Olin vuosia psykiatrisessa hoidossa ja terapiassa, ja nyt sain tietää olevani piilonarsisti :(

En tarkalleen tiedä mitä piilonarsisti tarkoittaa, mutta käsite on ongelmallinen, sillä narsismi-sanaan liittyy niin paljon painolastia. Ihmisiähän ne narskutkin on. :)

Piilonarsisti? Hohhoijaa.

Jotain naistenlehtien juttuja taas.

Et oo ainoa piilonarsku, minäkin ole, ja tieto tavallaan helpotti mua.

Epäuskottavinta tässä oli se, että psykiatri tulisi antamaan tuollaisen vastauksen. Persoonallisuushäiriöitä tutkitaan erilaisilla testeillä, lukuisilla hoitoneuvotteluilla jne. Diagnoosi voi vaihtua ja tarkentua ajan saatossa, mutta ensimmäistä kertaa kuulen kenenkään väittävän, että psykiatri antaisi moisen "ajattelin jo alusta asti"-lausunnon.

Jännästi ketju aloitettiin pian sen jälkeen, kun palstalla oli "kysy narsistilta"-aloitus. Tuo aloittaja ei vaikuttanut piilonarsistilta, vaan siltä perinteiseltä versiolta...

Tai sitten olet ihan ehta paksunahkainen narsisti, joka kasasi aloituksen syyllistäkseen vielä vähän lisää uhrejaan ja lisätäkseen nöyryytystä?

Tiedätkö miksi psykiatrisi on pihdannut tuota tietoa? Oliko tarkoitus, että nimenomaan tajuat sen itse?

Narsistin käyttäytymismallit tarttuvat ajan kuluessa ei-narsistiin. Itse olen aikuisena muuttunut narsistimaiseksi traumaattisten kokemusten myötä, mutta en koe olevani oikea narsisti, koska lapsena ja nuorena olen tuntenut empatiaa ym. oikeita tunteita. Jos olisin aikuisena kasvanut luottamuksellisissa suhteissa, olisin varmaan normaali vieläkin eikä tällaista "tarttumanarsismia" olisi tapahtunut. En myöskään halua leimata itseäni narsistiksi, koska pidän mahdollisena, että korjaavien kokemusten myötä paranisin.

Vierailija kirjoitti:

Epäuskottavinta tässä oli se, että psykiatri tulisi antamaan tuollaisen vastauksen. Persoonallisuushäiriöitä tutkitaan erilaisilla testeillä, lukuisilla hoitoneuvotteluilla jne. Diagnoosi voi vaihtua ja tarkentua ajan saatossa, mutta ensimmäistä kertaa kuulen kenenkään väittävän, että psykiatri antaisi moisen "ajattelin jo alusta asti"-lausunnon.

Jännästi ketju aloitettiin pian sen jälkeen, kun palstalla oli "kysy narsistilta"-aloitus. Tuo aloittaja ei vaikuttanut piilonarsistilta, vaan siltä perinteiseltä versiolta...

Tämä on vaiettu ongelma. Narsisteilta saatetaan pimittää diagnoosi, jolloin he eivät koskaan saa tietää, mikä heitä oikeasti vaivaa!

https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/narsistilta-saat…

up

Terapiassa ei ole tarkoitus heitellä mokomia nimikkeitä ihmiselle, vaan auttaa ihmistä ymmärtämään itse itseään. Niin kuin tässä nyt oli tapahtunutkin.

Vierailija kirjoitti:

Epäuskottavinta tässä oli se, että psykiatri tulisi antamaan tuollaisen vastauksen. Persoonallisuushäiriöitä tutkitaan erilaisilla testeillä, lukuisilla hoitoneuvotteluilla jne. Diagnoosi voi vaihtua ja tarkentua ajan saatossa, mutta ensimmäistä kertaa kuulen kenenkään väittävän, että psykiatri antaisi moisen "ajattelin jo alusta asti"-lausunnon.

