Lue keskustelun säännöt.
Opettajat syrjivät poikia koulussa
07.12.2019 |
On olemassa aivan aiheellinen huoli siitä, että poikia jopa syrjitään Suomen peruskoulussa.
Jonna Mikkoselle ovat jääneet mieleen erään hänen ystävänsä pojan sanat.
– Jos pojat tekee jotain kiellettyä tunnilla, niin opettaja aina huutaa, että ”pojat hiljaa”. Mutta jos tytöt tekee jotain kiellettyä tunnilla, niiltä pyydetään nätisti, Mikkonen muistelee lapsen kertoneen.
Kyse ei ole pelkästä tuntemuksesta, vaan aiheesta on myös tutkimusnäyttöä.
Helsingin yliopiston tutkija Sari Mullola osoitti joitakin vuosia sitten väitöstutkimuksessaan, että opettajat arvioivat tyttöjä ja poikia eri tavoin. Poikien arvosanat nousivat tutkimuksessa, kun matematiikan ja äidinkielen kokeet arvioitiinkin nimettömästi. Samalla osoitettiin, että miesopettajat kiinnittävät arvioinnissaan naisopettajia vähemmän huomiota tyttöjen ja poikien välisiin luonne-eroihin.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/03d01bea-d7b8-4a1a-a8c5-cd2f327d985b
Kommentit (64)
Onneksi miehet ovat sentään edelleen voimakkaampia. Tasa-arvokehitys on kyllä mennyt totaalisen väärään suuntaan sen alkuperäisestä ideasta. Ehkä opettajakiintiöt pitää olla 50/50, eli naiset pois ja miehiä tilalle. Tästä joku voisi tehdä kansalaisaloitteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en syrji. Olen joutunut viime aikoina keskittymään, etten anna pojille liikaa huomiota. Tämä johtuu siitä, että pojat vaatii ja marisee, on kuin pikkulapset äidissä kiinni. Ihan tauotta. Jos en kiinnitä huomiota, alkaa murjotus ja laiskottelu. Tytöt on kilttejä ja fiksuja, osaavat tehdä ilman jatkuvaa huomiota asioita. Olen miettinyt niinkin, että pojat kehittyy hitaammin ja siksi ovat lapsenomaisempia vielä ysiluokallakin kuin tytöt. Eräs kollega kuvasi hyvin: "nämä on niin aikuisen kipeitä". Sitähän nuo on, erityisesti pojat. Välillä miettii, että onko tässä äiti vai opettaja.
vttu mikä opettajankuvatus.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä äidinkielen numero nousi numerolla, kun vakkari ope lähti äitiyslomalle ja tilalle tuli miesope. Ja kyllä - numero laski kuten odottaa saattoi taas, kun vakkari naisope palasi takaisin. Luokan hiljaisimpia, mutta kun olin silmätikkuna, niin olin silmätikkuna.... :)
Samaa huomasi muissa naisopettajissa varsinkin yläasteella. Poimitaan silmätikuksi, erotellaan, arvioidaan ja tarkkaillaan hyvinkin tarkasti tiettyjä (poika)oppilaita, kun miesopettajilla ei ole pienintäkään vihjettä tälläiseen. Miesopettajat keskittyvät opettamiseen ollen samalla hyvin rentoja, mutta auktoriteetti kumminkin läsnä koko ajan. Naisopettajien luokassa sai koko ajan pelätä milloin opettajalta tuli "henkinen" isku kylkiluihin. Ehkä juontui juuri auktoriteetin puutteesta...
Tällaisilla viesteillä ylläpidetään naisia ja naisopettajia väheksyviä asenteita. Kaikki miesopettajat ovat taitavia ja rentoja, he ymmärtävät nuoria ja heillä on luontaista auktoriteettia. Kaikki naisopettajat taas ovat epäpäteviä, tylsiä nipoja, jotka ottavat silmätikkuja eivätkä osaa hallita ryhmiä. En väheksy sitä, miten olet asiat yläkoulussa kokenut, mutta pysähdy nyt aikuiseksi kasvettuasi hetkeksi miettimään, voisiko arviossasi olla yhtään mukana murrosikäisen mustavalkoista maailmankuvaa.
Opettajan työ on älyttömän haastavaa. Olen kokeillut.
Osa pojista kärsii myöhäisestä kehityksestä ja sitä kompensoi Asta häiriköi mistä.
Osa tytöistä kärsii kiltteyden ja ujouden vuoksi syrjään jäämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä äidinkielen numero nousi numerolla, kun vakkari ope lähti äitiyslomalle ja tilalle tuli miesope. Ja kyllä - numero laski kuten odottaa saattoi taas, kun vakkari naisope palasi takaisin. Luokan hiljaisimpia, mutta kun olin silmätikkuna, niin olin silmätikkuna.... :)
Samaa huomasi muissa naisopettajissa varsinkin yläasteella. Poimitaan silmätikuksi, erotellaan, arvioidaan ja tarkkaillaan hyvinkin tarkasti tiettyjä (poika)oppilaita, kun miesopettajilla ei ole pienintäkään vihjettä tälläiseen. Miesopettajat keskittyvät opettamiseen ollen samalla hyvin rentoja, mutta auktoriteetti kumminkin läsnä koko ajan. Naisopettajien luokassa sai koko ajan pelätä milloin opettajalta tuli "henkinen" isku kylkiluihin. Ehkä juontui juuri auktoriteetin puutteesta...
Tällaisilla viesteillä ylläpidetään naisia ja naisopettajia väheksyviä asenteita. Kaikki miesopettajat ovat taitavia ja rentoja, he ymmärtävät nuoria ja heillä on luontaista auktoriteettia. Kaikki naisopettajat taas ovat epäpäteviä, tylsiä nipoja, jotka ottavat silmätikkuja eivätkä osaa hallita ryhmiä. En väheksy sitä, miten olet asiat yläkoulussa kokenut, mutta pysähdy nyt aikuiseksi kasvettuasi hetkeksi miettimään, voisiko arviossasi olla yhtään mukana murrosikäisen mustavalkoista maailmankuvaa.
