Miettikää tätä: ensi vuonna 1990 -syntyneet ovat kolmekymppisiä ja 1980 -syntyneet niitä uusia nelikymppisiä!?

Samoja minäkin miettinyt. Ja muistakaa, että 50-vuotiaana alkaa jo porukka putoilemaan, varsinkin miehet. Voi sydän pettää tai syöpä iskeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä havahduin viime viikolla kun puhelin muistutti tapailemani miehen syntymäpäivästä. Toki siis muistin synttärit itsekin, mutta se mikä havahdutti tai oikeammin järkytti oli puhelimen näytöllä vilkkuva teksti "xxxxx 50". Olen itsekin vähän päälle neljäkymmentä, mutta jotenkin en ollenkaan osannut mieltää tuon miehen täyttävän tosiaan 50 vuotta ennen kuin numerot näkyi tuossa muistutuksessa.

Jotenkin olin ajatellut, että josko tästä jotain syvempääkin kehittyy niin meillä on vielä koko elämä aikaa tehdä yhdessä asioita. Hulluinta oli varmasti se, että olin jo ehtinyt mennä asioiden edelle ja unelmoida jopa yhteisestä lapsesta. Nyt olen ollut viikon verran aika maassa tämän kaiken tajuamisen takia, hoksasin nimittäin tässä samalla, että eihän sitä aikaa ole enää minullakaan lapsentekoon vaan jäänkin lapsettomaksi. Jotenkin sitä ei ollenkaan ole tajunnut ajan kulumista vaan ihan oikeasti pidin itseäni tyyliin kolmekymppisenä jolla on vielä aikaa vaikka mihin.

Voin muuten sanoa, että tuo mieskin on aika ihmeissään nyt. En tietenkään ole lopettamassa tapailua mutta kyllä tässä nyt on sulateltavaa. Toisaalta itselle on kyllä jo herännyt kysymyksiä siitäkin, että onko tässä sitten enää mitään järkeä? Mies on todellakin vihdoin just sellainen mitä olen aina odottanut, mutta kun nyt ei enää olekaan mahdollista edes aloittaa sellaista yhteistä elämää mistä olen haaveillut niin tuleeko tästä sitten kuitenkaan mitään. Sellaiseen perhe-elämään tämä mies sopii kyllä varmasti kuin nenä päähän mutta me tavattiin ainakin 20 v liian myöhään. Toisaalta en enää itsekään tiedä mitä haluan kun sitä ei enää olekaan saatavilla mikä tähän asti on ollut suunnitelma.

Sekavaa tekstiä, sori. Ja ap, tajuan todellakin mitä tarkoitat.

N42

Siis mitä? Mihin mies on liian vanha jos sinäkin olet jo lastentekoiän ylittänyt?

Eihän 8 vuoden ikäero ole paljon mitään ainakaan noin vanhana (heh, sori - ette ole vanhoja kumpikaan ja ikä on vaan numero!) .

Mä oon 30 ja musta on hassua ajatella, että ens vuonna vm 2000 on jo 20 v.

Täh!? nää 2000 syntyneet ovat maks 7-8 -vuotiaita.. :O

Miten tää aika voi mennä näin nopeaan?

Just luin uutista jossa kerrottiin kiinnijääneen rattijuopon olevan vuonna 2001 syntynyt mies.   MITÄÄÄÄH?!

Pikkuisen piti sisäistää tuota lukemaansa ennen kuin meni perille, että niinhän se juu tosiaan onkin ja millenniumista on jo kaksi vuosikymmentä.

Koskaan ei tiedä,

onko aikaa

paljon vai vähän.

Yhtäkkiä huomaa,

se päättyikin tähän.

Joissakin kulttuureissa ihmiset eivät edes tiedä syntymävuottaan. Helpottaisi tällaisia ongelmia.

Ikävuodet välillä 25 vuotta - 40 vuotta menee yhdessä hujauksessa.

Se on vain 15 vuotta, mutta käsitykset parikymppisestä ja nelikymppisestä ovat kuin toiselta planeetalta. Kakskymppiset ovat nuoria ja nelikymppiset ikäloppuja.

