Mikä on vaikeinta sinkkuudessa?

Viikonloput kun ei jaksa lähteä baariin.

Lause: "Kyllä sinäkin itsellesi miehen saisit, jos et olisi niin nirso"

Verenpaine tuplaantuu aina kun kuulen tuon. 

Se kun ketään ei kiinnosta, mitä minulle kuuluu. 

Ystävättömänä maalla-asujana se on ehkä yksinäisyys. Ja avun/tuen puute ihan arkisissa asioissa. Kaikki, ihan kaikki on junailtava ja hoidettava yksin. On vain pakko pärjätä. Pakko. Siitä tulee sekä vahvaksi että kovaksi, parkkiintuneeksi.

Alkuaikoina olisin vastannut läheisyyden, rakastettuna olemisen ja seksin puute, mutta vuodet ovat koulineet.

Vierailija kirjoitti:

Otsikossa kysymys.

Öööö... ...joku kompa?

Tyttöfrendin löytyminen tietty :)

Vierailija kirjoitti:

Läheisyyden ja kosketuksen puute.

Sanoisin saman. Läheisyyteen lukeutuu myös henkinen läheisyys.

Ei mikään. Kaikki on jo lusittu, lapset, parisuhteet ja avioliittoakin koitettu. Nyt voi nauttia elämästä eikä kukaan todellakaan painosta mihinkään suhteisiin.

Se että kun on aivan loppu, ei ole sellaista mahdollisuutta että voisi antaa joissain asioissa "viestikapulan" kumppanille vaan kaikki riippuu edelleen omasta jaksamisesta. Tästä syntyy joskus aika vahva yksinäisyyden tunne.

Vierailija kirjoitti:

Ne hetket, kun tarvitsisi apua esim. huonekalujen kasaamisessa.

Ne hetket, kun on melkein tukehtua ruokaan ja tajuaa ettei kukaan ole pelastamassa. Btw opetelkaahan tekemään itsellenne liike, jolla ruokapala irtoaa.

Minut opetettiin kotona laittamaan ruokaa suuhun vain sinne hyvin sopiva määrä kerralla, pureksimaan ruoka hyvin ja rauhallisesti ennen kun nielaisee ts. olemaan ahmimatta. Se on hyvin riittänyt jo lähes 60v.

ps. Hyvä vinkki on myös varoa laittamasta kalaa tai siivekkäistä tehdyn ruoan kanssa suuhun pureksittavaksi yhtä aikaa kovaa leipää. Koska ruotoja ja ohuita luita ei välttämättä silloin huomaa ennen kuin nielaisee.

Ei ole kenellekkään se ”number one”. Kun jotain tapahtuu, ei ole ketään kenelle kertoa siitä, pitää vain pitää asia sisällään :(

Luullaan että vihaan miehiä tai olen kaappi-lesbo.

Ikää päälle 30, enkä ole koskaan seurustellut.

Eli en tiedä mikä vaikeinta sinkkuudessa, jos verrataan suhteessa olemiseen.

Vaikeinta sinkkuna olemisessa on kosketuksen puute ja hellyyden puute. Olisi ihana myös nukkua jonkun vieressä, syödä yhdessä, käydä kaupassa yhdessä, jutella ja vitsailla jonkun kanssa... arki on tyhjempää yksin vaikka osaan kyllä nauttia yksinäisyydestäkin mutta kumppanuus on vaan jotain niin ihanaa että lyö sinkkuuden mennen tullen. Haluaisin niin kovasti helliä omaa rakasta, pitää huolta ja rakastaa.

Jostain syystä minulta ei koskaan kysellä miksei ole miestä. Ehkä se on jotenkin ilmiselvää :D

Huonekalujen siirtäminen kotona, tai niiden kantaminen esim. kirpputorilta kotiin .. aina tarvii vongata joku kaveri auttamaan.

Auton huoltoon liittyvät asiat. Huoltomiehet kyllä selittää auliisti asioita, mutta en niistä tajua mitään eikä kiinnostais...

Kaikenmaailman "miesten jutut" jotka aiemmin pystyi jättämään miehen hoidettavaksi. Viemärin avaaminen, iskuporakoneella reiän tekeminen seinään jotta saat taulun seinälle, sulakkeiden vaihdot, huonekalujen kasaaminen.. kyllä nämä nykyään osaan, mutta aika kädetöntä ja turhauttavaa oli opetella eikä nämä vieläkään "tuosta noin vain" suju.

Sairaana tai kuumeisena pitää silloinkin itse viedä koira lenkille.

Varmaankin epävarmuus siitä, kelpaako vielä jollekulle.

M30

Jos ihan rehellinen olen, niin kotitoiden, puutarhan ja koiran hoito, seka kaikenlaiset remonttihommat kotona. Mukavampi tehda yhdessa. 

Vierailija kirjoitti:

Ystävättömänä maalla-asujana se on ehkä yksinäisyys. Ja avun/tuen puute ihan arkisissa asioissa. Kaikki, ihan kaikki on junailtava ja hoidettava yksin. On vain pakko pärjätä. Pakko. Siitä tulee sekä vahvaksi että kovaksi, parkkiintuneeksi.

Alkuaikoina olisin vastannut läheisyyden, rakastettuna olemisen ja seksin puute, mutta vuodet ovat koulineet.

Hämmästyin kun luin tämän. Meitä on siis ainakin kaksi. Luulin että olen ainoa lajissani.

Toivotan voimia ja puhtia arkeesi. (Itselläni ei juuri nyt niitä ole, mutta jos mainitsisin siitä, sehän olisi vali-vali-valittamista...)     :)

Ehkäpä se ettei ole sitä ”omaa ihmistä”, joka olisi ns.mun puolella.

Vaikea selittää, mutta sellaista todella kaipaan.....

Seksin puute. Tinder ja matkailu onneksi tosin helpottaa tätä. M40

Tähän vuoden aikaan, pimeään kotiin tuleminen.

Pitäisi varmaan ostaa ajastinpistorasia 😂