Eh. Anoppi lähettää minulle miehen sukulaisten osoitteita joulukortteja varten

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olette omituisia, te nuoremmat avioparit. Oletteko edelleen itsenäisiä? Miksi ettetoimi yhdessä? Olisi aika noloa ap, jos ette miehesi kanssa yhdessä kirjoittaisi miehen isoäidille ja tädeille kortteja. No minä kuulun vanhaan polveen, joka ilman muuta toimi kumppaninsa kanssa yhdessä. Emmekä laskeneet pennilleen, että kumpikin maksoi varmasti saman verran.

Miksi sen ap:n pitäisi kirjoittaa yksin tai yhdessä miehen sukulaisten kortteja? Miksei mies voi hoitaa omaa osuuttaan ihan itse, aikuinen ihminen?

Meillä sukulaiset kyseli, että mikä se on pojan ja vaimonsa osoite. Neuvoin, että laittakaa kortti pojan ja Lauran (pojan exä) nimellä. Saadaanpa taas jouluna kuulla, miten idioottisukulaiset ei edes muista, kenen kanssa kukakin on naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Forwardoi ne miehellesi ja lähetä anopille että "kiitos, välitin osoitteet Mikolle!"

Ja en tiedä onko nykyään enää tavallista. Minä en ole ikinä hoitanut yhteydenpitoa miehen sukuun.

Meillä anoppi yrittää kommunikoida poikansa kanssa vain minun kauttani. Vaikka kuinka vastaan vuodesta toiseen en tiedä, pitää kysyä Villeltä, välitän viestisi Villelle, pyydän Villeä soittamaan jne. niin aina vain viestit tulee minulle.

"Oletteko tulossa Vuokon 80v juhliin?" No en tiedä, en tiedä kuka on Vuokko, en ole saanut kutsua, niin ei nyt ainakaan tässä vaiheessa kovin todennäköiseltä näytä.

Tämä kuuluu vaimon velvollisuuksiin. Kuulut nyt miehen sukuun. Sinun sukulaisillasi ei ole niin väliä, mutta miehen sukulaiset kuuluu pitää tyytyväisinä. Se on pieni vaiva onnellisesta avioliitosta ja suvun keskinäisestä harmoniasta. Sinun omat sukulaisesti mainitsevat sinut vain silloin, kun haluavat kehuskella erinomaisella avioliitollasi ja kytköksellä miehesi sukuun.

t. vuosi 1862

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:llä on kaiken lisäksi enää tämä päivä aikaa hoitaa korttirumba, jos haluaa joulumerkillä ne lähettää.

En ole ikinä lähettänyt jouluhintaisella merkillä, haluan mieluummin että kortit on perillä just ennen joulua eikä toista viikkoa etukäteen.

Minun mielestäni on kiva saada kortteja jo reilusti ennen joulua, jotta niistä on jotain iloakin. Joulun jälkeen ei enää jouluaihe, eikä siihen liittyvät koristeet jaksa kiinnostaa. Tämä joulunodotus ja kaikki siihen liittyvä sen sijaan on hykerryttävän ihanaa aikaa.

Onko niitä ihmisiä isokin määrä? Jotenkin tuntuu kovin pieneltä tämä "ongelma", mutta kunhan nyt taas jostain saa narinan aihetta ja toiset komppaa, oikein lietsoo miten voisi anoppia nirhaista.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olette omituisia, te nuoremmat avioparit. Oletteko edelleen itsenäisiä? Miksi ettetoimi yhdessä? Olisi aika noloa ap, jos ette miehesi kanssa yhdessä kirjoittaisi miehen isoäidille ja tädeille kortteja. No minä kuulun vanhaan polveen, joka ilman muuta toimi kumppaninsa kanssa yhdessä. Emmekä laskeneet pennilleen, että kumpikin maksoi varmasti saman verran.

Kyllä tässä on varmasti sukupolvien välinen ero. Minä ajattelen, että olemme mieheni kanssa edelleenkin kaksi yksilöä. On yhteisiä asioita, ja on omia asioita. Sukulaiset ja ystävät ovat niitä omia asioita. Kumpikin pitää huolen niistä itse.

