Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan rakastunut netissä ihmiseen, jota et ole edes tavannut?
10.12.2019 |
Miten kävi? Oliko tarinan loppu onnellinen vai onneton?
Tämä ei koske nyt niitä, jotka ovat tavanneet suhteellisen pian ja ihastuneet vasta tapaamisen jälkeen toisiinsa, vaan niitä jotka ovat kirjoitelleet pitemmän aikaa ja luoneet kaikenlaisia mielikuvia päässään... You know.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mahdollista. Rakastumiseen vaaditaan tapaaminen. Netissä voi rakastua vain mielikuvaan, jonka ihminen on sinulle luonut.
Pitkä kirjoitteleminen on aika tehokas tapa saada toisen sielunelämästä kaikki mahdollinen irti ja analysoitua. Ei kukaan pysty loputtomiin roolittamaan minuuttaan. Itse en ole lainkaan visuaalinen, joten habitus ei ole prioriteetti. En myöskään kaipaa hauskaa, lipeävää tai rentoa supliikki-ihmistä. Näillä perustein väitän, että netissä voi rakastua, tosin ei ehkä aivan normatiivisin vaatimuksin.
Pystyy pystyy. Itselläni on ollut monta eri persoonaa netissä jo monta vuotta. Kaikki uppoavat kuin veitsi voihin.
Tuokin on mahdollista jos trollauksesta nauttii. Minäkin harrastelen sitä, mutta en ihmissuhteissa. Ei huvita. Puuttuu psykopaattigeeni.
Mikäpä siinä heidän kanssaan, joita ei koskaan tapaa? Kukaan ei kärsi.
Luot siis aikasi kuluksi persoonia, jotka eivät koskaan tapaa kirjoittelusi kohdetta? Miksi? Mitä saat tuosta? Toisen ihmisen reaktion? Mutta sehän on illusorinen - eikö niin? Nautitko vedättämisestä? Sadistista narsismia?
Elämä on niin vitun tylsää. Enhän minä ketään vedätä. Onhan se selvää, että jos aikoo oikeasti tavata niin ei voi valehdella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mahdollista. Rakastumiseen vaaditaan tapaaminen. Netissä voi rakastua vain mielikuvaan, jonka ihminen on sinulle luonut.
Pitkä kirjoitteleminen on aika tehokas tapa saada toisen sielunelämästä kaikki mahdollinen irti ja analysoitua. Ei kukaan pysty loputtomiin roolittamaan minuuttaan. Itse en ole lainkaan visuaalinen, joten habitus ei ole prioriteetti. En myöskään kaipaa hauskaa, lipeävää tai rentoa supliikki-ihmistä. Näillä perustein väitän, että netissä voi rakastua, tosin ei ehkä aivan normatiivisin vaatimuksin.
Pystyy pystyy. Itselläni on ollut monta eri persoonaa netissä jo monta vuotta. Kaikki uppoavat kuin veitsi voihin.
Tuokin on mahdollista jos trollauksesta nauttii. Minäkin harrastelen sitä, mutta en ihmissuhteissa. Ei huvita. Puuttuu psykopaattigeeni.
Mikäpä siinä heidän kanssaan, joita ei koskaan tapaa? Kukaan ei kärsi.
Luot siis aikasi kuluksi persoonia, jotka eivät koskaan tapaa kirjoittelusi kohdetta? Miksi? Mitä saat tuosta? Toisen ihmisen reaktion? Mutta sehän on illusorinen - eikö niin? Nautitko vedättämisestä? Sadistista narsismia?
Elämä on niin vitun tylsää. Enhän minä ketään vedätä. Onhan se selvää, että jos aikoo oikeasti tavata niin ei voi valehdella.
Okei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mahdollista. Rakastumiseen vaaditaan tapaaminen. Netissä voi rakastua vain mielikuvaan, jonka ihminen on sinulle luonut.
Pitkä kirjoitteleminen on aika tehokas tapa saada toisen sielunelämästä kaikki mahdollinen irti ja analysoitua. Ei kukaan pysty loputtomiin roolittamaan minuuttaan. Itse en ole lainkaan visuaalinen, joten habitus ei ole prioriteetti. En myöskään kaipaa hauskaa, lipeävää tai rentoa supliikki-ihmistä. Näillä perustein väitän, että netissä voi rakastua, tosin ei ehkä aivan normatiivisin vaatimuksin.
Tietysti voi rakastua. Mutta netissä ei rakastu ihmiseen, vaan niin kuin jo kirjoitin, siihen mielikuvaan, jonka ihminen on sinulle luonut. Se itse ihminen voi olla jotain ihan muuta. Taitava kirjoittaja osaa satuilla yllättävän uskottavasti. Ja kun saa toisen ihastumaan tai jopa rakastumaan, satuilu muuttuu entistä helpommaksi, kun rakkaus sokaisee vastapuolen ja realiteetit unohtuvat. Onhan näitä nähty, että se unelmien nettiprinssi/prinsessa onkin hullu psykopaatti tms.
Sivusta totean, että noin voi käydä ihan irl treffaillessa. Esim. narsistin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mahdollista. Rakastumiseen vaaditaan tapaaminen. Netissä voi rakastua vain mielikuvaan, jonka ihminen on sinulle luonut.
Pitkä kirjoitteleminen on aika tehokas tapa saada toisen sielunelämästä kaikki mahdollinen irti ja analysoitua. Ei kukaan pysty loputtomiin roolittamaan minuuttaan. Itse en ole lainkaan visuaalinen, joten habitus ei ole prioriteetti. En myöskään kaipaa hauskaa, lipeävää tai rentoa supliikki-ihmistä. Näillä perustein väitän, että netissä voi rakastua, tosin ei ehkä aivan normatiivisin vaatimuksin.
Pystyy pystyy. Itselläni on ollut monta eri persoonaa netissä jo monta vuotta. Kaikki uppoavat kuin veitsi voihin.
Tuokin on mahdollista jos trollauksesta nauttii. Minäkin harrastelen sitä, mutta en ihmissuhteissa. Ei huvita. Puuttuu psykopaattigeeni.
