Lannistavat sukulaiset

Olen 28-vuotias nainen ja sukuni on todella lannistava. Opiskelen korkeakoulussa ja minulla on myös aiemmin suoritettu korkeakoulututkinto. Olen menossa toiselle paikkakunnalle kuin missä asun, työharjoitteluun ja sukulaiseni vitsailevat ja piikittelevät tästä. Lisäksi kun suunnittelen, että voisin hakea kesäksi töihin toiseen maahan (se olisi uusi kokemus, minkä voisi tehdä vielä kun ei ole lapsia, olen ollut nuorempana yhden kesän myös ulkomailla töissä), sukulaiset löytävät aina kaikkea negatiivista tällaisista asioista, esimerkiksi ettei minulla ole tukiverkkoa muualla tms. Oman äitini ideaali olisi, että asuisin samalla paikkakunnalla kuin hän.

Lisäksi sukulaisillani on monenlaisia käsityksiä siitä, miten pitää elää, esimerkiksi missä vaiheessa parisuhteessa kuuluu tehdä mitäkin yms. Itselläni on kaksi huonoa suhdetta takana, ja nyt etsin jälleen miestä (aiemmissa huonoissa suhteissa mies ei lopulta halunnut sitoutua ja esimerkiksi perhettä), ja kaikilla sukulaisilla, serkkuni mukaan lukien, on mielipiteitä siitä, missä tahdissa suhteissa pitää edetä. He antavat moraalisia sääntöjä siitä, miten saan edetä suhteessa. Olen nuorin tässä suvussani (toisen vanhemman puolen suku), ehkä siksi olen myös eniten silmätikku.

Ikävää suvussani on myös, että siinä vallitsee asenne, että pitää olla kiitollinen kaikesta (myös esim. jos kylässä käydessä isäntäväki tarjoaa kahvia). Pitää olla nöyrä yms. Minulla oli köyhä lapsuus, ja mm. tämän asenteen takia sairastin myös lievän syömishäiriön murrosiässä. En ikinä haluaisi samanlaista ilmapiiriä omille lapsille, jos saan itse lapsia.

Kaiken lisäksi oma äitini vaivaa minua välillä omilla terveyteen liittyvillä asioilla, esimerkiksi vaihdevuosioireet yms. Yritän auttaa häntä ja ajaa lääkäriin, mutta hän ei loppupeleissä ota itse vastuuta omasta terveydestä, vaan lykkää esim. lääkäriin menoa ja kuitenkin valittaa kaikkia oireita mitä on. Valittaa vanhenemista mutta ei ota estrogeenikorvaushoitoa. Isäni on myös huonossa kunnossa. Ei ole mukavaa jo tässä iässä joutua murehtimaan omista vanhemmista kun ei ole vielä edes omaa perhettä.

Nainen, 28