Ensin olet hehkeä ja nuori parikymppinen.

Ja seuraavana aamuna huomaatkin olevasi näkymätön keski-ikäinen.

Vierailija kirjoitti:

kamalaa, mihin tämä aika meni?? En halua olla nelikymppinen :O juuri hetkisitten olin vielä yliopisto-opiskelija.

Mä oon yliopisto-opiskelija ja olen 39v :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos muistutuksesta, voi hitto että ahistaa! T. Kolmen kuukaden päästä 40v

Tuosta suunta on vain alaspäin. Alkaa tulla kaikenlaista pientä kramppaa ja ei jaksa samalla tavoin kuin nuorena. Tuntuuko siltä, että hetki sitten olit vasta 20v? Mieti, sama aika eteenpäin niin olet jo 60v :O

Ja se 20 vuotta muuten menee todella paljon nopeammin 40 -> 60-vuotiaaksi kuin kaksikymppisestä nelikymppiseen.

Lohdullista? not. Olen alkanut ymmärtää miksi niin moni keski-ikäinen on todella kiukkuinen ja kuin persiiseen ammuttu karhu, olen nimittäin itsekin vaikka tietenkin pitäisi päinvastoin nauttia ihan joka päivästä mutta kun prkl AHDISTAA tämä ajan kuluminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää tämä on, täytän ensi vuonna 30 ja työkokemusta on vain pätkistä ja freelance-toimeksiannoista. Juna meni jo, ei ole enää mahdollisuuksia vakituiseen rehelliseen palkkatyöhön. 

Sama juttu, tässä iässä pitäisi olla jo vaikka mitä jos ne haluaa elämässään saavuttaa, mutta nämä pelkät pätkätyöt pilaa kaiken. Tuntuu, ettei pääse elämään sitä omannäköistä elämää vaan se päinvastoin vain pakenee kokoajan kauemmaksi.

Asiat pitäisi saada tehdä ajallaan, koska elämä ei odota.

Oon myös samaa mieltä, kolmekymppisenä pitäisi olla:

Koulut käytynä loppuun

vakituinen parisuhde, mielellään avioliitto

vakituinen työ

Asuntolaina

Ensimmäinen lapsi tuloillaan

Minusta taas jokaisen pitäisi elää juuri sellainen elämä,kun itse haluaa. Eikä sen mukaan miten joku on määritellyt, että näin pitää elää. Onneksi nyky nuoret ovat jo ottaneet opiksi, eikä enää olla lampaita,jotka elävät muiden antamien raamien mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kamalaa, mihin tämä aika meni?? En halua olla nelikymppinen :O juuri hetkisitten olin vielä yliopisto-opiskelija.

Mä oon yliopisto-opiskelija ja olen 39v :D

Sama, tosin vasta 30v. Ei mua sinänsä ahdista. Työllistyminen hiukan huolettaa, mutta nyt on ihan hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä havahduin viime viikolla kun puhelin muistutti tapailemani miehen syntymäpäivästä. Toki siis muistin synttärit itsekin, mutta se mikä havahdutti tai oikeammin järkytti oli puhelimen näytöllä vilkkuva teksti "xxxxx 50". Olen itsekin vähän päälle neljäkymmentä, mutta jotenkin en ollenkaan osannut mieltää tuon miehen täyttävän tosiaan 50 vuotta ennen kuin numerot näkyi tuossa muistutuksessa.

Jotenkin olin ajatellut, että josko tästä jotain syvempääkin kehittyy niin meillä on vielä koko elämä aikaa tehdä yhdessä asioita. Hulluinta oli varmasti se, että olin jo ehtinyt mennä asioiden edelle ja unelmoida jopa yhteisestä lapsesta. Nyt olen ollut viikon verran aika maassa tämän kaiken tajuamisen takia, hoksasin nimittäin tässä samalla, että eihän sitä aikaa ole enää minullakaan lapsentekoon vaan jäänkin lapsettomaksi. Jotenkin sitä ei ollenkaan ole tajunnut ajan kulumista vaan ihan oikeasti pidin itseäni tyyliin kolmekymppisenä jolla on vielä aikaa vaikka mihin.

