamisesta saa kyllä todella hyvää mieltä ja nehän antavat hoitvaajalleen valtavasti jotain mitä on vaikea edes yrittää selittää, sen tietää vain ne joilla lemmikki on. 💕

Donald Trump on 73 vuotias. Hoitaa sentään kokonaisen valtion asioita. Ei ole kuin pari vuotta sun äitiä nuorempi.

Tosin joku voisi heitteillejätöstä häntäkin syyttää... Enkä välttämättä omaa kissaani antaisi Donaldin hoidettavaksi...

Vierailija kirjoitti:

Ei kai ikä sitä kerro vaan mimmosessa kunnossa on. Tytär jaksaa lenkittää tasan ensimmäiseen vesisateeseen asti.Parempi ostaa vain pehmolelu koira.

Siitä olen samaa mieltä, että vanhuksen kunto on se ratkaiseva pointti, ei niinkään ikä. Tiedän 75 vuotiaan, joka jää nyt vuodenvaihteessa eläkkeelle, ja tiedän 50 vuotiaan (ei millään tavalla vammainen), joka asuu palvelutalossa. Tiedän 100 vuotiaan, joka asuu omassa kodissaan ja ulkoilee päivittäin.

Jos mummo on nyt siinä kunnossa, että pystyy koirasta huolehtimaan, ei sitä ulkoilutusapua juurikaan edes tarvita. Lapsi varmasti sen vertaisen jaksaa. Mutta lapsi ei ole ikuisesti lapsi. Siinä kohtaa, jos mummo joutuu sairaalaan, lapsi/nuori saattaa olla rippileirillä tai kielikurssilla Englannissa tai vaihto-oppilaana Chilessä tai asua opiskelupaikkakunnalla toisella puolella Suomea. Meidänkin tyttö, joka hoiti yläasteaikana kaikki naapurin koirat ja kissat, lähti heti peruskoulun jälkeen ratsastuslukioon maaseudulle. Ja lukion jälkeen opiskelupaikka löytyi vielä kauempaa kotoa.

Lemmikkiä hankittaessa pitää muistaa, ettei vanhus osaa tai pysty itse kouluttamaan lemmikkiä kunnolla, vaan iäkkäiden lemmikit ovat helposti eroahdistuneita ja niillä on vaikeuksia sopeutua. Esimerkiksi isäni tarjosi hyvää hyvyyttään kodin edesmenneen tädin kissalle, mutta kissa ei koskaan sopeutunut. Se oli elänyt koko ikänsä pienessä kaksiossa yhdessä tädin kanssa, ja raapi isääni, pilasi huonekalut yms koska kaikki oli niin uutta ja stressaavaa.

Samalla tavoin mieheni joutui lopettamaan hoitokotiin joutuneen isänsä koiran, koska vanha koira ei oppinut olemaan yksin ja "pientä elämää" eläneenä se ei sopeutunut edes tutun ihmisen kotiin.

Rukoilen, että jos vanhukselle hankitaan lemmikki, niin se sosiaalistetaan kunnolla! Kissalla tai koiralla voisi olla vielä monta vuotta elettävänä, kunhan se ei pelkäisi kuollakseen yksinoloa tai vieraita paikkoja :'(

Riippuu ap täysin kyseisestä 7-kymppisestä? Jotkut 9-kymppiset ajavat autolla (Desmond LLewellyn.. joo tiedän kuoli auto-onnettomuudessa) tai käyvät konserttikiertueella (Tony Bennett). Jotkut viisikymppiset ovat melkein jo laatikossa.

Aikuiselle sisäkissalle ääni täältä. 👍

Voi ei. Ostakaa mitä muuta tahansa, mutta ei elävää eläintä. Tai enintään jokin minihamsteri, ne kai elävät pari vuotta.

Meillä on kissa, arviolta 11-vuotias. Olen likipitäen mummonne ikäinen ja olen päättänyt, että jos kissasta aika jättää ennen minua, ei uutta tule. Vaikka rakastankin kissoja suunnattomasti tai ehkä juuri siksi.

Anoppi otti koiran(Saksan pystykorva) juuri 75-vuotiaana. Nyt on 86v ja hyvin kulkevat mumma ja koira lenkillä pari kertaa päivässä. Ja koira rakastaa autoajelua. Heti kun mumma ottaa auton avaimet, juoksee valmiiksi ovelle ja ulos päästyään auton luo.

Kissa on helpompi, vaikka päivittäistä hoitoa toki tarvitsee.

Kokemusta niin koirista kuin kissoista, ja koirien ulkoilutus on loputonta eikä apukäsiin aina voi luottaa.

Jos äitinne itse todella haluaa lemmikin, niin suosittelen jo hieman vanhempaa kissaa löytöeläintalosta.

Mitä? Eläimistä en tiedä, mutta omat vanhempani ja itse asiassa suurin osa tuntemistani 70-vuotiaista ovat varsin hyvässä kunnossa. Liikkuvat (vaeltavat ja hiihtävät) ja matkustelevat. Katsokaa nyt vaikka Saleakin, hyvin jaksaa. 70 is new 60 vai miten se menikään.

Kannattaa ottaa huomioon lemmikkieläimestä voi tulla korkeitakin (satoja euroja tai tuhansia) eläinlääkärikuluja. Jos joutuu sairaalaan niin onko luotettava pitkäaikainen hoitopaikka? Jos on koira niin onko mahdollista liikkua ulkona myös pimeällä ja liukkailla kolme kertaa päivässä? Entä koiran päivittäinen muu hoito,,esim.  turkinhoito, kynsien leikkaus, hampaiden harjaus, korvien puhdistus, onnistuvatko nämä . Ehkä kannattaisi miettiä sillä 75 vuotiaasta ylöspäin mentäessä kunto tuskin ainakaan paranee niin en ottaisi 10-15 vuotta elävää lemmikkiä. Ei ole eläimelle oikein jos hoitoa ja ulkoilua laiminlyödään. Varmasti joka kunnasta ja kaupungista löytyy senioreille muutakin mielekästä harrastusta ja tekemistä ja niistä löytää juttukaveria.

Siis onko tää aloitus muka tehty tosissaan? Ap puhuu äidistään kuin jostain lapsesta ja porukka komppaa täysillä.

En yleensä huutele provoa, mutta oikeasti nyt?