Siitähän tämä juuri lähtee, että jo kotona pyöritellään silmiä nipojen naisopettajien kohdalla, miesopettajille annetaan automaattisesti se auktoriteetti, vaikka kuinka epäreiluja tosielämässä olisivatkaan. Kollegani on melko rasistinen jutuissaan, tölväilee tiettyjä oppilaita ja sanoo asioita, jotka ovat arveluttavia mutta onko hän koskaan saanut ainuttakaan valitusta tästä? No kun se on vaan sen tapa. Osaa olla rento mutta jos joku ei tottele niin on tiukka. Täsmälleen samalla tavalla toimiva naisopettaja taas ottaa silmätikkuja ja on epäreilu.
Jos kotona arvostellaan opettajia sukupuolen mukaan, on selvää, että se arvostelu siirtyy myös kouluun. Jos opettaja on vahemman mieliestä epäreilu, voi asiaa kysäistä opettajalta ihan ilman, että antaa lapselleen mielikuvia siitä, miten väärässä tai oikeassa kyseinen henkilö on.
Tässä esimerkki: koulussamme on tiukka sääntö siitä, että päähineitä ei pidetä luokissa. Kun naisopettajat huomauttavat asiasta, ovat vanhemmat helposti barrikadeilla vinkumassa, miten juuri heidän uniikki kukkasensa ansaitsee poikkeuksen sääntöön, kun oli huono hiuspäivä tai muuten vain ahdistuu tällaisesta. Miesopettajan tunnilla päähinee katoaa kuin taikaiskusta eikä mitään ongelmaa ole huonon hiuspäivän kanssa. Tunnit ovat peräkkäin, joten millä ihmeen tavalla vanhempi selittää tämän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä äidinkielen numero nousi numerolla, kun vakkari ope lähti äitiyslomalle ja tilalle tuli miesope. Ja kyllä - numero laski kuten odottaa saattoi taas, kun vakkari naisope palasi takaisin. Luokan hiljaisimpia, mutta kun olin silmätikkuna, niin olin silmätikkuna.... :)
Samaa huomasi muissa naisopettajissa varsinkin yläasteella. Poimitaan silmätikuksi, erotellaan, arvioidaan ja tarkkaillaan hyvinkin tarkasti tiettyjä (poika)oppilaita, kun miesopettajilla ei ole pienintäkään vihjettä tälläiseen. Miesopettajat keskittyvät opettamiseen ollen samalla hyvin rentoja, mutta auktoriteetti kumminkin läsnä koko ajan. Naisopettajien luokassa sai koko ajan pelätä milloin opettajalta tuli "henkinen" isku kylkiluihin. Ehkä juontui juuri auktoriteetin puutteesta...
Tällaisilla viesteillä ylläpidetään naisia ja naisopettajia väheksyviä asenteita. Kaikki miesopettajat ovat taitavia ja rentoja, he ymmärtävät nuoria ja heillä on luontaista auktoriteettia. Kaikki naisopettajat taas ovat epäpäteviä, tylsiä nipoja, jotka ottavat silmätikkuja eivätkä osaa hallita ryhmiä. En väheksy sitä, miten olet asiat yläkoulussa kokenut, mutta pysähdy nyt aikuiseksi kasvettuasi hetkeksi miettimään, voisiko arviossasi olla yhtään mukana murrosikäisen mustavalkoista maailmankuvaa.
Siitähän tämä juuri lähtee, että jo kotona pyöritellään silmiä nipojen naisopettajien kohdalla, miesopettajille annetaan automaattisesti se auktoriteetti, vaikka kuinka epäreiluja tosielämässä olisivatkaan. Kollegani on melko rasistinen jutuissaan, tölväilee tiettyjä oppilaita ja sanoo asioita, jotka ovat arveluttavia mutta onko hän koskaan saanut ainuttakaan valitusta tästä? No kun se on vaan sen tapa. Osaa olla rento mutta jos joku ei tottele niin on tiukka. Täsmälleen samalla tavalla toimiva naisopettaja taas ottaa silmätikkuja ja on epäreilu.
Jos kotona arvostellaan opettajia sukupuolen mukaan, on selvää, että se arvostelu siirtyy myös kouluun. Jos opettaja on vahemman mieliestä epäreilu, voi asiaa kysäistä opettajalta ihan ilman, että antaa lapselleen mielikuvia siitä, miten väärässä tai oikeassa kyseinen henkilö on.
Tässä esimerkki: koulussamme on tiukka sääntö siitä, että päähineitä ei pidetä luokissa. Kun naisopettajat huomauttavat asiasta, ovat vanhemmat helposti barrikadeilla vinkumassa, miten juuri heidän uniikki kukkasensa ansaitsee poikkeuksen sääntöön, kun oli huono hiuspäivä tai muuten vain ahdistuu tällaisesta. Miesopettajan tunnilla päähinee katoaa kuin taikaiskusta eikä mitään ongelmaa ole huonon hiuspäivän kanssa. Tunnit ovat peräkkäin, joten millä ihmeen tavalla vanhempi selittää tämän?
Kiitos tästä! Olen se, jonka kommenttiin vastasit. Olen itse naisopettajana huomannut, että mies- ja naisopettajiin suhtaudutaan hyvin eri tavalla. Miesopettajilta tosiaan siedetään paljon ronskimpaa ja tiukempaa puhetta, eikä heidän päätöksiään herkästi kyseenalaisteta. Miesopettajilla on muka luontaista auktoriteettia, vaikka tosiasiassa oppilaat ja huoltajat kohtelevat mies- ja naisopettajia eri tavoin. Miesopettajien antamista arvosanoista ja kurinpitoon liittyvistä toimenpiteistä valitetaan huomattavasti harvemmin, samoin heidän ammattitaitonsa kyseenalaistetaan harvemmin. Tämä koskee myös tapauksia, kun miesopettajan arviointiperusteissa tai ammatillisessa osaamisessa oikeasti olisi huomautettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä äidinkielen numero nousi numerolla, kun vakkari ope lähti äitiyslomalle ja tilalle tuli miesope. Ja kyllä - numero laski kuten odottaa saattoi taas, kun vakkari naisope palasi takaisin. Luokan hiljaisimpia, mutta kun olin silmätikkuna, niin olin silmätikkuna.... :)
Samaa huomasi muissa naisopettajissa varsinkin yläasteella. Poimitaan silmätikuksi, erotellaan, arvioidaan ja tarkkaillaan hyvinkin tarkasti tiettyjä (poika)oppilaita, kun miesopettajilla ei ole pienintäkään vihjettä tälläiseen. Miesopettajat keskittyvät opettamiseen ollen samalla hyvin rentoja, mutta auktoriteetti kumminkin läsnä koko ajan. Naisopettajien luokassa sai koko ajan pelätä milloin opettajalta tuli "henkinen" isku kylkiluihin. Ehkä juontui juuri auktoriteetin puutteesta...