Jännästi ketju aloitettiin pian sen jälkeen, kun palstalla oli "kysy narsistilta"-aloitus. Tuo aloittaja ei vaikuttanut piilonarsistilta, vaan siltä perinteiseltä versiolta...

Ei tutkita. Mutta psykiatri kyllä saattaa heittää tuollaista päin naamaa kuin ap sanoo tai laittaa pikaisesti tekemään narsisti testin ja se on siinä. Itse tehnyt sen psykiatrin hetkellisestä mielijohteesta ja sieltä ne tulokset löytyy epikriisistä.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Piilonarsisti? Hohhoijaa.

Jotain naistenlehtien juttuja taas.

Kyllä näitä on nähty.

Piilonarsismi on ihan tosi asia ja olen pitkään epäillyt, että itsekin olen kääntynyt siihe suuntaan liian intensiivisen ja yksinäisen yliopisto-opiskelun ja erään julkinarsistin henkisen ja fyysisen väkivallan takia. Joskus nuorena esimerkiksi on hakattu ja kuristettu ihan jopa selvillä tappoaikeilla. Sellaset tietty ääritapauksia, mutta joka hetki on tuntunut siltä, että väärä äänenpaino tai liikekin saattaa jopa aiheuttaa raivoa hänessä. Nyt on kyllä rajoja myöhemmin laitettu, kun narsismista olen tietoiseksi tullut. Eli en kontaktia pidä ellei hän itse ota yhteyttä. Toisaalta kanssa on sellanen olemassa kuin narsistiset täit. Eli narsistin kanssa kehittää ikään kuin puolustusjärjestelmän narsistia vastaan, joka saattaa päätyä muihinkin ihmissuhteisiin. Tällanen esimerkiks, että välttelee ihmisiä tai on epäluottavainen ihmisiin, jotka voi aiheuttaa monenlaisia ongelmia ja vetäytymistä sosiaalisista tapahtumista.

Piilonarsismi eli covert narcissism on ihan oikea ilmiö, mutta ei kukaan aikuisena enää muutu piilonarsistiksi. Kyllä se on aiempien kehitysvaiheiden tulosta.

Muistan kun eksästä eroon pääsin, niin vahvat mielenterveysongelmat meinasi seurata mukana. Milloin jätkä oli ollut olevinaan vampyyri, teki hetken päähänpistosta jotain kokeita että ajelee keskelle ajotietä pyörällä ruuhka-aikaan "Kyllä ne väistää" ja mitähän vielä. Jätkä fantasioi naisten pahoinpitelyillä. Ihan kaikkea en voi kertoa, koska palsta poistaa viestin, mutta tämän jannun eksä oli vielä kiinnostavampi. Hän tiesi varsin hyvin millainen ongelmakimppusäkki koko äijänretale on mutta laittoi sinne uskollisesti lapset hoitoon joka halvatun viikonloppu vaikka harvinaisen hyvin oli tiedossa, että mies ei edes hoida heitä. Hän ihmetteli miksi lapset oireilee niin voimakkaasti ja lopettivat koulussa käynnin ja muuttuivat apaattisiksi. No ei kai sosiaalihuolto puutu jos äiti mahdollistaa tilannetta. Joka tapauksessa eksä sitten itse päätti käyttää minua olkapäänään, vaikka olin itse vastikään tyypistä eroon päässyt. Se oli tyrmistyttävää että joku kehtaa edes puhua siihen sävyyn, kuin hänen eronsa olisi paljon tärkeämpi vaikka siitä oli jo vuosia aikaa. 

Kun sitten niitä juttuja kuuntelin tarkemmin, niin harvinaisen selväksi kävi, että muija eli jonkinlaisessa kielteessä eikä myöntänyt mitään ukkonsa tekemisiä, ei entisiä eikä uusia ja kaikki liittyi siihen miten hän on kärsinyt ja miten hän on nyt se suurin uhri tilanteessa. Siinä oli paksunahkainen ja ohutnahkainen narsisti, mitkä riitelivät lahjakkaasti keskenään. 

