Hei Sinä 1970-luvulla syntynyt työläisperheen kasvatti - mikä oli suurinta sivistystä lapsuuskodissasi?

Minäkin vastasin jo aiemmin ja unohdin sanoa, että sosiaalitukien käyttö olisi ollut hirveintä ikinä. Ei sellaisista edes puhuttu. Kun muutin opiskelujen takia Hesinkiin ja jotkut puhuivat käyvänsä fattalla, en edes ymmärtänyt mistä puhuttiin ja miksi siellä kävivät. En kehdannut kysyä, etten olisi vaikuttanut tyhmältä. Tämä siis 80-l lopulla.

Pistettiin jo lapsena lukemaan kirjoja, isä oli kova lukemaan, vaikkei mitään koulutusta ollutkaan. Lisäksi luonnossa kulkeminen, lintujen tarkkailu ja elokuvat olivat tärkeässä osassa jo lapsuudessa.

Olimme köyhiä, mutta henkistä köyhyyttä en kokenut, vaikkei rahaa ollut matkustella, eikä käydä kulttuuririennoissa.

Töitä on tehtävä ja tekevälle löytyy aina jotain työtä.

Kirjahyllyssä 20-osainen tietosanakirjojen sarja.

Vierailija kirjoitti:

Töitä on tehtävä ja tekevälle löytyy aina jotain työtä.

Vielä 80-luvulla olikin näin. Jopa linnakundi/alkoholisti-enoni sai aina hanttihommia ”vapaina aikoinaan”.

Asiaan. Meillä kotona painotettiin lukemisen tärkeyttä, käytiin viikottain kirjastossa hakemassa uusi satsi kirjoja. Lisäksi käytiin ilmaisissa taidenäyttelyissä, kuunneltiin klassista musiikkia ja ruokavaliokin oli aikansa mittapuun mukaan terveellinen. Urheilullinen ja terve elämäntapa oli mukana aina. Isä oli hitsari ja äiti ompelija.

Meillä ei kauheasti sivistystä harrastettu, mutta ei ollut toisaalta isoja epäkohtia kuten alkoholismiakaan. 

Isä oli insinööri, äiti kaupanmyyjä. Kumpikaan ei harrastanut mitään kulttuuria, lukemista tms. Telkkari oli aina päällä ja sieltä katsottiin mitä sieltä nyt tuli. Ravintoloissa ei syöty koskaan, sellainen oli vanhempieni mielestä rikkaiden turhia hömpötyksiä. Itseäni sitten hävetti kun kävin pöytiintarjoilu-ravintolassa ekan kerran yliopistolla opiskellessani, enkä yhtään tiennyt miten siellä pitää käyttäytyä ja toimia. Matkoilla käytiin harvakseltaan, yleensä rantalomilla Kanarialla tai Kreikassa.

Ajalle tyypilliseen tapaan lasten kasvatus oli hyvin vapaata. Esim. saimme rauhassa katsoa kaikki ikärajalliset elokuvat ja ohjelmat jo lapsina. Vanhempieni mielestä ikärajat oli turhaa hömpötystä eikä lapset mene rikki siitä mitä telkkarista näkee, kunhan heille kerrotaan että se on näyteltyä eikä totta. Samoin etelän lomilla sai palaa punaiseksi kuin keitetty rapu, äiti vaan sanoi että antaa kerran kunnolla palaa niin sen jälkeen iho karaistuu eikä pala sinä kesänä enää. Ja muistan että veljeni kanssa keskenämme menimme Kyproksella aika pieninä polkuveneellä syvissä vesissä kilometrien matkan, eikä vanhempieni mielestä siinä ollut mitään vaarallista tai erikoista.

Paljon kirjoja oli, myös tietokirjoja. Duunarivanhempani kovia lukemaan.

Asuimme puulämmitteisessä omakotitalossa ja kaikki vapaa-aika meni polttopuiden kanssa puuhastellessa.