Tällaisilla viesteillä ylläpidetään naisia ja naisopettajia väheksyviä asenteita. Kaikki miesopettajat ovat taitavia ja rentoja, he ymmärtävät nuoria ja heillä on luontaista auktoriteettia. Kaikki naisopettajat taas ovat epäpäteviä, tylsiä nipoja, jotka ottavat silmätikkuja eivätkä osaa hallita ryhmiä. En väheksy sitä, miten olet asiat yläkoulussa kokenut, mutta pysähdy nyt aikuiseksi kasvettuasi hetkeksi miettimään, voisiko arviossasi olla yhtään mukana murrosikäisen mustavalkoista maailmankuvaa.
Siitähän tämä juuri lähtee, että jo kotona pyöritellään silmiä nipojen naisopettajien kohdalla, miesopettajille annetaan automaattisesti se auktoriteetti, vaikka kuinka epäreiluja tosielämässä olisivatkaan. Kollegani on melko rasistinen jutuissaan, tölväilee tiettyjä oppilaita ja sanoo asioita, jotka ovat arveluttavia mutta onko hän koskaan saanut ainuttakaan valitusta tästä? No kun se on vaan sen tapa. Osaa olla rento mutta jos joku ei tottele niin on tiukka. Täsmälleen samalla tavalla toimiva naisopettaja taas ottaa silmätikkuja ja on epäreilu.
Jos kotona arvostellaan opettajia sukupuolen mukaan, on selvää, että se arvostelu siirtyy myös kouluun. Jos opettaja on vahemman mieliestä epäreilu, voi asiaa kysäistä opettajalta ihan ilman, että antaa lapselleen mielikuvia siitä, miten väärässä tai oikeassa kyseinen henkilö on.
Tässä esimerkki: koulussamme on tiukka sääntö siitä, että päähineitä ei pidetä luokissa. Kun naisopettajat huomauttavat asiasta, ovat vanhemmat helposti barrikadeilla vinkumassa, miten juuri heidän uniikki kukkasensa ansaitsee poikkeuksen sääntöön, kun oli huono hiuspäivä tai muuten vain ahdistuu tällaisesta. Miesopettajan tunnilla päähinee katoaa kuin taikaiskusta eikä mitään ongelmaa ole huonon hiuspäivän kanssa. Tunnit ovat peräkkäin, joten millä ihmeen tavalla vanhempi selittää tämän?
Kunnioitus ansaitaan. Sitä ei saa koulusta ja sitä ei voi oppilas pöydältä varastaa. Kunnioituksen puute on lähtökohtaisesti ihan oma syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä äidinkielen numero nousi numerolla, kun vakkari ope lähti äitiyslomalle ja tilalle tuli miesope. Ja kyllä - numero laski kuten odottaa saattoi taas, kun vakkari naisope palasi takaisin. Luokan hiljaisimpia, mutta kun olin silmätikkuna, niin olin silmätikkuna.... :)
Samaa huomasi muissa naisopettajissa varsinkin yläasteella. Poimitaan silmätikuksi, erotellaan, arvioidaan ja tarkkaillaan hyvinkin tarkasti tiettyjä (poika)oppilaita, kun miesopettajilla ei ole pienintäkään vihjettä tälläiseen. Miesopettajat keskittyvät opettamiseen ollen samalla hyvin rentoja, mutta auktoriteetti kumminkin läsnä koko ajan. Naisopettajien luokassa sai koko ajan pelätä milloin opettajalta tuli "henkinen" isku kylkiluihin. Ehkä juontui juuri auktoriteetin puutteesta...
Tällaisilla viesteillä ylläpidetään naisia ja naisopettajia väheksyviä asenteita. Kaikki miesopettajat ovat taitavia ja rentoja, he ymmärtävät nuoria ja heillä on luontaista auktoriteettia. Kaikki naisopettajat taas ovat epäpäteviä, tylsiä nipoja, jotka ottavat silmätikkuja eivätkä osaa hallita ryhmiä. En väheksy sitä, miten olet asiat yläkoulussa kokenut, mutta pysähdy nyt aikuiseksi kasvettuasi hetkeksi miettimään, voisiko arviossasi olla yhtään mukana murrosikäisen mustavalkoista maailmankuvaa.
Siitähän tämä juuri lähtee, että jo kotona pyöritellään silmiä nipojen naisopettajien kohdalla, miesopettajille annetaan automaattisesti se auktoriteetti, vaikka kuinka epäreiluja tosielämässä olisivatkaan. Kollegani on melko rasistinen jutuissaan, tölväilee tiettyjä oppilaita ja sanoo asioita, jotka ovat arveluttavia mutta onko hän koskaan saanut ainuttakaan valitusta tästä? No kun se on vaan sen tapa. Osaa olla rento mutta jos joku ei tottele niin on tiukka. Täsmälleen samalla tavalla toimiva naisopettaja taas ottaa silmätikkuja ja on epäreilu.
Jos kotona arvostellaan opettajia sukupuolen mukaan, on selvää, että se arvostelu siirtyy myös kouluun. Jos opettaja on vahemman mieliestä epäreilu, voi asiaa kysäistä opettajalta ihan ilman, että antaa lapselleen mielikuvia siitä, miten väärässä tai oikeassa kyseinen henkilö on.
Tässä esimerkki: koulussamme on tiukka sääntö siitä, että päähineitä ei pidetä luokissa. Kun naisopettajat huomauttavat asiasta, ovat vanhemmat helposti barrikadeilla vinkumassa, miten juuri heidän uniikki kukkasensa ansaitsee poikkeuksen sääntöön, kun oli huono hiuspäivä tai muuten vain ahdistuu tällaisesta. Miesopettajan tunnilla päähinee katoaa kuin taikaiskusta eikä mitään ongelmaa ole huonon hiuspäivän kanssa. Tunnit ovat peräkkäin, joten millä ihmeen tavalla vanhempi selittää tämän?
