Oletko koskaan rakastunut netissä ihmiseen, jota et ole edes tavannut?

En ole. Eihän siinä näe ulkonäköä tai tunne tuoksua ja kuule puheääntä. Jossain nettikaupanteossa on tullut jo sellaisia yllätyksiä, että ei tulisi mieleenkään kehitellä mitään pelkän nettituttavuuden perusteella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mahdollista. Rakastumiseen vaaditaan tapaaminen. Netissä voi rakastua vain mielikuvaan, jonka ihminen on sinulle luonut. 

Pitkä kirjoitteleminen on aika tehokas tapa saada toisen sielunelämästä kaikki mahdollinen irti ja analysoitua. Ei kukaan pysty loputtomiin roolittamaan minuuttaan. Itse en ole lainkaan visuaalinen, joten habitus ei ole prioriteetti. En myöskään kaipaa hauskaa, lipeävää tai rentoa supliikki-ihmistä. Näillä perustein väitän, että netissä voi rakastua, tosin ei ehkä aivan normatiivisin vaatimuksin.

Pystyy pystyy. Itselläni on ollut monta eri persoonaa netissä jo monta vuotta. Kaikki uppoavat kuin veitsi voihin.

Tuokin on mahdollista jos trollauksesta nauttii. Minäkin harrastelen sitä, mutta en ihmissuhteissa. Ei huvita. Puuttuu psykopaattigeeni.

Mikäpä siinä heidän kanssaan, joita ei koskaan tapaa? Kukaan ei kärsi.

Luot siis aikasi kuluksi persoonia, jotka eivät koskaan tapaa kirjoittelusi kohdetta? Miksi? Mitä saat tuosta? Toisen ihmisen reaktion? Mutta sehän on illusorinen - eikö niin? Nautitko vedättämisestä? Sadistista narsismia?

Elämä on niin vitun tylsää. Enhän minä ketään vedätä. Onhan se selvää, että jos aikoo oikeasti tavata niin ei voi valehdella.

Kerrotko siis jo ensimmäisessä viestissäsi, ettei tapaamista tule koskaan? Jos näin, ei vastapuoli sinua koskaan tosissaan otakaan. Olet epäuskottava, mutta et myöskään vedätä - totta. Sen sijaan jos pidät yllä illuusiota tapaamisesta, olet hyvin lähellä psykopaattia toiminesi ja rooleinesi, eikä ”tylsyys” todellakaan selitä käytöstäsi. Jotakin siitä saat, ilmeisesti olet jostakin (lapsena) vaille jäänyt. Toisen ihmisen ihmisyyden arvostus on myös täysi nolla.

En missään deittipalstoilla tai tinderissä ole joten i ole tarvetta ilmoittaa, ettei tulla tapaamaan. Jos joku ehdottaa tapaamista ihastuttuaan feikkipersoonaani, kehitän poikaystävän tms. menen kihloihin tai muuta, ettei jää ikävä.

Mutta jotakin sinun on tuosta toiminnastasi saatava. Osaatko nimetä sitä? Yhäkään tylsyys ei ole selitys. Kukaan - ei kukaan- tuhlaa energiaansa alter egojen luomiseen for nothing.

Mikä se on? Minua kiinnostaa ihan oikeasti.

Ihan tosiaan tylsyys. On pakko saada tietty annos sosiaalista kontaktia, jotta jaksaa tehdä työnsä. Eipä sitten muuta kun jorisee joutavia. Ei edes oma mielenkiintoni riitä oikeaan elämääni, saati jonkun muun.

En usko sinua, mutta ok jos haluat selittää asian itsellesi noin. Suosittelen terapiaa. Oikeasti. Ihmiset eivät ole käyttöhyödykkeitä tylsyyteesi. Tuo on henkistä väkivaltaa.

Tarvitset itse terapiaan jos keskustelet autoista tai tietokoneista ja siinä sivussa kerrot satuja ja sitten rakastut keskustelun toiseen osapuoleen niin, että elämäsi on pilalla. Netissä puhutaan paskaa jo turvallisuuden vuoksi. Ei ole tarkoitus, että vastapuoli tietää kaupunkisi, talotyyppisi, autosi merkin jne. sillä stalkkereita riittää. Valehtelu on kaiken a ja o.

Miksi on pakko valehdella? Eikö voi vain jättää joitain asioita kertomatta?

Siinäpä ei jäisi sitten mitään kerrottavaa. Luuletko todella, että ihmisten instagram-elämät ovat totta?

Kyllä ainakin mun ig-elämä on ihan totta. Omasta kodista olen kuvat ottanut, mutta eihän someen ole tarkoituskaan kirjoitella kaikkea omasta elämästä, vaan keskittyä merkityksellisiin ja positiivisiin muistoihin. 