Vierailija kirjoitti:

Onko niitä ihmisiä isokin määrä? Jotenkin tuntuu kovin pieneltä tämä "ongelma", mutta kunhan nyt taas jostain saa narinan aihetta ja toiset komppaa, oikein lietsoo miten voisi anoppia nirhaista.

Mun anopilla on seitsemän susarusta ja näillä kaikilla 2-5 lasta. Apella viisi sisarysta ja näillä lapset ja lastenlapset.

Kannattais kuitenkin vilkaista ne nimet ja varsinkin syntymäpäivät, jos sellaisia on kirjoitettuna. Siellä voi olla yllätyssukulaisia. Meillä ne yllätykset paljastuivat vasta anopin perukirjoituksessa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattais kuitenkin vilkaista ne nimet ja varsinkin syntymäpäivät, jos sellaisia on kirjoitettuna. Siellä voi olla yllätyssukulaisia. Meillä ne yllätykset paljastuivat vasta anopin perukirjoituksessa.

Minulla ei ole aikomustakaan osallistua anoppini perunkirjoitukseen, mies taas tuntenee sukunsa jo valmiiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olette omituisia, te nuoremmat avioparit. Oletteko edelleen itsenäisiä? Miksi ettetoimi yhdessä? Olisi aika noloa ap, jos ette miehesi kanssa yhdessä kirjoittaisi miehen isoäidille ja tädeille kortteja. No minä kuulun vanhaan polveen, joka ilman muuta toimi kumppaninsa kanssa yhdessä. Emmekä laskeneet pennilleen, että kumpikin maksoi varmasti saman verran.

Tietenkin olen avioliitosta huolimatta edelleen itsenäinen. Ja niin on mieskin. Ihan ihmeellinen kysymys.

Jos miestä muuten kiinnostaisi korttien kirjoittelu tai vaikkapa sisarustensa lapsille joululahjojen ostaminen, niin pyydettäessä auttaisin ihan mielelläni. Mitään päävastuuta en suostu ottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattais kuitenkin vilkaista ne nimet ja varsinkin syntymäpäivät, jos sellaisia on kirjoitettuna. Siellä voi olla yllätyssukulaisia. Meillä ne yllätykset paljastuivat vasta anopin perukirjoituksessa.

Minulla ei ole aikomustakaan osallistua anoppini perunkirjoitukseen, mies taas tuntenee sukunsa jo valmiiksi.

Ei, se päivä ei tule koskemaan Sinua millään lailla. Et ole enää tuolloin miehesi elämässä mukana. Anoppisi perinnöt, perukirjoitukset ovat asia, josta ei edes tiedoteta Sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattais kuitenkin vilkaista ne nimet ja varsinkin syntymäpäivät, jos sellaisia on kirjoitettuna. Siellä voi olla yllätyssukulaisia. Meillä ne yllätykset paljastuivat vasta anopin perukirjoituksessa.

Minulla ei ole aikomustakaan osallistua anoppini perunkirjoitukseen, mies taas tuntenee sukunsa jo valmiiksi.

Ei, se päivä ei tule koskemaan Sinua millään lailla. Et ole enää tuolloin miehesi elämässä mukana. Anoppisi perinnöt, perukirjoitukset ovat asia, josta ei edes tiedoteta Sinulle.

Vittuako ne sitten vedettiin tähäb mukaan?

Ohis

Ap sopii miehen kanssa nyt, miten asia heidän huushollissaan hoidetaan.

Vierailija kirjoitti:

En usko. Kunhan taas keksittiin anoppiviha-aihe. Itselleni ei ole ikinä tullut mieleenkään, että miniäni olisi velvollinen huolehtimaan suhteista poikani sukulaisiin, enkä pysty kuvittelemaan että ikäisissäni naisissa olisi muutenkaan noin törppöjä.

