TAMMITUHINAT aloittelee

Enpä olekaan tänne kerennyt pitkään aikaan kirjottelemaan. Ultra oli torstaina, jolloin oli rv7+2. " Toukka" oli 10,4mm pitkä ja sydän löi niin vimmatusti. Kyllä tuli tippa linssiin. Vointi on ollut tosi hyvä, vähän liiankin hyvä. Väsymys vaivaa päivittäin vaikka nukkun 9-11 h yössä ja parin tunnin päikkärit, mutta pahoinvointia ei ole enää nimeksikään. Oksentanut en ole kertaakaan, vaikka etovaa oloa alkoi jo rv5, mutta nyt ei ole enää ollut moneen päivään " oireita" .Tosin odotettavissa on että kunnon pahoinvointi ja oksentelu alkaa sitten n. kk päästä, näin kävi esikoisen kanssa.



La onkin muuten 24.1.2007, mikä on päivälleen sama kuin esikoisen la viisi vuotta sitten :) Esikoinen syntyi 2 päivää ennen laskettua päivää, saa nähdä kuin nyt käy.



Nyt lähden nauttimaan Suomen kesästä :)



Aksu rv 8+1

Ekassa ultrassa käytiin edellispäivänä ja siellähän " pikkunen" oli oikeassa paikassa ja sydän väpätti hurjaa tahtia :-) Sitä väpätystä olisi voinut katsella pitkäänkin... Mittaa oli yli 10 mm ja viikkoja huikeat 7+2 :-) Nyt vasta tämä tuntuu todelliselta. Aiemmin en ole tohtinut oikein kirjoittaakaan, kun koko ajan on ollut melko epätodellinen olo.

Meillä siis eka IVF toi plussan. La on 30.1.2007.

Hyvästi on porukkaa kasaantunu tähän listaan :)

vähän meinasin meidän kuulumisia laitella;

Viime viikon tiistaina kävin taasen neuvolassa ja täti kyseli haluanko että kokeillaan kuunnella sydänääniä. Tuolloin siis viikkoja tasan 10. Totta kai halusin ja oli suuren suuri helpotus kun ne sitten hetken hakemisen jälkeen kuuluivat!! Kyllä meinasi tippa tulla linssiin, oli aivan mahtava tunne.



Pahoinvointia tai paremminkin lievää kuvotusta ei ole ollut muutamaan viikkoon eikä muutenkaan olo tunnu mitenkään erikoiselta. Töissä kyllä väsymys iskee herkemmin mutta siinäpä kaikki. Kaippa siellä kaikki kuitenkin hyvin on, sitä vain olettaa olon olevan radikaalisti erilainen. Onko muita keistä ' ei tunnu miltään' ?

Kekiviikkona rv 10+0 minulla oli ultra (ihan vain varmistukseksi aijempien niukkojen vuotojen vuoksi) Olin menossa hyvillä mielin, olinhan nähnyt vaavin jo kaksi kertaa aijemmin. Kaikki oli aijemmin hyvin ja sydän löi vimmatusti (vielä 2 viikoa sitten), mutta eipä lyönytkään enää!!!! En ollut uskoa silmiäni, kun en heti nähnyt sykettä. Lääkäri käski käydä tyhjentämässä rakon, että näkisi paremmin. Näky ei siitä paremmaksi tullutkaan :(((((((( Vaavi oli kuollut reilu viikko sitten masuuni. Oli kaksi vaihtoehtoa: lääkkeet emättimeen tai kaavinta. Valitsin lääkkeet, koska se on hellävaraisempi vaihtoehto.

Nyt sitten olen jo vauvani menettänyt.....Suru on valtava, sanoinkuvailematon. Olin niin onnellinen tulevasta vauvasta. Onhan sitä toivottu jo yli neljä vuotta.

Näin siis meillä.



Toivon teille kaikille onnellista odotusta. Pitäkää vauvoistanne hyvää huolta.



rantis *erittäin murheissaan*

Olen pahoillani tapahtuneesta ja toivon sinulle voimia:)))

Tuntuu, että tämä touhu jos mikä on alusta loppuun saakka niin epävarmaa...

