Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ihmeessä selvitä erosta taloudellisesti
11.12.2019 |
Pakko olisi päästä miehestä eroon oman ja lasten voinnin takia. Mies on jo vuosia huutanut, haukkunut ja rikkonut tavaroita. Raivarit menee niin yli, ettei häntä meinaa millään saada rauhoittumaan. Monesti ollaan jouduttu lähteä pois kotoota. Tämä on vain lisääntynyt ja olen yrittänyt lukuisia kertoja saada miestä terapiaan. Monta kertaa on luvannut, mutta ei ole hankkinut apua. Itsekin olen soittanut auttaviin tahoihin, mutta en voi miehen puolesta varata aikaa. Nyt viime aikoina lapset on kertoneet isin lyöneen. Tämä kaiken raivoamisen lisäksi. Jälkiä ei ole näkynyt, mutta ei minulla ole syytä epäillä lasten sanomisia. Lapset eivät haluaisi jäädä kotiin isänsä kanssa.
Teen ilta painotteista vuorotyötä. Kysyin esimieheltä mahdollisuutta päivä työhön, mutta ei onnistu. Pienemmät vielä saisi vuorooäiväkotiin, mutta en voi jättää pieniä koululaisia yksin koko illaksi. Uutta työtä en ole löytänyt. Miehelle ei voi jättää lapsia huutamisen ja mahdollisen lyömisen takia. Yrittäisin erossa saada tapaamiset mahdollisimman vähiin, esim joka toinen viikonloppu.
Taloudellisesti myöskin ihan mahdoton vaikka kuinka yritän laskea. Minulla tosi pienet tulot ja ollaan eletty lähinnä miehen tuloilla. Käytännössä tarkoittaisi autosta ja monesta muusta luopumista. Vuokrat on tosi korkeita enkä haluaisi muuttaa pois asuinalueelta. Vuokrien ja muiden kiinteiden kulujen jälkeen ei jäisi käytännössä mitään. Mikäli saisin edes työn millä tämän saa järjestymään. Lisäksi joutuisin ainakin alkuun maksamaan asuntolainan lyhennyksiä. Toivottavasti asunto menisi edes kaupaksi nopeasti. Mies saa käsittämättömiä raivareita ja ellen saa hankittua asuntoa ja salaa muutettua hänen poissa ollessaan niin joudun ostamaan joka ikisen huonekalun, tavaran ja vaatteet. Tiedän että hän pitää kyllä huolen, ettei mitään jää ehjäksi.
Nyt olen jo miltein vuoden nukahtanut huonosti, heräillyt öisin, ollut ärtynyt, en ole saanut asioita hoidettua, on jäänyt laskuja maksamatta, sotkuista, en ole ollut lähelläkään sitä aktiivisuus tasoa mitä olen normaalisti, enkä läheskään niin iloinen, kuin tavallisesti. Heräsin tähän pari päivää sitten, että on selkeitä masennuksen oireita. Tähänkin voisi hakea apua, mutta ei tämä Masennus helpota jos en pääse tästä ahdistavasta liitosta pois ja saa lapsia turvaan. Alkaa olla pää aivan hajalla, kun sama miten näitä asioita pyöritän niin en saa varoja riittämään. Lisäksi pelko siitä miten mies kostaa lapsille. Pelko siitä että joutuisin jättämään hänelle kokonaiseksi viikonlopuksi välillä. Ja siitä että hön saattaa koska vain pimahtaa niin että tappaa kaikki. Varsinkin kun ero koittaa.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Elin huutosuhteessa. Kielenkäyttö oli mielipuolista ja sillä volyymilla kuului naapureillekin. Jossain vaiheessa alkoivat tavarat lennellä ja veitset heilua (itsensä vahingoittamisuhkailussa). Jotenkin sen kaiken oppi sietämään, sivuuttamaan ja selittämään. Lopulta tuli se piste, kun vaisto sanoi, että tämä raivokohtaus ei pääty hyvin. Oli aiempaa voimakkaampi ja fyysisempi. Soitin poliisit ja sen jälkeen suhde päättyi.
Olen miettinyt paljon perheväkivallan anatomiaa. En silti pysty ymmärtämään, miksi itse en lähtenyt aiemmin tai miksi kukaan jää odottamaan seuraavaa nyrkiniskua. Ihmeellistä selittelyä. Mikään raha tai status tms. Ei saisi vaikuttaa siihen, että altistaa oman perheensä väkivallalle.
