Millainen käsitys teiniäideistä?

Muka koulutuksen puutteen takia juottavat vauvoilleen vastiketta eivätkä tiedä lapsen hoidosta mitään. Silti olen tänäänkin nähnyt enemmän vanhoja kuin nuoria äitejä, joille olisi voinut olla eduksi lukea kirja tai kaksi vauvanhoidosta. Vastasyntynyt viedään lyhyessä mekossa viileään ruokakauppaan tai häntä kuljetetaan pää retkottaen kantorepussa väärinpäin, pieni lapsi istuu rattaissa suorassa auringonpaisteessa ilman minkäänlaista päähinettä tai edes pitkähihaista vaatetta jne.

Olen huomannut että äitejä on ihan laidasta laitaan niin nuorissa kuin vanhoissakin. Kaikkein teineimmät tietämäni äidit ovat noin 3-kymppisiä.

Ihmisten luokittelu iän tms. perusteella on oman erinomaisuuden katteetonta korostamista ja pelosta tai kateudesta nousevaa. Yleistäminen tekee omasta maailmasta helpommin hallittavan, mutta samalla pienen ja ahtaan paikan elää.



Mukavaa kesän jatkoa sinulle, (teini)äiti! Älä anna toisten ihmisten katsontakantojen kapeuden lannistaa sinun äitiyttäsi!

Ennakkoluuloni eivät kuitenkaan niinkään liity äitiyteen vaan muuten ihmiseen, joka saa lapsena lapsen.

Itse olen läpikäynyt erittäin rankan elämän ja näytänkin 10 vuotta vanhemmalta. Olen oppinut huolehtimaan itsestäni alaikäisenä, en ole koskaan bilettämässä juossut ja nälkääkin olen nähnyt. Siksi ottaa päähän, kun täällä usein niputetaan nuoret äidit roskasakiksi, joiden elämisen sossu kustantaa ja lapset hoitaa mummo!!

Jokkut teinit ei ole valmiita vanhemmuuteen. Halutaan saada nyytti, mutta arki yllättää.

Toinen ääripää on ne jokka taas alkaa päteen: En juo, polta, koskaan käy missään, rakastan lastani enkä luota kenenkään hoitoon.

Ja kaikkea tällä välillä! :D

Mutta miksi olet hankkinut lapsen ennen aikuisuutta?

Miksi et ole antanut itsesi rauhassa hankkia ammattia ja järjestellä elämää, ennenkuin piti saada se oma vauva? Olertko ehkä niitä, jotka korvaavat omalla vauvalla sen puuttuvan lapsuudenkodin? Oman elämän tasapainoa hakevat useimmat nuoret vuosia, ja jos lapsuuskoti on ollut ongelmainen, eikö kannattaisi olla sitäkin varovaisempi oman elämänsä kanssa (mihin ja koska voimia)?

...vai oliko lapsi perinteiseen tyyliin vahinko, kun ehkäisy "petti"?

Itse olen läpikäynyt erittäin rankan elämän ja näytänkin 10 vuotta vanhemmalta. Olen oppinut huolehtimaan itsestäni alaikäisenä, en ole koskaan bilettämässä juossut ja nälkääkin olen nähnyt. Siksi ottaa päähän, kun täällä usein niputetaan nuoret äidit roskasakiksi, joiden elämisen sossu kustantaa ja lapset hoitaa mummo!!

johtuu niistä tilastoista,jotka ei ihan hirveästi teiniäitejä mairittele...

Johtuu ihan siitä, että lapsenhankinta on vastuullinen asia ja yleensä fiksut nuoret ei lasta halua ihan teininä vaan huolehtii ehkäisystä, eikä kuvittele, että elämä vauvan kanssa on jotenkin helppoa leikkiä. Vastuuntuntoiset ihmiset yleensä haluaa kasvaa aikuisiksi, hankkia ammatin ja toimeentulon sekä löytää myös lapselleen aikuisen miehen isäksi, joka on valmis vastuuseen.



Tänään viimeksi tapasin teiniäidin, joka oli lastensuojelun asiakas. Aika yleistä noissa nuorissa äideissä. Mutta onhan niitä hyviäkin teiniäitejä ja ei tietenkään voi tuomita tuntematta.

että kaikki eivät ole sellaisia. Minä en ainakaan, eikä yksikään tuntemani teiniäiti.



Todella raskasta jatkuvasti olla suurennuslasin alla iän vuoksi, se ei välttämättä kerro minusta mitään. Kaikkien lapset kaatuu joskus, jos sen tekee 30-vuotiaan lapsi, niin se menee sen piikkiin, kun "tuon ikäiset nyt on sellaisia", mutta jos sen tekee alle 20-vuotiaan lapsi, niin se on jotenkin sen äidin vika. Tämä on nyt ehkä vähän kärjistettyä ja voin olla joissakin asioissa jo vainoharhainenkin (kaikki huono kohtelu johtuu iästä muka), mutta ehkä tajusitte pointin.



ap

itse en ole ainakaan missään vaiheessa luullut, että vauvan kanssa olisi "helppoa leikkiä", enkä kyllä usko, että kukaan yli 12-vuotias niin luulee.



ap

Ekan lapsen oon saanu 16-vuotiaana, toisen 24-vuotiaana ja viimeisen 31-vuotiaana. Lasten välissä oon käynyt lukion, opistotasoisen ammattikoulutuksen ja korkeakoulututkinnon. Ja tehny töitä. Kaikilla lapsilla on sama isä, yhdessä ollaan oltu parisenkymmentä vuotta.



