Lue keskustelun säännöt.
Miten voisin tavata naisia, joita kiinnostaa aito, todellinen pariutuminen?
01.12.2019 |
Jos puhutaan omasta kohderyhmästäni, eli n. 25-35 vuotiaista turkulaisista naisista, niin todella harvaa tuntuu edes kiinnostavan loppuelämän mittainen yksiavioinen parisuhde. Toisia kiinnostaa suhteesta suhteeseen hyppely, toisia tinderpanot, toisia polyamoria, ja joitain ei kiinnosta mikään tai siis kiinnostaa aseksuaalisuus.
Mistä, millaisesta tilanteesta/ paikasta löytäisin naisen, jota kiinnostaa aito ja pitkäaikainen, uskollisuuteen perustuva parisuhde?
Kommentit (63)
Taikka sitten sinä itse et vaan huoli meitä, joita sellainen kiinnostaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä nainen saa parisuhteesta? Muuta kuin palkattomana palvelijana oloa.
No minäkikin olen, näin 4-kymppisenä naisena miettinyt, että mitä saisin parisuhteesta? En välttämättä tarvitse:
1) rahoittajaa (vaikka etu voisikin olla)
2) seksikumppania (paitsi kerran kuukaudessa)
3) psykologia
4) kotiapulaista
5) talonmiestä (paitsi joskus)
Vaihtaisinko näihin vapauteni, KOTIRAUHANI?
En ihan helpolla...!!!
Vierailija kirjoitti:
Sulla täytyy ap olla jotain niin hyvää tarjolla, että nainen olisi valmis aikuistumaan: ottamaan vastuuta ja vakiintumaan. Et voi vaatia sitä automaattisesti, VAIKKA nainen olisi fiksu eikä sekoilisi seksielämässään miten sattuu.
En ole vaatinut mitään. En vain ole kiinnostunut naisista, jotka suhtautuvat pariutumiseen lähtökohtaisesti noin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla täytyy ap olla jotain niin hyvää tarjolla, että nainen olisi valmis aikuistumaan: ottamaan vastuuta ja vakiintumaan. Et voi vaatia sitä automaattisesti, VAIKKA nainen olisi fiksu eikä sekoilisi seksielämässään miten sattuu.
En ole vaatinut mitään. En vain ole kiinnostunut naisista, jotka suhtautuvat pariutumiseen lähtökohtaisesti noin.
Ap
Miten "noin"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka vanha sinä olet?
Onko sinulla ollut vain uskollisia parisuhteita ja niitäkin hyvin vähän?
Ei yhtään irtosuhdetta?
Mitä harrastat ja mistä pidät?
Ehkä pyörit liikaa paikoissa, joissa on niitä "eksyksissä olevia"... (eli ko. iässä irtosuhteita harrastavia. Kattele siis muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kokeillut tehdä sellaista profiilia esim. okcupidissa jossa sanot ihan suoraan että etsit elämäsi rakkautta ja ruksaat valinnoista pelkän long-termin?
Niitä näkyy siellä joskus, osa vaikuttaa kiinnostaviltakin. Mua kiinnostaisi tietää millaisen vastaanoton saavat naisilta yleisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ongelmasi ei ole naisten pariutumishaluttomuus, vaan haluttomuus pariutua sun kanssa.
Tee johtopäätöksesi.
Et ole haluttava.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti ap huomaa naisista vain ne instatyrkyt, eikä tavallisia enemmistönaisia ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nainen saa parisuhteesta? Muuta kuin palkattomana palvelijana oloa.
No minäkikin olen, näin 4-kymppisenä naisena miettinyt, että mitä saisin parisuhteesta? En välttämättä tarvitse:
1) rahoittajaa (vaikka etu voisikin olla)
2) seksikumppania (paitsi kerran kuukaudessa)
3) psykologia
4) kotiapulaista
5) talonmiestä (paitsi joskus)
Vaihtaisinko näihin vapauteni, KOTIRAUHANI?
En ihan helpolla...!!!
Tämäpä juuri. En ota muilta ihmisiltä vastaan rahaa tai rahanarvoisia asioita, osaan masturboida, psykologi on jo, kotona mies enemmän teettää kuin tekee työtä, osaan talkkarihommat keskivertomiestä paremmin..... niin. Eikä niistä ole seuraakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katselet rutkasti oman tasosi yläpuolella olevia naisia, jos kukaan heistä ei ole kiinnostunut sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillut tehdä sellaista profiilia esim. okcupidissa jossa sanot ihan suoraan että etsit elämäsi rakkautta ja ruksaat valinnoista pelkän long-termin?
Niitä näkyy siellä joskus, osa vaikuttaa kiinnostaviltakin. Mua kiinnostaisi tietää millaisen vastaanoton saavat naisilta yleisesti.