Mikäpä siinä heidän kanssaan, joita ei koskaan tapaa? Kukaan ei kärsi.
Luot siis aikasi kuluksi persoonia, jotka eivät koskaan tapaa kirjoittelusi kohdetta? Miksi? Mitä saat tuosta? Toisen ihmisen reaktion? Mutta sehän on illusorinen - eikö niin? Nautitko vedättämisestä? Sadistista narsismia?
Elämä on niin vitun tylsää. Enhän minä ketään vedätä. Onhan se selvää, että jos aikoo oikeasti tavata niin ei voi valehdella.
Kerrotko siis jo ensimmäisessä viestissäsi, ettei tapaamista tule koskaan? Jos näin, ei vastapuoli sinua koskaan tosissaan otakaan. Olet epäuskottava, mutta et myöskään vedätä - totta. Sen sijaan jos pidät yllä illuusiota tapaamisesta, olet hyvin lähellä psykopaattia toiminesi ja rooleinesi, eikä ”tylsyys” todellakaan selitä käytöstäsi. Jotakin siitä saat, ilmeisesti olet jostakin (lapsena) vaille jäänyt. Toisen ihmisen ihmisyyden arvostus on myös täysi nolla.
Olen, kaksi kertaa, tai sanoisin kyllä enemmänkin ihastumiseksi sitä. Ekalla kerralla tunnettiin vuosia irkissä ennen kun tavattiin, siitä vajaan vuoden kuluttua alettiin seurustella. Sitä jatkui melkein kolme vuotta ja edelleen ollaan ystäviä. Edettiin asiassa hyvin hitaasti mutta oltiin siis kuitenkin toistemme elämän tärkeimmät ihmiset reilun vuoden ajan ennen kuin tavattiin.
Toka kerta ei koskaan johtanut tapaamiseen, kirjoiteltiin vaan melkein vuosi. Sitten tuli hankaluuksia ja lopulta ghostaus. En suosittele kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihastunut n vuosi sitten kun ''löysin'' erään tyypin vahingossa netistä. Asuu toisella mantereella. Meillä oli erikoinen yhteinen asia menneisyydessämme. Tunsin lapsena hänen isovanhempansa, he olivat parhaita ystäviämme ulkomailla asuessamme. On olemassa valokuva, jossa seison hänen veljensä vieressä kun hänen äitinsä, isovanhempansa ja veljensä ovat vierailulla luonamme. Kyseinen tyyppi on niin paljon nuorempi että häntä ei tuolloin vielä ollut olemassa.
Välillemme syntyi netissä kiehtova yhteys. No, tietenkin mielikuvituksemme luomaa tarua... aloimme kuitenkin aika pian kirjoittaa toisillemme intiimejäkin asioita. Menin ihan pidäkkeettömästi mukaan. Tunsin voimakasta vetoa häneen. Tätä leikkiä ei onneksi kestänyt pitkään. Sain olla ylpeä hänestä, kun hän sanoi että meidän on lopetettava flirttailu ja kuvittelu ja jatkettava ystävinä. Hän halusi olla vaimolleen uskollinen.
Kunnioitin häntä valtavasti kun hän tämän kertoi. Enhän itsekään halunnut hänen vaimolleen pahaa.
Hän varmasti ajattelee minua silloin tällöin, kuten minä häntä nyt, lämmöllä ja ystävyydellä. En ole enää fb:ssa ja se oli ainoa kanava pitää häneen yhteyttä. En olisi uskonut että tapaan fb:ssa jonkun henkilön joka liittyy lapsuuteeni. Luulin menettäneeni kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mahdollista. Rakastumiseen vaaditaan tapaaminen. Netissä voi rakastua vain mielikuvaan, jonka ihminen on sinulle luonut.
Pitkä kirjoitteleminen on aika tehokas tapa saada toisen sielunelämästä kaikki mahdollinen irti ja analysoitua. Ei kukaan pysty loputtomiin roolittamaan minuuttaan. Itse en ole lainkaan visuaalinen, joten habitus ei ole prioriteetti. En myöskään kaipaa hauskaa, lipeävää tai rentoa supliikki-ihmistä. Näillä perustein väitän, että netissä voi rakastua, tosin ei ehkä aivan normatiivisin vaatimuksin.
Pystyy pystyy. Itselläni on ollut monta eri persoonaa netissä jo monta vuotta. Kaikki uppoavat kuin veitsi voihin.
Tuokin on mahdollista jos trollauksesta nauttii. Minäkin harrastelen sitä, mutta en ihmissuhteissa. Ei huvita. Puuttuu psykopaattigeeni.
Mikäpä siinä heidän kanssaan, joita ei koskaan tapaa? Kukaan ei kärsi.
Luot siis aikasi kuluksi persoonia, jotka eivät koskaan tapaa kirjoittelusi kohdetta? Miksi? Mitä saat tuosta? Toisen ihmisen reaktion? Mutta sehän on illusorinen - eikö niin? Nautitko vedättämisestä? Sadistista narsismia?
Elämä on niin vitun tylsää. Enhän minä ketään vedätä. Onhan se selvää, että jos aikoo oikeasti tavata niin ei voi valehdella.
Kerrotko siis jo ensimmäisessä viestissäsi, ettei tapaamista tule koskaan? Jos näin, ei vastapuoli sinua koskaan tosissaan otakaan. Olet epäuskottava, mutta et myöskään vedätä - totta. Sen sijaan jos pidät yllä illuusiota tapaamisesta, olet hyvin lähellä psykopaattia toiminesi ja rooleinesi, eikä ”tylsyys” todellakaan selitä käytöstäsi. Jotakin siitä saat, ilmeisesti olet jostakin (lapsena) vaille jäänyt. Toisen ihmisen ihmisyyden arvostus on myös täysi nolla.
En missään deittipalstoilla tai tinderissä ole joten i ole tarvetta ilmoittaa, ettei tulla tapaamaan. Jos joku ehdottaa tapaamista ihastuttuaan feikkipersoonaani, kehitän poikaystävän tms. menen kihloihin tai muuta, ettei jää ikävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko tämä aloitus eräältä mieheltä...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mahdollista. Rakastumiseen vaaditaan tapaaminen. Netissä voi rakastua vain mielikuvaan, jonka ihminen on sinulle luonut.