Voin muuten sanoa, että tuo mieskin on aika ihmeissään nyt. En tietenkään ole lopettamassa tapailua mutta kyllä tässä nyt on sulateltavaa. Toisaalta itselle on kyllä jo herännyt kysymyksiä siitäkin, että onko tässä sitten enää mitään järkeä? Mies on todellakin vihdoin just sellainen mitä olen aina odottanut, mutta kun nyt ei enää olekaan mahdollista edes aloittaa sellaista yhteistä elämää mistä olen haaveillut niin tuleeko tästä sitten kuitenkaan mitään. Sellaiseen perhe-elämään tämä mies sopii kyllä varmasti kuin nenä päähän mutta me tavattiin ainakin 20 v liian myöhään. Toisaalta en enää itsekään tiedä mitä haluan kun sitä ei enää olekaan saatavilla mikä tähän asti on ollut suunnitelma.

Sekavaa tekstiä, sori. Ja ap, tajuan todellakin mitä tarkoitat.

N42

Siis mitä? Mihin mies on liian vanha jos sinäkin olet jo lastentekoiän ylittänyt?

Eihän 8 vuoden ikäero ole paljon mitään ainakaan noin vanhana (heh, sori - ette ole vanhoja kumpikaan ja ikä on vaan numero!) .

Mä oon 30 ja musta on hassua ajatella, että ens vuonna vm 2000 on jo 20 v.

Siis eihän se ongelma olekaan miehen ikä vaan sen tajuaminen ettei enää ole (johtuen siis ihan kummankin iästä) mahdollista saada sellaista elämää mitä aina oli ajatellut. Jotenkin hassusti sitä ei vaan osannut ajatella ajan tosiaan kuluvan sinkkunakin ollessa eikä päivittää omia haaveitaan jotka siis oli edelleen ihan samat kuin 25-vuotiaanakin. Miesmakukin oli pysynyt ihan samanlaisena ja totta kai olen (tai ainakin olin) tosi onnellinen, että nyt vihdoin tuollainen hyvinkin potentiaaliselta vaikuttava mies löytyi ja että hänkin tuntee minua kohtaa samoin.

Nyt vaan mietityttää, että mitäs nyt kun sitä aiemmin päivänselvää tulevaisuutta ei olekaan ja joutuukin yht'äkkiä keksimään ihan uudet unelmat ja suunnitelmat. Kuuluuko niihin edes miestä kun kuitenkin (iki)sinkkuna olen oppinut jo elämään ja perhe-elämää lapsineen ei ole tulossa eikä sitä voi enää edes yrittää?  Vai kuuluuko niihin ihan erilainen mies? Vai olenko edes parisuhdeihminen? Joo, olen nyt ihan hukassa ja jotenkin oudosti todella pettynyt ja vihainen vaikka ei tämä edes ole kenenkään syytä.

Olen todella paljon teitä nuorempi (täytän vasta 18v. kuukauden sisällä), mutta oudosti jotenkin pystyn samaistumaan tuohon :D Tuntuu siltä, että vasta vähän aikaa sitten olin ala-asteella, ja muistan vieläkin ensimmäisen koulupäiväni. Aika kuluu jo nyt niin nopeasti, että varmaan yhtäkkiä tajuan olevanikin jo 30v.

What? Mä täytän 41, s. 1979. Sen sijaan mun 2001 syntynyt lapseni on tajuttoman vanha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää tämä on, täytän ensi vuonna 30 ja työkokemusta on vain pätkistä ja freelance-toimeksiannoista. Juna meni jo, ei ole enää mahdollisuuksia vakituiseen rehelliseen palkkatyöhön. 

Sama juttu, tässä iässä pitäisi olla jo vaikka mitä jos ne haluaa elämässään saavuttaa, mutta nämä pelkät pätkätyöt pilaa kaiken. Tuntuu, ettei pääse elämään sitä omannäköistä elämää vaan se päinvastoin vain pakenee kokoajan kauemmaksi.