Eikö okcupidissa ole lähinnä ihmisiä, joita kiinnostaa muu kuin elämänsä rakkaus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanha sinä olet?
Onko sinulla ollut vain uskollisia parisuhteita ja niitäkin hyvin vähän?
Ei yhtään irtosuhdetta?
Mitä harrastat ja mistä pidät?
Minä olen 43.
Aloitin tapailun 23-vuotiaana, ja 24-vuotiaana aloitin saman pojan kanssa suhteen. Kummallakaan ei ollut muita. Seurustelu kesti 6 kk ja päättyi, koska minä en halunnut hänen kanssaan naimisiin.
Sen jälkeen oli muutaman vuoden ajan lyhyitä suhteita... puhutaan vain kuukaden tai muutaman mittaisista, ei niistä mitään tullut!
Minä aina kyllästyin - yleensä jo kuukauden tapailtusta - kun tiesin, ettei suhde johda liittoon. Hassua sinänsä, kun avioituminen ei edes ollut unelmani. En vain pystynyt tuhlaamaan aikaani, elämään valheessa kuukautta tai muutamaa pidempää, jotta saisin vastineeksi jonkun pienen arjen mukavuuden. Se tuntui väärältä myös toista kohtaan. (Vaikka miehiä ei kai niin haittaa "ajan tuhlaaminen", kunhan joku nainen on?)
Sitten tapasin miehen, jonka kanssa oli ensimmäinen vakava suhde. Menimme kihloihin, muutimme yhteen, eli tarkoitus oli viettää loppuelämä yhdessä vaikka kovin nopeasti kaikki etenikin aluksi. Oli kuitenkin ikäeroa ja vaikeuksia sopeutua. Olin uskollinen, mutta suhde oli on-off. Välillä oltiin jopa vuoden ajan ystäviä kunnes aloitimme taas seurustelun. Nyt tuo suhteen päättymisestä on kulunut 7 vuotta, enkä ole sen jälkeen edes tapaillut ketään.
Maksullisia/vastikkeellisia/ilmaisia palveluja en harrasta, mutta ihan näin yksinkertainen asia ei ole... sillä tilaisuuden tullen olisin varmasti moneen otteeseen ottanut vähintään rakastajan. Olen vain jotenkin onnistunut välttämään kaikki mahdollisuudet! Ja vähän tuntuu, että olen liian vanha pelleilemään suhdeasioissa "pelkän jännityksen vuoksi". On paljon parempaakin käyttöä ajalleni.
Joskus tuntuu - tai tiedän - että elämä olisi paljon antoisampaa, kun olisi elämänkumppani... ei ketä tahansa, vaan erityisen rakas. Sellainen josta voisi pitää hyvää huolta, ja joka välittäisi. Nyt ei vain tunnu ajankohtaiselta etsiä. Onko se sitä milloinkaan, kuuluuko edes etsiä? Sanotaan että jos olet valmis, rakkaus tulee luoksesi... täytyy siis vain tehdä työtä sen eteen, että olisi valmis! Jopa niin valmis, että ei edes tarvitse ketään, ja silti ilahtuisi uuden ihmisen tapaamisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillut tehdä sellaista profiilia esim. okcupidissa jossa sanot ihan suoraan että etsit elämäsi rakkautta ja ruksaat valinnoista pelkän long-termin?
Niitä näkyy siellä joskus, osa vaikuttaa kiinnostaviltakin. Mua kiinnostaisi tietää millaisen vastaanoton saavat naisilta yleisesti.
Eikö okcupidissa ole lähinnä ihmisiä, joita kiinnostaa muu kuin elämänsä rakkaus?
Varmaan valtaosa profiileista on muita, ne lyhyitä tai polysuhteita hakevat pyörii siellä pidempään. Mutta ei sinne tarvitse mennä enemmistöä etsimään, yksikin voi riittää jos kerralla osuu oikeaan.
Pääset helpommalla jos pystyt hyväksymään myös sellaiset naiset jotka ovat avoimia muullekin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä nainen saa parisuhteesta? Muuta kuin palkattomana palvelijana oloa.
Kokemukseni mukaan tiukan esimiehen alaisuudessa on kyllä rankempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanha sinä olet?
Onko sinulla ollut vain uskollisia parisuhteita ja niitäkin hyvin vähän?
Ei yhtään irtosuhdetta?
Mitä harrastat ja mistä pidät?
Minä olen 43.
Aloitin tapailun 23-vuotiaana, ja 24-vuotiaana aloitin saman pojan kanssa suhteen. Kummallakaan ei ollut muita. Seurustelu kesti 6 kk ja päättyi, koska minä en halunnut hänen kanssaan naimisiin.