Täällä! Ongelmana tosin appiukko (mieheni vanhemmat eronneet), joka suuttui meille, kun menimme maistraatissa naimisiin ja kutsuimme 10 vierasta. Olisi kuulemma pitänyt kutsua kaikki HÄNEN sukulaisensa (kolme sisarusta puolisoineen, näiden lapset ja heidän puolisonsa ja kaikki muut serkut ja serkunserkut). On kuulemma kiva nähdä sukulaisia isoissa juhlissa. Itse appiukko ei kuitenkaan halua juhlia järjestää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattais kuitenkin vilkaista ne nimet ja varsinkin syntymäpäivät, jos sellaisia on kirjoitettuna. Siellä voi olla yllätyssukulaisia. Meillä ne yllätykset paljastuivat vasta anopin perukirjoituksessa.

Minulla ei ole aikomustakaan osallistua anoppini perunkirjoitukseen, mies taas tuntenee sukunsa jo valmiiksi.

Ei, se päivä ei tule koskemaan Sinua millään lailla. Et ole enää tuolloin miehesi elämässä mukana. Anoppisi perinnöt, perukirjoitukset ovat asia, josta ei edes tiedoteta Sinulle.

Vittuako ne sitten vedettiin tähäb mukaan?

Ohis

Kuka vetää, kuka työntää. Hämärän tullen epätietoisuus, mutta keväällä selkiää. Kaikki aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olette omituisia, te nuoremmat avioparit. Oletteko edelleen itsenäisiä? Miksi ettetoimi yhdessä? Olisi aika noloa ap, jos ette miehesi kanssa yhdessä kirjoittaisi miehen isoäidille ja tädeille kortteja. No minä kuulun vanhaan polveen, joka ilman muuta toimi kumppaninsa kanssa yhdessä. Emmekä laskeneet pennilleen, että kumpikin maksoi varmasti saman verran.

Tietysti voidaan tehdä yhdessä, kunhan mies itse on aloitteellinen. Mistä minä muuten tietäisin, että hän haluaa lähettää suvulleen kortteja.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko. Kunhan taas keksittiin anoppiviha-aihe. Itselleni ei ole ikinä tullut mieleenkään, että miniäni olisi velvollinen huolehtimaan suhteista poikani sukulaisiin, enkä pysty kuvittelemaan että ikäisissäni naisissa olisi muutenkaan noin törppöjä.

Täällä! Ongelmana tosin appiukko (mieheni vanhemmat eronneet), joka suuttui meille, kun menimme maistraatissa naimisiin ja kutsuimme 10 vierasta. Olisi kuulemma pitänyt kutsua kaikki HÄNEN sukulaisensa (kolme sisarusta puolisoineen, näiden lapset ja heidän puolisonsa ja kaikki muut serkut ja serkunserkut). On kuulemma kiva nähdä sukulaisia isoissa juhlissa. Itse appiukko ei kuitenkaan halua juhlia järjestää. 

Minun anopillani on seitsemän sisarusta, kaikilla runsaasti lapsia. Apella viisi sisarusta, sama juttu. Me asumme Helsingissä, juhlapaikat ei niin halpoja.

Appi mäkätti HÄISSÄMME koko ajan, miten kaikki sukulaiset pikkuserkkuja myöten olisi pitänyt kutsua "kunnon kirkkohäihin". Me emme kuulu kirkkoon.

Sikakiva fiilis tuli. Not.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nyt kyllä vähän järkyttynyt näistä viesteistä.

Jaotteletteko te todellakin että minun sukulaiset ja sinun sukulaisesi. Minusta kun on jotenkin itsestään selvää, että kun lyödään hynttyyt yhteen ja perustetaan perhe, niin kyllä ne sukulaiset on  yhteisiä sukulaisia ja vieläpä ne lähimmät, kuten sisarukset perheineen kuuluvat lähiperheeseen.

Vai onko teillä kaikilla niin huonot välit puolison puolen sukulaisiin, ettei voi perheen puolesta edes joulukorttia laittaa?

Toki voi mutta miksi oletus että perheen nainen sen tekee? Tuskin anopit vävypojiltaan vastaavaa odottaa?