On jotenkin äärimmäisen naiivia vaatia, että kaikki nettiin kirjoitettu on totta. Olettaako tällaisen vaatija, että myös hyvän päivän tutulle pitää kertoa mitä oikeasti kuuluu tai että jokainen irl on juuri sellainen kuin sanoo olevansa? Tuolla asenteella on kyllä hyvä kohde huijattavaksi.

En ole mitään persoonia keksinyt netissä tai muuallakaan, mutta tajuan kyllä, että sellaisia ihmisiä on vaikka kuinka paljon, jotka noin tekevät. Haluavat itsetunnolleen pönkitystä, ehkä uskovat itsekin omiin valheisiinsa tai yksinkertaisesti pyrkivät huijaamaan muita hyötyäkseen. Valheet aina jossain vaiheessa paljastuvat kuitenkin, mutta jos toisia haluaa huijata, niin siinä vaiheessahan huijari on huvinsa jo saanut. 

Joskus olen tällä palstalla tuonut esiin jotain oikeasta elämästäni, jolloin on epäilty minun huijaavan. Se jotenkin huvittaa, miten epäuskottavaa se on,  kun joku oikeasti onkin sellainen kun sanoo olevansa. Olen ollut rehellisempi täällä kuin irl, itse asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mahdollista. Rakastumiseen vaaditaan tapaaminen. Netissä voi rakastua vain mielikuvaan, jonka ihminen on sinulle luonut. 

Pitkä kirjoitteleminen on aika tehokas tapa saada toisen sielunelämästä kaikki mahdollinen irti ja analysoitua. Ei kukaan pysty loputtomiin roolittamaan minuuttaan. Itse en ole lainkaan visuaalinen, joten habitus ei ole prioriteetti. En myöskään kaipaa hauskaa, lipeävää tai rentoa supliikki-ihmistä. Näillä perustein väitän, että netissä voi rakastua, tosin ei ehkä aivan normatiivisin vaatimuksin.

Tietäisitpä vain kuinka pitkään ihminen pystyy teeskentelemään ihan muuta kuin mitä oikeasti on. Tai oikeastaan olen todella hämmentynyt, että sitä et vielä tiedä. Lehdethän ovat pullollaan uutisia siitä miten jopa saman katon alla elävillä ei ole ollut mitään käsitystä siitä, millaista elämää henkilö oikeasti viettää. Puhumattakaan niistä tarinoista, joissa netissä on kerrottu ties mitä. Osahan tekee jopa ammatin itselleen siitä, että kirjoittelee hyvinkin uskottavasti täysin toisenlaisista ihmisistä kuin itse on. Niitä ammatteja kutsutaan muun muassa nimellä kirjailija ja käsikirjoittaja. Ei vaadi kuin vilkasta mielikuvitusta, jotta voi uskottavasti esittää kirjoituksissaan aivan muuta kuin mitä on. 

Ei epäilystäkään ettei pysty. Minä nyt kuitenkin kirjoitan ja analysoin työkseni. Väitän yhä, että jossakin kohtaa floppaa. Eikä se floppaaminenkaan, vaan toisto. Mutta joo. Antaa olla.

Samaa mieltä, ei ole mahdollista esittää ainakaan kovin kauaksi omasta elämästä menevää roolia. Ne jotka uskovat huijareihin, ovat jotenkin haavoittuvaisessa elämäntilanteessa, että hälytyskellot eivät soi oikeaan aikaan. Kerran luin täältäkin kertomuksen "suhteesta", jossa nainen oli selvästi joutunut huijarin kohteeksi, mutta ei kiinnittänyt mitään huomiota epäjohdonmukaisuuksiin, jotka kuitenkin olivat aivan selkeitä sille, joka tuntee sitä elämänpiiriä, mitä huijari pyrki esittämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mahdollista. Rakastumiseen vaaditaan tapaaminen. Netissä voi rakastua vain mielikuvaan, jonka ihminen on sinulle luonut. 

Pitkä kirjoitteleminen on aika tehokas tapa saada toisen sielunelämästä kaikki mahdollinen irti ja analysoitua. Ei kukaan pysty loputtomiin roolittamaan minuuttaan. Itse en ole lainkaan visuaalinen, joten habitus ei ole prioriteetti. En myöskään kaipaa hauskaa, lipeävää tai rentoa supliikki-ihmistä. Näillä perustein väitän, että netissä voi rakastua, tosin ei ehkä aivan normatiivisin vaatimuksin.

Pystyy pystyy. Itselläni on ollut monta eri persoonaa netissä jo monta vuotta. Kaikki uppoavat kuin veitsi voihin.

Elämäsi täytyy olla aika tyhjää, että jaksat nähdä tuollaisen vaivan. Vai onko tarkoitus huijata ja hyötyä?