Väitänpä, että eka lapsi on kasvatettu "parhaiten", kaikki kasvatusoppaat kahlattiin ja neuvolan ohjeet otettiin kirjaimellisesti. Kylpyveden lämpö mitattiin mittarilla ja herätettiin lapsi yöllä syömään, ettei varmasti oo nälkänen.



Toinen lapsi meni vähän saman kaavan mukaan, mutta tää viimenen on saanu kasvaa ku pellossa. Ei oo mittailtu veden lämpötiloja, kyynärpäällä vähän kokeiltiin. Vauva sai nukkua sen 8 tuntia yössä, kun sitä kerran nukutti, ei herätetty syömään.



Toi vanhimmainen ei oo valittanu kovasti, että ois ollu huono lapsuus, vaikka mä olinkin nuori. On nyt parikymppinen nuori isä, elättää itsensä ja perheensä. Eikä toi meidän teinikään normaalia enempää valita. Nuorin on nyt 4-vuotta ja ihan hengissä, vaikka ei niin kirjojen mukaan häntä hoidettukaan.



Mä oon sitä mieltä, että ikä ei välttämättä tee ketään hyväksi tai huonoksi äidiksi. Nuorelle äidille ympäristön tuki on elintärkeää. Mä en ois tässä, jos mun mieheni ei ois pakottanu mua opiskelemaan ja hankkimaan oman elämän. Valitettavasti teiniäidin apuna ei useinkaan ole sitä isää ja perhe saattaa olla vähemmän koulutettua, eikä oikeanlaista tukea osata tytölle antaa.

Itse olen jo 30-kymppinen äiti, joka ulkonäöltään muistuttaa nuorempaa ihmistä. Siksi olen kuullut teiniäitiydestäni, vaikka en teiniäiti olekaan, enkä edes pukeudu nuorten tavoin. Olen vain pieni ja hoikka ja pitkät hiukset.



Uskon, että äitejä on kaikenlaisia kaikenikäisissä. Ehkä jonkin verran enemmän on ongelmia nuorilla äideillä, koska osa heistä ei ole vielä kypsä vanhmemuuteen ja siksi monilla voi olla yleinen käsitys. Näitä ongelmatapauksia on kuitenkin kaikissa ikäluokissa ja se täytyisi muistaa, on päihdeongelmia ym jotka eivät kulje teiniäitiyden kanssa käsi kädessä. Neuvolajärjestelmän ja yhteiskunnan tulisi mielestäni automaattisesti tukea erittäin nuorena lapsensa saaneita enemmän kuin muita tarvittaessa tai ainakin huomioida eri tavalla, ei kuitenkaan tuomitsevasti.



Lastensuojelun asiakkuus ei sensijaan kerro aina siitä myöskään, että ongelmat ovat pahimmasta päästä, vaatii rohkeutta etsiä apua ongelmiinsa.



t. terveydenhuoltoalalla työskentelevä itsekin

Hölmöjä jotka sikiävät vielä lapsina. Yhteiskunnan elättejä jotka vinkuvat tukien pienuutta ja rahojen vähyyttä mutta silti on tupakka huulessa ja kaljaa kannetaan kaupasta.



Yhteiskunnan hukkapaloja siis.

Eihän tuollaista tekstiä kirjoittavasta voi tulla terveitä lapsia. Jos jatkat samaan malliin, turha ihmetellä miksi omasi ovat psykiatrisessa hoidossa parin vuoden päästä. t. ei ap

Etkö koe viisastuneesi, kehittyneesi ihmisenä ja syventyneesi näkemyksiltäsi? Ei 16-vuotias ole automaattisesti idiootti, mutta se sama 16-vuotias on 30-vuotiaana varmasti viisaampi jne. Jotkut on läpityhmiä ja jotkut ei. Jokainen yksilö kuitenkin kehittyy iän myötä. Ehkä se, ettei enää jaksa miettiä epäolennaisuuksia (kylpyveden lämpö) on myös älyä ja viisautta.

Ekan lapsen oon saanu 16-vuotiaana, toisen 24-vuotiaana ja viimeisen 31-vuotiaana. Lasten välissä oon käynyt lukion, opistotasoisen ammattikoulutuksen ja korkeakoulututkinnon. Ja tehny töitä. Kaikilla lapsilla on sama isä, yhdessä ollaan oltu parisenkymmentä vuotta.