No kyllä ne anopit vävypojiltaan odottaa vastaavasti kaikennäköistä. Milloin ojien kaivuuta, milloin kuusen hankkimista tai öljytankin puhdistusta. Ihan tilanteen mukaan.

Joskus maalaustyötä, halkojen pienimistä, patterin ilmausta tai lampun vaihtoa katossa. Tälläisiä ”pikku askarteluja” on odotettu ja mielellään myös tehty.

Minulla ihana mies, koskaan, ei koskaan ole kieltäytynyt anoppinsa auttamisesta

.

Hoh, hoijaa. Hirmunen homma, pitäiskö ihan miniän sitten korttia alkaa vääntämään. Minä olen ”virkeäsilmäisenä” kirjoitellut kortteja anopinkin puolesta.

Meillä kyllä autetaan kummankin vanhempia. Kiitollisuus näkyy heidän silmistään. Meillä arvostetaan vanhoja ihmisiä. Sen olen yrittänyt myös esimerkilläni viedä lapsilleni eteenpäin. Kaikki on niin asenteesta kiinni. Jos haluat olla auttavainen, hyvä ihminen tai pirullinen minäminä, en tee, ei kuulu.

Muista; mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää.

Nykyään on kuule työelämä ja vanhemmuus vähän eri vaatimustasolla kuin sinun aikanasi.

Minun aikana? Olenkohan edes vanhempi kuin sinä? Työelämässä olen ja lapsia kasvatan.

Varmaan luuli sinua vanhaksi, koska kirjoitit arvostavasi vanhoja ihmisiä. Sehän on niin mennyttä aikaa.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nyt kyllä vähän järkyttynyt näistä viesteistä.

Jaotteletteko te todellakin että minun sukulaiset ja sinun sukulaisesi. Minusta kun on jotenkin itsestään selvää, että kun lyödään hynttyyt yhteen ja perustetaan perhe, niin kyllä ne sukulaiset on  yhteisiä sukulaisia ja vieläpä ne lähimmät, kuten sisarukset perheineen kuuluvat lähiperheeseen.

Vai onko teillä kaikilla niin huonot välit puolison puolen sukulaisiin, ettei voi perheen puolesta edes joulukorttia laittaa?

Toki voi mutta miksi oletus että perheen nainen sen tekee? Tuskin anopit vävypojiltaan vastaavaa odottaa?

No kyllä ne anopit vävypojiltaan odottaa vastaavasti kaikennäköistä. Milloin ojien kaivuuta, milloin kuusen hankkimista tai öljytankin puhdistusta. Ihan tilanteen mukaan.

Joskus maalaustyötä, halkojen pienimistä, patterin ilmausta tai lampun vaihtoa katossa. Tälläisiä ”pikku askarteluja” on odotettu ja mielellään myös tehty.

Minulla ihana mies, koskaan, ei koskaan ole kieltäytynyt anoppinsa auttamisesta

.

Hoh, hoijaa. Hirmunen homma, pitäiskö ihan miniän sitten korttia alkaa vääntämään. Minä olen ”virkeäsilmäisenä” kirjoitellut kortteja anopinkin puolesta.

Meillä kyllä autetaan kummankin vanhempia. Kiitollisuus näkyy heidän silmistään. Meillä arvostetaan vanhoja ihmisiä. Sen olen yrittänyt myös esimerkilläni viedä lapsilleni eteenpäin. Kaikki on niin asenteesta kiinni. Jos haluat olla auttavainen, hyvä ihminen tai pirullinen minäminä, en tee, ei kuulu.

Muista; mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää.

Nykyään on kuule työelämä ja vanhemmuus vähän eri vaatimustasolla kuin sinun aikanasi.

Minun aikana? Olenkohan edes vanhempi kuin sinä? Työelämässä olen ja lapsia kasvatan.

Varmaan luuli sinua vanhaksi, koska kirjoitit arvostavasi vanhoja ihmisiä. Sehän on niin mennyttä aikaa.

Ohis

Puheenparsi oli kuin sata vuotta sitten körttiläisellä. Ulkoa opeteltu ja tyhmä.