Luotatko siihen että lapsuuden perheesi(vanhempasi ja sisaruksesi) auttavat jos tarvitset apua?

En luota.

No vanhemmat jo kuoleet ja perintöpotti tuomassa taloudellista turvaa, kiitos siitä. Eläessään isä olisi ollut tarvittaessa tukena, äidiltä sai tukea vain jos teki niin kuin äiti haluaa.

Veli.... ei taatusti auta, ei ollut jelppimässä vanhempien sairastellessakaan.

Mieheeni ja parhaaseen kaveriini taas voin luotta kuin kallioon.

Jep, selväksi on jo tullut, etteivät auta. Sellast se o. Onneksi on oma perhe ja onneksi voi tehdä asiat itse eri tavalla.

Eivät auta. Vanhemmat jo haudassa ja siskon kanssa välit poikki

Vanhempani auttaisivat ja ovat auttaneetkin. Veljeni auttaisi myös. Siskoni ei auta, on vain itse vailla palveluksia, alan kyllästyä epätasapuoliseen auttamiseen.

Jos on perinyt suvultaan pari miljoonaa, niin miten tähän vastataan..?

Autetaan toisiamme puolin ja toisin, onneksi se on ollut aina itsestäänselvyys.

Auttaisivat varmaan rahallisesti, jos olisi tarvetta. Asuvat niin kaukana kuitenkin, että konkreettista apua olisi vaikea saada jossain äkillisessä tilanteessa. Uskon, että auttaisivat jos vain pystyisivät, mutta toisaalta olen hyvin tottunut ajatukseen, että yksin on pärjättävä.

En kyllä luota siihen, että auttaisivat ns. vilpittömästi.

Vanhemmiltani en saa apua, se on varattu siskolle. Toisaalta en minäkään auta heitä, toisin kuin sisko. Olivat keskenään päättäneet, että jos minulle  sattuu jotain, niin sisko ottaa minun lapset. Ei todellakaan ota. Lapset lähtevät joko aikuiselle sisarukselleen, tai sosiaalitoimen etsimään paikkaan. En tahdo jaksaa lähisukuani. Rasittavia päällepäsmäreitä.