Televisiosta ei saanut katsoa kuin vanhempien määrittämiä ohjelmia ja jos ruoka tai sauna oli ohjelman aikaan, niin laite piti sulkea ilman pulinoita, eikä joustoa ollut edes sitä yhtä minuuttia loppuratkaisun selviämiseen. Lukea sai, mutta se herätti aina pahennusta, sillä isän mielestä kaikki lukeminen oli turhaa "texwilleriä" ja äidin mielestä sivistynyt ihminen lukee Laila Hietamiestä (ei kiinnosta), koska sen niin ihana mies juonsi tv:n Lauantaitansseja. Hietamiehen kirjat muuttuivat huonoiksi kun Hietamiehet erosivat.

Koulukavereita ei saanut/voinut kutsua koskaan kylään, sillä kukaan heistä ei osannut käyttäytyä ja minuunkin iski riivaaja heidän läsnäollessaan. Lisäksi vanhempieni mielipide oli se, että eivät he ole oikeita kavereita, vaan tulevat meille kartoittamaan varastettavia tavaroita - koskaan ei mitään viety (eikä ollut mitään vietävääkään).

Kaikki vanhempien virka-ajan ulkopuolinen aika sinetöitiin klo 16:00 otetulla ryypyllä, ettei tarvitse/pysty/kehtaa lähteä mihinkään. Päivällinen oli 16:30. Ruokapöydässä ei saanut keskustella mistään tai isä sai silmittömän raivarin ja silloin oli piru merrassa huonoimmillaan jopa useamman päivän.

Isä oli tehtaalla metallimiehenä ja äiti sairaseläkeläinen.

M 45

Meillä oli kanssa tuo, että sosiaalitukia ei vaan haettu vaikka olisi ollut oikeus. Äiti oli sitä mieltä, että kuolee mieluummin kunnialla nälkään kun hakee sosiaalitoimistosta almuja. Silloin se tuntui hullulta, mutta nyt ymmärrän. Kun kaikki hakee Kelasta almuja, tilanne on se mikä se on nyt. Ei ole enää kunniaa eikä vastuuta mistään.

Lukollinen "hieno" viinakaappi, jossa oli oikein peiliseinä. Juomia siellä ei vaan ikinä ollut kun faija joi kaiken heti :D :(

Iltauutiset, tietosanakirja, shakkipeli (jota kukaan ei osannut pelata). Oma sivistys tulikin sitten koulusta/lukiosta ja jatko-opinnoista.

Meillä harrastettiin musiikkia, kädentaitoja, piirustusta ja maalausta sekä lukemista. Äiti oli kova tekemään aivan upeita käsitöitä, hänellä oli mm. kangaspuut ja neulekone. Hän oli myös kova lukemaan. Isä harrasti kirjoittamista, lukemista ja kuorolaulua. Minä harrastin piirtämistä, maalaamista ja lukemista. Sisarukset soittivat ja lauloivat, minulla ei niitä lahjoja ole, eikä ollut kiinnostustakaan. Kaksi sisarusta harrastivat hiihtoa ja yleisurheilua kilpatasolla. Meillä oli 5 lasta ja jokainen sai opiskella ihan sen ammatin minkä halusi. 

Oltiin mukana kirjakerhossa. Oli myös moniosainen tietosanakirjasto kotona. Olin oikea lukutoukka lapsena, kaikkiruokanen lukemisen suhteen. Uutiset aina katsottiin sekä suomen että ruotsin kanavilta.

Rahatalouden hallinta ja kirjat.

Nyt mulla on omaisuutta ja lukeminen on hyvä harrastus. Näissä kummassakaan ei ole vikaa, mutta jälkikäteen jos voisi toivoa, niin olisipa kannustettu opiskelemaan sekä hyödyntämään opiskelijavaihtoja. Nyt voisi olla tutkinto ja kielitaitoa.

Ihana, nostalginen ketju!

