Hei Sinä 1970-luvulla syntynyt työläisperheen kasvatti - mikä oli suurinta sivistystä lapsuuskodissasi?

Meillä oli ja on edelleenkin panostus kirjoihin, kirjallisuuteen. Äiti oli siivooja ja hän osti osamaksulla tietokirjasarjoja meille lapsille. Teatterissa käytiin heti jos oli rahaa, samoin kirkonkylän koulussa katsomassa kiertuenäytäntöjä. 

  Yleensäkin kaikki kulttuuririennot kävimme läpi ja aina parempi jos sisäänpääsymaksua ei ollut.

  Harrastimme kansalaisopistossa musiikkia ja teatteria. Ainoastaan kansakoulun käynyt äiti vaati, että kaikkien meidän neljän lapsen pitää käydä ylioppilaaksi ja hankittava opiskelupaikka. Se toteutuikin.

  Lapsuus oli ulkoisesti melko köyhää mutta sisällöltään rikasta ja meillä oli erittäin paljon tekemistä.

  Lapsuuteen kuului myös melko kova työnteko: Taloustyöt, pihahommat sekä kotieläimistä huolehtiminen, metsän istutus...jne.

Kuulun kohderyhmään, mutta en ymmärrä kysymystä.

Kuunneltiin paljon klassista musiikkia. Kesämatkat aina johonkin museoon/historialliseen kohteeseen. Jokainen luki paljon. Katsottiin dokumentteja eikä urheilua. Keskusteltiin asioista ja meille lapsille selitettiin, jos jotain ei ymmärretty. Piirrettiin ja maalattiin perheen kanssa usein. Käytiin kansalaisopiston kielikursseilla, taidekursseilla yms.

Neuvolarokotukset oli ainoa sivistys. Osa porukasta myös jäi sille tasolle.

Lukemiseen ja kirjaston käyttämiseen kannustettiin. Myös matkustaminen oli tärkeää, vaikka meitä oli neljä lasta ja välillä talous tiukilla. Jokainen pääsi vuorollaan äidin tai isän kanssa ulkomaille reissuun. Kielten opiskeluun kannustettiin. Jokaisella lapsella oli ainakin se yksi harrastus, johon satsattiin.

Meillä oli isot kirjahyllyt ja paljon kirjoja kotona. Tuli sanomalehtiä ja erilaisia aikakausilehtiä kotiin ja kotona puhuttiin mm. historiasta, luonnosta ja ajankohtaisista asioista. Lisäksi meillä oli hyvät autot, ja kodin tekniset laitteet (tv, videonauhuri, kahvinkeitin, pesukoneet ym.) sekä huonekalut ajantasalla. Iso piha ja puutarha oli aina hoidettu. Kesäisin matkailtiin Suomessa, käytiin sukulaisten luona ja museoissa, mutta eniten aikaa vietettiin maaseudulla kesäasunnolla ja luonnon parissa.

Ostoksilla myös käytiin vapaa-aikana ja kotoa löytyi uusimmat lelut. Tv:tä ja videoita katsottiin, ja radiota sekä musiikkia kuunneltiin paljon. Kaupungille, asioille tai kylälle lähtiessään piti aina olla siististi pukeutunut, ei kuljettu tuulipuvuissa, verkkareissa tms. Ihmisten ilmoilla piti olla aina kunnolla, opetettiin olemaan kohtelias ja kiltti. Meillä oli jotenkin henkinen porvarikoti, vaikka vanhemmat tavan työläisiä. En koskaan ole tuntenut kuuluvani kumpaankaan porukkaan.

Lasketaanko sivistykseksi kun elämänopit oli nämä: tee töitä ahkerasti, muista kiitos ja anteeksi sanojen käyttö ja lopuksi ole rehellinen. Muuten olen näitä noudattanut, mutta kun hieman sivistymätön olen niin petin exaviomiestä ja se ei kyllä ole rehtiä ollenkaan.

Tietokirjasarja ja Kalle Päätalon kootut. Äidilläkin kenties pari naistenromaania. Lapsilla Aku Ankka.