Kiitos tästä! Olen se, jonka kommenttiin vastasit. Olen itse naisopettajana huomannut, että mies- ja naisopettajiin suhtaudutaan hyvin eri tavalla. Miesopettajilta tosiaan siedetään paljon ronskimpaa ja tiukempaa puhetta, eikä heidän päätöksiään herkästi kyseenalaisteta. Miesopettajilla on muka luontaista auktoriteettia, vaikka tosiasiassa oppilaat ja huoltajat kohtelevat mies- ja naisopettajia eri tavoin. Miesopettajien antamista arvosanoista ja kurinpitoon liittyvistä toimenpiteistä valitetaan huomattavasti harvemmin, samoin heidän ammattitaitonsa kyseenalaistetaan harvemmin. Tämä koskee myös tapauksia, kun miesopettajan arviointiperusteissa tai ammatillisessa osaamisessa oikeasti olisi huomautettavaa.
Miesopettajia kyseenalaistetaan vähemmän, koska heissä on vähemmän kyseenalaistettavaa keskimäärin.
Miten näin itsestäänselviä asioita pitää tutkia. Jokainenhan tuon tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä äidinkielen numero nousi numerolla, kun vakkari ope lähti äitiyslomalle ja tilalle tuli miesope. Ja kyllä - numero laski kuten odottaa saattoi taas, kun vakkari naisope palasi takaisin. Luokan hiljaisimpia, mutta kun olin silmätikkuna, niin olin silmätikkuna.... :)
Samaa huomasi muissa naisopettajissa varsinkin yläasteella. Poimitaan silmätikuksi, erotellaan, arvioidaan ja tarkkaillaan hyvinkin tarkasti tiettyjä (poika)oppilaita, kun miesopettajilla ei ole pienintäkään vihjettä tälläiseen. Miesopettajat keskittyvät opettamiseen ollen samalla hyvin rentoja, mutta auktoriteetti kumminkin läsnä koko ajan. Naisopettajien luokassa sai koko ajan pelätä milloin opettajalta tuli "henkinen" isku kylkiluihin. Ehkä juontui juuri auktoriteetin puutteesta...
Tällaisilla viesteillä ylläpidetään naisia ja naisopettajia väheksyviä asenteita. Kaikki miesopettajat ovat taitavia ja rentoja, he ymmärtävät nuoria ja heillä on luontaista auktoriteettia. Kaikki naisopettajat taas ovat epäpäteviä, tylsiä nipoja, jotka ottavat silmätikkuja eivätkä osaa hallita ryhmiä. En väheksy sitä, miten olet asiat yläkoulussa kokenut, mutta pysähdy nyt aikuiseksi kasvettuasi hetkeksi miettimään, voisiko arviossasi olla yhtään mukana murrosikäisen mustavalkoista maailmankuvaa.
Siitähän tämä juuri lähtee, että jo kotona pyöritellään silmiä nipojen naisopettajien kohdalla, miesopettajille annetaan automaattisesti se auktoriteetti, vaikka kuinka epäreiluja tosielämässä olisivatkaan. Kollegani on melko rasistinen jutuissaan, tölväilee tiettyjä oppilaita ja sanoo asioita, jotka ovat arveluttavia mutta onko hän koskaan saanut ainuttakaan valitusta tästä? No kun se on vaan sen tapa. Osaa olla rento mutta jos joku ei tottele niin on tiukka. Täsmälleen samalla tavalla toimiva naisopettaja taas ottaa silmätikkuja ja on epäreilu.
Jos kotona arvostellaan opettajia sukupuolen mukaan, on selvää, että se arvostelu siirtyy myös kouluun. Jos opettaja on vahemman mieliestä epäreilu, voi asiaa kysäistä opettajalta ihan ilman, että antaa lapselleen mielikuvia siitä, miten väärässä tai oikeassa kyseinen henkilö on.
Tässä esimerkki: koulussamme on tiukka sääntö siitä, että päähineitä ei pidetä luokissa. Kun naisopettajat huomauttavat asiasta, ovat vanhemmat helposti barrikadeilla vinkumassa, miten juuri heidän uniikki kukkasensa ansaitsee poikkeuksen sääntöön, kun oli huono hiuspäivä tai muuten vain ahdistuu tällaisesta. Miesopettajan tunnilla päähinee katoaa kuin taikaiskusta eikä mitään ongelmaa ole huonon hiuspäivän kanssa. Tunnit ovat peräkkäin, joten millä ihmeen tavalla vanhempi selittää tämän?
Kunnioitus ansaitaan. Sitä ei saa koulusta ja sitä ei voi oppilas pöydältä varastaa. Kunnioituksen puute on lähtökohtaisesti ihan oma syy.
Voiko oikeasti olla noin sokea? Poika tottelee miesopettajaa siksi, että kotona on opetettu, että miesopettajaa totellaan, ja haastaa naisopettajan, koska tietää, että vanhemmat asettuvat hänen puolelleen opettajaa vastaan. Ei tämä liity mihinkään luontaiseen auktoriteettiin tai ansaittuun kunnioitukseen. Millaista arvomaailmaa nuorelle välitetään sanomalla, että kunnioitus täytyy ansaita? Jos jonkun persoona ei satu miellyttämään, voi käyttäytyä niin kuin haluaa, yhteisistä säännöistä välittämättä? Tämä asenne ei toimi kovin hyvin esimerkiksi työelämässä eikä yleensäkään yhteiskunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä äidinkielen numero nousi numerolla, kun vakkari ope lähti äitiyslomalle ja tilalle tuli miesope. Ja kyllä - numero laski kuten odottaa saattoi taas, kun vakkari naisope palasi takaisin. Luokan hiljaisimpia, mutta kun olin silmätikkuna, niin olin silmätikkuna.... :)
Samaa huomasi muissa naisopettajissa varsinkin yläasteella. Poimitaan silmätikuksi, erotellaan, arvioidaan ja tarkkaillaan hyvinkin tarkasti tiettyjä (poika)oppilaita, kun miesopettajilla ei ole pienintäkään vihjettä tälläiseen. Miesopettajat keskittyvät opettamiseen ollen samalla hyvin rentoja, mutta auktoriteetti kumminkin läsnä koko ajan. Naisopettajien luokassa sai koko ajan pelätä milloin opettajalta tuli "henkinen" isku kylkiluihin. Ehkä juontui juuri auktoriteetin puutteesta...
