Lue keskustelun säännöt.
Miettivätkö vanhemmat useinkin, että onko oma lapsi hyvännäköinen?
03.12.2019 |
Tuli mieleen tuosta aloituksesta, jossa isä oli kommentoinut tyttärelleen, ettei tämä enää näytä nätiltä, kun on lihonut. Kuinka moni ajattelee lastensa viehättävyyttä? (Vaikkei kommentoisikaan ääneen.)
Kommentit (18)
Mulla ei ole lapsia mutta molemmat vanhemmat puhui mun ulkonäöstäni usein kasvaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä nyt usein mieti, mutta kyllä se on välillä vähän harmittanut, että tytär näyttää tulevan ulkonäössään minuun eli hänestä ei maailman silmissä kaunista taida tulla. Poika on isänsä tapaan tumma ja jo lapsena todella hurmaavan ja suloisen näköinen ruskeine isoine nappisilmineen ja tummine hiuksineen. Tytär on sitten kuten minä: punakka, kalpea naama, kellertävän-maantiensävyiset hiukset, vihreät silmät, pullea naama jossa huomattavan leveä kasvojen alaosa otsaan nähden (ns. munapää). Olen itse paljon kärsinyt ulkonäöstäni joten olisihan sitä toivonut että tyttärestä ei tulisi näköistäni.
Ei ollut vaihtoehtoa, jos on sekä poikia että tyttäriä, joiden ulkonäköä joskus miettii. Enemmän olen kuitenkin huolissani poikien kelpaamisesta tuleville kumppaneille.
En minä nyt mitenkään aktiivisesti mieti lasteni ulkonäköä, mutta kyllähän välillä käy mielessä miltä mahtavat näyttää ulkopuolisten silmissä. Itse yrittää katsoa objektiivisesti, mutta ei kai siihen täysin pysty, omissa silmissäni aivan hurmaavan söpöt ja komeat pojat mulla. 😄
Lähinnä olen huolehtinut siitä, että ovat siistin ja hyvin hoidettu näköisiä ja sulautuvat vaatetukseltaan massaan niin etteivät joudu kiusatuksi. Esikoispoika kasvatti sitten pitkän tukan ja on saanut siitä kuulla typerempien huutelua vähän väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin onko poikani ja tyttäreni hyvännäköinen. Lähinnä heidän itsensä vuoksi, kauniisiin ihmisiin suhtaudutaan positiivisemmin. Lisäksi normaalipainoissa pysyminen lapsena on tärkeää ja mielestäni se on vanhemman vastuulla jos tiedot ja taidot hyvään esimerkkiin riittää. Itse olin yhteen väliin lapsena vähän pulska, alkoholisti-isäni kanssa söimme pelkkiä lihapiirakoita. Sitten isä onneksi ilmoitti minut yleisurheiluharrastukseen ja solakoiduin. Nykyään syönkin ihan terveellisesti ja olen terve.
En kuitenkaan kommentoi näitä asioita lapsille sen kummemmin, unohtui sanoa. Kunhan huolehdin, että terveelliset elintavat toteutuvat arjessa ja tietävät suunnilleen, että se on hyvä asia. /7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahden, jo aikuisen tyttären äitinä on pakko sanoa, että en todellakaan mieti. En ole koskaan ajatellut tuollaisia.
En mä mitään mieti. Mun mielestä poikani on hyvännäköinen, komea nuorimies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kyselyyn vastataan jos ei mieti lasten ulkonäköä?
Vierailija kirjoitti:
Vain rumien lasten vanhemmat miettii. Kuten sinun äitisi.
En ole ap, mutta kyllä minä mietin, olen itse kaunis nainen enemmistön silmissä ja lapsemme ovat selvästi kauniimmasta päästä. Olin itse lapsena pulska ja epävarma, minua ei tosin kiusattu, mutta haluan lasteni voivan hyvin ja pärjäävän. Lähinnä mietin siis lasteni itsetuntoa ja kyllähän ulkonäköasiat vaikuttavat siihen paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten maailmassa voikaan olla näin pinnallisia ihmisiä??!!!??
Ei se ulkonäkö ole tärkeintä, miettikäö vähän!!!
Olen iloinen että minulla on poikia jotka ovat vähemmän yleisten ulkonäköpaineiden alla kuin tytöt. Olen miettinyt heidän ulkonäköään ainostaan siltä kantilta että heille olisi elämä helpompaa jos ulkonäkö on normaali. Nämä mietteet sen takia että kärsin nuorena sellaisesta ulkonäkötraumasta (minua haukuttiin) että se vaikutti pitkään itsetuntooni. Nykyään olen sinut naamatauluni kanssa ja onneksi lapsilla on ihan normaalin ulkonäkö, toisesta taitaa tulla jopa komea. Yhtä rakkaita silti oli miten oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole äiti, mutta omat vanhemmat kommentoivat ulkonäköä. Isä kehui ja äiti.. "huomautteli" tai kehui jotenkin ällöttävästi.
Kyllä minä osasin katsoa lapsiani objeltiivisesti, vauvasta aikuiseksi. Joillakin (monilla?) vanhemmilla on selvä 'sokeus' omien lastensa piirteisiin ja muihinkin ominaisuuksiin.
Ei tässä ole kyseessä mikään pinnallinen lapsen arvotus vaan faktojen itselleen toteaminen. Osaan nähdä myös itseni ja kumppanini realistisesti. Usko tai älä.
Näkee että ne on hyvännäköisiä miettimättäkin =) Ja fiksuja.
Kyllä se harmittaisi, jos eivät olisi. Ja miten vastaat ap:n kysymykseen, kun on molempia sukupuolia.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä nyt usein mieti, mutta kyllä se on välillä vähän harmittanut, että tytär näyttää tulevan ulkonäössään minuun eli hänestä ei maailman silmissä kaunista taida tulla. Poika on isänsä tapaan tumma ja jo lapsena todella hurmaavan ja suloisen näköinen ruskeine isoine nappisilmineen ja tummine hiuksineen. Tytär on sitten kuten minä: punakka, kalpea naama, kellertävän-maantiensävyiset hiukset, vihreät silmät, pullea naama jossa huomattavan leveä kasvojen alaosa otsaan nähden (ns. munapää). Olen itse paljon kärsinyt ulkonäöstäni joten olisihan sitä toivonut että tyttärestä ei tulisi näköistäni.
Toivottavasti et siirrä surkeaa itsetuntoa ja vääristynyttä kehonkuvaa tyttäreesi.
Vain rumien lasten vanhemmat miettii. Kuten sinun äitisi.