Yhteiskunnasta irtautuminen ja omavaraisuus - onko kukaan suunnitellut tätä edes ajatuksen tasolla?
Kiinnostaisi kuulla teidän näkemyksiänne, kokemuksianne sekä jakaa omiani. Kirjoitan alle tarinan siitä miten AP:ssa heräsivät nämä ajatukset ja siitä missä nyt mennään. Kertokaa myös omianne.
AP:ssa heräsi inho koko yhteiskuntaa kohtaan heti kun astuin työelämään. Aloin välittömästi haaveilla omavaraisesta elämästä, elämästä ilman muille suoritettavia palkkatöitä. Oravanpyörästä on pakko päästä irti.
Perhe, tutut ja lähestulkoon kaikki joille puhuin ajatuksistani omavaraisesta maatilasta ja palkkatöiden lopettamisesta ampuivat ajatukseni alas: "ei enää voi asua niin kuin aikoinaan". No, minä olen jääräpää jolla on aina pakottava tarve näyttää olevansa oikeassa, ei poikkeusta tämän suhteen.
Lopulta ajatustyöskentelyni tuli päätökseen ja aloitin exitoravanpyörä-projektini. Avaan tämän hetken tilanteen nyt kun vuosi projektia takana, sekä sen jälkeen projektin tulevaisuuden vaihtoehdot A ja B.
Nykyhetki: Ostin vuosi sitten vanhan hirsitalon eteläsuomesta yhdessä tyttöystäväni kanssa. Samaan pakettiin ostimme 4ha metsää ja hehtaarin niittyä. Talossa ei ole juoksevaa vettä. Paketti oli niin halpa, että minä olen vapaa velasta viiden vuoden päästä (tai aikaisemmin jos vain haluan, pesämunaa tilillä) ja tyttöystävä 11 vuoden päästä. Tämä on harjoitteluvaihe siitä miten talossa eletään, miten ruokaa kasvatetaan, miten eläimiä hoidetaan jne. Samalla käymme päivätöissä ja keräämme rahaa. Tarkoitus on olla lihan ja kasvisten suhteen omavarainen ennen laina-aikani päättymistä (5-vuotta). Veden ja lämmön+rakennusmateriaalin (puu) suhteen olemme jo omavaraisia. Elämä on kuitenkin rankkaa vuorotöitä tehdessä kaiken muun lomassa.
Tulevaisuuden vaihtoehto A: kun lainat ovat maksettu, olemme alle 35v. Siihen mennessä on tarkoitus saada ostettua pari hehtaaria peltoa lisää. Talo on tarkoitus saada remontoitua ja ulkorakennuksia rakennettua. Tuohon mennessä on tarkoitus olla omavarainen oman ja eläinten ruuan suhteen, suurimmissa määrin. Aurinkosähkö on toivottavasti kehittynyt teknologiana ja se on tarkoitus valjastaa käyttöön. Kun lainat ovat maksettu on aika "downsiftata" ja molempien tienata alle 10 000€ vuodessa (veroraja). 20 000€ on kuitenkin mielestäni paljon rahaa suoraan käteen, kun suurempia menoja ei oikeastaan ole. Eli toisin sanoen 35-vuotiaasta eteenpäin tarkoitus tehdä vain muutama kuukausi töitä vuodessa.
Vaihtoehto B: kun tyttöystävän laina maksettu, muutto keskelle korpea. Pienen pieni hirsitölli, ei mitään mukavuuksia, ei ollenkaan palkkatöitä. Vain lampaiden kasvatusta. Tämä vaihtoehto voi tulla kyseeseen myös kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa, heille ehkä vaihtoehto A parempi.
Kommentit (190)
Ei tuo vielä miltään yhteiskunnasta irrottautumisesta kuulosta.
Varmaan joka toinen päivä mietin, että tekisi mieli erakoitua keskelle korpea johonkin mökkiin ja kalastaa ja tehdä polttopuita päivät pitkät vaan.
Rahaakin siihen olisi. Mutta miksi en uskalla?
Konsultti
jos osaat englantia prepper videot youtubes tästä aiheesta oon kattonu ite , olis kans kiva päästä oravanpyörästä pois
Nykyaikana varmasti erittäin yleistä, että moni näitä asioita pohtii. Työelämä on hektistä ja vie ihmisistä kaiken ja moni on burnoutissa. Ihmiset alkavat miettiä ja miettivät, asioita joilla on oikeasti merkitystä. Ja hyvä niin.