Tällaisilla viesteillä ylläpidetään naisia ja naisopettajia väheksyviä asenteita. Kaikki miesopettajat ovat taitavia ja rentoja, he ymmärtävät nuoria ja heillä on luontaista auktoriteettia. Kaikki naisopettajat taas ovat epäpäteviä, tylsiä nipoja, jotka ottavat silmätikkuja eivätkä osaa hallita ryhmiä. En väheksy sitä, miten olet asiat yläkoulussa kokenut, mutta pysähdy nyt aikuiseksi kasvettuasi hetkeksi miettimään, voisiko arviossasi olla yhtään mukana murrosikäisen mustavalkoista maailmankuvaa.
Siitähän tämä juuri lähtee, että jo kotona pyöritellään silmiä nipojen naisopettajien kohdalla, miesopettajille annetaan automaattisesti se auktoriteetti, vaikka kuinka epäreiluja tosielämässä olisivatkaan. Kollegani on melko rasistinen jutuissaan, tölväilee tiettyjä oppilaita ja sanoo asioita, jotka ovat arveluttavia mutta onko hän koskaan saanut ainuttakaan valitusta tästä? No kun se on vaan sen tapa. Osaa olla rento mutta jos joku ei tottele niin on tiukka. Täsmälleen samalla tavalla toimiva naisopettaja taas ottaa silmätikkuja ja on epäreilu.
Jos kotona arvostellaan opettajia sukupuolen mukaan, on selvää, että se arvostelu siirtyy myös kouluun. Jos opettaja on vahemman mieliestä epäreilu, voi asiaa kysäistä opettajalta ihan ilman, että antaa lapselleen mielikuvia siitä, miten väärässä tai oikeassa kyseinen henkilö on.
Tässä esimerkki: koulussamme on tiukka sääntö siitä, että päähineitä ei pidetä luokissa. Kun naisopettajat huomauttavat asiasta, ovat vanhemmat helposti barrikadeilla vinkumassa, miten juuri heidän uniikki kukkasensa ansaitsee poikkeuksen sääntöön, kun oli huono hiuspäivä tai muuten vain ahdistuu tällaisesta. Miesopettajan tunnilla päähinee katoaa kuin taikaiskusta eikä mitään ongelmaa ole huonon hiuspäivän kanssa. Tunnit ovat peräkkäin, joten millä ihmeen tavalla vanhempi selittää tämän?
Kunnioitus ansaitaan. Sitä ei saa koulusta ja sitä ei voi oppilas pöydältä varastaa. Kunnioituksen puute on lähtökohtaisesti ihan oma syy.
Voiko oikeasti olla noin sokea? Poika tottelee miesopettajaa siksi, että kotona on opetettu, että miesopettajaa totellaan, ja haastaa naisopettajan, koska tietää, että vanhemmat asettuvat hänen puolelleen opettajaa vastaan. Ei tämä liity mihinkään luontaiseen auktoriteettiin tai ansaittuun kunnioitukseen. Millaista arvomaailmaa nuorelle välitetään sanomalla, että kunnioitus täytyy ansaita? Jos jonkun persoona ei satu miellyttämään, voi käyttäytyä niin kuin haluaa, yhteisistä säännöistä välittämättä? Tämä asenne ei toimi kovin hyvin esimerkiksi työelämässä eikä yleensäkään yhteiskunnassa.
Se liittyy nimenomaan ansaittuun kunnioitukseen. On vanhemille todella vaikeaa estää jonkun ihmisen kunnioittaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä äidinkielen numero nousi numerolla, kun vakkari ope lähti äitiyslomalle ja tilalle tuli miesope. Ja kyllä - numero laski kuten odottaa saattoi taas, kun vakkari naisope palasi takaisin. Luokan hiljaisimpia, mutta kun olin silmätikkuna, niin olin silmätikkuna.... :)
Samaa huomasi muissa naisopettajissa varsinkin yläasteella. Poimitaan silmätikuksi, erotellaan, arvioidaan ja tarkkaillaan hyvinkin tarkasti tiettyjä (poika)oppilaita, kun miesopettajilla ei ole pienintäkään vihjettä tälläiseen. Miesopettajat keskittyvät opettamiseen ollen samalla hyvin rentoja, mutta auktoriteetti kumminkin läsnä koko ajan. Naisopettajien luokassa sai koko ajan pelätä milloin opettajalta tuli "henkinen" isku kylkiluihin. Ehkä juontui juuri auktoriteetin puutteesta...
Tällaisilla viesteillä ylläpidetään naisia ja naisopettajia väheksyviä asenteita. Kaikki miesopettajat ovat taitavia ja rentoja, he ymmärtävät nuoria ja heillä on luontaista auktoriteettia. Kaikki naisopettajat taas ovat epäpäteviä, tylsiä nipoja, jotka ottavat silmätikkuja eivätkä osaa hallita ryhmiä. En väheksy sitä, miten olet asiat yläkoulussa kokenut, mutta pysähdy nyt aikuiseksi kasvettuasi hetkeksi miettimään, voisiko arviossasi olla yhtään mukana murrosikäisen mustavalkoista maailmankuvaa.
Siitähän tämä juuri lähtee, että jo kotona pyöritellään silmiä nipojen naisopettajien kohdalla, miesopettajille annetaan automaattisesti se auktoriteetti, vaikka kuinka epäreiluja tosielämässä olisivatkaan. Kollegani on melko rasistinen jutuissaan, tölväilee tiettyjä oppilaita ja sanoo asioita, jotka ovat arveluttavia mutta onko hän koskaan saanut ainuttakaan valitusta tästä? No kun se on vaan sen tapa. Osaa olla rento mutta jos joku ei tottele niin on tiukka. Täsmälleen samalla tavalla toimiva naisopettaja taas ottaa silmätikkuja ja on epäreilu.
Jos kotona arvostellaan opettajia sukupuolen mukaan, on selvää, että se arvostelu siirtyy myös kouluun. Jos opettaja on vahemman mieliestä epäreilu, voi asiaa kysäistä opettajalta ihan ilman, että antaa lapselleen mielikuvia siitä, miten väärässä tai oikeassa kyseinen henkilö on.
