Tajusin juuri, että elämäni menee ohi, ellen irtisanoudu.

Samahan se on kaikilla työssäkävijöillä.

Milläs meinaat elää, jos irtisanoudut. Yhteiskunnan varoillako?

Ei elämä ole ruusuila tanssia, kyllä se leipä on jokaisen terveen ihmisen omalla työllään ansaittava.

Mitä myöhempään lykkäät irtisanoutumista, sitä enemmän tulet katumaan lykkäystä. Sydämessäsi tiedät nyt jo, ettet pysty jatkamaan samaan tyyliin enää kauan.

Tai pystytkö neuvottelemaan pomon kanssa vaikka 30 tunnin työviikosta tjsp?

Jos kuulut liittoon, selvitä voisitko opiskella liiton rahoilla. Opitotuki ei paljoa ole, kestääkö taloutesi?

Ite irtisanouduin vakiduunista (koska osa-aikatyötä mulle ei annettu) ja aloin tehdä keikkaa. Teen keskimäärin 2-3 pv töitä per viikko. Enemmänkin olisi tarjolla, tällä viikolla olisi ollut mahis tehä kolmen työpäivän lisäksi kaks vuoroa lisää, mutta en ottanut vastaan, koska tarvitsen vapaani. Asiat tärkeysjärjestykseen.

Elämä tuntuu taas elämältä!

Itse teen 38 h työviikkoa, käytän viikossa 10 h työmatkoihin.

Työpaikalla on yt neuvottelut portaittain, 2 on saanut jo lähteä .

Jos menetän työn, olen täyttänyt jo 50 v. Ei uuden etsiminen ole helppoa, voisi sanoa suorastaan mahdotonta.

Ei liiton rahoilla makseta asuntolainoja eikä käydä ulkomailla.

Vierailija kirjoitti:

Samahan se on kaikilla työssäkävijöillä.

Milläs meinaat elää, jos irtisanoudut. Yhteiskunnan varoillako?

Ei elämä ole ruusuila tanssia, kyllä se leipä on jokaisen terveen ihmisen omalla työllään ansaittava.

Luulitko, ettei hän etsi uutta työtä?

Vierailija kirjoitti:

Ite irtisanouduin vakiduunista (koska osa-aikatyötä mulle ei annettu) ja aloin tehdä keikkaa. Teen keskimäärin 2-3 pv töitä per viikko. Enemmänkin olisi tarjolla, tällä viikolla olisi ollut mahis tehä kolmen työpäivän lisäksi kaks vuoroa lisää, mutta en ottanut vastaan, koska tarvitsen vapaani. Asiat tärkeysjärjestykseen.

Elämä tuntuu taas elämältä!

5 v vakityössä, vaihdoin sijaisuuteen. En halua jäädä senkään työpaikan nykytilanteessa vakituiseksi, vaan tulen ensi vuonna yhdistämään eri keikat. Tähän voin myös yhdistää toivomani opiskelun.

Jo viime vuonna edellisessä paikassa hain vaihtelua vuokrakeikoista, kun pää ei enää kestänyt sitä rutiinia ja pikkuasioihin takertumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samahan se on kaikilla työssäkävijöillä.

Milläs meinaat elää, jos irtisanoudut. Yhteiskunnan varoillako?

Ei elämä ole ruusuila tanssia, kyllä se leipä on jokaisen terveen ihmisen omalla työllään ansaittava.

Luulitko, ettei hän etsi uutta työtä?

Tilastojen mukaan kortistosta käsin on huomattavasti vaikeampaa löytää uutta työtä verrattuna työpaikan vaihtoon lennossa. Monelle tämä tulee ikävänä yllätyksenä, kun on jo myöhäistä.

Vapaa-aikaa ei voi mitata rahassa. En ymmärrä ihmisiä jotka pakkautuu kaupunkien pikku asuntoihin ja juoksevat pitkin liukuportaita ehtiäkseen bussiin, metroon tms. Ja heillä on siis kiire töihin. Itse teen kausityötä yrittäjänä noin 3-4kk vuodessa ja sitten toiminimellä pari päivää viikossa muun ajan. Tämä malli sopisi varmasti monelle ihmiselle mutta eivät ymmärrä tai uskalla. Toki ei tienestit ole niin suuret kuin olisi normi työssä, mutta ei ole kulutkaan suuret kun maaseutukaupungissa asuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samahan se on kaikilla työssäkävijöillä.

Milläs meinaat elää, jos irtisanoudut. Yhteiskunnan varoillako?

Ei elämä ole ruusuila tanssia, kyllä se leipä on jokaisen terveen ihmisen omalla työllään ansaittava.

Luulitko, ettei hän etsi uutta työtä?

Tilastojen mukaan kortistosta käsin on huomattavasti vaikeampaa löytää uutta työtä verrattuna työpaikan vaihtoon lennossa. Monelle tämä tulee ikävänä yllätyksenä, kun on jo myöhäistä.

Voi myös siirtyä työstä toiseen. Niin olen tehnyt itsekin.

Aika ei riitä palauatumiseen ????

Opettele ryyppäämään aikuisten oikeasti ja saamaan siihen sellainen rytmi ja touch, niin alkaa elämäkin maistumaan. Kyllä darran viikolopussa selvittää, mutta se kaataminen PITÄÄ ALOITTAA HETI perjantaina kun töistä pääsee. Ei siitä muuten mitään tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samahan se on kaikilla työssäkävijöillä.