Ei tätä raskautta ole voinut kovin hehkuttaa, sitä vaan odottaa aina seuraavaa ultraa ja toivoo parasta.

Toivottavasti jaksat vielä yrittää uudestaan, haleja ja tsemppiä!!!



Minniska 9+3

Vetää vakavaksi tällainen uutinen, yksi tammituhina poistui joukosta. Voimia sinulle ja miehellesi, pidä itsestäsi hyvää huolta.

Sanat eivät riitä kertomaan miten pahoillani olen vauvanne, sinun ja miehesi puolesta. Voimia ja kaikkea hyvää.

Voin ymmärtää tuskasi, koin vastaavan kaksi vuotta sitten kun menetin rv12 oman pikkuiseni. Otan osaa suuressa surussa ja toivon jaksamista sinulle! Olet ajatuksissani.

t.Aliina

Olen surussanne mukana ja lähetän haleja!

Mitkään sanat ei varmasti voi tarpeeksi lohduttaa.



Jaksamista ja voimia sinulle ja miehellesi!

Toivon parempaa tulevaa teille!





angut

Suuret pahoittelut tapahtuneesta Rantahiekka ja voimia surun keskelle! Kyllä elämä on joskus epäreilua. Ei oikein löydy sanoja lohduttamaan...

Voi ei. Olen tosi suruissani puolestasi. Olen täällä kyyneleet silmissä ja erittäin murheissasi puolestanne. Otan osaa menetykseenne.



-kurnau-

En löydä sanoja sinulle kertomaan, kuinka pahalta tuntuu teidän puolesta.Kyyneleet silmissä tätä kirjoittelen ja kysyn miksi näin?Me kuljettiin samaa matkaa alusta lähtien ja piinapäiviä laskettiin...

Elämä on epäoikeudenmukaista.Voin vain toivottaa teille siunausta eteenpäin ja voimia tuleviin päiviin.

Sanoja ei ole. Olen niin kovin pahoillani.

Olet ajatuksissani ja toivon että löydätte toisistanne

voimaa jatkaa eteenpäin.



Surussa mukana eläen,

niin monin lämpimin ajatuksin



@mour

Kyllä elämä koettelee meitä monella tapaa.En osaa sanoa mitään mikä voisi teitä lohduttaa,mutta voimia ja jaksamista teille.Niitä te tarvitsette,että taas jaksatte eteenpäin.Kyllä tässä silmät kostuu.

-Sirputi-

Olet ajatuksissa.... voimia sinulle ja miehellesi. Itsekin pelkään vielä pahinta, 1. ultra vasta h 12+ ja kauhulla mennään, kun tiedän että näitä sattuu. Toivottavasti sinulla on tukiverkkoa ympärilläsi, joka auttaa sinua pahimman ylitse.

Sanattoman pahoillaan =' (



-sykerö + pöppis 10+5

elämä on julmaa. olen todella pahoillani, voimia ja uskoa tulevaan teille!



Moonchild

[color=A020F0]Luin pinoa ja otan myös osaltani osaa Rantahiekan ja perheen menetykseen. Vaikka en sinua tunnekaan, voin vain kuvitella mitä käyt läpi. Toivottavasti saat tukea lähimmiltäsi.[/color]



[color=8B2252]Olen siis uusi tulokas seurassanne tai olenhan minä täällä käynyt lukemassa ja olen saattanut jotain kirjoitellakin. Olen myös tuolla odottajien puolella, mutta tunnen myös kuuluavani tännekin....[/color]



[color=B23AEE]Vähän taustaa: Ensimmäistäni odottelen ja LA olisi 17.1.2007. Minä olen 36v ja mieheni 39v ja lapsi on saanut tulla viimeiset kymmenen vuotta. Varsinaisia hoitoja emme ole käyneet läpi vaikka minulla todettiin silloin 10v sitten PCO. Clomifen on ollut ainio hoitoni ja sillä on kyllä tärpännytkin siten, että aika tarkalleen vuosi sitten oli keskenmeno n.rv 7. Synnytyssairaala tulisi olemaan SEKS, mikäli sinnne asti päästään.[/color]