Piilonarsistilla tarkoitetaan läheisriippuvaista. Lue siitä juttuja, niin et pelästy liikaa. Terapeuttisi onko perehtynyt narsismiin? Jos ei, ehkä kannattaa vaihtaa

Vierailija kirjoitti:

Piilonarsismi eli covert narcissism on ihan oikea ilmiö, mutta ei kukaan aikuisena enää muutu piilonarsistiksi. Kyllä se on aiempien kehitysvaiheiden tulosta.

Englanniksi covert narcissist on tosiaan sellainen hiljainen tympeä narsisti, ei sellainen perinteinen show ihminen. Mutta suomeksi termiä käytetään tosi usein kun puhutaankin läheisriippuvaisuudesta! Eli varoitus, ettei mene sekaisin

Ap, tuo on tavallista jos on aidon ”kovan” narsistin kanssa parisuhteessa. Mulla isä on todella aggressiivinen ja myös väkivaltainen umpinarsisti. Äitini alistuva. Lapsuudessa äiti oli vielä suht ”normaali” mutta vuosien saatossa äiti muuttui itsekin narsistiksi. On liki yhtä julma jo kuin isäni, siis aivan uskomattomia loukkauksia, kiusaamista, yrittää tuhota lapsensa, tekee perinnöttömäksi jne jne.

En keksi muuta syytä kuin joku itsepuolustusmekanismi psyykellä. Siis että kun äiti tiesi että narsisti tuhoaa hänet niin hän päättikin liittyä voittajan leiriin ja muuttua narsistiksi itsekin.

Nyt niitä on kaksi. En voi olla enää tekemisissä, sen verran sairaaksi mennyt niiden meno.

On erittäin yleistä että narsistin alistuva puoliso alkaa vähitellen muuttua narsistiksi itsekin ja tosiaan omaksuu narsistilta sen toimintatavat, kuten yllä joku jo kirjoittikin.

Nostan vanhan ketjun.

Mä en enää jaksa. Vuosia taistelin asian kanssa että lopettaisin itseni liian tarkkailun, minkä joten kuten opin. Kävin 6 vuotta terapiassa päästäkseni eroon ongelmista ja mm.itsetuhoisuudesta. Onnistuin lopettamaan uhriutumisen. Tuntuu että otin oman elämäni omiin käsiini.

Minulla on edelleen synkkiä hetkiä mutta ne menee ohi. Välillä erittäin synkkiä ajatuksia mutta ne menee ohi. Haluan vain olla normaali, hyvä ihminen. Silti huomaan että minulla on vaikeita tunteita ja ajatuksia, mutta yleensä ne ilmestyy vain kun olen uupunut ja siitä tiedän, että pitää levätä.

Psykiatrin tutkimuksissa ei löytynyt narsismia tai piilonarsismia. Kuitenkin nyt pelkään, että olen piilonarsisti. Pelkään että en näe sitä.

Minulla on myös asperger diagnoosi. Voiko narsistinen käytös johtua siitä?

En vaan jaksa enää. Terapian kautta uskalsin lopettaa maskaamisen eli sen että esitän muuta kuin olen. Mutta nyt kun olen oma itseni, tuntuu että olen narsisti. En halua uhriutua tässä asiassa. Tai vaipua itsesääliin. En vain tiedä, mistä saan voimavarat jälleen itseni kanssa työskentelyyn. En halua satuttaa muita ihmisiä. Ja piilonarsistina enkös niin tee?

Minulla on vähän haastava kumppani. Voiko hänen seura saada aikaan tämän piilonarsismin? Miten ihmeessä pääsen tästä eroon ?

Tukitoimia -mistä niitä saa? Kelan terapia käytetty, työterveys vaatii jonkun ison ongelman että pääsen psykologille. Miten tätä asiaa voi työstää ?