Tässä esimerkki: koulussamme on tiukka sääntö siitä, että päähineitä ei pidetä luokissa. Kun naisopettajat huomauttavat asiasta, ovat vanhemmat helposti barrikadeilla vinkumassa, miten juuri heidän uniikki kukkasensa ansaitsee poikkeuksen sääntöön, kun oli huono hiuspäivä tai muuten vain ahdistuu tällaisesta. Miesopettajan tunnilla päähinee katoaa kuin taikaiskusta eikä mitään ongelmaa ole huonon hiuspäivän kanssa. Tunnit ovat peräkkäin, joten millä ihmeen tavalla vanhempi selittää tämän?
Kunnioitus ansaitaan. Sitä ei saa koulusta ja sitä ei voi oppilas pöydältä varastaa. Kunnioituksen puute on lähtökohtaisesti ihan oma syy.
Olen melko ronski naisopettaja. Huumoria riittää mutta tunnilla ollaan ihmisiksi ja riehumisesta saa kuulla kunniansa. Minun tunneillani ei kyllä juurikaan riehuta. Mutta kas kummaa, miten mielensäpahoittajien vanhemmat jaksavat valittaa. Kun sanoin tiukasti, että nyt suut suppuun ja persukset penkkiin, sain yhden vanhemman aivan pois tolaltaan, kun lapsi kuuli noin arveluttavaa puhetta ja uhkailua. Muiden oppilaiden v'tut ja muut kirosanat eivät kai sitten yhtään pelota eikä miesopettajien karjaisut "nyt turvat tukkoon" , jotka kajahtelevat käytäville asti. Miesopettaja kertoikin, ettei ole ronskista kielestään saanut vielä koskaan yhtäkään viestiä vanhemmilta. Minä olen saanut vähintään yhden lukuvuodessa, joskus useampiakin.
Se auktoriteetti menetetään, kun muut aikuiset sen vievät antamalla viestin lapsilleen, ettei tuota tarvitse kunnioittaa. Miksi se viedään vain naisopettajiltaˋ? Vielä ei silmilleni ole hypitty mutta toisaalta vielä en ole käytöstäni muuttanut. Jossakin vaiheessa on varmasti pakko, jos näitä valituksia jatkuu pikkunuppusten pelästymisestä opettajan värikkääseen kieleen (huom. en kiroile). Ja nämä pikkunuppuset ovat yleensä niitä, jotka oikeasti sitä kuria tarvitsevat, kun eivät osaa yhtään rajoittaa omaa käytöstään.
Auktoriteetti ei ole ikuista ja muut sen voivat viedä pois kyseenalaistamalla sen. Tätä vanhemmat eivät tajua. Antamalla oman lapsen perseillä mutta samalla vinkua jokaisesta komennuksesta päädytään tilanteeseen, että opettajilla ei ole keinoja hallita sitä luokkaa. Ja kyllä, se lähtee juuri sinun pershedelmästäsi liikkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä äidinkielen numero nousi numerolla, kun vakkari ope lähti äitiyslomalle ja tilalle tuli miesope. Ja kyllä - numero laski kuten odottaa saattoi taas, kun vakkari naisope palasi takaisin. Luokan hiljaisimpia, mutta kun olin silmätikkuna, niin olin silmätikkuna.... :)
Samaa huomasi muissa naisopettajissa varsinkin yläasteella. Poimitaan silmätikuksi, erotellaan, arvioidaan ja tarkkaillaan hyvinkin tarkasti tiettyjä (poika)oppilaita, kun miesopettajilla ei ole pienintäkään vihjettä tälläiseen. Miesopettajat keskittyvät opettamiseen ollen samalla hyvin rentoja, mutta auktoriteetti kumminkin läsnä koko ajan. Naisopettajien luokassa sai koko ajan pelätä milloin opettajalta tuli "henkinen" isku kylkiluihin. Ehkä juontui juuri auktoriteetin puutteesta...
Tällaisilla viesteillä ylläpidetään naisia ja naisopettajia väheksyviä asenteita. Kaikki miesopettajat ovat taitavia ja rentoja, he ymmärtävät nuoria ja heillä on luontaista auktoriteettia. Kaikki naisopettajat taas ovat epäpäteviä, tylsiä nipoja, jotka ottavat silmätikkuja eivätkä osaa hallita ryhmiä. En väheksy sitä, miten olet asiat yläkoulussa kokenut, mutta pysähdy nyt aikuiseksi kasvettuasi hetkeksi miettimään, voisiko arviossasi olla yhtään mukana murrosikäisen mustavalkoista maailmankuvaa.
Siitähän tämä juuri lähtee, että jo kotona pyöritellään silmiä nipojen naisopettajien kohdalla, miesopettajille annetaan automaattisesti se auktoriteetti, vaikka kuinka epäreiluja tosielämässä olisivatkaan. Kollegani on melko rasistinen jutuissaan, tölväilee tiettyjä oppilaita ja sanoo asioita, jotka ovat arveluttavia mutta onko hän koskaan saanut ainuttakaan valitusta tästä? No kun se on vaan sen tapa. Osaa olla rento mutta jos joku ei tottele niin on tiukka. Täsmälleen samalla tavalla toimiva naisopettaja taas ottaa silmätikkuja ja on epäreilu.
Jos kotona arvostellaan opettajia sukupuolen mukaan, on selvää, että se arvostelu siirtyy myös kouluun. Jos opettaja on vahemman mieliestä epäreilu, voi asiaa kysäistä opettajalta ihan ilman, että antaa lapselleen mielikuvia siitä, miten väärässä tai oikeassa kyseinen henkilö on.
Tässä esimerkki: koulussamme on tiukka sääntö siitä, että päähineitä ei pidetä luokissa. Kun naisopettajat huomauttavat asiasta, ovat vanhemmat helposti barrikadeilla vinkumassa, miten juuri heidän uniikki kukkasensa ansaitsee poikkeuksen sääntöön, kun oli huono hiuspäivä tai muuten vain ahdistuu tällaisesta. Miesopettajan tunnilla päähinee katoaa kuin taikaiskusta eikä mitään ongelmaa ole huonon hiuspäivän kanssa. Tunnit ovat peräkkäin, joten millä ihmeen tavalla vanhempi selittää tämän?
Kunnioitus ansaitaan. Sitä ei saa koulusta ja sitä ei voi oppilas pöydältä varastaa. Kunnioituksen puute on lähtökohtaisesti ihan oma syy.