Kerran ihastuin yhteen nettituttuuni. Oltiin vuosia omasta mielestäni läheisiä, juteltiin useita kertoja viikossa pitkiä aikoja kerrallaan. Tavattiin livenä vasta usean vuoden tuntemisen jälkeen kun hän erosi naisystävästään, ja meillä synkkasi kasvotustenkin tosi hyvin, mikä teki omista tunteistani paljon voimakkaammat. No, muutaman kuukauden epämääräisen tapailun jälkeen selvisikin että tyyppi oli huijannut minua monessakin asiassa ja halusi vain käyttää hyväkseen. Eniten tässä hommassa harmitti se että menetin mielikuvani ystävyydestämme, en enää pysty muistelemaan niitä aikoja kun hän oli netin kautta tukenani vaikeina aikoina koska heti muistuu mieleen miten kyse oli hänen osaltaan vain jostain sairaasta pelistä.

Toisen ihmisen tapasin ihan randomisti eräällä foorumilla, luin erään hänen kirjoituksensa itselleni tärkeästä aiheesta ja olin saman tien ihan hullaantunut tavasta jolla hän kirjoitti. Vastasin tähän kirjoitukseen ja hän lähetti minulle yksityisviestiä, ja minusta tuntui heti kuin olisin tuntenut hänet aina. Noin viikkoon en tiennyt hänestä muuta kuin nimimerkin ja oli hurjaa olla ihastunut ihmiseen jonka ikää tai sukupuolta ei tiennyt, mutta melko pian aloimme jo kertomaan toisillemme henkilökohtaisempiakin asioita ja vaihdoimme yhteystietoja. Hän asuu eri maassa, ja puolen vuoden tuntemisen jälkeen kysyin haluaisiko hän käydä kahvilla jos kävisin lomalla hänen kotikaupungissaan. Hän kutsui minut luokseen viikoksi, ja kyllä jännitti mennä mutta onneksi hän oli juuri se ja sellainen henkilö keneen olin netin kautta tutustunut. Nyt olemme tunteneet toiselle jo yli 5 vuotta ja hän on edelleen minulle todella tärkeä ja rakas, juttelemme monta kertaa viikossa ja olemme toisillemme tukena niin pienissä kuin isoissakin asioissa. Välimatkan ja kummankin rahatilanteen vuoksi onnistumme näkemään vain n. kerran vuodessa joten mitään romanttista ja fyysistä välillemme ei ole kehittynyt, vaikka sitä salaa toivonkin. En kuitenkaan ole uskaltanut kysyä voisiko hän kuvitella meistä tulevan enemmän kuin pelkkiä ystäviä, koska pelkään että hän vetäytyisi ja menettäisin hänet kokonaan. Tiedostan kyllä että meistä tuskin koskaan tulee mitään ellei jompikumpi muuta toisen kotimaahan, mutta samalla minun on vaikea kuvitella seurustelevani kenenkään toisen kanssa. Koen kuitenkin olevani hyvin onnekas että olen saanut tutustua näin mahtavaan ihmiseen, vaikka etäisyys kipeää tekeekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mahdollista. Rakastumiseen vaaditaan tapaaminen. Netissä voi rakastua vain mielikuvaan, jonka ihminen on sinulle luonut. 

Pitkä kirjoitteleminen on aika tehokas tapa saada toisen sielunelämästä kaikki mahdollinen irti ja analysoitua. Ei kukaan pysty loputtomiin roolittamaan minuuttaan. Itse en ole lainkaan visuaalinen, joten habitus ei ole prioriteetti. En myöskään kaipaa hauskaa, lipeävää tai rentoa supliikki-ihmistä. Näillä perustein väitän, että netissä voi rakastua, tosin ei ehkä aivan normatiivisin vaatimuksin.

Pystyy pystyy. Itselläni on ollut monta eri persoonaa netissä jo monta vuotta. Kaikki uppoavat kuin veitsi voihin.

Elämäsi täytyy olla aika tyhjää, että jaksat nähdä tuollaisen vaivan. Vai onko tarkoitus huijata ja hyötyä?

Joko taloudellinen hyöty, tai paha persoonallisuushäiriö. Näitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mahdollista. Rakastumiseen vaaditaan tapaaminen. Netissä voi rakastua vain mielikuvaan, jonka ihminen on sinulle luonut. 

Pitkä kirjoitteleminen on aika tehokas tapa saada toisen sielunelämästä kaikki mahdollinen irti ja analysoitua. Ei kukaan pysty loputtomiin roolittamaan minuuttaan. Itse en ole lainkaan visuaalinen, joten habitus ei ole prioriteetti. En myöskään kaipaa hauskaa, lipeävää tai rentoa supliikki-ihmistä. Näillä perustein väitän, että netissä voi rakastua, tosin ei ehkä aivan normatiivisin vaatimuksin.

Pystyy pystyy. Itselläni on ollut monta eri persoonaa netissä jo monta vuotta. Kaikki uppoavat kuin veitsi voihin.

Elämäsi täytyy olla aika tyhjää, että jaksat nähdä tuollaisen vaivan. Vai onko tarkoitus huijata ja hyötyä?