Tietokirjasarjojahan kierrettiin myymässä talosta taloon 60- ja 70-luvulla. Muistan kun meillekin tuli joku mies kirjoja kauppaamaan ja väitti vielä, että yhteiskoulun rehtori on suositellut, että kaikkien oppilaiden kotiin hankittaisiin hänen myymänsä kirjasarja. Meilläkin vanhemmat menivät halpaan ja tilasivat kirjat. Onneksi siinä sarjassa oli "vain" kahdeksan osaa. Siinä ne sitten seisoivat kirjahyllyssä käyttämättäminä  siihen asti, kun kotitalon viimeinenkin asukas kuoli. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulun kohderyhmään, mutta en ymmärrä kysymystä.

Ei se mitään, kaikkia ei ole siunattu ymmärryksen lahjalla. Toki se lukeminen olisi voinut harjaannuttaa tätä puutetta.

Kirjat, kirjasto, lukeminen yleensä. Kovasti kannustettiin lukemaan ja opiskelemaan että saisi hyvän ammatin ja pystyisi itsensä ja mahdollisen perheensä elättämään. No näin kävikin. :)

Pikkukaupungin proleja. Luettiin, katsottiin kaikki dokumentit etenkin luontodokumentit. Kirjastossa käytiin viikottain. Luontoa seurattiin, matkailuun etenkin nukkumassa. Historia, punainen toki, oli arvossaan ja hyvin hallinnassa. Akateeminen minusta tulikin, vanhemmat kannustivat aina. Alkoholia käytti koko suku reippaasti ja käyttää edelleen, mutta sulassa sovussa ja seurassa. Kukaan ei tappele tai äidit pahapäiseksi.

Kaksi jallua. Pullo ja lehti.

Tutulta tuntuu: lukemaan kannustettiin, kotoa löytyi kirjoja ja kirjastossa käytiin viikottain. Koulunkäyntiä seurattiin ja kehotettiin hankkimaan kunnon ammatti. TV:stä katsottiin yhdessä uutisia ja asiaohjelmia viihteen lisäksi ja asioista myös keskusteltiin. Sain harrastaa esimerkiksi kuvataidetta ja balettia sekä toimia eräässä nuorisojärjestössä.  Koti oli kauniisti laitettu ja siisti. Lukioikäisenä sain matkustella. Osan matkarahoista ansaitsin itse ja osan kustansivat vanhemmat.

Tekniikan Maailma ja Tuulilasi -lehdet.

Kirjoja luettiin ja käytiin kirjastossa. Puhuttiin politiikasta, urheilusta ym. ajankohtaisista asioista. Isälläni oli oma kilpajuoksija hevonen, joten ravitapahtumat ja hevosasiat olivat lähellä. Käytiin kaupungin teatterissa katsomassa näytöksiä. Aloitin musiikkiopiston. Liikuttiin omalla autolla ympäri Suomea. Oltiin mökillä.

Lyhytaaltoradio jolla kuunneltiin usein iltaisin ulkomaisten radioasemien musiikkiohjelmia

Isäni oli (kaappi)homo metallimies. Olisi halunnut olla pianisti, olikin erinomainen soittamaan. Tuo homous näkyi lähinnä siinä, että isä teki paljon ”ylitöitä”, myöhemmin paljastui, että hänellä oli suhde kylämme terveyskeskuksen lääkäriin.

Kotona kuunneltiin paljon jazzia ja klassista musiikkia. Tämän isän ”kalakaverin” kautta saimme paljon kirjoja, joita luimme ahkerasti. Kerran pääsimme jopa saksaan isän ja tämän ”kaverin” kanssa.

Varmaan oli rankkaa olla kaappihomo 70/80-luvuilla pienessä kaupungissa, eikä saanut toteuttaa unelmiaan. Isän ansiosta saimme toteuttaa omat unelmamme ja saimme runsaasti tukea opiskelussa. Äitiltämme ei niinkään.

Vierailija kirjoitti:

Lukollinen "hieno" viinakaappi, jossa oli oikein peiliseinä. Juomia siellä ei vaan ikinä ollut kun faija joi kaiken heti :D :(

Meillä sama.

Harmi, että tällainen itsestään ylpeä työläiskulttuuri on katoamassa ellei jo kadonnut. Ihmiset ymmärtävät yhteiskuntaluokat väärin, kyse ei ole siitä, että luokat olisivat toisiaan parempia, vaan siitä, että ne ovat erilaisia.

Oli hyvin paljon kirjoja ja käytiin teatterissa sekä museoissa usein. Vanhempani aitoja duunareita, mutta en ole koskaan nähnyt isääni kännissä, sekin periaatteessa sivistyksen mittari. Isäni oli elänyt vuosia koulukodissa eli eväät elämälle heikot.