Pitkä kirjoitteleminen on aika tehokas tapa saada toisen sielunelämästä kaikki mahdollinen irti ja analysoitua. Ei kukaan pysty loputtomiin roolittamaan minuuttaan. Itse en ole lainkaan visuaalinen, joten habitus ei ole prioriteetti. En myöskään kaipaa hauskaa, lipeävää tai rentoa supliikki-ihmistä. Näillä perustein väitän, että netissä voi rakastua, tosin ei ehkä aivan normatiivisin vaatimuksin.
Pystyy pystyy. Itselläni on ollut monta eri persoonaa netissä jo monta vuotta. Kaikki uppoavat kuin veitsi voihin.
Tuokin on mahdollista jos trollauksesta nauttii. Minäkin harrastelen sitä, mutta en ihmissuhteissa. Ei huvita. Puuttuu psykopaattigeeni.
Mikäpä siinä heidän kanssaan, joita ei koskaan tapaa? Kukaan ei kärsi.
Luot siis aikasi kuluksi persoonia, jotka eivät koskaan tapaa kirjoittelusi kohdetta? Miksi? Mitä saat tuosta? Toisen ihmisen reaktion? Mutta sehän on illusorinen - eikö niin? Nautitko vedättämisestä? Sadistista narsismia?
Elämä on niin vitun tylsää. Enhän minä ketään vedätä. Onhan se selvää, että jos aikoo oikeasti tavata niin ei voi valehdella.
Kerrotko siis jo ensimmäisessä viestissäsi, ettei tapaamista tule koskaan? Jos näin, ei vastapuoli sinua koskaan tosissaan otakaan. Olet epäuskottava, mutta et myöskään vedätä - totta. Sen sijaan jos pidät yllä illuusiota tapaamisesta, olet hyvin lähellä psykopaattia toiminesi ja rooleinesi, eikä ”tylsyys” todellakaan selitä käytöstäsi. Jotakin siitä saat, ilmeisesti olet jostakin (lapsena) vaille jäänyt. Toisen ihmisen ihmisyyden arvostus on myös täysi nolla.
En missään deittipalstoilla tai tinderissä ole joten i ole tarvetta ilmoittaa, ettei tulla tapaamaan. Jos joku ehdottaa tapaamista ihastuttuaan feikkipersoonaani, kehitän poikaystävän tms. menen kihloihin tai muuta, ettei jää ikävä.
Mutta jotakin sinun on tuosta toiminnastasi saatava. Osaatko nimetä sitä? Yhäkään tylsyys ei ole selitys. Kukaan - ei kukaan- tuhlaa energiaansa alter egojen luomiseen for nothing.
Mikä se on? Minua kiinnostaa ihan oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mahdollista. Rakastumiseen vaaditaan tapaaminen. Netissä voi rakastua vain mielikuvaan, jonka ihminen on sinulle luonut.
Pitkä kirjoitteleminen on aika tehokas tapa saada toisen sielunelämästä kaikki mahdollinen irti ja analysoitua. Ei kukaan pysty loputtomiin roolittamaan minuuttaan. Itse en ole lainkaan visuaalinen, joten habitus ei ole prioriteetti. En myöskään kaipaa hauskaa, lipeävää tai rentoa supliikki-ihmistä. Näillä perustein väitän, että netissä voi rakastua, tosin ei ehkä aivan normatiivisin vaatimuksin.
Pystyy pystyy. Itselläni on ollut monta eri persoonaa netissä jo monta vuotta. Kaikki uppoavat kuin veitsi voihin.
Tuokin on mahdollista jos trollauksesta nauttii. Minäkin harrastelen sitä, mutta en ihmissuhteissa. Ei huvita. Puuttuu psykopaattigeeni.
Mikäpä siinä heidän kanssaan, joita ei koskaan tapaa? Kukaan ei kärsi.
Luot siis aikasi kuluksi persoonia, jotka eivät koskaan tapaa kirjoittelusi kohdetta? Miksi? Mitä saat tuosta? Toisen ihmisen reaktion? Mutta sehän on illusorinen - eikö niin? Nautitko vedättämisestä? Sadistista narsismia?
Elämä on niin vitun tylsää. Enhän minä ketään vedätä. Onhan se selvää, että jos aikoo oikeasti tavata niin ei voi valehdella.
Kerrotko siis jo ensimmäisessä viestissäsi, ettei tapaamista tule koskaan? Jos näin, ei vastapuoli sinua koskaan tosissaan otakaan. Olet epäuskottava, mutta et myöskään vedätä - totta. Sen sijaan jos pidät yllä illuusiota tapaamisesta, olet hyvin lähellä psykopaattia toiminesi ja rooleinesi, eikä ”tylsyys” todellakaan selitä käytöstäsi. Jotakin siitä saat, ilmeisesti olet jostakin (lapsena) vaille jäänyt. Toisen ihmisen ihmisyyden arvostus on myös täysi nolla.
En missään deittipalstoilla tai tinderissä ole joten i ole tarvetta ilmoittaa, ettei tulla tapaamaan. Jos joku ehdottaa tapaamista ihastuttuaan feikkipersoonaani, kehitän poikaystävän tms. menen kihloihin tai muuta, ettei jää ikävä.
Mutta jotakin sinun on tuosta toiminnastasi saatava. Osaatko nimetä sitä? Yhäkään tylsyys ei ole selitys. Kukaan - ei kukaan- tuhlaa energiaansa alter egojen luomiseen for nothing.
Mikä se on? Minua kiinnostaa ihan oikeasti.
Ihan tosiaan tylsyys. On pakko saada tietty annos sosiaalista kontaktia, jotta jaksaa tehdä työnsä. Eipä sitten muuta kun jorisee joutavia. Ei edes oma mielenkiintoni riitä oikeaan elämääni, saati jonkun muun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mahdollista. Rakastumiseen vaaditaan tapaaminen. Netissä voi rakastua vain mielikuvaan, jonka ihminen on sinulle luonut.