Joko taloudellinen hyöty, tai paha persoonallisuushäiriö. Näitä on.

En nyt näkisi noin välttämättä. Jos on hyvin yksinäinen ja työtön, niin ehkä se käy ajankulusta ja viihteestä kehitellä eri persoonia. Jos ei niitä mitenkään hyödynnä, niin ei siitä ole kenellekään haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mahdollista. Rakastumiseen vaaditaan tapaaminen. Netissä voi rakastua vain mielikuvaan, jonka ihminen on sinulle luonut. 

Pitkä kirjoitteleminen on aika tehokas tapa saada toisen sielunelämästä kaikki mahdollinen irti ja analysoitua. Ei kukaan pysty loputtomiin roolittamaan minuuttaan. Itse en ole lainkaan visuaalinen, joten habitus ei ole prioriteetti. En myöskään kaipaa hauskaa, lipeävää tai rentoa supliikki-ihmistä. Näillä perustein väitän, että netissä voi rakastua, tosin ei ehkä aivan normatiivisin vaatimuksin.

Pystyy pystyy. Itselläni on ollut monta eri persoonaa netissä jo monta vuotta. Kaikki uppoavat kuin veitsi voihin.

Elämäsi täytyy olla aika tyhjää, että jaksat nähdä tuollaisen vaivan. Vai onko tarkoitus huijata ja hyötyä?

Joko taloudellinen hyöty, tai paha persoonallisuushäiriö. Näitä on.

En nyt näkisi noin välttämättä. Jos on hyvin yksinäinen ja työtön, niin ehkä se käy ajankulusta ja viihteestä kehitellä eri persoonia. Jos ei niitä mitenkään hyödynnä, niin ei siitä ole kenellekään haittaa.

Hyödynnä miten? Jo se, että lähdetään tuollaiseen valheelliseen roolileikkiin, kertoo hyvin epäterveestä arvopohjasta - mielenterveysongelmista puhumattakaan. Toiset ihmiset eivät ole, eivätkä voi olla oman tylsyyden leikkikenttä. On todella erikoista että joku edes ajattelee noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mahdollista. Rakastumiseen vaaditaan tapaaminen. Netissä voi rakastua vain mielikuvaan, jonka ihminen on sinulle luonut. 

Pitkä kirjoitteleminen on aika tehokas tapa saada toisen sielunelämästä kaikki mahdollinen irti ja analysoitua. Ei kukaan pysty loputtomiin roolittamaan minuuttaan. Itse en ole lainkaan visuaalinen, joten habitus ei ole prioriteetti. En myöskään kaipaa hauskaa, lipeävää tai rentoa supliikki-ihmistä. Näillä perustein väitän, että netissä voi rakastua, tosin ei ehkä aivan normatiivisin vaatimuksin.

Pystyy pystyy. Itselläni on ollut monta eri persoonaa netissä jo monta vuotta. Kaikki uppoavat kuin veitsi voihin.

Elämäsi täytyy olla aika tyhjää, että jaksat nähdä tuollaisen vaivan. Vai onko tarkoitus huijata ja hyötyä?

Joko taloudellinen hyöty, tai paha persoonallisuushäiriö. Näitä on.

En nyt näkisi noin välttämättä. Jos on hyvin yksinäinen ja työtön, niin ehkä se käy ajankulusta ja viihteestä kehitellä eri persoonia. Jos ei niitä mitenkään hyödynnä, niin ei siitä ole kenellekään haittaa.

Hyödynnä miten? Jo se, että lähdetään tuollaiseen valheelliseen roolileikkiin, kertoo hyvin epäterveestä arvopohjasta - mielenterveysongelmista puhumattakaan. Toiset ihmiset eivät ole, eivätkä voi olla oman tylsyyden leikkikenttä. On todella erikoista että joku edes ajattelee noin.

Mielenterveysongelmaa se varmasti vaatii, koska kenelläkään normaalilla ei ole aikaa pitää yllä ja kiinnostua tuollaisesta. Mutta en oikein ymmärrä, miksi se pitää noin kiivaasti tuomita, koska tarve nähdä itsensä arvokkaana ja nähdä itsensä arvostettuna voi olla myös yksi syy. Oletko joutunut itse huijatuksi vai miksi noin tuomitseva asenne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mahdollista. Rakastumiseen vaaditaan tapaaminen. Netissä voi rakastua vain mielikuvaan, jonka ihminen on sinulle luonut. 

Pitkä kirjoitteleminen on aika tehokas tapa saada toisen sielunelämästä kaikki mahdollinen irti ja analysoitua. Ei kukaan pysty loputtomiin roolittamaan minuuttaan. Itse en ole lainkaan visuaalinen, joten habitus ei ole prioriteetti. En myöskään kaipaa hauskaa, lipeävää tai rentoa supliikki-ihmistä. Näillä perustein väitän, että netissä voi rakastua, tosin ei ehkä aivan normatiivisin vaatimuksin.