Väitänpä, että eka lapsi on kasvatettu "parhaiten", kaikki kasvatusoppaat kahlattiin ja neuvolan ohjeet otettiin kirjaimellisesti. Kylpyveden lämpö mitattiin mittarilla ja herätettiin lapsi yöllä syömään, ettei varmasti oo nälkänen.

Toinen lapsi meni vähän saman kaavan mukaan, mutta tää viimenen on saanu kasvaa ku pellossa. Ei oo mittailtu veden lämpötiloja, kyynärpäällä vähän kokeiltiin. Vauva sai nukkua sen 8 tuntia yössä, kun sitä kerran nukutti, ei herätetty syömään.

Toi vanhimmainen ei oo valittanu kovasti, että ois ollu huono lapsuus, vaikka mä olinkin nuori. On nyt parikymppinen nuori isä, elättää itsensä ja perheensä. Eikä toi meidän teinikään normaalia enempää valita. Nuorin on nyt 4-vuotta ja ihan hengissä, vaikka ei niin kirjojen mukaan häntä hoidettukaan.

Mä oon sitä mieltä, että ikä ei välttämättä tee ketään hyväksi tai huonoksi äidiksi. Nuorelle äidille ympäristön tuki on elintärkeää. Mä en ois tässä, jos mun mieheni ei ois pakottanu mua opiskelemaan ja hankkimaan oman elämän. Valitettavasti teiniäidin apuna ei useinkaan ole sitä isää ja perhe saattaa olla vähemmän koulutettua, eikä oikeanlaista tukea osata tytölle antaa.

myös yleinen elämäntilanne vaikuttaa. Itse sain 25 v. ensimmäisen lapsen, jota koen hoitaneeni hyvin. Toinen lapseni syntyi 30v ja meillä oli vaikea parisuhdekriisi, lapseni olen hoitanut, mutta en yhtä hyvin.

Mutta kun tällä palstalla(kin) tuntuu olevan hyvän äidin mitta se, että tekee kaiken ohjeiden mukaan, niin olenhan mä ollut silloin parempi äiti. Ei meidän kaksi vanhinta lasta oo ikinä saaneet jäätelöä aamupalaks, vaan aina puuroa, koska puuro on terveellistä ja neuvolassa käskettiin antamaan. Tänä aamuna, kun oli niiiiiin kuuma, me syötiin tytön kans vaniljajäätelöä ja mansikoita aamiaiseks ja hyvin pärjättiin iltapäivään, jolloin sitten syötiin.

Mä väitän olleeni hyvä äiti silloin teininä ja mä oon suorastaan loistava äiti nyt. Kaikille lapsilleni.

Etkö koe viisastuneesi, kehittyneesi ihmisenä ja syventyneesi näkemyksiltäsi? Ei 16-vuotias ole automaattisesti idiootti, mutta se sama 16-vuotias on 30-vuotiaana varmasti viisaampi jne. Jotkut on läpityhmiä ja jotkut ei. Jokainen yksilö kuitenkin kehittyy iän myötä. Ehkä se, ettei enää jaksa miettiä epäolennaisuuksia (kylpyveden lämpö) on myös älyä ja viisautta.

Ekan lapsen oon saanu 16-vuotiaana, toisen 24-vuotiaana ja viimeisen 31-vuotiaana. Lasten välissä oon käynyt lukion, opistotasoisen ammattikoulutuksen ja korkeakoulututkinnon. Ja tehny töitä. Kaikilla lapsilla on sama isä, yhdessä ollaan oltu parisenkymmentä vuotta.

Väitänpä, että eka lapsi on kasvatettu "parhaiten", kaikki kasvatusoppaat kahlattiin ja neuvolan ohjeet otettiin kirjaimellisesti. Kylpyveden lämpö mitattiin mittarilla ja herätettiin lapsi yöllä syömään, ettei varmasti oo nälkänen.

Toinen lapsi meni vähän saman kaavan mukaan, mutta tää viimenen on saanu kasvaa ku pellossa. Ei oo mittailtu veden lämpötiloja, kyynärpäällä vähän kokeiltiin. Vauva sai nukkua sen 8 tuntia yössä, kun sitä kerran nukutti, ei herätetty syömään.

Toi vanhimmainen ei oo valittanu kovasti, että ois ollu huono lapsuus, vaikka mä olinkin nuori. On nyt parikymppinen nuori isä, elättää itsensä ja perheensä. Eikä toi meidän teinikään normaalia enempää valita. Nuorin on nyt 4-vuotta ja ihan hengissä, vaikka ei niin kirjojen mukaan häntä hoidettukaan.

Mä oon sitä mieltä, että ikä ei välttämättä tee ketään hyväksi tai huonoksi äidiksi. Nuorelle äidille ympäristön tuki on elintärkeää. Mä en ois tässä, jos mun mieheni ei ois pakottanu mua opiskelemaan ja hankkimaan oman elämän. Valitettavasti teiniäidin apuna ei useinkaan ole sitä isää ja perhe saattaa olla vähemmän koulutettua, eikä oikeanlaista tukea osata tytölle antaa.