Mitä ajattelet henkilöstä, joka aloittaa puheensa "Jees elikkä"?

Kirjoitettuna tietysti näyttää hölmölle, mutta jos sen sanoo vaikka joukkueen johtaja tai remonttiporukan vastuumies silloin kun kootaan kaikki tehtävän jaolle niin mikäs siinä. Sinua taas ap ei kai kukaan kuuntele eikä piiperrystäsi? Sekö nyt vikana?

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen kysyä, kun Napakympissä sekä neiti X että esiliinansa aloittivat kyselynsä "jees elikkä".

Ap

Mitä itse ajattelet noilla sanoilla puheensa aloittavista?

Ei paha.

Äijä-puhetyylillä rykäisyn/räkäisyn kera "No sanotaan vaikka näin että..." jatkuvasti viljeltynä on pahempi. 

Vierailija kirjoitti:

Mukava ihminen. Kaikkihan me mukavia ollaan. Mitä sitten parista hassusta sanasta.

Mistä sitten tulevat ne riivinrautamuijat ja turpiinvetelevät rasvahapot?

Maneerit on rasittavia ja tilkesanat on turhia.

Jees elikkä totanoin itse asiassa tänä päivänähän asia on niin, että...

Ajattelen, että jännittää eikä ole tottunut esiintymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samaa kuin henkilöstä joka aloittaa puheensa "no niin...".

Tuo on tyypillisin moka esiintymisessä. Ko. aloituksen voi yksinkertaisesti jättää pois missä tilanteessa hyvänsä ja lopputulos on huomattavasti ammattitaitoisempi.

Etkö tiedä, että "no niin" on suomen yleisin ja monipuolisin sana. Sitä käyttää liki jokainen. Sujuva puhe ja esitys ei ole mikään kaunokirjallinen teos. Puheessa luonnolliset välisanat ja muut mutinat toimivat sillon hyvin, koska formaatti on puhetta eikä luettua tekstiä. Nämä noniit ja elikkäät ovat auditiivisia tehosteita, jotka kiinnittävät huomion, valpastuttavat, suuntaavat oritentaation ja painottavat asioita tavalla, jota on mahdotonta tai epäluontevaa ilmaista täysin sanallisesti. 

"No niin" tarkoittaa esim, että nyt alkaa tulla asiaa, kuunnelkaapa tännepäin. Näin ollen yleisö kuulee ja ymmärtää kaiken, eikä puhuja heitä ensimmäisiä virkkeitään hälisevälle porinapadalle, joka hämmentyy sitten, että "jokos se aloitti?", "Mitä se sanoi?", "Kuka tuo on?" jne. 

Taidat saada vaikutteita Ismo Leikolalta. Sujuva puhekieli ei kuitenkaa poissulje mahdollisuutta puhua muita kunnioittavalla tavalla. Jos jättää kaksi sanaa puheen alusta pois se ei tarkoita sitä että nyt on luettu kultaisen käytöksen kirjat ensimmäisestä painoksesta alkaen. Se tarkoittaa sitä että henkilö on kokenut puhuja jonka sanoma on harkittu.

Sujuva ja mieleen jäävä puhe saadaan helpommin aikaiseksi kun aloitetaan se arvokkaammin eikä puolihuolimattomasti omaa jännitystä peitellen. "No niin" on sellaista mainstream-huttua joka ilmaisee heti minkä tasoinen puhuja on kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samaa kuin henkilöstä joka aloittaa puheensa "no niin...".

Tuo on tyypillisin moka esiintymisessä. Ko. aloituksen voi yksinkertaisesti jättää pois missä tilanteessa hyvänsä ja lopputulos on huomattavasti ammattitaitoisempi.

Etkö tiedä, että "no niin" on suomen yleisin ja monipuolisin sana. Sitä käyttää liki jokainen. Sujuva puhe ja esitys ei ole mikään kaunokirjallinen teos. Puheessa luonnolliset välisanat ja muut mutinat toimivat sillon hyvin, koska formaatti on puhetta eikä luettua tekstiä. Nämä noniit ja elikkäät ovat auditiivisia tehosteita, jotka kiinnittävät huomion, valpastuttavat, suuntaavat oritentaation ja painottavat asioita tavalla, jota on mahdotonta tai epäluontevaa ilmaista täysin sanallisesti. 

"No niin" tarkoittaa esim, että nyt alkaa tulla asiaa, kuunnelkaapa tännepäin. Näin ollen yleisö kuulee ja ymmärtää kaiken, eikä puhuja heitä ensimmäisiä virkkeitään hälisevälle porinapadalle, joka hämmentyy sitten, että "jokos se aloitti?", "Mitä se sanoi?", "Kuka tuo on?" jne. 

Taidat saada vaikutteita Ismo Leikolalta. Sujuva puhekieli ei kuitenkaa poissulje mahdollisuutta puhua muita kunnioittavalla tavalla. Jos jättää kaksi sanaa puheen alusta pois se ei tarkoita sitä että nyt on luettu kultaisen käytöksen kirjat ensimmäisestä painoksesta alkaen. Se tarkoittaa sitä että henkilö on kokenut puhuja jonka sanoma on harkittu.

Sujuva ja mieleen jäävä puhe saadaan helpommin aikaiseksi kun aloitetaan se arvokkaammin eikä puolihuolimattomasti omaa jännitystä peitellen. "No niin" on sellaista mainstream-huttua joka ilmaisee heti minkä tasoinen puhuja on kyseessä.

No niin, menes nyt muualle pätemään. Yleensä puhujalla on jokin asia kerrottavanaan, eikä hän ole korottelemassa itseään millekään tasoille kikkakirjaston tempuilla, jollei kyse ole nimenomaan jostain esiintymistaidon loppukokeesta tai retorisesta kilvoitttelusta. Tietenkin puheen on oltava asiallista ja toimivaa, mutta juurikin puheelle ominaisilla täytesanoilla se ei tuhoudu vaan suorastaan sujuvoituu. Kieliopillisesti säntillinen kirjakieli taas on puhuttuna jäykkää ja tylsää pönötystä, jota on hankala myös kuunnellen jäsentää ilman ylenpalttista ja herpaannuttavaa keskittymistä. Jos ja kun haluaa saada asiansa todella menemään perille, vaikutteita kannattaakin ottaa vaikkapa Ismo Leikolasta ennemmin kuin Antti rinteestä, vaikka tämäkin epäilemättä on kokenut ja "tasokas" pönötyspuhuja. Ismon jutut jäävät mieleen. Antista muistetaan vain pahimmat sammakot. Hyvä puhuja lisäksi osaa muotoilla tyylinsä kohderyhmälle sopivaksi. Kenties presidentin uudenvuodenpuheen on oltava yltiövirallisuutensa takia puhdas ja kirjakielinen, mutta toisaalta sekin on vähän vaihteleva perinne ja toisenlaisia esimerkkejä voi tutkailla vaikkapa johtavista suurvalloista...

Puhelinmyyjä tulee ensimmäisenä mieleen.

Rento tyyppi, tulee mieleen.