Pystyy pystyy. Itselläni on ollut monta eri persoonaa netissä jo monta vuotta. Kaikki uppoavat kuin veitsi voihin.

Elämäsi täytyy olla aika tyhjää, että jaksat nähdä tuollaisen vaivan. Vai onko tarkoitus huijata ja hyötyä?

Joko taloudellinen hyöty, tai paha persoonallisuushäiriö. Näitä on.

En nyt näkisi noin välttämättä. Jos on hyvin yksinäinen ja työtön, niin ehkä se käy ajankulusta ja viihteestä kehitellä eri persoonia. Jos ei niitä mitenkään hyödynnä, niin ei siitä ole kenellekään haittaa.

Hyödynnä miten? Jo se, että lähdetään tuollaiseen valheelliseen roolileikkiin, kertoo hyvin epäterveestä arvopohjasta - mielenterveysongelmista puhumattakaan. Toiset ihmiset eivät ole, eivätkä voi olla oman tylsyyden leikkikenttä. On todella erikoista että joku edes ajattelee noin.

Mielenterveysongelmaa se varmasti vaatii, koska kenelläkään normaalilla ei ole aikaa pitää yllä ja kiinnostua tuollaisesta. Mutta en oikein ymmärrä, miksi se pitää noin kiivaasti tuomita, koska tarve nähdä itsensä arvokkaana ja nähdä itsensä arvostettuna voi olla myös yksi syy. Oletko joutunut itse huijatuksi vai miksi noin tuomitseva asenne?

On epäinhimillistä käyttää toisen ihmisyyttä valheellisesti hyväkseen. Eivätkä mielenterveysongelmatkaan ole siihen puolustus. Se on huijaamista, epärehellisyyttä, se kategorisoidaan luokkaan ”pahuus”. Illusorinen tarina - valhe - ei tee kenestäkään arvostettua/arvokasta. Erikoista ajattelua. Tietysti se on tuomittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mahdollista. Rakastumiseen vaaditaan tapaaminen. Netissä voi rakastua vain mielikuvaan, jonka ihminen on sinulle luonut. 

Pitkä kirjoitteleminen on aika tehokas tapa saada toisen sielunelämästä kaikki mahdollinen irti ja analysoitua. Ei kukaan pysty loputtomiin roolittamaan minuuttaan. Itse en ole lainkaan visuaalinen, joten habitus ei ole prioriteetti. En myöskään kaipaa hauskaa, lipeävää tai rentoa supliikki-ihmistä. Näillä perustein väitän, että netissä voi rakastua, tosin ei ehkä aivan normatiivisin vaatimuksin.

Pystyy pystyy. Itselläni on ollut monta eri persoonaa netissä jo monta vuotta. Kaikki uppoavat kuin veitsi voihin.

Elämäsi täytyy olla aika tyhjää, että jaksat nähdä tuollaisen vaivan. Vai onko tarkoitus huijata ja hyötyä?

Joko taloudellinen hyöty, tai paha persoonallisuushäiriö. Näitä on.

En nyt näkisi noin välttämättä. Jos on hyvin yksinäinen ja työtön, niin ehkä se käy ajankulusta ja viihteestä kehitellä eri persoonia. Jos ei niitä mitenkään hyödynnä, niin ei siitä ole kenellekään haittaa.

Hyödynnä miten? Jo se, että lähdetään tuollaiseen valheelliseen roolileikkiin, kertoo hyvin epäterveestä arvopohjasta - mielenterveysongelmista puhumattakaan. Toiset ihmiset eivät ole, eivätkä voi olla oman tylsyyden leikkikenttä. On todella erikoista että joku edes ajattelee noin.

Mielenterveysongelmaa se varmasti vaatii, koska kenelläkään normaalilla ei ole aikaa pitää yllä ja kiinnostua tuollaisesta. Mutta en oikein ymmärrä, miksi se pitää noin kiivaasti tuomita, koska tarve nähdä itsensä arvokkaana ja nähdä itsensä arvostettuna voi olla myös yksi syy. Oletko joutunut itse huijatuksi vai miksi noin tuomitseva asenne?

On epäinhimillistä käyttää toisen ihmisyyttä valheellisesti hyväkseen. Eivätkä mielenterveysongelmatkaan ole siihen puolustus. Se on huijaamista, epärehellisyyttä, se kategorisoidaan luokkaan ”pahuus”. Illusorinen tarina - valhe - ei tee kenestäkään arvostettua/arvokasta. Erikoista ajattelua. Tietysti se on tuomittavaa.