[color=800080]Tällä hetkellä mennään rv 9+3 eikä ole ollut mitään vuotoja tms. Olo on etova, rintavarustusta aristaa niin vietävästi, mutta jatkuva väsy on väistymässä, tosin tilalle on tullut ummetus. Mahassa tuntuu välillä kovaakin pistelyä oikealla, nyt sekin on tosin laantunut. No sehän ei tietysti pääkopalle oli kovin hyvä asia: mieli alkaa kehitellä jos jotain..[/color]



[color=483D8B]Neuvolassa olen käynyt jo kaksi kertaa, ekan kerran rv:llä 7. Molemmilla kerroilla on katsottu ultralla, ekalla kerralla ei tosin löydetty yhtään mitään. Sitten oli yksi piinaviikko välissä ja jo seuraavalla ultrakerralla näkyi hienosti ja myös sydämen syke. Onhan tämä aika stressaavaa aikaa kaikenkaikkiaan, sitä väkisin miettii, että meneekö tämä normaalisti eteenpäin ja jos joka päviä ei tunnu samat kivut mitä eilen, niin heti ajattelee että mitä nyt..

Tuntuu, että kun olisi koko ajan kunnon oireet oksettavine oloineen yms niin ei ehtisi murehtia!

Vatsa on mulla jo jonkun kokoinen, johtunee turvotuksesta.[/color]



Näin tähän aluksi, pidetään pino lämpimänä ja voisi aloitella vaikka viikottaisen pinon vai miten te olette ajatelleet?



Mary rv9+3

Voi Rantahiekka! Olen todella pahoillani! Erittäin epäreilua, että sinulle kävi näin. Tunnustan seuranneeni sivusilmällä tätä pinoa ja piinapinoanne lapsettomuus puolella. Itselleni tehtiin pas vähän sinun hoitoa myöhemmin ja myös minulla alku oli hankalaa vuotoja ym. Se, että sinun tilanteesi näytti kääntyneen paremmaksi antoi voimia ja toivoa myös itselleni. Mutta kovin taustalla ja matalalla profiililla olen vielä ollut, ei ole esim. rohkeutta ollut vielä tähän ketjuun liittyä. Voimia sinulle ja miehellesi!

Vielä kerran kiitos! Mieltä lämmittää, kun tietää ettei ole yksin...



Vuoto on täällä mielestäni nyt " normaalin" menkkavuodon kaltaista. Suurimmat/" tärkeimmät" ovat jo poistuneet. Kivut olivat aika kovia silloin ensimmäisenä päivänä. Tänään tuntuu jo paremmalta, olen jopa nauranut.

Ei tässä auta vajota sängyn pohjalle kokonaan. On pakko katsoa tulevaisuuteen ja syksyyn, jolloin olisi tarkoitus mennä hakemaan pakkasvauva mukaan matkaan. Jotenkin on vaan sellainen olo, etten enää koskaan saa tuntea olevani raskaana....:(((( Se oli oikeasti elämäni parasta aikaa!!!!!!!

Aurinkoista odotusta teille kaikille! Nauttikaa ja antakaa mahanne kasvaa!

Ehkä minäkin vielä joskus pääsen vielä nauttimaan samasta.



Lämpimin ajatuksin rantis

Minäkin voisin ilmoittautua mukaan!



Tässä hoitotaustaa:

Minä 26 & Mies 30 Kanta-Hämeestä

lasta toivottu 1999 alkaen

hoidot: -03 clomit

11/04 inseminaatio

04/05 inseminaatio

05/05 inseminaatio

11/05 IVF/ICSI

01/06 PAS

04/06 ICSI 9.5 raskaustesti positiivinen

Kaksosten LA 17.1 synnytys sairaala olis nyt K-Hks, mutta syksyllä luultavasti muutetaan niin, että sairaala olisikin TAYS.



Pahoittelut Rantahiekalle, sanoja on vaikea löytää.