Pitkä kirjoitteleminen on aika tehokas tapa saada toisen sielunelämästä kaikki mahdollinen irti ja analysoitua. Ei kukaan pysty loputtomiin roolittamaan minuuttaan. Itse en ole lainkaan visuaalinen, joten habitus ei ole prioriteetti. En myöskään kaipaa hauskaa, lipeävää tai rentoa supliikki-ihmistä. Näillä perustein väitän, että netissä voi rakastua, tosin ei ehkä aivan normatiivisin vaatimuksin.
Pystyy pystyy. Itselläni on ollut monta eri persoonaa netissä jo monta vuotta. Kaikki uppoavat kuin veitsi voihin.
Tuokin on mahdollista jos trollauksesta nauttii. Minäkin harrastelen sitä, mutta en ihmissuhteissa. Ei huvita. Puuttuu psykopaattigeeni.
Mikäpä siinä heidän kanssaan, joita ei koskaan tapaa? Kukaan ei kärsi.
Luot siis aikasi kuluksi persoonia, jotka eivät koskaan tapaa kirjoittelusi kohdetta? Miksi? Mitä saat tuosta? Toisen ihmisen reaktion? Mutta sehän on illusorinen - eikö niin? Nautitko vedättämisestä? Sadistista narsismia?
Elämä on niin vitun tylsää. Enhän minä ketään vedätä. Onhan se selvää, että jos aikoo oikeasti tavata niin ei voi valehdella.
Kerrotko siis jo ensimmäisessä viestissäsi, ettei tapaamista tule koskaan? Jos näin, ei vastapuoli sinua koskaan tosissaan otakaan. Olet epäuskottava, mutta et myöskään vedätä - totta. Sen sijaan jos pidät yllä illuusiota tapaamisesta, olet hyvin lähellä psykopaattia toiminesi ja rooleinesi, eikä ”tylsyys” todellakaan selitä käytöstäsi. Jotakin siitä saat, ilmeisesti olet jostakin (lapsena) vaille jäänyt. Toisen ihmisen ihmisyyden arvostus on myös täysi nolla.
En missään deittipalstoilla tai tinderissä ole joten i ole tarvetta ilmoittaa, ettei tulla tapaamaan. Jos joku ehdottaa tapaamista ihastuttuaan feikkipersoonaani, kehitän poikaystävän tms. menen kihloihin tai muuta, ettei jää ikävä.
Mutta jotakin sinun on tuosta toiminnastasi saatava. Osaatko nimetä sitä? Yhäkään tylsyys ei ole selitys. Kukaan - ei kukaan- tuhlaa energiaansa alter egojen luomiseen for nothing.
Mikä se on? Minua kiinnostaa ihan oikeasti.
Ihan tosiaan tylsyys. On pakko saada tietty annos sosiaalista kontaktia, jotta jaksaa tehdä työnsä. Eipä sitten muuta kun jorisee joutavia. Ei edes oma mielenkiintoni riitä oikeaan elämääni, saati jonkun muun.
En usko sinua, mutta ok jos haluat selittää asian itsellesi noin. Suosittelen terapiaa. Oikeasti. Ihmiset eivät ole käyttöhyödykkeitä tylsyyteesi. Tuo on henkistä väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mahdollista. Rakastumiseen vaaditaan tapaaminen. Netissä voi rakastua vain mielikuvaan, jonka ihminen on sinulle luonut.
Pitkä kirjoitteleminen on aika tehokas tapa saada toisen sielunelämästä kaikki mahdollinen irti ja analysoitua. Ei kukaan pysty loputtomiin roolittamaan minuuttaan. Itse en ole lainkaan visuaalinen, joten habitus ei ole prioriteetti. En myöskään kaipaa hauskaa, lipeävää tai rentoa supliikki-ihmistä. Näillä perustein väitän, että netissä voi rakastua, tosin ei ehkä aivan normatiivisin vaatimuksin.
Pystyy pystyy. Itselläni on ollut monta eri persoonaa netissä jo monta vuotta. Kaikki uppoavat kuin veitsi voihin.
Tuokin on mahdollista jos trollauksesta nauttii. Minäkin harrastelen sitä, mutta en ihmissuhteissa. Ei huvita. Puuttuu psykopaattigeeni.
Mikäpä siinä heidän kanssaan, joita ei koskaan tapaa? Kukaan ei kärsi.
Luot siis aikasi kuluksi persoonia, jotka eivät koskaan tapaa kirjoittelusi kohdetta? Miksi? Mitä saat tuosta? Toisen ihmisen reaktion? Mutta sehän on illusorinen - eikö niin? Nautitko vedättämisestä? Sadistista narsismia?
Elämä on niin vitun tylsää. Enhän minä ketään vedätä. Onhan se selvää, että jos aikoo oikeasti tavata niin ei voi valehdella.
Kerrotko siis jo ensimmäisessä viestissäsi, ettei tapaamista tule koskaan? Jos näin, ei vastapuoli sinua koskaan tosissaan otakaan. Olet epäuskottava, mutta et myöskään vedätä - totta. Sen sijaan jos pidät yllä illuusiota tapaamisesta, olet hyvin lähellä psykopaattia toiminesi ja rooleinesi, eikä ”tylsyys” todellakaan selitä käytöstäsi. Jotakin siitä saat, ilmeisesti olet jostakin (lapsena) vaille jäänyt. Toisen ihmisen ihmisyyden arvostus on myös täysi nolla.
En missään deittipalstoilla tai tinderissä ole joten i ole tarvetta ilmoittaa, ettei tulla tapaamaan. Jos joku ehdottaa tapaamista ihastuttuaan feikkipersoonaani, kehitän poikaystävän tms. menen kihloihin tai muuta, ettei jää ikävä.
Mutta jotakin sinun on tuosta toiminnastasi saatava. Osaatko nimetä sitä? Yhäkään tylsyys ei ole selitys. Kukaan - ei kukaan- tuhlaa energiaansa alter egojen luomiseen for nothing.
Mikä se on? Minua kiinnostaa ihan oikeasti.
Ihan tosiaan tylsyys. On pakko saada tietty annos sosiaalista kontaktia, jotta jaksaa tehdä työnsä. Eipä sitten muuta kun jorisee joutavia. Ei edes oma mielenkiintoni riitä oikeaan elämääni, saati jonkun muun.