Minusta taas on ihan inhimillistä, jos pyrkii olemaan arvostettu toisten silmissä, jos siihen ei liity mitään hyväksikäyttöpyrkimystä tai kiusaamista. Suurimmalle osalle on aivan samantekevää, mitä joku netissä esittää. Sillä pönkitetään omaakuvaa ja itsearvostusta, joten se on enemmän surullista kuin tuomittavaa. Valtaosa keksityistä henkilöistä on niin huonoja, ettei niitä voi mitenkään ottaa vakavasti, enemmän säälittäviä tosiaan ainakin ne, joihin olen törmännyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mahdollista. Rakastumiseen vaaditaan tapaaminen. Netissä voi rakastua vain mielikuvaan, jonka ihminen on sinulle luonut. 

Pitkä kirjoitteleminen on aika tehokas tapa saada toisen sielunelämästä kaikki mahdollinen irti ja analysoitua. Ei kukaan pysty loputtomiin roolittamaan minuuttaan. Itse en ole lainkaan visuaalinen, joten habitus ei ole prioriteetti. En myöskään kaipaa hauskaa, lipeävää tai rentoa supliikki-ihmistä. Näillä perustein väitän, että netissä voi rakastua, tosin ei ehkä aivan normatiivisin vaatimuksin.

Pystyy pystyy. Itselläni on ollut monta eri persoonaa netissä jo monta vuotta. Kaikki uppoavat kuin veitsi voihin.

Elämäsi täytyy olla aika tyhjää, että jaksat nähdä tuollaisen vaivan. Vai onko tarkoitus huijata ja hyötyä?

Joko taloudellinen hyöty, tai paha persoonallisuushäiriö. Näitä on.

En nyt näkisi noin välttämättä. Jos on hyvin yksinäinen ja työtön, niin ehkä se käy ajankulusta ja viihteestä kehitellä eri persoonia. Jos ei niitä mitenkään hyödynnä, niin ei siitä ole kenellekään haittaa.

Hyödynnä miten? Jo se, että lähdetään tuollaiseen valheelliseen roolileikkiin, kertoo hyvin epäterveestä arvopohjasta - mielenterveysongelmista puhumattakaan. Toiset ihmiset eivät ole, eivätkä voi olla oman tylsyyden leikkikenttä. On todella erikoista että joku edes ajattelee noin.

Mielenterveysongelmaa se varmasti vaatii, koska kenelläkään normaalilla ei ole aikaa pitää yllä ja kiinnostua tuollaisesta. Mutta en oikein ymmärrä, miksi se pitää noin kiivaasti tuomita, koska tarve nähdä itsensä arvokkaana ja nähdä itsensä arvostettuna voi olla myös yksi syy. Oletko joutunut itse huijatuksi vai miksi noin tuomitseva asenne?

On epäinhimillistä käyttää toisen ihmisyyttä valheellisesti hyväkseen. Eivätkä mielenterveysongelmatkaan ole siihen puolustus. Se on huijaamista, epärehellisyyttä, se kategorisoidaan luokkaan ”pahuus”. Illusorinen tarina - valhe - ei tee kenestäkään arvostettua/arvokasta. Erikoista ajattelua. Tietysti se on tuomittavaa.

Minusta taas on ihan inhimillistä, jos pyrkii olemaan arvostettu toisten silmissä, jos siihen ei liity mitään hyväksikäyttöpyrkimystä tai kiusaamista. Suurimmalle osalle on aivan samantekevää, mitä joku netissä esittää. Sillä pönkitetään omaakuvaa ja itsearvostusta, joten se on enemmän surullista kuin tuomittavaa. Valtaosa keksityistä henkilöistä on niin huonoja, ettei niitä voi mitenkään ottaa vakavasti, enemmän säälittäviä tosiaan ainakin ne, joihin olen törmännyt.

Vähintään toisen ajan tuhlaamista, todennäköisesti molempien.

Muutaman kerran on tullut tosielämässä vastaan näitä tarinoijia, niin olen oppinut jättämään omaan arvoonsa. Mut ai että ois kiva olla esimiehen ominaisuudessa haastattelemassa tarinoinnista kiinnijäänyttä. Voi olla että jäisi työpaikka saamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mahdollista. Rakastumiseen vaaditaan tapaaminen. Netissä voi rakastua vain mielikuvaan, jonka ihminen on sinulle luonut. 

Pitkä kirjoitteleminen on aika tehokas tapa saada toisen sielunelämästä kaikki mahdollinen irti ja analysoitua. Ei kukaan pysty loputtomiin roolittamaan minuuttaan. Itse en ole lainkaan visuaalinen, joten habitus ei ole prioriteetti. En myöskään kaipaa hauskaa, lipeävää tai rentoa supliikki-ihmistä. Näillä perustein väitän, että netissä voi rakastua, tosin ei ehkä aivan normatiivisin vaatimuksin.

Pystyy pystyy. Itselläni on ollut monta eri persoonaa netissä jo monta vuotta. Kaikki uppoavat kuin veitsi voihin.

Elämäsi täytyy olla aika tyhjää, että jaksat nähdä tuollaisen vaivan. Vai onko tarkoitus huijata ja hyötyä?