(vaikka joku älykkö neuvookin syömään paskaa:))

Meillä myös luettiin paljon, televisiosta katseltiin Tuplaa ja kuittia, urheilua, uutisia, Ajankohtaista kakkosta. Itse katselin Pikku Kakkosen aina. Miss Suomi -kisat ja Eurovision laulukilpailut katottiin aina, samoin Syksyn sävel. Meitä lapsia kannustettiin opiskelemaan. Hiihdettiin yhdessä, käytiin marjassa ja sienessä.

Kotiin tuli sanomalehtiä ja kirjastossa käytiin.

Vaatteet  ja lelut menivät sisarukselta toiselle, paljon äiti teki myös itse. Ruoka laitettiin aina itse. Nykypäivään verrattuna oli aika vaatimatonta ja köyhääkin, mutta luulin itse, että olimme rikkaita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli paljon kirjoja kotona. Kun kesäloma alkoi, mentiin divariin ostamaan isot kassilliset lukemista. Matkusteltiin paljon Euroopassa ja Keski-Aasiassa (autolla ja junalla). Kesät vietettiin usein Jugoslaviassa tai Italiassa, hiihtolomat Alma-Atassa.

Mitä sun duunarivanhemmat tekivät työkseen??

Isä oli kirvesmies ja äiti osa-aikainen matkatoimistovirkailija.

Eikös nämä ole jo vähän ’hienompia’ työpaikkoja, joista jo ihan kivasti maksettiinkin?

Kai se oli terveet elämäntavat eli nukuttiin tarpeeksi, liikuttiin, ulkoiltiin, syötiin kotiruokaa ei makeita. Meillä ei tupakoitu eikä ryypätty. Urheiluharrastuksiin hassattiin, kaikessa muussa säästettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli paljon kirjoja kotona. Kun kesäloma alkoi, mentiin divariin ostamaan isot kassilliset lukemista. Matkusteltiin paljon Euroopassa ja Keski-Aasiassa (autolla ja junalla). Kesät vietettiin usein Jugoslaviassa tai Italiassa, hiihtolomat Alma-Atassa.

Mitä sun duunarivanhemmat tekivät työkseen??

Isä oli kirvesmies ja äiti osa-aikainen matkatoimistovirkailija.

Mitä töitä kirvesmiesisäsi teki talvisin? Monet rakennusalan työmiehet olivat työttöminä talvet.

Sisähommia tietysti.

Kesällä oli tärkeää saada taloon katto valmiiksi jotta talven tullen sitten tehtiin katon alla hommia: väliseiniä, lattioita, sisäkattoja, keittiöitä, kylpyhuoneita jne. Isä ei ollut työttömänä kuin 90-luvun pahimpaan aikaan ja silloin teki sitten remppaa kotona kun kerrankin oli aikaa.

T.toinen kirvesmiehen lapsi

Juu minäkin jo aiemmin vastasin, mutta noista sosiaalituista, niin niitä ei todellakaan saatu eikä haettu, vaikka rahaa oli niukasti. Isä ja äiti terottivat aina, että omillaan pitää tulla toimeen ja suu säkkiä myöten, kerjäämään ei lähdetä. Sossusta rahan hakeminen olisi ollut suuri häpeä ja ihan viimeinen oljenkorsi. Näin oli naapureissakin, eräskin teki aina vekselin, johon haki isältäni nimen. Kerran ei pystynytkään maksamaan ja vanhempani joutuivat maksumiehiksi. Naapuri maksoi vuosien saatossa velkansa vanhemmilleni takaisin siihen tahtiin kuin pystyi. Meillä naapurin vekselin maksaminen tiesi vyön kiristystä kaikesta vähäksi aikaa. Jokaisen piti perheessä osallistua kotitöihin ja mennä kesätöihin heti kun niitä onnistui saamaan. Koulussa ei lusmuiltu, lintsausta ei sallittu ja läksyt piti tehdä ja tietysti käyttäytyä hyvin.