En usko sinua, mutta ok jos haluat selittää asian itsellesi noin. Suosittelen terapiaa. Oikeasti. Ihmiset eivät ole käyttöhyödykkeitä tylsyyteesi. Tuo on henkistä väkivaltaa.
Tarvitset itse terapiaan jos keskustelet autoista tai tietokoneista ja siinä sivussa kerrot satuja ja sitten rakastut keskustelun toiseen osapuoleen niin, että elämäsi on pilalla. Netissä puhutaan paskaa jo turvallisuuden vuoksi. Ei ole tarkoitus, että vastapuoli tietää kaupunkisi, talotyyppisi, autosi merkin jne. sillä stalkkereita riittää. Valehtelu on kaiken a ja o.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mahdollista. Rakastumiseen vaaditaan tapaaminen. Netissä voi rakastua vain mielikuvaan, jonka ihminen on sinulle luonut.
Pitkä kirjoitteleminen on aika tehokas tapa saada toisen sielunelämästä kaikki mahdollinen irti ja analysoitua. Ei kukaan pysty loputtomiin roolittamaan minuuttaan. Itse en ole lainkaan visuaalinen, joten habitus ei ole prioriteetti. En myöskään kaipaa hauskaa, lipeävää tai rentoa supliikki-ihmistä. Näillä perustein väitän, että netissä voi rakastua, tosin ei ehkä aivan normatiivisin vaatimuksin.
Pystyy pystyy. Itselläni on ollut monta eri persoonaa netissä jo monta vuotta. Kaikki uppoavat kuin veitsi voihin.
Tuokin on mahdollista jos trollauksesta nauttii. Minäkin harrastelen sitä, mutta en ihmissuhteissa. Ei huvita. Puuttuu psykopaattigeeni.
Mikäpä siinä heidän kanssaan, joita ei koskaan tapaa? Kukaan ei kärsi.
Luot siis aikasi kuluksi persoonia, jotka eivät koskaan tapaa kirjoittelusi kohdetta? Miksi? Mitä saat tuosta? Toisen ihmisen reaktion? Mutta sehän on illusorinen - eikö niin? Nautitko vedättämisestä? Sadistista narsismia?
Elämä on niin vitun tylsää. Enhän minä ketään vedätä. Onhan se selvää, että jos aikoo oikeasti tavata niin ei voi valehdella.
Kerrotko siis jo ensimmäisessä viestissäsi, ettei tapaamista tule koskaan? Jos näin, ei vastapuoli sinua koskaan tosissaan otakaan. Olet epäuskottava, mutta et myöskään vedätä - totta. Sen sijaan jos pidät yllä illuusiota tapaamisesta, olet hyvin lähellä psykopaattia toiminesi ja rooleinesi, eikä ”tylsyys” todellakaan selitä käytöstäsi. Jotakin siitä saat, ilmeisesti olet jostakin (lapsena) vaille jäänyt. Toisen ihmisen ihmisyyden arvostus on myös täysi nolla.
En missään deittipalstoilla tai tinderissä ole joten i ole tarvetta ilmoittaa, ettei tulla tapaamaan. Jos joku ehdottaa tapaamista ihastuttuaan feikkipersoonaani, kehitän poikaystävän tms. menen kihloihin tai muuta, ettei jää ikävä.
Mutta jotakin sinun on tuosta toiminnastasi saatava. Osaatko nimetä sitä? Yhäkään tylsyys ei ole selitys. Kukaan - ei kukaan- tuhlaa energiaansa alter egojen luomiseen for nothing.
Mikä se on? Minua kiinnostaa ihan oikeasti.
Ihan tosiaan tylsyys. On pakko saada tietty annos sosiaalista kontaktia, jotta jaksaa tehdä työnsä. Eipä sitten muuta kun jorisee joutavia. Ei edes oma mielenkiintoni riitä oikeaan elämääni, saati jonkun muun.
En usko sinua, mutta ok jos haluat selittää asian itsellesi noin. Suosittelen terapiaa. Oikeasti. Ihmiset eivät ole käyttöhyödykkeitä tylsyyteesi. Tuo on henkistä väkivaltaa.
Tarvitset itse terapiaan jos keskustelet autoista tai tietokoneista ja siinä sivussa kerrot satuja ja sitten rakastut keskustelun toiseen osapuoleen niin, että elämäsi on pilalla. Netissä puhutaan paskaa jo turvallisuuden vuoksi. Ei ole tarkoitus, että vastapuoli tietää kaupunkisi, talotyyppisi, autosi merkin jne. sillä stalkkereita riittää. Valehtelu on kaiken a ja o.
Miksi on pakko valehdella? Eikö voi vain jättää joitain asioita kertomatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mahdollista. Rakastumiseen vaaditaan tapaaminen. Netissä voi rakastua vain mielikuvaan, jonka ihminen on sinulle luonut.
Pitkä kirjoitteleminen on aika tehokas tapa saada toisen sielunelämästä kaikki mahdollinen irti ja analysoitua. Ei kukaan pysty loputtomiin roolittamaan minuuttaan. Itse en ole lainkaan visuaalinen, joten habitus ei ole prioriteetti. En myöskään kaipaa hauskaa, lipeävää tai rentoa supliikki-ihmistä. Näillä perustein väitän, että netissä voi rakastua, tosin ei ehkä aivan normatiivisin vaatimuksin.
Pystyy pystyy. Itselläni on ollut monta eri persoonaa netissä jo monta vuotta. Kaikki uppoavat kuin veitsi voihin.
Tuokin on mahdollista jos trollauksesta nauttii. Minäkin harrastelen sitä, mutta en ihmissuhteissa. Ei huvita. Puuttuu psykopaattigeeni.
Mikäpä siinä heidän kanssaan, joita ei koskaan tapaa? Kukaan ei kärsi.
Luot siis aikasi kuluksi persoonia, jotka eivät koskaan tapaa kirjoittelusi kohdetta? Miksi? Mitä saat tuosta? Toisen ihmisen reaktion? Mutta sehän on illusorinen - eikö niin? Nautitko vedättämisestä? Sadistista narsismia?