Joko taloudellinen hyöty, tai paha persoonallisuushäiriö. Näitä on.

En nyt näkisi noin välttämättä. Jos on hyvin yksinäinen ja työtön, niin ehkä se käy ajankulusta ja viihteestä kehitellä eri persoonia. Jos ei niitä mitenkään hyödynnä, niin ei siitä ole kenellekään haittaa.

Ymmärrän tuon, jos tylsyyksissään menee johonkin chattiin puhumaan paskaa, mutta jos sitä juttua jonkun kanssa jatkaakin esim. sähköpostin välityksellä niin sairaaksi menee.

Itse menin kerran omegleen tarkoituksenani todellakin puhua paskaa, mutta en sitten pystynytkään siihen kun sain juttukaveriksi niin mukavan tyypin. Ollaan oltu nettikavereita jo useamman vuoden ajan, että onneksi en lähtenyt valehtelemaan :) (enkä häntäkään alun jälkeen ole huijariksi epäillyt, seurataan toisiamme mm. facebookissa)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mahdollista. Rakastumiseen vaaditaan tapaaminen. Netissä voi rakastua vain mielikuvaan, jonka ihminen on sinulle luonut. 

Pitkä kirjoitteleminen on aika tehokas tapa saada toisen sielunelämästä kaikki mahdollinen irti ja analysoitua. Ei kukaan pysty loputtomiin roolittamaan minuuttaan. Itse en ole lainkaan visuaalinen, joten habitus ei ole prioriteetti. En myöskään kaipaa hauskaa, lipeävää tai rentoa supliikki-ihmistä. Näillä perustein väitän, että netissä voi rakastua, tosin ei ehkä aivan normatiivisin vaatimuksin.

Pystyy pystyy. Itselläni on ollut monta eri persoonaa netissä jo monta vuotta. Kaikki uppoavat kuin veitsi voihin.

Tuokin on mahdollista jos trollauksesta nauttii. Minäkin harrastelen sitä, mutta en ihmissuhteissa. Ei huvita. Puuttuu psykopaattigeeni.

Mikäpä siinä heidän kanssaan, joita ei koskaan tapaa? Kukaan ei kärsi.

Luot siis aikasi kuluksi persoonia, jotka eivät koskaan tapaa kirjoittelusi kohdetta? Miksi? Mitä saat tuosta? Toisen ihmisen reaktion? Mutta sehän on illusorinen - eikö niin? Nautitko vedättämisestä? Sadistista narsismia?

Elämä on niin vitun tylsää. Enhän minä ketään vedätä. Onhan se selvää, että jos aikoo oikeasti tavata niin ei voi valehdella.

Kerrotko siis jo ensimmäisessä viestissäsi, ettei tapaamista tule koskaan? Jos näin, ei vastapuoli sinua koskaan tosissaan otakaan. Olet epäuskottava, mutta et myöskään vedätä - totta. Sen sijaan jos pidät yllä illuusiota tapaamisesta, olet hyvin lähellä psykopaattia toiminesi ja rooleinesi, eikä ”tylsyys” todellakaan selitä käytöstäsi. Jotakin siitä saat, ilmeisesti olet jostakin (lapsena) vaille jäänyt. Toisen ihmisen ihmisyyden arvostus on myös täysi nolla.

En missään deittipalstoilla tai tinderissä ole joten i ole tarvetta ilmoittaa, ettei tulla tapaamaan. Jos joku ehdottaa tapaamista ihastuttuaan feikkipersoonaani, kehitän poikaystävän tms. menen kihloihin tai muuta, ettei jää ikävä.

Mutta jotakin sinun on tuosta toiminnastasi saatava. Osaatko nimetä sitä? Yhäkään tylsyys ei ole selitys. Kukaan - ei kukaan- tuhlaa energiaansa alter egojen luomiseen for nothing.

Mikä se on? Minua kiinnostaa ihan oikeasti.

Ihan tosiaan tylsyys. On pakko saada tietty annos sosiaalista kontaktia, jotta jaksaa tehdä työnsä. Eipä sitten muuta kun jorisee joutavia. Ei edes oma mielenkiintoni riitä oikeaan elämääni, saati jonkun muun.

En usko sinua, mutta ok jos haluat selittää asian itsellesi noin. Suosittelen terapiaa. Oikeasti. Ihmiset eivät ole käyttöhyödykkeitä tylsyyteesi. Tuo on henkistä väkivaltaa.

Tarvitset itse terapiaan jos keskustelet autoista tai tietokoneista ja siinä sivussa kerrot satuja ja sitten rakastut keskustelun toiseen osapuoleen niin, että elämäsi on pilalla. Netissä puhutaan paskaa jo turvallisuuden vuoksi. Ei ole tarkoitus, että vastapuoli tietää kaupunkisi, talotyyppisi, autosi merkin jne. sillä stalkkereita riittää. Valehtelu on kaiken a ja o.