Ap, lähde litomaan. Kaikki järjestyy.
Tuota huutamista ja tavaroiden paiskomista meilläkin ollut. Ja kamalaa kielenkäyttöä. Veitset ja nyrkit ei ole onneksi heilunut. Paitsi tuo mitä lapset on nyt kertonut. Sen perusteella pakko alkaa tehdä muutos. Kaikki tuo alkaa niin huomaamatta ja pikkuhiljaa, että sitä onkin helppo selitellä. Ja välissä tietysti myös hyvääkin. Itse olen uskonut siihen, että kaikki ongelmat on hoidettavissa ja tuohonkin voisi löytyä ratkaisua terapiasta missä osaisivat ehkä löytää syitä käytökseen ja keinoja itehillintään. Hoitoon olen yrittänyt saada jo tosi pitkään. Lupauksia on tullut, mutta niillä on ilmeisesti vain yritetty päästä tilanteesta. Luulin lastensuojelun herättelevän, mutta ei siitä ollut apua. Lasten kertoma lyöminen alkaa nyt olla viimeinen niitti. Ei tämä selvästikään mene, kuin huonompaan suuntaan.
Täytyy soitella johonkin auttavaan numeroon jos se siitä lähtisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy itseltäsi kumpi on tärkeämpää, lasten harrastukset vai lasten henki. Kumpi on tärkeämpää miehen antama elintaso vai oma henki. kumpi on tärkeämpää se, että olet turvassa pienillä tuloilla, vai se, että joudut pelkäämän omasi ja lasten hengen puolesta, mutta rahaa on.
Yrität koko ajan keksiä uusia tekosyitä miksi et voi lähteä. Luuletko että kaikilla muilla eronneilla ja paenneilla yksinhuoltajilla on joku omaisuus ja tukijat takana? No ei ole. Itse en miettisi sekuntiakaan, jos hetkeäkään epäilisin että joku lyö lapsiani. En sekuntiakaan. Vaikka sillan alle mieluummin. Mutta sinä mietit jotain harrastusmatkaa, herranjumala.
Luovut vaan kaikesta niin saat parempaa tilalle. Lääkäri kirjoittaa kyllä pitkän saikun kun pakenet turvakotiin. Jos ei ole rahaa niin yhteiskunta auttaa tavaroiden hommaamisessa samoin kuin asunnon. Asut ensin vaikka vuokralla ja säästät. Yhteinen kämppä myyntiin heti.
Lapset pärjää vähän aikaa ilman harrastuksia yms.
Toivottavasti tämä on provo. Voi lapsi raukat.
Ehkä kun vaan lapset saa kotona pataan niin ei ole tarvetta lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ei mies parannu. Tuollaiset eivät ikävä kyllä muutu, tai epätodennäköisempää se ainakin on enkä suosittele jäämään toivomaan muutosta koska sinä olet vastuussa lapsista. Olet taistellut ja toivonut jo tarpeeksi. Et voi ajatella enää miestä ja miehen terapiaa/hoitoa, hän on aikuinen ja vastuussa itsestään. Sinun täytyy ajatella lapsia, sillä lapset eivät voi valita. He ovat sinun armoillasi. Juuri nyt sinä päätät joka päivä millaista lapsuutta he elävät.
Alue: Aihe vapaa
Elin huutosuhteessa. Kielenkäyttö oli mielipuolista ja sillä volyymilla kuului naapureillekin. Jossain vaiheessa alkoivat tavarat lennellä ja veitset heilua (itsensä vahingoittamisuhkailussa). Jotenkin sen kaiken oppi sietämään, sivuuttamaan ja selittämään. Lopulta tuli se piste, kun vaisto sanoi, että tämä raivokohtaus ei pääty hyvin. Oli aiempaa voimakkaampi ja fyysisempi. Soitin poliisit ja sen jälkeen suhde päättyi.
Olen miettinyt paljon perheväkivallan anatomiaa. En silti pysty ymmärtämään, miksi itse en lähtenyt aiemmin tai miksi kukaan jää odottamaan seuraavaa nyrkiniskua. Ihmeellistä selittelyä. Mikään raha tai status tms. Ei saisi vaikuttaa siihen, että altistaa oman perheensä väkivallalle.
Ap, lähde litomaan. Kaikki järjestyy.