Mistä nainen toiselle kierrokselle?
Olen tylsä, tavallinen, järkevä, vähän hiljainen, introvertti, hyvässä työssä, liikunnallinen, kotona viihtyvä, lomamatkoilla viihtyvä, monipuolisesti asioita kokeileva joskus, komeaksikin sanottu, yli nelikymppinen vuoroviikkoisä.
Mitä pitäisi tehdä, että löydän vastaavan naisen, ja että molemmat tuntevat vetoa?
Kommentit (30)
Treffipalstat täynnä noita etäsuhdemiehiä eikä naisilla hajuakaan miesten touhuista.
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis, koska ap haluaa kumppanin, jolla on myös lapsia.
Miehet tuntuvat aina haluavan, että toisella kierroksella muutetaan heti yhteen ja saadaan uusi kodinhoitaja ja asuinkustannusten jakaja. Olen lapseton hieman introvertti nainen, ja sopisi hyvin seurustella joka toinen viikko ja olla toinen viikko oman kodin rauhassa. Juuri koskaan tällainen ei sovi miehelle. Uskoisin, että lapsillekin on parempi, kun kotiin ei heti änkeä vierasta aikuista. Yhteenmuutto palvelee siis vain vanhemman tarvetta ja kaikki muut joustavat ja kärsivät.
Voitteko valaista asiaa, miksi pitää heti muodostaa uusperhe?
Olen sitten ilmeisesti poikkeus, koska itselleni tuo olisi hyvä ratkaisu, että ei muuteta yhteen ja seurustellaan joka toinen viikko. Tietenkin joskus hamassa tulevaisuudessa se voisi muuttua, mutta tuollaista juuri haen. Mitään palvelijaa ja kodinhoitajaa en tosiaan etsi, vaan seuraa naisesta, ihastumista ja rentoa alkua suhteelle.
-ap
Olen siksi ajatellut, että voi olla parempi, että kummallakin on lapsia, koska molemmat ymmärtävät silloin paremmin toistensa elämäntilanteet. Se ei kuitenkaan ole ollenkaan mikään vaatimus itselleni, vaan tottakai nainen voisi olla lapsetonkin, ja se tekisi tapailusta ehkä helpompaakin. Joskus käy niin, että molemmilla on pitkään jatkuneet vuoroviikkosysteemit, jotka menevät juuri päinvastoin. Siinä on vähän hankala sopia tapaamisia.
Vierailija kirjoitti:
Kerron, miten meillä meni, jos vaikka saisit siitä uutta näkökulmaa: En ollut vaikean eron jälkeen henkisesti valmis vakavaan parisuhteeseen (jonkinlaista sitoutumisen kammoa), mutta kaipasin kovasti fiksun ja sellaisen ihan normaalin miehen seuraa, ystävyyttä ja kosketusta. Nettideitissä yhteyttä otti mies, joka vaikutti järkevältä. Hän ehdotti seuraavalle illalle tietyn kellonajan, jolloin juteltaisiin siellä nettideitissä, mikä vetosi minuun kovasti. Tavattiin pian ja nähtiin muutaman kerran. Ei seksiä ja hän tarjosi mukisematta kaiken. Aika nopeasti ehdotin, että otettaisiinko sellainen kesäromanssi, ollaan reilusti yhdessä, mutta ei säädetä mitään loppuelämää eikä kerrota kellekään mistään seurustelusta. Että katsotaan sitten syksyllä, mitä tehdään. Kesä oli ihana, tehtiin vaikka mitä yhdessä. Syyskuun alussa sitten juteltiin, että jatketaan nyt vielä jouluun saakka. Ollaan tässä syksyn kuluessa pikkuhiljaa tutustuttu toistemme perheisiin. Hän on vakava ja introvertti, erilainen mies kuin mihin olin ajatellut ihastuvani, mutta koen sielunrauhaa hänen läsnäolostaan ja edelleen kasvavaa eroottista vetoa häntä kohtaan. Ei sovita enää uutta raja-aikaa romanssille, jatketaan hamaan tulevaisuuteen.
Kuulostaa aika tyypillisiltä tuntemuksilta nuo eron jälkeiset kuvailusi. Samoja on varmasti monilla. Tuota en tullut ajatelleeksi, että sopisi erikseen tietyn ajan juttelemiselle, ja että se koettaisiin tärkeäksi. Toi pian tapaaminen on myös minun mielestäni paras tapa, koska vasta livenä se todellinen vuorovaikutus selviää. Jotenkin tuolla tavalla haluaisin omankin tulevan suhteen menevän kuin sinulla. On vaan todella vaikeaa löytää se match, tai että se tulisi sattumalta kohdalle.