Blogeja aiheesta löytyy. "omavaraisemmaksi" hakusanalla voi hakea, monenlaista jo toteutettua hanketta suppeammin tai laajemmin.
Ai että yhteiskunnan keksinnöt kyllä kelpaa mutta osallistua ei haluta. Viedään vaimo metsään ja pidetään yllä omaa pikku kulttia minkä jumalaa voi larpata, luuletko että olet ensimmäinen mies joka tuosta haaveilee? Et sinä yhteiskuntaan ole tyytymätön vaan asemaasi siinä - asemaasi alaisena. Tyttöystävälläsikin on synnytyskoneistonsa vuoksi enemmän yhteiskunnallista arvoa kuin sinulla, ainoastaan metsässä voit olla edes semisti kenenkään herra vedoten primitiivisiin vaistoihin fyysisen ylivoimasi avulla. Sekin on vain haamu menneistä ajoista - kajoa naiseen, lapsiin tai eläimiin niin yhteiskunta löytää kyllä tilallesi.
Sen jälkeen kun olet ostanut vapautesi palkkaorjuudesta, sinua alkaa kiusata kunta ja valtio. Ota koira niin saat tuta mitä on olla herra, teet tuosta ihan liian monimutkaista. Naisen tai lasten herraksi ei mies pääse enää koskaan, ne leikit on jo leikitty. Omavaraisuuskin on historiaa, nähty ja tehty jo, yhtä hölmöä kuin hippien alkukertomuslarpit kotineen ja jurttineen. Mutta hauska harrastus toki, pienviljely ja puutarhanhoito siis, moni eläkeläinen tykkää kun ei muuhun enää kelpaa.
Ai teillä on lapsia. No, heidän kauttaan olette joka tapauksessa kiinni yhteiskunnassa. Eikä tuo nyt muutenkaan oikein siltä kuulosta, että olisitte irtautuneet.
Hatunnosto niille, ketkä viitsii ja uskaltaa. Itse olen samalla liian mukavuudenhaluinen. Näissä projekteissa pistää silmään aina se, että isoon ääneen puhutaan omavaraisuudesta ja vapaudesta, mutta sivulauseessa mainitaan että rahana nostetaan kuitenkin tukea.
-Nimenomaan niiltä, ketkä pyörittää omaa oravanpyöräänsä
Ei ole ajatusta irtaantua omavaraiseksi, mutta sähkötön piilopirtti siintää horisontissa. Olisi lomapaikkana pieni mökki ilman sähköä tai vesijohtoja. Voisi kalastaa, marjastaa, sienestää ja ehken metsästää ravintoa sekä pyörittää pientä kasvimaata. Esineiden internetin jne. levitessä olisi sellainen paikka, minne mentäessä laittaisi kännykästä virran pois ja puhelin laatikoon odottamaan poislähtöä. Irtautuisi muutamaksi päiväksi maailmasta kerrallaan.
Miten kallis tuo tila oikein oli, jos sen puolikkaan maksamiseen menee tuollaisella elämäntavallakin 11 vuotta?! Jos rahaa menee vain minimalistiseen elämään, niin jo pienimmästäkin palkasta (luokkaa 1500e netto) jäänee helposti lainaan tonni kuussa. Silloin 11 vuodessa maksaa jo nykykoroilla 100 000 euron lainan, ja 200 tonnin korpitila on jo todella kallis. Tuollaisiahan saa ihan muutamalla kymppitonnilla.
Ne lapset nyt pitää teidät kiinni yhteiskunnassa.
Toisekseen, teidät varmaan luokitellaan maanviljelijöiksi, joten byrokratia ei teistä irti päästä.
Vähän ihmettelen, miksi tyttöystävä on velasta vapaa vasta 11 vuoden kuluttua ja sinä vaikka heti. Omavaraisena syrjässä asuminen vaatii enemmän yhteen hiileen puhaltamista ja sitoutumista.
A kuulostaa ihan realistiselta. 10000€ eurolla saa jo ne välttämättömyydet (suola ja muutamat muut elintarvikkeet, vaatteet ja jalkineet (kirppis tai uutena) jonkinlaisen kulkuvälineen/taksi/bussirahat, eläinlääkärikulut, oma terveydenhoito jne) ja maksaa sen verran veroja (esim. ALVn muodossa), että ei elä ihan yhteiskunnan loisena. Yhteskunnan rahoista tarvitsette kuitenkin terveys/sairauspalvelut ja esim. eläinlääkäri toiminta on osin verorahoilla subventoitua.
