Lue keskustelun säännöt.
"Harrastus" tuntuu tarkoittavan lapsilla ja aikuisilla kahta aivan eri asiaa
09.12.2019 |
Lapsilla harrastus on ohjattua ja tavoitteellista toimintaa, jota harjoitetaan seuran tai muun vastaavan organisaation puitteissa. Tavoitteena lasten harrastamisessa on kilpailumenestys.
Aikuisten harrastus taas on ihan mitä tahansa vapaa-ajan toimintaa jota tehdään koska siitä tykätään.
Vrt. lapsi harrastaa uintia jos hän kuuluu uimaseuraan ja käy uimaseuran harjoituksissa ja kilpailuissa. Aikuinen taas harrastaa uintia jos hän käy usein uimahallissa tai uimarannalla.
Kommentit (17)
Minusta on aina ollut outoa, että useimmiten sanalla harrastus tarkoitetaan jotain liikuntaa. Voihan se harrastus olla vaikka käsitöitä tai taidetta tai meditaatiota. Eikä todellakaan lapsen harrastuksen tarvitse olla mitään kilpaurheilua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaksi parasta harrastusta on puutarhan hoito ja käsityöt. Oooh!
On se vähän niinkin, mutta asia johtuu seurojen toiminnasta. Lapsia treenataan heti ohjatusti kilpailuja silmälläpitäen, ja aikuisten suhteen ollaan luovutettu.
(Mutta useimmissa lajeissa saa kyllä harrastella lapsetkin, ei ne kilpailut ole pakollisia.)
En tunnista aloituksen väitteitä. Tapani harrastaa ei ole muuttunut mitenkään lapsuudesta, enkä ole koskaan harrastanut mitään tuolla tapaa tavoitteellisesti, vaan kehittävänä ja kiinnostavana. En osaa myöskään pitää liikuntaa harrastuksena, se on vain jotain itsestäänselvää, lapsuudesta opittu tapa enemmänkin, harrastukset ovat jotain oikeasti järkevää.
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen harrastaa maalaamista ja lapsi "vaan" piirtelee
Moni isompi lapsi piirtää todella hyvin. Mutta ei silti harrasta piirtämistä, koska ei käy missään piirtämiskerhossa tai taidekursseilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuinen hattastaa seksiä, vaikka tekisi sitä kerran kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen hattastaa seksiä, vaikka tekisi sitä kerran kuukaudessa.
*Harrastaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunnista. Toinen lapseni pelaa seurassa, kilpailee, treenaa ns. vapaa-ajalla ja suhtautuu harrastukseen hyvin intohimoisesti.
Toinen taas pelailee pari kertaa viikossa seuran treeneissä, koska kaveritkin käy siellä ja me vanhemmat halutaan, että on ainakin yksi järkevä harrastus. Ei käy peleissä, treenien ulkopuolella ei edes ajattele asiaa.
Ensimmäinen on muuten tyttö ja toinen poika.
Pointti on varmaan, että lasten "harrastukset" ovat usein vanhempien päättämiä. Usein vanhemmat jopa kieltävät lasta jäämästä pois "harrastuksista" vaikka lapsi itse haluaisi lopettaa tai pitää taukoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsen pitää harrastaa jotain? Omat lapseni eivät halunneet harrastaa mitään ja hyvin ovat selvinneet, loistavasti. Nyt jo aikuisia.
En tunnisra tuollaista ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pointti on varmaan, että lasten "harrastukset" ovat usein vanhempien päättämiä. Usein vanhemmat jopa kieltävät lasta jäämästä pois "harrastuksista" vaikka lapsi itse haluaisi lopettaa tai pitää taukoa.
Höpö höpö.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsen pitää harrastaa jotain? Omat lapseni eivät halunneet harrastaa mitään ja hyvin ovat selvinneet, loistavasti. Nyt jo aikuisia.
Siis eivätkö tehneet vapaa-ajallaan mitään erityistä? Eivät edes lukeneet tai käyneet vaikka hiihtämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pointti on varmaan, että lasten "harrastukset" ovat usein vanhempien päättämiä. Usein vanhemmat jopa kieltävät lasta jäämästä pois "harrastuksista" vaikka lapsi itse haluaisi lopettaa tai pitää taukoa.
Höpö höpö.
Kyllähän noita vanhempia on vaikka kuinka, mitkä ovat pakottaneet lapsensa vaikka jalkapalloseuraan. Seisovat sitten jalkapallokentän laidalla huutamassa pää punaisena jos lapsi ei heidän mielestään pelaa tarpeeksi hyvin. Ja kotona tulee lapselle rangaistus jos maalikiintiö ei ole täynnä.
Taustalla tässä käytöksessä ovat usein vanhempien omat pieleen menneet lapsuuden haaveet jotka halutaan laittaa toteen omien lapsien kautta. Tai sitten yksinkertaisesti statuksennälkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsen pitää harrastaa jotain? Omat lapseni eivät halunneet harrastaa mitään ja hyvin ovat selvinneet, loistavasti. Nyt jo aikuisia.
Siis eivätkö tehneet vapaa-ajallaan mitään erityistä? Eivät edes lukeneet tai käyneet vaikka hiihtämässä?
Siinäpä se, kun niitähän ei lasketa harrastukseksi. Harrastus on lähinnä se mistä maksetaan ja erityisesti arvostetaan sitä kalleinta.
Lukivat akkiksia silloin kun halusivat ja ulkona kävivät kun sää salli. Leikkivät sisällä toistensa kanssa, voisko sekin olla harrastus? Tekeminen josta pitää ja viihtyy.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on aina ollut outoa, että useimmiten sanalla harrastus tarkoitetaan jotain liikuntaa. Voihan se harrastus olla vaikka käsitöitä tai taidetta tai meditaatiota. Eikä todellakaan lapsen harrastuksen tarvitse olla mitään kilpaurheilua!
En ole kuullut kenenkään tätä ennen luulevan harrastuksella tarkoitettavan vain liikuntaa. Itse ainakin harrastin lapsena postimerkkien keräämistä, äitini harrasti posliinimaalausta ja käsitöitä, kaverin lapsi harrastaa piirtämistä (käy taidetunneilla), tätini harrastaa puutöitä (aikuisopiston iltakursseilla) ja mummini harrasti kuorolaulua. Toki enemmistö lähipiirini harrastuksista on liikunnallisia, mutta mukaan mahtuu silti iso joukko muutakin kuin liikuntaa.
Aikuinen harrastaa maalaamista ja lapsi "vaan" piirtelee