Milläs meinaat elää, jos irtisanoudut. Yhteiskunnan varoillako?

Ei elämä ole ruusuila tanssia, kyllä se leipä on jokaisen terveen ihmisen omalla työllään ansaittava.

Luulitko, ettei hän etsi uutta työtä?

No ei ainakaan vaikuta siltä että etsisi töitä.

Jos etsisi, niin luulisi että aloittaisi juttusa sillä että pitäisi hankkia esimerkiksi vähemmän kuormittava työ.

AV:lla olen oppinut että useimmat naiset eivät osaa vaihtaa työpaikkaa lennosta, vaan aina pitää ensin irtisanoutua ja sitten vasta ihmetellään että mitä seuraavksi tehdään.

Moni ajattelee että teen vielä vuoden töitä, ehkä joku tilaisuus ilmestyy...Siinä on vaan se että ihmisellä on varsin rajallinen määrä terveitä vuosia käytössään sen jälkeen kun kaikki koulut on käyty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samahan se on kaikilla työssäkävijöillä.

Milläs meinaat elää, jos irtisanoudut. Yhteiskunnan varoillako?

Ei elämä ole ruusuila tanssia, kyllä se leipä on jokaisen terveen ihmisen omalla työllään ansaittava.

Luulitko, ettei hän etsi uutta työtä?

Tilastojen mukaan kortistosta käsin on huomattavasti vaikeampaa löytää uutta työtä verrattuna työpaikan vaihtoon lennossa. Monelle tämä tulee ikävänä yllätyksenä, kun on jo myöhäistä.

Kyllä, juuri näin. Omallakin työpaikalla on muutaman epäonnistuneet rekryn jälkeen tajuttu että työntekijöiksi ei palkata työttömiä, vaan työpaikan vaihtajia ja suoraan kouluista valmistuvia. On hyvin suuri riski että ihmisellä on joku ongelma, jos hän on työtön.

Toivottavasti et työssäsi joudu kirjoittamaan.

Irtisanouduin ja muutin upealle pikku paikkakunnalle. Arjessa rahaa menee murto osa siitä mitä Helsingissä meni. Korkeakoulutettu mutta ilolla teen perus asiakaspalvelutyötä kaupassa. Työmatkaan menee 10min suuntaansa. Koiran kanssa suoraan metsään tai uimaan on helppoa ja hienoa. Saan tehtyä matkojakin kun peruselämä on "halpaa." Ystäviä, yhdistyksiä, kerhoja, harrastuksia on riittävästi. Olen tyytyväinen elämääni.

N47v.

Vierailija kirjoitti:

Vapaa-aikaa ei voi mitata rahassa. En ymmärrä ihmisiä jotka pakkautuu kaupunkien pikku asuntoihin ja juoksevat pitkin liukuportaita ehtiäkseen bussiin, metroon tms. Ja heillä on siis kiire töihin. Itse teen kausityötä yrittäjänä noin 3-4kk vuodessa ja sitten toiminimellä pari päivää viikossa muun ajan. Tämä malli sopisi varmasti monelle ihmiselle mutta eivät ymmärrä tai uskalla. Toki ei tienestit ole niin suuret kuin olisi normi työssä, mutta ei ole kulutkaan suuret kun maaseutukaupungissa asuu.

Elämäntyylisi houkuttelee koko ajan enemmän ja enemmän. Tuollaista on vaan vaikea toteuttaa omalla ammattitaidollla. Pitäisi kesiä joku sopiva liiketoiminta, jossa noin voisi tehdä.

Jospa vaan alat alisuiriutua töissä. Teet työsi hitaammin ja niin että se ei kuormita liikaa. Ylityöt ja joustaminen töissä ehdoton ei. Itsellä on tällaisia työkavereita, jotka eivät tee koskaan ylitöitä ja lähtevät kellon tarkasti kotiin kun päivä on täysi. Se on ihan ok, ei töissä ole pakko venyä, kunhan tekee töissä kunnolla sen mitä tekee.

Vierailija kirjoitti:

Aika ei riitä palauatumiseen ????

Opettele ryyppäämään aikuisten oikeasti ja saamaan siihen sellainen rytmi ja touch, niin alkaa elämäkin maistumaan. Kyllä darran viikolopussa selvittää, mutta se kaataminen PITÄÄ ALOITTAA HETI perjantaina kun töistä pääsee. Ei siitä muuten mitään tule.

Tälle trollaajalle tiedoksi. Vähän vanhemmalla iällä viikonloppuryyppäämisestä palautumiseen menee monta päivää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samahan se on kaikilla työssäkävijöillä.

Milläs meinaat elää, jos irtisanoudut. Yhteiskunnan varoillako?

Ei elämä ole ruusuila tanssia, kyllä se leipä on jokaisen terveen ihmisen omalla työllään ansaittava.

Luulitko, ettei hän etsi uutta työtä?

Tilastojen mukaan kortistosta käsin on huomattavasti vaikeampaa löytää uutta työtä verrattuna työpaikan vaihtoon lennossa. Monelle tämä tulee ikävänä yllätyksenä, kun on jo myöhäistä.

Voi myös siirtyä työstä toiseen. Niin olen tehnyt itsekin.

Niinhän minä juuri kehoitin tekemään. Moni työhönsä tymääntynyt vain ei malta vaan ottaa ensin loparit.