Voiko oikeasti olla noin sokea? Poika tottelee miesopettajaa siksi, että kotona on opetettu, että miesopettajaa totellaan, ja haastaa naisopettajan, koska tietää, että vanhemmat asettuvat hänen puolelleen opettajaa vastaan. Ei tämä liity mihinkään luontaiseen auktoriteettiin tai ansaittuun kunnioitukseen. Millaista arvomaailmaa nuorelle välitetään sanomalla, että kunnioitus täytyy ansaita? Jos jonkun persoona ei satu miellyttämään, voi käyttäytyä niin kuin haluaa, yhteisistä säännöistä välittämättä? Tämä asenne ei toimi kovin hyvin esimerkiksi työelämässä eikä yleensäkään yhteiskunnassa.
Työpaikoilla huonojen pomojen alaiset eivät tee niin kovaa töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä äidinkielen numero nousi numerolla, kun vakkari ope lähti äitiyslomalle ja tilalle tuli miesope. Ja kyllä - numero laski kuten odottaa saattoi taas, kun vakkari naisope palasi takaisin. Luokan hiljaisimpia, mutta kun olin silmätikkuna, niin olin silmätikkuna.... :)
Samaa huomasi muissa naisopettajissa varsinkin yläasteella. Poimitaan silmätikuksi, erotellaan, arvioidaan ja tarkkaillaan hyvinkin tarkasti tiettyjä (poika)oppilaita, kun miesopettajilla ei ole pienintäkään vihjettä tälläiseen. Miesopettajat keskittyvät opettamiseen ollen samalla hyvin rentoja, mutta auktoriteetti kumminkin läsnä koko ajan. Naisopettajien luokassa sai koko ajan pelätä milloin opettajalta tuli "henkinen" isku kylkiluihin. Ehkä juontui juuri auktoriteetin puutteesta...
Tällaisilla viesteillä ylläpidetään naisia ja naisopettajia väheksyviä asenteita. Kaikki miesopettajat ovat taitavia ja rentoja, he ymmärtävät nuoria ja heillä on luontaista auktoriteettia. Kaikki naisopettajat taas ovat epäpäteviä, tylsiä nipoja, jotka ottavat silmätikkuja eivätkä osaa hallita ryhmiä. En väheksy sitä, miten olet asiat yläkoulussa kokenut, mutta pysähdy nyt aikuiseksi kasvettuasi hetkeksi miettimään, voisiko arviossasi olla yhtään mukana murrosikäisen mustavalkoista maailmankuvaa.
Siitähän tämä juuri lähtee, että jo kotona pyöritellään silmiä nipojen naisopettajien kohdalla, miesopettajille annetaan automaattisesti se auktoriteetti, vaikka kuinka epäreiluja tosielämässä olisivatkaan. Kollegani on melko rasistinen jutuissaan, tölväilee tiettyjä oppilaita ja sanoo asioita, jotka ovat arveluttavia mutta onko hän koskaan saanut ainuttakaan valitusta tästä? No kun se on vaan sen tapa. Osaa olla rento mutta jos joku ei tottele niin on tiukka. Täsmälleen samalla tavalla toimiva naisopettaja taas ottaa silmätikkuja ja on epäreilu.
Jos kotona arvostellaan opettajia sukupuolen mukaan, on selvää, että se arvostelu siirtyy myös kouluun. Jos opettaja on vahemman mieliestä epäreilu, voi asiaa kysäistä opettajalta ihan ilman, että antaa lapselleen mielikuvia siitä, miten väärässä tai oikeassa kyseinen henkilö on.
Tässä esimerkki: koulussamme on tiukka sääntö siitä, että päähineitä ei pidetä luokissa. Kun naisopettajat huomauttavat asiasta, ovat vanhemmat helposti barrikadeilla vinkumassa, miten juuri heidän uniikki kukkasensa ansaitsee poikkeuksen sääntöön, kun oli huono hiuspäivä tai muuten vain ahdistuu tällaisesta. Miesopettajan tunnilla päähinee katoaa kuin taikaiskusta eikä mitään ongelmaa ole huonon hiuspäivän kanssa. Tunnit ovat peräkkäin, joten millä ihmeen tavalla vanhempi selittää tämän?
Kunnioitus ansaitaan. Sitä ei saa koulusta ja sitä ei voi oppilas pöydältä varastaa. Kunnioituksen puute on lähtökohtaisesti ihan oma syy.
Voiko oikeasti olla noin sokea? Poika tottelee miesopettajaa siksi, että kotona on opetettu, että miesopettajaa totellaan, ja haastaa naisopettajan, koska tietää, että vanhemmat asettuvat hänen puolelleen opettajaa vastaan. Ei tämä liity mihinkään luontaiseen auktoriteettiin tai ansaittuun kunnioitukseen. Millaista arvomaailmaa nuorelle välitetään sanomalla, että kunnioitus täytyy ansaita? Jos jonkun persoona ei satu miellyttämään, voi käyttäytyä niin kuin haluaa, yhteisistä säännöistä välittämättä? Tämä asenne ei toimi kovin hyvin esimerkiksi työelämässä eikä yleensäkään yhteiskunnassa.
Se liittyy nimenomaan ansaittuun kunnioitukseen. On vanhemille todella vaikeaa estää jonkun ihmisen kunnioittaminen.
Miten olisi, että opetettaisiin lähtökohtaisesti kunnioittamaan kaikkia aikuisia ulkonäöstä, sukupuolesta ja tavoista riippumatta? Jos opettajan käytös tuntuu oudolta, asiaa voi tiedustella aikuisten kesken ilman että annetaan lapsille lupa tehdä mitä huvittaa. Ihan peruskasvatuksesta tässä on kyse, mutta ah niin vaikeaa vanhemmalle, joka haluaa olla vain kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Voi hellanlettas kun on ihan huudettu. Ennen vedettiin karttakepillä sormille niin että paukkui.
Paras ope oli se kun heitti mut seinään, vähän herätteli. Keskiarvo nousi kohisten. Joillekin ei lässytys toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä äidinkielen numero nousi numerolla, kun vakkari ope lähti äitiyslomalle ja tilalle tuli miesope. Ja kyllä - numero laski kuten odottaa saattoi taas, kun vakkari naisope palasi takaisin. Luokan hiljaisimpia, mutta kun olin silmätikkuna, niin olin silmätikkuna.... :)
Samaa huomasi muissa naisopettajissa varsinkin yläasteella. Poimitaan silmätikuksi, erotellaan, arvioidaan ja tarkkaillaan hyvinkin tarkasti tiettyjä (poika)oppilaita, kun miesopettajilla ei ole pienintäkään vihjettä tälläiseen. Miesopettajat keskittyvät opettamiseen ollen samalla hyvin rentoja, mutta auktoriteetti kumminkin läsnä koko ajan. Naisopettajien luokassa sai koko ajan pelätä milloin opettajalta tuli "henkinen" isku kylkiluihin. Ehkä juontui juuri auktoriteetin puutteesta...
