Tunnusta! Oletko sinä vanhempi joka puhuu kaikille koko ajan lapsistaan?
Täällä keskusteluissa viitataan usein vanhempiin, lähinnä äiteihin, jotka eivät pysty enää lapsia saatuaan puhumaan mistään muusta.
Minulle se on täysin vieras ilmiö, ja olen miettinyt että miten ihmeessä joku keksii puhuttavaa lapsistaan niin paljon?
Minä en tunne yhtään sellaista ihmistä. En tunne myöskään ketään joka puhuisi koko ajan puolisostaan tai vaikka koirastaan. Tylsäähän se olisi koska ei ne ole mitään erikoisia. Toki jos on sattunut jotain erikoista, niin siitä voi joskus puhua, mutta ei nyt ihan normiarjessa.
Mun ystävillä on lähes kaikilla lapsia, ja kyllä me keksitään 99% muuta puhuttavaa kuin lapset. Lasten kuulumiset on kerrottu yleensä muutamassa minuutissa, niille jotka on jotenkin enemmän olleet lapsen kanssa tekemisissä, muille ei välttämättä tarvi kertoa sitäkään vähää.
Minkälaisia juttuja lapsistaan ihmiset kertoo jotka "ei osaa muusta enää puhua"?
Kommentit (25)
Paljon enemmän porukka jauhaa koiristaan kuin minä lapsistani. En ymmärrä, miksi se on jotenkin parempi.
En puhu juuri koskaan, eikä muiden lasten kuulumiset kiinnosta minua. Ystävyyssuhteissa haluan keskittyä omaan ja toisen, sekä yhteiseen ihmisyyteen/tekemiseen. En pidä ”kuulumisten vaihtoa” ystävyytenä ylipäätään.
En puhu. Tiedetään, ettei ketään mun asiat kiinnosta. Lähinnä kuuntelen.
Yhdellä kaverilla on koiranpentu 9 kk. Se on pahempi kuin vauva, tarvitsee hoitajaa 24/7 ja siitä pitää puhua koko ajan. Olispa edes kerran saanut olla vauvastaan yhtä innostunut, mutta sehän on itsekästä...
Ikävintä on se kun tietää, että äiti oikeasti voisi puhua muistaasioista vaikka kuinka paljon.
Ei oikein taida seurata. Tosin en itsekään seuraa Suomen politiikkaa kuin pintapuolisesti eikä ihan hirveästi kiinnosta täällä asiat, kun äänioikeus on toisessa maassa ja täällä olen aika väliaikaisesti. Silti ihmettelen ettei yhtään näytä kiinnostavan muu kuin Mikko-Petterin puheterapia ja kuivaksiopettelu ja kaverisuhteet ja kalapuikot ja Frozen. Mä varmaan hyppäisin jokeen.