Elämä on niin vitun tylsää. Enhän minä ketään vedätä. Onhan se selvää, että jos aikoo oikeasti tavata niin ei voi valehdella.
Kerrotko siis jo ensimmäisessä viestissäsi, ettei tapaamista tule koskaan? Jos näin, ei vastapuoli sinua koskaan tosissaan otakaan. Olet epäuskottava, mutta et myöskään vedätä - totta. Sen sijaan jos pidät yllä illuusiota tapaamisesta, olet hyvin lähellä psykopaattia toiminesi ja rooleinesi, eikä ”tylsyys” todellakaan selitä käytöstäsi. Jotakin siitä saat, ilmeisesti olet jostakin (lapsena) vaille jäänyt. Toisen ihmisen ihmisyyden arvostus on myös täysi nolla.
En missään deittipalstoilla tai tinderissä ole joten i ole tarvetta ilmoittaa, ettei tulla tapaamaan. Jos joku ehdottaa tapaamista ihastuttuaan feikkipersoonaani, kehitän poikaystävän tms. menen kihloihin tai muuta, ettei jää ikävä.
Mutta jotakin sinun on tuosta toiminnastasi saatava. Osaatko nimetä sitä? Yhäkään tylsyys ei ole selitys. Kukaan - ei kukaan- tuhlaa energiaansa alter egojen luomiseen for nothing.
Mikä se on? Minua kiinnostaa ihan oikeasti.
Ihan tosiaan tylsyys. On pakko saada tietty annos sosiaalista kontaktia, jotta jaksaa tehdä työnsä. Eipä sitten muuta kun jorisee joutavia. Ei edes oma mielenkiintoni riitä oikeaan elämääni, saati jonkun muun.
En usko sinua, mutta ok jos haluat selittää asian itsellesi noin. Suosittelen terapiaa. Oikeasti. Ihmiset eivät ole käyttöhyödykkeitä tylsyyteesi. Tuo on henkistä väkivaltaa.
Tarvitset itse terapiaan jos keskustelet autoista tai tietokoneista ja siinä sivussa kerrot satuja ja sitten rakastut keskustelun toiseen osapuoleen niin, että elämäsi on pilalla. Netissä puhutaan paskaa jo turvallisuuden vuoksi. Ei ole tarkoitus, että vastapuoli tietää kaupunkisi, talotyyppisi, autosi merkin jne. sillä stalkkereita riittää. Valehtelu on kaiken a ja o.
Miksi on pakko valehdella? Eikö voi vain jättää joitain asioita kertomatta?
Siinäpä ei jäisi sitten mitään kerrottavaa. Luuletko todella, että ihmisten instagram-elämät ovat totta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mahdollista. Rakastumiseen vaaditaan tapaaminen. Netissä voi rakastua vain mielikuvaan, jonka ihminen on sinulle luonut.
Pitkä kirjoitteleminen on aika tehokas tapa saada toisen sielunelämästä kaikki mahdollinen irti ja analysoitua. Ei kukaan pysty loputtomiin roolittamaan minuuttaan. Itse en ole lainkaan visuaalinen, joten habitus ei ole prioriteetti. En myöskään kaipaa hauskaa, lipeävää tai rentoa supliikki-ihmistä. Näillä perustein väitän, että netissä voi rakastua, tosin ei ehkä aivan normatiivisin vaatimuksin.
Pystyy pystyy. Itselläni on ollut monta eri persoonaa netissä jo monta vuotta. Kaikki uppoavat kuin veitsi voihin.
Tuokin on mahdollista jos trollauksesta nauttii. Minäkin harrastelen sitä, mutta en ihmissuhteissa. Ei huvita. Puuttuu psykopaattigeeni.
Mikäpä siinä heidän kanssaan, joita ei koskaan tapaa? Kukaan ei kärsi.
Luot siis aikasi kuluksi persoonia, jotka eivät koskaan tapaa kirjoittelusi kohdetta? Miksi? Mitä saat tuosta? Toisen ihmisen reaktion? Mutta sehän on illusorinen - eikö niin? Nautitko vedättämisestä? Sadistista narsismia?
Elämä on niin vitun tylsää. Enhän minä ketään vedätä. Onhan se selvää, että jos aikoo oikeasti tavata niin ei voi valehdella.
Kerrotko siis jo ensimmäisessä viestissäsi, ettei tapaamista tule koskaan? Jos näin, ei vastapuoli sinua koskaan tosissaan otakaan. Olet epäuskottava, mutta et myöskään vedätä - totta. Sen sijaan jos pidät yllä illuusiota tapaamisesta, olet hyvin lähellä psykopaattia toiminesi ja rooleinesi, eikä ”tylsyys” todellakaan selitä käytöstäsi. Jotakin siitä saat, ilmeisesti olet jostakin (lapsena) vaille jäänyt. Toisen ihmisen ihmisyyden arvostus on myös täysi nolla.
En missään deittipalstoilla tai tinderissä ole joten i ole tarvetta ilmoittaa, ettei tulla tapaamaan. Jos joku ehdottaa tapaamista ihastuttuaan feikkipersoonaani, kehitän poikaystävän tms. menen kihloihin tai muuta, ettei jää ikävä.
Mutta jotakin sinun on tuosta toiminnastasi saatava. Osaatko nimetä sitä? Yhäkään tylsyys ei ole selitys. Kukaan - ei kukaan- tuhlaa energiaansa alter egojen luomiseen for nothing.
Mikä se on? Minua kiinnostaa ihan oikeasti.
Ihan tosiaan tylsyys. On pakko saada tietty annos sosiaalista kontaktia, jotta jaksaa tehdä työnsä. Eipä sitten muuta kun jorisee joutavia. Ei edes oma mielenkiintoni riitä oikeaan elämääni, saati jonkun muun.
En usko sinua, mutta ok jos haluat selittää asian itsellesi noin. Suosittelen terapiaa. Oikeasti. Ihmiset eivät ole käyttöhyödykkeitä tylsyyteesi. Tuo on henkistä väkivaltaa.