Tällaisilla viesteillä ylläpidetään naisia ja naisopettajia väheksyviä asenteita. Kaikki miesopettajat ovat taitavia ja rentoja, he ymmärtävät nuoria ja heillä on luontaista auktoriteettia. Kaikki naisopettajat taas ovat epäpäteviä, tylsiä nipoja, jotka ottavat silmätikkuja eivätkä osaa hallita ryhmiä. En väheksy sitä, miten olet asiat yläkoulussa kokenut, mutta pysähdy nyt aikuiseksi kasvettuasi hetkeksi miettimään, voisiko arviossasi olla yhtään mukana murrosikäisen mustavalkoista maailmankuvaa.
Siitähän tämä juuri lähtee, että jo kotona pyöritellään silmiä nipojen naisopettajien kohdalla, miesopettajille annetaan automaattisesti se auktoriteetti, vaikka kuinka epäreiluja tosielämässä olisivatkaan. Kollegani on melko rasistinen jutuissaan, tölväilee tiettyjä oppilaita ja sanoo asioita, jotka ovat arveluttavia mutta onko hän koskaan saanut ainuttakaan valitusta tästä? No kun se on vaan sen tapa. Osaa olla rento mutta jos joku ei tottele niin on tiukka. Täsmälleen samalla tavalla toimiva naisopettaja taas ottaa silmätikkuja ja on epäreilu.
Jos kotona arvostellaan opettajia sukupuolen mukaan, on selvää, että se arvostelu siirtyy myös kouluun. Jos opettaja on vahemman mieliestä epäreilu, voi asiaa kysäistä opettajalta ihan ilman, että antaa lapselleen mielikuvia siitä, miten väärässä tai oikeassa kyseinen henkilö on.
Tässä esimerkki: koulussamme on tiukka sääntö siitä, että päähineitä ei pidetä luokissa. Kun naisopettajat huomauttavat asiasta, ovat vanhemmat helposti barrikadeilla vinkumassa, miten juuri heidän uniikki kukkasensa ansaitsee poikkeuksen sääntöön, kun oli huono hiuspäivä tai muuten vain ahdistuu tällaisesta. Miesopettajan tunnilla päähinee katoaa kuin taikaiskusta eikä mitään ongelmaa ole huonon hiuspäivän kanssa. Tunnit ovat peräkkäin, joten millä ihmeen tavalla vanhempi selittää tämän?
Kunnioitus ansaitaan. Sitä ei saa koulusta ja sitä ei voi oppilas pöydältä varastaa. Kunnioituksen puute on lähtökohtaisesti ihan oma syy.
Voiko oikeasti olla noin sokea? Poika tottelee miesopettajaa siksi, että kotona on opetettu, että miesopettajaa totellaan, ja haastaa naisopettajan, koska tietää, että vanhemmat asettuvat hänen puolelleen opettajaa vastaan. Ei tämä liity mihinkään luontaiseen auktoriteettiin tai ansaittuun kunnioitukseen. Millaista arvomaailmaa nuorelle välitetään sanomalla, että kunnioitus täytyy ansaita? Jos jonkun persoona ei satu miellyttämään, voi käyttäytyä niin kuin haluaa, yhteisistä säännöistä välittämättä? Tämä asenne ei toimi kovin hyvin esimerkiksi työelämässä eikä yleensäkään yhteiskunnassa.
Se liittyy nimenomaan ansaittuun kunnioitukseen. On vanhemille todella vaikeaa estää jonkun ihmisen kunnioittaminen.
Se, että osoitetaan kunnioitusta, ei ole tässä ongelma, vaan se, että sitä ei osoiteta. Tähän vanhemmat voivat ja heidän myös tulee jälkikasvuaan ohjata. Kukaan ei ole pyytänyt lopettamaan miesopettajien kunnioitusta vaan opettaa nuoria osoittamaan sitä myös naisopettajille. Älä viitsi vääristellä ketjun kommentteja.
Myös muilla aloilla vähätellään naistyöntekijöiden ammattitaitoa. Erityisesti politiikassa ja yleensä kaikissa sellaisissa tehtävissä, joissa käytetään julkista valtaa, tämän huomaa selvästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en syrji. Olen joutunut viime aikoina keskittymään, etten anna pojille liikaa huomiota. Tämä johtuu siitä, että pojat vaatii ja marisee, on kuin pikkulapset äidissä kiinni. Ihan tauotta. Jos en kiinnitä huomiota, alkaa murjotus ja laiskottelu. Tytöt on kilttejä ja fiksuja, osaavat tehdä ilman jatkuvaa huomiota asioita. Olen miettinyt niinkin, että pojat kehittyy hitaammin ja siksi ovat lapsenomaisempia vielä ysiluokallakin kuin tytöt. Eräs kollega kuvasi hyvin: "nämä on niin aikuisen kipeitä". Sitähän nuo on, erityisesti pojat. Välillä miettii, että onko tässä äiti vai opettaja.
Kaikkihan tietää että pojat kehittyy tyttöjä hitaammin. Tuollainen typerä asenteellinen tilitys, mitä yllä kirjoitit on juuri esimerkki siitä mitä ap yrittää sanoa. On olemassa kasvatustieteen ammattilaisia ja sitten sinun kaltaisiasi tusinaopeja. Toki joka duunissa on olemassa ne lahjakkaat ja vähemmän lahjakkaat tekijät, harvassa hommassa vaan saa aikaan niin pitkäkantoista tuhoa kuin lahjattoman opettajan käsissä.
”Tytöt on kilttejä ja fiksuja” ”Pojat vaatii ja marisee”.
Hauskaa miten tämän kommentin peukut jakautuu 50/50 ;-) Ehkä kun saadaan vielä lisää dataa, niin jakaumaksi 49.2% / 50.8%...
Olen sitä mieltä että mitään taitoa ei perusteellisesti pidä arvostella piste.
No ei sinusta taida olla kummaksikaan, että sikäli.