-ap
Mulla on pieniä lapsia mutten ikinä ottaisi miestä jolla on.. en pidä erityisesti muiden lapsista ja hirveä sumpliminen koska pystytään näkemään että molempien lapset on toisella vanhemmalla. Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on pieniä lapsia mutten ikinä ottaisi miestä jolla on.. en pidä erityisesti muiden lapsista ja hirveä sumpliminen koska pystytään näkemään että molempien lapset on toisella vanhemmalla. Ei kiitos.
Tavallaan ymmärrettävää, mutta toisaalta ihan naurettava vaatmus. "Koska mulla on lapsia, sulla ei saa olla!"
Vähän sama kuin työstä: "Koska mulla on aikaa vievä työ, sulla ei saa mennä aikaa paljon töihin!"
Anne Kyllöstä ei kannata valita. Se ei jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron, miten meillä meni, jos vaikka saisit siitä uutta näkökulmaa: En ollut vaikean eron jälkeen henkisesti valmis vakavaan parisuhteeseen (jonkinlaista sitoutumisen kammoa), mutta kaipasin kovasti fiksun ja sellaisen ihan normaalin miehen seuraa, ystävyyttä ja kosketusta. Nettideitissä yhteyttä otti mies, joka vaikutti järkevältä. Hän ehdotti seuraavalle illalle tietyn kellonajan, jolloin juteltaisiin siellä nettideitissä, mikä vetosi minuun kovasti. Tavattiin pian ja nähtiin muutaman kerran. Ei seksiä ja hän tarjosi mukisematta kaiken. Aika nopeasti ehdotin, että otettaisiinko sellainen kesäromanssi, ollaan reilusti yhdessä, mutta ei säädetä mitään loppuelämää eikä kerrota kellekään mistään seurustelusta. Että katsotaan sitten syksyllä, mitä tehdään. Kesä oli ihana, tehtiin vaikka mitä yhdessä. Syyskuun alussa sitten juteltiin, että jatketaan nyt vielä jouluun saakka. Ollaan tässä syksyn kuluessa pikkuhiljaa tutustuttu toistemme perheisiin. Hän on vakava ja introvertti, erilainen mies kuin mihin olin ajatellut ihastuvani, mutta koen sielunrauhaa hänen läsnäolostaan ja edelleen kasvavaa eroottista vetoa häntä kohtaan. Ei sovita enää uutta raja-aikaa romanssille, jatketaan hamaan tulevaisuuteen.
Kuulostaa aika tyypillisiltä tuntemuksilta nuo eron jälkeiset kuvailusi. Samoja on varmasti monilla. Tuota en tullut ajatelleeksi, että sopisi erikseen tietyn ajan juttelemiselle, ja että se koettaisiin tärkeäksi. Toi pian tapaaminen on myös minun mielestäni paras tapa, koska vasta livenä se todellinen vuorovaikutus selviää. Jotenkin tuolla tavalla haluaisin omankin tulevan suhteen menevän kuin sinulla. On vaan todella vaikeaa löytää se match, tai että se tulisi sattumalta kohdalle.
-ap
Sattumaa saa näin aikuisiällä odottaa loputtomiin. Jospa sun pitäiskin vaan miettiä, millaisen naisen haluat ja sitten määrätietoisesti panostaa aikaa, vaivaa ja rahaa siihen, että hurmaat hänet. Me kiltit naisethan ollaan usein sellaisia, että kun lopulta annetaan periksi ja rakastutaan, niin meistä saa oikein hyvän puolison. ;)
Vierailija kirjoitti:
"Olen tylsä, mutta toisinaan maailmaa pelastava supersankari" joopajoooooo
Miksi pitää aina haukkua? Ap kysyi ihan asiallisen kysymyksen eikä edes mitenkään piilosolvannut naisia, kuten 90% miesten avauksista täällä.
Ap, kaverini (miehet) ovat löytäneet Tinderistä ja baarista, mutta suhteiden kesto on ollut tähän mennessä (1-5 vuotta sinkkuna) aika heikkoa :(
Lapsetkin ovat tyytyväisiä, siinä piti lukea :)