Tarvitset itse terapiaan jos keskustelet autoista tai tietokoneista ja siinä sivussa kerrot satuja ja sitten rakastut keskustelun toiseen osapuoleen niin, että elämäsi on pilalla. Netissä puhutaan paskaa jo turvallisuuden vuoksi. Ei ole tarkoitus, että vastapuoli tietää kaupunkisi, talotyyppisi, autosi merkin jne. sillä stalkkereita riittää. Valehtelu on kaiken a ja o.
Miksi on pakko valehdella? Eikö voi vain jättää joitain asioita kertomatta?
Sama asia jos jätät toisen oletuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mahdollista. Rakastumiseen vaaditaan tapaaminen. Netissä voi rakastua vain mielikuvaan, jonka ihminen on sinulle luonut.
Pitkä kirjoitteleminen on aika tehokas tapa saada toisen sielunelämästä kaikki mahdollinen irti ja analysoitua. Ei kukaan pysty loputtomiin roolittamaan minuuttaan. Itse en ole lainkaan visuaalinen, joten habitus ei ole prioriteetti. En myöskään kaipaa hauskaa, lipeävää tai rentoa supliikki-ihmistä. Näillä perustein väitän, että netissä voi rakastua, tosin ei ehkä aivan normatiivisin vaatimuksin.
Pystyy pystyy. Itselläni on ollut monta eri persoonaa netissä jo monta vuotta. Kaikki uppoavat kuin veitsi voihin.
Tuokin on mahdollista jos trollauksesta nauttii. Minäkin harrastelen sitä, mutta en ihmissuhteissa. Ei huvita. Puuttuu psykopaattigeeni.
Mikäpä siinä heidän kanssaan, joita ei koskaan tapaa? Kukaan ei kärsi.
Luot siis aikasi kuluksi persoonia, jotka eivät koskaan tapaa kirjoittelusi kohdetta? Miksi? Mitä saat tuosta? Toisen ihmisen reaktion? Mutta sehän on illusorinen - eikö niin? Nautitko vedättämisestä? Sadistista narsismia?
Elämä on niin vitun tylsää. Enhän minä ketään vedätä. Onhan se selvää, että jos aikoo oikeasti tavata niin ei voi valehdella.
Kerrotko siis jo ensimmäisessä viestissäsi, ettei tapaamista tule koskaan? Jos näin, ei vastapuoli sinua koskaan tosissaan otakaan. Olet epäuskottava, mutta et myöskään vedätä - totta. Sen sijaan jos pidät yllä illuusiota tapaamisesta, olet hyvin lähellä psykopaattia toiminesi ja rooleinesi, eikä ”tylsyys” todellakaan selitä käytöstäsi. Jotakin siitä saat, ilmeisesti olet jostakin (lapsena) vaille jäänyt. Toisen ihmisen ihmisyyden arvostus on myös täysi nolla.
En missään deittipalstoilla tai tinderissä ole joten i ole tarvetta ilmoittaa, ettei tulla tapaamaan. Jos joku ehdottaa tapaamista ihastuttuaan feikkipersoonaani, kehitän poikaystävän tms. menen kihloihin tai muuta, ettei jää ikävä.
Mutta jotakin sinun on tuosta toiminnastasi saatava. Osaatko nimetä sitä? Yhäkään tylsyys ei ole selitys. Kukaan - ei kukaan- tuhlaa energiaansa alter egojen luomiseen for nothing.
Mikä se on? Minua kiinnostaa ihan oikeasti.
Ihan tosiaan tylsyys. On pakko saada tietty annos sosiaalista kontaktia, jotta jaksaa tehdä työnsä. Eipä sitten muuta kun jorisee joutavia. Ei edes oma mielenkiintoni riitä oikeaan elämääni, saati jonkun muun.
En usko sinua, mutta ok jos haluat selittää asian itsellesi noin. Suosittelen terapiaa. Oikeasti. Ihmiset eivät ole käyttöhyödykkeitä tylsyyteesi. Tuo on henkistä väkivaltaa.
Tarvitset itse terapiaan jos keskustelet autoista tai tietokoneista ja siinä sivussa kerrot satuja ja sitten rakastut keskustelun toiseen osapuoleen niin, että elämäsi on pilalla. Netissä puhutaan paskaa jo turvallisuuden vuoksi. Ei ole tarkoitus, että vastapuoli tietää kaupunkisi, talotyyppisi, autosi merkin jne. sillä stalkkereita riittää. Valehtelu on kaiken a ja o.
Miksi on pakko valehdella? Eikö voi vain jättää joitain asioita kertomatta?
Siinäpä ei jäisi sitten mitään kerrottavaa. Luuletko todella, että ihmisten instagram-elämät ovat totta?
Toivottavasti ei 🧐
Pelkkää huomiohuorausta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mahdollista. Rakastumiseen vaaditaan tapaaminen. Netissä voi rakastua vain mielikuvaan, jonka ihminen on sinulle luonut.
Pitkä kirjoitteleminen on aika tehokas tapa saada toisen sielunelämästä kaikki mahdollinen irti ja analysoitua. Ei kukaan pysty loputtomiin roolittamaan minuuttaan. Itse en ole lainkaan visuaalinen, joten habitus ei ole prioriteetti. En myöskään kaipaa hauskaa, lipeävää tai rentoa supliikki-ihmistä. Näillä perustein väitän, että netissä voi rakastua, tosin ei ehkä aivan normatiivisin vaatimuksin.
Pystyy pystyy. Itselläni on ollut monta eri persoonaa netissä jo monta vuotta. Kaikki uppoavat kuin veitsi voihin.
Tuokin on mahdollista jos trollauksesta nauttii. Minäkin harrastelen sitä, mutta en ihmissuhteissa. Ei huvita. Puuttuu psykopaattigeeni.
Mikäpä siinä heidän kanssaan, joita ei koskaan tapaa? Kukaan ei kärsi.
Luot siis aikasi kuluksi persoonia, jotka eivät koskaan tapaa kirjoittelusi kohdetta? Miksi? Mitä saat tuosta? Toisen ihmisen reaktion? Mutta sehän on illusorinen - eikö niin? Nautitko vedättämisestä? Sadistista narsismia?