Miksi on pakko valehdella? Eikö voi vain jättää joitain asioita kertomatta?

Siinäpä ei jäisi sitten mitään kerrottavaa. Luuletko todella, että ihmisten instagram-elämät ovat totta?

Miksi pitää kertoa yleensä mitään, jos mitään kerrottavaa ei ole? Miksei voi keskustella vain autoista tai tietokoneista, tai siitä mikä on paras Twilight Zonen jakso?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mahdollista. Rakastumiseen vaaditaan tapaaminen. Netissä voi rakastua vain mielikuvaan, jonka ihminen on sinulle luonut. 

Pitkä kirjoitteleminen on aika tehokas tapa saada toisen sielunelämästä kaikki mahdollinen irti ja analysoitua. Ei kukaan pysty loputtomiin roolittamaan minuuttaan. Itse en ole lainkaan visuaalinen, joten habitus ei ole prioriteetti. En myöskään kaipaa hauskaa, lipeävää tai rentoa supliikki-ihmistä. Näillä perustein väitän, että netissä voi rakastua, tosin ei ehkä aivan normatiivisin vaatimuksin.

Pystyy pystyy. Itselläni on ollut monta eri persoonaa netissä jo monta vuotta. Kaikki uppoavat kuin veitsi voihin.

Elämäsi täytyy olla aika tyhjää, että jaksat nähdä tuollaisen vaivan. Vai onko tarkoitus huijata ja hyötyä?

Joko taloudellinen hyöty, tai paha persoonallisuushäiriö. Näitä on.

En nyt näkisi noin välttämättä. Jos on hyvin yksinäinen ja työtön, niin ehkä se käy ajankulusta ja viihteestä kehitellä eri persoonia. Jos ei niitä mitenkään hyödynnä, niin ei siitä ole kenellekään haittaa.

Osittain samaa mieltä. Eivät varmasti kaikki "huijarit" ole persoonallisuushäiriöisiä, vaan se toiminta voi olla viattomaksi ajankuluksi tarkoitettua. Silti seuraukset voivat olla arvaamattomia, eihän sitä tiedä kuinka vakavasti toinen ottaa sen kirjoittelun. Kannattaa ainakin viheltää peli poikki nopeasti, jos huomaa että menee liian vakavaksi. Mikä ei takaa kylläkään sitä, ettei toinen voi jäädä vaikka loppuelämäkseen muistelemaan "sitä ihanaa tyyppiä netissä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mahdollista. Rakastumiseen vaaditaan tapaaminen. Netissä voi rakastua vain mielikuvaan, jonka ihminen on sinulle luonut. 

Pitkä kirjoitteleminen on aika tehokas tapa saada toisen sielunelämästä kaikki mahdollinen irti ja analysoitua. Ei kukaan pysty loputtomiin roolittamaan minuuttaan. Itse en ole lainkaan visuaalinen, joten habitus ei ole prioriteetti. En myöskään kaipaa hauskaa, lipeävää tai rentoa supliikki-ihmistä. Näillä perustein väitän, että netissä voi rakastua, tosin ei ehkä aivan normatiivisin vaatimuksin.

Pystyy pystyy. Itselläni on ollut monta eri persoonaa netissä jo monta vuotta. Kaikki uppoavat kuin veitsi voihin.

Elämäsi täytyy olla aika tyhjää, että jaksat nähdä tuollaisen vaivan. Vai onko tarkoitus huijata ja hyötyä?

Joko taloudellinen hyöty, tai paha persoonallisuushäiriö. Näitä on.

En nyt näkisi noin välttämättä. Jos on hyvin yksinäinen ja työtön, niin ehkä se käy ajankulusta ja viihteestä kehitellä eri persoonia. Jos ei niitä mitenkään hyödynnä, niin ei siitä ole kenellekään haittaa.

Osittain samaa mieltä. Eivät varmasti kaikki "huijarit" ole persoonallisuushäiriöisiä, vaan se toiminta voi olla viattomaksi ajankuluksi tarkoitettua. Silti seuraukset voivat olla arvaamattomia, eihän sitä tiedä kuinka vakavasti toinen ottaa sen kirjoittelun. Kannattaa ainakin viheltää peli poikki nopeasti, jos huomaa että menee liian vakavaksi. Mikä ei takaa kylläkään sitä, ettei toinen voi jäädä vaikka loppuelämäkseen muistelemaan "sitä ihanaa tyyppiä netissä".

Ihan samalla tavalla voi jäädä muistelemaan jotain irl tavattua tyyppiä. Jos nyt jotain tyyppiä kaipailee, jota ei edes tunne oikeasti, niin jotain häikkäähän pääkopassa silloin on myös muistelijalla.

Kannattaa tavata mahdollisimman pian. Ei ole kiva jos on 5 vuotta kirjoitellut kauniin nuoren naisen kanssa, joka livenä paljastuu 50-vuotiaaksi rumaksi mieheksi.