B kuulostaa idealismilta. 100% omavaraisuus kaatuu viimeistään siinä vaiheessa, kun joku sairastuu. Lisäksi on ihan kohtuullista, että jokainen joka siihen kykenee maksaa osuutensa yhteiskunnan kuluista (eli veroja), joilla voidaan tarjota palvelut niille, jotka eivät voi itsestään huolehtia (lapset, vanhukset, vammaiset...)
Mihin hehtaariitolkulla peltoa tarvitsette?
Paljon työtä.
Ilman ansiotuloa joudutte nostamaan yhteiskunnan tukea, nykymaailmassa ei ilman rahaa voi elää.
Vaatimattomasti elämällä voitte kyllä elää pienillä tuloilla.
Moni maaseufun asukas elää n. 10 000€ vuosituloilla ilmam mitään ihmeellistä hippeilyä.
Jenkkilässä kutsutaan nimellä "off the grid". On se mahdollista tiettyyn pisteeseen saakka. Vaikea tosin kuvitella lihankasvatusta ilman antibiootteja ja eläinlääkäreitä, ja ne maksavat. Sama koskee omia sairastumisia. Sitten ovat kiinteistöverot. Jostain pitää siis saada rahaa, ainakin vähän. Sossun tukia ei taida tippua senttiäkään, kun on omaa maata ja talo.
Vaatteita voi tehdä jostain kuiduista. Kanoja lienee helppo kasvattaa, ja sitten on tietenkin kalastus. Se kasvien viljely, marjapensaat ja hedelmäpuut ovat tässä helpoin juttu. Samoin lämmitys puulla.
Saattaisi toimia, jos olisi tarpeeksi alkupääomaa säästössä. Siis niukka elämäntyyli eläkkeelle saakka.
Korpitilalla tarvitsette auton, jos käytte molemmat palkkatöissä edes vähän, 2 autoa.
Tilalle tarvitsette traktorin varusteineen.
Ei kai kukaan enää voi omistaa peltoa tai lehmiä ja lampaita ilman että EU on siitä tietoinen. Ja se byrokratia vaatii kyllä yhteiskuntaan osallistumisen.
Muutenkin nämä yhteiskunnan ulkopuolelle jäämiset ovat vähän haihattelua. Entä kun itselle tai puolisolle iskee ensimmäinen vakava sairaus? Lähdetkö keräämään metsästä yrttejä vai vietkö ihmisten ilmoille lääkäriin ja sairaalaan? Luulisin, että siinä vaiheessa viimeistään alkaa taas yhteiskunta kelvata.
Assburger kirjoitti:
Korpitilalla tarvitsette auton, jos käytte molemmat palkkatöissä edes vähän, 2 autoa.
Tilalle tarvitsette traktorin varusteineen.
Pieni ryytimaan tyylinen pelto ei tarvitse traktoria. On olemassa myös viljelytekniikoita ja kasveja, jotka eivät tarvitse sellaista maankääntämistä, mitä suomalaisilla pelloilla näkee. Hyvin paranneltu, orgaaninen maa ja suojaisa mikroilmasto voi tuottaa kivasti satoa Suomenkin leveysasteilla.
Itse olen ollut sitä mieltä, että sanovat mitä haluavat nämä maanviljelijät, niin eivät ne mitään eksperttejä ole viljelyssä. Tärkeintä on, että kaikki lasketaan hehtaareissa ja tonneissa. Sinne vaan muovipusseista keinolannotteita ja lähimmästä tukusta ostettuja kasvimyrkkyjä. Keväällä siemennetään ja syksyllä puidaan. Amen.
Suomessa maanviljely saattaisi jopa olla kannattavaa toimintaa, jos liiketoiminta pyörisi muiden kuin niiden perinteisten viljojen ja perunoiden ympärillä ja tietty maataloustukien. Suomessa tämä maanviljely on vähän sellaista ulkoilmamuseon tyylistä... eikös tämä joku miljonääri jopa kasvata niiden tukien vuoksi sokerijuurikasta...
Kaikille jotka pohtii veroja ja muita pakollisia kuluja: mielestäni omavaraisessa elämäntyylissä on ihan okei nostaa esim tukia valtion kassasta maksaakseen valtion pakkomenot. Ylijäämä tietty pitäisi lahjoittaa takaisin eikä käyttää omiin hyödykkeisiin.
Näinhän se Lasse Nordlund eli Valtimolla kunnes nainen tuli kuvioihin ja pilasi senkin hankkeen.
Tuo veroraja on muuten mielenkiintoinen. Miksiköhän sitä ei hyödynnetä enemmän?