Elämä on niin vitun tylsää. Enhän minä ketään vedätä. Onhan se selvää, että jos aikoo oikeasti tavata niin ei voi valehdella.
Kerrotko siis jo ensimmäisessä viestissäsi, ettei tapaamista tule koskaan? Jos näin, ei vastapuoli sinua koskaan tosissaan otakaan. Olet epäuskottava, mutta et myöskään vedätä - totta. Sen sijaan jos pidät yllä illuusiota tapaamisesta, olet hyvin lähellä psykopaattia toiminesi ja rooleinesi, eikä ”tylsyys” todellakaan selitä käytöstäsi. Jotakin siitä saat, ilmeisesti olet jostakin (lapsena) vaille jäänyt. Toisen ihmisen ihmisyyden arvostus on myös täysi nolla.
En missään deittipalstoilla tai tinderissä ole joten i ole tarvetta ilmoittaa, ettei tulla tapaamaan. Jos joku ehdottaa tapaamista ihastuttuaan feikkipersoonaani, kehitän poikaystävän tms. menen kihloihin tai muuta, ettei jää ikävä.
Mutta jotakin sinun on tuosta toiminnastasi saatava. Osaatko nimetä sitä? Yhäkään tylsyys ei ole selitys. Kukaan - ei kukaan- tuhlaa energiaansa alter egojen luomiseen for nothing.
Mikä se on? Minua kiinnostaa ihan oikeasti.
Ihan tosiaan tylsyys. On pakko saada tietty annos sosiaalista kontaktia, jotta jaksaa tehdä työnsä. Eipä sitten muuta kun jorisee joutavia. Ei edes oma mielenkiintoni riitä oikeaan elämääni, saati jonkun muun.
En usko sinua, mutta ok jos haluat selittää asian itsellesi noin. Suosittelen terapiaa. Oikeasti. Ihmiset eivät ole käyttöhyödykkeitä tylsyyteesi. Tuo on henkistä väkivaltaa.
Tarvitset itse terapiaan jos keskustelet autoista tai tietokoneista ja siinä sivussa kerrot satuja ja sitten rakastut keskustelun toiseen osapuoleen niin, että elämäsi on pilalla. Netissä puhutaan paskaa jo turvallisuuden vuoksi. Ei ole tarkoitus, että vastapuoli tietää kaupunkisi, talotyyppisi, autosi merkin jne. sillä stalkkereita riittää. Valehtelu on kaiken a ja o.
”Netissä puhutaan paskaa jo turvallisuuden vuoksi.”
Vaasasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mahdollista. Rakastumiseen vaaditaan tapaaminen. Netissä voi rakastua vain mielikuvaan, jonka ihminen on sinulle luonut.
Pitkä kirjoitteleminen on aika tehokas tapa saada toisen sielunelämästä kaikki mahdollinen irti ja analysoitua. Ei kukaan pysty loputtomiin roolittamaan minuuttaan. Itse en ole lainkaan visuaalinen, joten habitus ei ole prioriteetti. En myöskään kaipaa hauskaa, lipeävää tai rentoa supliikki-ihmistä. Näillä perustein väitän, että netissä voi rakastua, tosin ei ehkä aivan normatiivisin vaatimuksin.
Pystyy pystyy. Itselläni on ollut monta eri persoonaa netissä jo monta vuotta. Kaikki uppoavat kuin veitsi voihin.
Tuokin on mahdollista jos trollauksesta nauttii. Minäkin harrastelen sitä, mutta en ihmissuhteissa. Ei huvita. Puuttuu psykopaattigeeni.
Mikäpä siinä heidän kanssaan, joita ei koskaan tapaa? Kukaan ei kärsi.
Luot siis aikasi kuluksi persoonia, jotka eivät koskaan tapaa kirjoittelusi kohdetta? Miksi? Mitä saat tuosta? Toisen ihmisen reaktion? Mutta sehän on illusorinen - eikö niin? Nautitko vedättämisestä? Sadistista narsismia?
Elämä on niin vitun tylsää. Enhän minä ketään vedätä. Onhan se selvää, että jos aikoo oikeasti tavata niin ei voi valehdella.
Kerrotko siis jo ensimmäisessä viestissäsi, ettei tapaamista tule koskaan? Jos näin, ei vastapuoli sinua koskaan tosissaan otakaan. Olet epäuskottava, mutta et myöskään vedätä - totta. Sen sijaan jos pidät yllä illuusiota tapaamisesta, olet hyvin lähellä psykopaattia toiminesi ja rooleinesi, eikä ”tylsyys” todellakaan selitä käytöstäsi. Jotakin siitä saat, ilmeisesti olet jostakin (lapsena) vaille jäänyt. Toisen ihmisen ihmisyyden arvostus on myös täysi nolla.
En missään deittipalstoilla tai tinderissä ole joten i ole tarvetta ilmoittaa, ettei tulla tapaamaan. Jos joku ehdottaa tapaamista ihastuttuaan feikkipersoonaani, kehitän poikaystävän tms. menen kihloihin tai muuta, ettei jää ikävä.
Mutta jotakin sinun on tuosta toiminnastasi saatava. Osaatko nimetä sitä? Yhäkään tylsyys ei ole selitys. Kukaan - ei kukaan- tuhlaa energiaansa alter egojen luomiseen for nothing.
Mikä se on? Minua kiinnostaa ihan oikeasti.
Monenko ihmisen luulet olevan rehellinen ja aito netissä? Se on nykyään todella vaarallista. Jo alakoululaiset kiusavat toisiaan rajusti netisä ja lapset tekevät its emurh ia.
Kerran pääsi käymään niin. Rakastuin hänen nettipersoonaan, mutta todellisuus oli... Sanotaanko näin että vieläkin huikeampi. Hyvä tsägä kävi ja yhteistä taivalta jo 10 vuotta takana.
Luot siis aikasi kuluksi persoonia, jotka eivät koskaan tapaa kirjoittelusi kohdetta? Miksi? Mitä saat tuosta? Toisen ihmisen reaktion? Mutta sehän on illusorinen - eikö niin? Nautitko vedättämisestä? Sadistista narsismia?