Millaisesta ihmisestä et ole pitänyt heti ensi tapaamisella? Auttakaa pohtimaan, mikä minussa on vikana

Sellaisista jotka ei pidä minusta. Hyökkäävistä, piikikkäistä, tylyistä, niistä jotka tietää kaiken paremmin. Jos joku ihmistyyppi täytyy sanoa niin naistyyppi ”yksi jätkistä” on itselleni vaikea. Minä en ole yksi jätkistä, olen suunnilleen vastakohta ja tiedän ärsyttäväni näitä jätkänaisia, joten pysyttelen pois tieltä.

Vihaisen oloisista, tai sellaisista olen muita hienompi asenteisista.

Onkohan nämä niitä feromonitason juttuja. Itsekin ystävystyn tosi hitaasti kunhan ringin jäsenet ovat selvittäneet keskinäiset suhteensa loppuun.

Ismien sokaisemat on kyllä rasittavia. Ihan sama onko isminsä kanssa oikealla, vasemmalla vai vaikka kolmannessa ulottuvuudessa. Jos ei pysty kuin toistamaan omaa uskomustaan, en jaksa.

Eikä vikaa tarvitse edes olla kun suuri osa ihmisistä ei halua uusia ystäviä. Syytä tähän en tiedä, mutta mulle on jopa sanottu suoraan ettei kaivata tutustua uusiin ihmisiin.

Hyökkäävän ja päällekäyvän oloiset, yli-itsevarmat ihmiset. Sellaiset, jotka selkeästi vaikuttavat vihamielisiltä, tylyiltä ja epäystävällisiltä. Sellaiset, joista tulee muuten omituiset vibat (esim. vaikuttavat siltä, etteivät ole ihan tasapainoisia ja koko ajan joutuisi olemaan varpaillaan, kun ei tiedä, mitä tuleman pitää). 

Siis vain ja ainoastaan ensivaikutelman perusteella ei pidä? Eli ei tiedä mitään vielä henkilön ajatusmaailmasta tms.?

Huono vaikutelma tulee sellaisista, joilla on hyvin tekopirteä hymy ja ihan kuin jokin rooli, kun tapaavat uusia ihmisiä. Jos on ihan normaalisti eikä kuin valmiina selfieen, niin ensivaikutelma ihan ok/neutraali. 

Sellaisista, jotka nyrpistävät ilmettään halveksivasti toisille ihmisille tai alkavat juoruamaan ivallisesti. Perusnegatiivisuus ja ilkeys ovat luotaantyöntäviä.

Liian tunkeilevasta ja äänekkäästä ainakaan. 

Tai sellainen joka esittää jotain, ei ole oma itsensä.. snobi. Sellasia en voi sietää.

Vierailija kirjoitti:

Ismien sokaisemat on kyllä rasittavia. Ihan sama onko isminsä kanssa oikealla, vasemmalla vai vaikka kolmannessa ulottuvuudessa. Jos ei pysty kuin toistamaan omaa uskomustaan, en jaksa.

Nyt jäin miettimään, mikä tuo kolmas ulottuvuus voisi olla...

Mielenkiintoinen kysymys. Pohdin ihan teoreettisella tasolla.

En voi sanoa, että koskaan näkisin ihmistä, josta en ”pidä”, mutta epämiellyttävää on poissaolevuus. Kun kaupan kassa ei edes katso minuun päinkään, tai jos katsoo, niin katse on kylmä ja tyhjä. Tiedostan, että se kylmyys ei johdu minusta vaan asiasta, jota hän juuri sillä hetkellä ajattelee.

Ihmiset, joista pidetään. Ovat sellaisia, jotka itse pitävät muista ihmisistä. Katsovat tuntematonta suoraan silmiin uteliaasti ja hyväntahtoisesti, katse on lämmin.