Sen jälkeen oli muutaman vuoden ajan lyhyitä suhteita... puhutaan vain kuukaden tai muutaman mittaisista, ei niistä mitään tullut!
Minä aina kyllästyin - yleensä jo kuukauden tapailtusta - kun tiesin, ettei suhde johda liittoon. Hassua sinänsä, kun avioituminen ei edes ollut unelmani. En vain pystynyt tuhlaamaan aikaani, elämään valheessa kuukautta tai muutamaa pidempää, jotta saisin vastineeksi jonkun pienen arjen mukavuuden. Se tuntui väärältä myös toista kohtaan. (Vaikka miehiä ei kai niin haittaa "ajan tuhlaaminen", kunhan joku nainen on?)Sitten tapasin miehen, jonka kanssa oli ensimmäinen vakava suhde. Menimme kihloihin, muutimme yhteen, eli tarkoitus oli viettää loppuelämä yhdessä vaikka kovin nopeasti kaikki etenikin aluksi. Oli kuitenkin ikäeroa ja vaikeuksia sopeutua. Olin uskollinen, mutta suhde oli on-off. Välillä oltiin jopa vuoden ajan ystäviä kunnes aloitimme taas seurustelun. Nyt tuo suhteen päättymisestä on kulunut 7 vuotta, enkä ole sen jälkeen edes tapaillut ketään.
Maksullisia/vastikkeellisia/ilmaisia palveluja en harrasta, mutta ihan näin yksinkertainen asia ei ole... sillä tilaisuuden tullen olisin varmasti moneen otteeseen ottanut vähintään rakastajan. Olen vain jotenkin onnistunut välttämään kaikki mahdollisuudet! Ja vähän tuntuu, että olen liian vanha pelleilemään suhdeasioissa "pelkän jännityksen vuoksi". On paljon parempaakin käyttöä ajalleni.
Joskus tuntuu - tai tiedän - että elämä olisi paljon antoisampaa, kun olisi elämänkumppani... ei ketä tahansa, vaan erityisen rakas. Sellainen josta voisi pitää hyvää huolta, ja joka välittäisi. Nyt ei vain tunnu ajankohtaiselta etsiä. Onko se sitä milloinkaan, kuuluuko edes etsiä? Sanotaan että jos olet valmis, rakkaus tulee luoksesi... täytyy siis vain tehdä työtä sen eteen, että olisi valmis! Jopa niin valmis, että ei edes tarvitse ketään, ja silti ilahtuisi uuden ihmisen tapaamisesta?
Kiitos tiedosta, mutta tarkoitin aloittajaa.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että rakas elämänkumppani olisi tärkeä.
Aloittajalla on vaatimuksia naisille, mutta hän ei kerro itsestään yhtään mitään. :)
Minä olen aina ollut yksiavioinen ja suhteita on ollut hyvin vähän. Uskollisuus on tärkeää ja haluan kestävän parisuhteen. En palstanilittäjän kanssa.
Sinä et ole kenenkään kohderyhmää.
Ylipäänsä ihminen, joka lähestyy asioita vaatimuslista edellä, jää lehdelle soittelemaan.
Parisuhteeseen valmis ihminen miettii asiaa myös sen kannalta, onko minusta iloa toiselle osapuolelle niin paljon, että minuun halutaan tutustua ja jopa sitoutua?
Toistaisesksi ap ei ole osoittanut tällaisia ominaisuuksia.
Ihminen josta kukaan ei kiinnostu ja joka ei silti vieläkään tajua katsoa kriittisesti itseään, vaan narisee ja valittaa että ne muut ovat vääränlaisia, on toivottoman tyhmä ja vastenmielinen.
Tämmöisiä miehiähän näkee kapakoiden nurkassa mököttämässä suupielet alaspäin.
Olisipa kivaa vaihtelua lukea edes yhden kerran teksti joka kuuluisi näin:
- En saa seuraa ja mietin miten voisin kehittyä ihmissuhdetaidoiltani niin, että löytäisin jonkun joka haluaisi tutustua minuun.
- Minkälaisia taitoja tarvitaan, jotta parisuhde kehittyy onnelliseksi ja kestäväksi, niin että molemmilla on siinä hyvä olla?
Tinderiä aina haukutaan mutta kyllä siellä on paljon ihmisiä jotka tosissaan etsivät seuraa. Itsekin olin vajaan vuoden verran tinderissä, ja löysin kivan miehen jonka kanssa rakkaus syttyi. Ei kaikki ole tinderissä pinnallisia. Tinder on helppo tapa löytää sinkkuja kun ei näin vanhana baareihin jaksa lähteä.
Tiedän paljon turkulaisia pariskuntia, jotka on tuossa ikäluokassa. Heitä ainakin kiinnosti pariutuminen, ehkä haet itsellesi liian erilaisia naisia.