Asiat pitäisi saada tehdä ajallaan, koska elämä ei odota.

Oon myös samaa mieltä, kolmekymppisenä pitäisi olla:

Koulut käytynä loppuun

vakituinen parisuhde, mielellään avioliitto

vakituinen työ

Asuntolaina

Ensimmäinen lapsi tuloillaan

Minusta taas jokaisen pitäisi elää juuri sellainen elämä,kun itse haluaa. Eikä sen mukaan miten joku on määritellyt, että näin pitää elää. Onneksi nyky nuoret ovat jo ottaneet opiksi, eikä enää olla lampaita,jotka elävät muiden antamien raamien mukaan.

No sehän se ongelma just onkin kun ei pääse elämään sellaista elämää kuin itse haluaa. Ihan yhtä iso ongelma sekin on, että joutuu elämään lammasmaisesti pätkätöiden antamien raamien mukaan kun itse haluaa elämältään jotain ihan muuta.

Kaikki ei tietenkään halua elää samanlaista elämää, mutta monille myös nuo sinusta tyhmät ja perinteiset raamit onkin erittäin omannäköinen elämä.

Hei sinä joka pohdit lasten saamista, oliko iä't 42v ja 50v.

Ei mitenkään myöhäistä. Me saimme esikoisen, kun itse olin 42v ja mies 54v, 2v myöhemmin saimme toisen lapsen. Luomuna.  Nyt 3v myöhemmin on niin onnellinen, että uskalsi ottaa riskin ja saada lapset myöhemmällä iällä. 

Mulle oli jo järkytys, kun 2000-luvulla syntyneet alkoivat jo saada ajokortteja. Ja ensi vuonna 2000 syntyneet täyytävät jo 20v.

t. vm. 1975

Olen syntynyt -89 ja täytin siis tänä vuonna 30. Samaistun tähän ketjuun täysin. Ja todellakin - tuntuu kuin olisin täyttänyt vasta heti sitten 18. En ymmärrä missä vaiheessa ja kuinka nopeasti kaikki stereotyyppinen (omistusasunto, lapset, vakityö) pitäisi saavuttaa. Itselläni ei ole vielä mitään näistä, vaikka hedelmällisiä vuosiakin enää maksimissaan 10. Hurjaa. Ihmiselämä on lyhyt.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs 1970 tai 1960 syntyneet? Voisitko ap laskea myös näiden iät?

No jos pitkällä matikalla osaan:

50 & 60 vee. 😄

Täällä myös -92 syntynyt jolle juuri vastikään työhaastattelussa sanottiin että "olet opiskellut todella pitkälle mikä on hienoa asia ja tehnyt pätkätöitäkin välissä, mutta sulla on kumminkin tuota ikää jo 27-vuotta" Haastattelija mitä luultavammin vihjaili lastenteosta.

No, tuolta tulikin viesti jo parin päivän päästä jossa luki "valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun". Ei meillä naisilla ole toivoa saada vakituista työsuhdetta ja täten turvaa perheen perustamiseen.

Lordin euroviisuvoitosta on jo 13 vuotta, tuntuu kuin se olisi ollut vasta eilen. Jos seuraavat 13 vuotta tästä eteenpäin kuluvat yhtä nopeasti, niin olen hetkessä 46-vuotias vanhus :O. Karmaisee ajatellakin.

Vierailija kirjoitti:

Lordin euroviisuvoitosta on jo 13 vuotta, tuntuu kuin se olisi ollut vasta eilen. Jos seuraavat 13 vuotta tästä eteenpäin kuluvat yhtä nopeasti, niin olen hetkessä 46-vuotias vanhus :O. Karmaisee ajatellakin.

Ensi keväänä siitä tulee 14-vuotta!! Huh, kun aika menee nopeaan. Muistan kuin eilisen, kun tuli vuosi 2000. 2002 siirryttiin euroon.