En jaksa meidän pojan kaverin huonoa käytöstä. Pitäisikö asiasta puhua vanhemmille vai ei?
Pojan kaveri on tuttu jo 7 vuoden ajalta. Minusta nyt 13-vuotiaana käytös alkaa olla pöyristyttävää. Kun hän tulee meille, seuraa hirveää riidan haastamista.
Viimeksi viime viikolla pojat tuli meille ja laitoin valmiiksi ruoka-annokset pöytään. Kohta kuului: ”ketsuppii, nyt heti”. Kysyin, että kumpi teistä huutelee ketsuppia, eikö voi pyytää asiallisesti. Molemmat pojat vain nauroivat. Oma poikani haki sen ketsupin jääkaapista, kun en suostunut huutelun perusteella sitä tekemään. Ruuan jälkeen meidän poika toi astiat astianpesukoneeseen. Pyysin kaveriakin tuomaan. Hän vastasi: ”Ai miks?”. Sanoin, että meillä on tapana toimia niin. Poika vastasi, että ei hän nyt jaksa. Sanoin asiallisella äänensävyllä, että meillä yleensä ne, jotka syövät, vievät vähintäänkin astiansa keittiöön ja riittää, jos veisit ne tiskipöydälle, niin minä voin laittaa koneeseen. Kaveri nousi pöydästä naama happamana ja lähti poikani huoneeseen. Siihen ruokapöydälle jäi astiat.
Hetken päästä pojan huoneesta kuului riitelyä ja kiroilua. Menin katsomaan, mitä siellä nyt mesotaan. Pelatessa oli tullut kiistaa. Sanoin molemmille pojille, että peli menee kiinni, jos ei sovussa osata pelata. Tämä poikani kaveri haistatteli minulle. Kysyin, että anteeksi, mitä sanoit. Hän sanoi, että sori, meni vähän tunteisiin tää komentelu täällä.
Mietin, pitäisikö tuo käytös ottaa puheeksi tuon pojan vanhempien kanssa vai ei. Ainakin äitinsä on aina sellainen, että hänen pikku kultamussukkansa on niin hyvä siinä ja tuossa jutussa. Tuskinpa edes uskoo, jos kerron, millaista käyttäytyminen on meillä.
Kommentit (27)
En ainakaan omaan kotiini ottaisi tuollaista ja yrittäisin oman lapsen kanssa puhua että mikä kaveria mahdollisesti vaivaa ja ettei hänenkään pidä sietää tämän rumaa käytöstä.
Vanhempien varaan en laskisi mitään, pari kertaa olen joutunut ottamaan yhteyttä muutaman lapsen vanhempiin ja lopputulos on ollut se ettei heidän lapsessa ole mitään vikaa.
Ihan rauhallisesti ja ystävällisesti hymyillen sanottu ”tämä olikin sun viimeinen kyläily täällä toistaiseksi” toimii hyvin.
Tuota se on koulussakin. Osa yläkoululaisista uhmaa, käyttäytyy asiattomasti, kiroilee, väittää vastaan, kiusaa, tekee ilkivaltaa. Näihin puututaan aina kun paikalle satutaan ja asioita tulee tietoon. Epäilemättä monen kohdalla tuo käytös ei rajoitu koulumaailmaan. Juuri tänä syksynä oli puhkottu pyöristä kymmeniä kumeja sekä koulun pihalla että lähitalojen pihoilla. Tekijät eivät ole jääneet kiinni, mutta vahva epäilys on, että kyseessä on pari 7-luokkalaista poikaa. Kun asiasta kysyttiin pojilta vanhempien läsnä ollessa, vanhemmat kielsivät ehdottomasti. Kuulemma kunnianloukkauksesta tulee syyte, jos mitään aiheettomia vihjailuja vielä kuuluu. Vanhemmilta saa hyvät mallit siihen, millainen käyttäytyminen on sopivaa. Liian moni vanhempi on täysin sokea jälkikasvunsa toiminnalle.
Komennat napakasti. Vedät tiukan rajan. Poikia erityisesti saa komentaa reippaasti. Kaikenlainen passiivis-aggressiivinen vihjailu ja huokailu ei toimi. Suorat tiukat sanat ja asia sillä selvä.
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan omaan kotiini ottaisi tuollaista ja yrittäisin oman lapsen kanssa puhua että mikä kaveria mahdollisesti vaivaa ja ettei hänenkään pidä sietää tämän rumaa käytöstä.
Vanhempien varaan en laskisi mitään, pari kertaa olen joutunut ottamaan yhteyttä muutaman lapsen vanhempiin ja lopputulos on ollut se ettei heidän lapsessa ole mitään vikaa.
Sama täällä! Meillä oli kylässä yksi kaveri, joka riehui ja kiusasi meidän nuorempaa lasta. Monta kertaa kiellettiin, eikä uskonut kuin hetken.
Menin viemään tätä kaveria kotiin yökylästä ja samalla sanoin vanhemmille, että kyläily ei sujunut hyvin. Vanhemmat (äiti ja isäpuoli) ottivat sen kannan, että asioissa on monta puolta. Kyseenalaistivat, olenko ollut koko ajan paikalla ja nähnyt, mitkä tapahtumat tilanteita ovat edeltäneet. Sanoin, että en ole nähnyt joka hetki, mitä tapahtuu, mutta jos 9 v. kiusaa ja potkii 6-vuotiasta, niin ei sillä ole väliä, mikä edeltävä tilanne on ollut. Siinä on mennyt leikki vähän liian rajuksi, kommentoi kyseinen isäpuoli. Ei puhettakaan, että olisivat pahoitelleet käytöstä tai moittineet omaa lastaan.
Sen jälkeen ei ole kutsuttu sitä kaveria kylään.
Vierailija kirjoitti:
Komennat napakasti. Vedät tiukan rajan. Poikia erityisesti saa komentaa reippaasti. Kaikenlainen passiivis-aggressiivinen vihjailu ja huokailu ei toimi. Suorat tiukat sanat ja asia sillä selvä.
Näkemys tuokin. Minä en ole koskaan komentanut kylässä olevia vieraita napakasti, vaan ihan rennolla otteella. Meillä annetaan vieraille myös erioikeuksia. Vieras saa valita, millä paikalla istuu pöydässä ja saa ottaa ensin ruokaa tai herkkuja, sitten vasta talon väki. Samalla opetan omalle jälkikasvulle kohteliaisuussääntöjä.
Kertoisin vanhemmille. Jos äiti ei usko, ei voi mitään. Sanoisin että poika ei ole tervetullut meille nyt, koska on käyttäytynyt nii huonosti. Voidaan kokeillla muutaman kuukauden päästä uudelleen. Pojat voivat olla ulkona yhdessä. Piste. Ei mitään neuvotteluja.
Omalle lapselle selitys, että hän ei ole tehnyt mitään väärin ja olet ylpeä siitä että hän käyttäytyy hyvin vaikka kaveri ei. Ja että hän saa edelleen olla tämän pojan kaveri, mutta että sinä et ota kotiisi vastaan ihmisiä, jotka haistettelevat sinulle.