Itse taas näen, että tietynlainen itsevarmuus suojaa hyljeksinnältä. Itse olen aika epävarma, ujo ja kiltti ja minusta usein tuntuu, ettei minusta pidetä. Ehkä olen vähän outo myös. Ihmiset pitävät tavallisista, itsevarmoista, aikaansaavista, sosiaalisista ja samanlaisista ihmisistä kuin itse ovat.

Ilkeä, pessimistinen, äijämäinen nainen. Äijämäinen voi olla myös ok, mutta tosiaan usein he eivät pidät musta vaikka mä pitäisin heidän rehdistä mutkattomasta olemuksesta. Olen itse ujo aika tyttömäinen nainen, kohtelias, ja herkkä.

En todellakaan pidä rääväsuista ja äänekkäistä, itsekeskeisistä tyypeistä. Ihmisistä jotka odotuttaa muita ja puhuu vain itsestään koko ajan. Huomiohakuisista, rasittavia tuollaiset. Usein he nolaa käytöksellään muita. Epäkohteliaita ovat

Työpaikoissa näen heti olemuksesta minkälaisia ja mitä ajattelevia ihmisiä on. Jotkut kyllä väittää että mistä sen näen, en osaa selittää, näenpä vaan.

Harvoja aikuisia ihmisiä enää kiinnostaa muut aikuiset ihmiset, saati että pitäisi tutustua uusiin.

Ei siihen mitään syytä tarvita.

Minä en jaksa tavata edes nykyisiä kavereita ja sukulaisia tarpeeksi, mihin tarvitsen uutta ihmistä?

Että ei se vika välttämättä sinussa ole, se nyt on vaan semmosta että ei jaksa.

Ihmiskiintiö on täynnä, ei mahdu enempää elämän ihmisgalleriaan.. ne uudet naamat mitä enää tulee omaani, ne tulee sitten vain pakosta.. hoitajat, viranomaiset ym.

Ai, ei saa sanoa ettei tykkää ma-rinin ja ohi-salon näköisistä. No mä en tykkää. Ne ei näytä yhtään mukavan näköisille.

Itse olen melko itsevarma ja "jätkämäinen", ja jätän hissukat helposti omiin oloihinsa. En halua jyrätä ketään. Tulen ujojenkin kanssa hyvin juttuun kun vaan alkuun päästään, mutta heiltäkin kaipaisin vähän vastavuoroisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Eikä vikaa tarvitse edes olla kun suuri osa ihmisistä ei halua uusia ystäviä. Syytä tähän en tiedä, mutta mulle on jopa sanottu suoraan ettei kaivata tutustua uusiin ihmisiin.

Tämä. Itsekään en halua tutustua keneenkään uuteen ihmiseen ja välttelen uusia sosiaalisia suhteita aina kun voin. Töissä jo joutuu introvertille ihan liikaa olemaan ihmisten kanssa tekemisissä, vapaa-ajalla ei halua eikä jaksa. Sitten kun tulee joku ihan ok ja ystävällinen naapuri joka haluaa jutella niin tekee mieli vältellä ja juosta karkuun. Eikä siinä tyypissä mitään vikaa ole, en vaan jaksaisi tutustua ja jutella.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikoissa näen heti olemuksesta minkälaisia ja mitä ajattelevia ihmisiä on. Jotkut kyllä väittää että mistä sen näen, en osaa selittää, näenpä vaan.

Mistä näet?

-Ilkeistä, alistamaan pyrkivistä, piikikkäistä, hyökkäävistä, "minun mielipide on oikea"-tyyppisistä ihmisistä, jotka eivät hyväksy kuin itsensä kaltaiset ihmiset

- teennäisistä, muunnellulla korkealla äänellä (naiset) puhuvistä), tekopirteistä ihmisistä

Olen ujon puoleinen nainen (minussa on kyllä myös puhelias puoli, mutta sitä en näytä heti) ja tulen toimeen monien räväköidenkin ihmisten kanssa, kunhan he eivät suhtaudu minuun alentuvasti ja pilkallisesti.