Lue keskustelun säännöt.
Miksi lähes kaikilla muilla on hyvä parisuhde ja minulla ihan p*aska?
30.11.2019 |
Siis niillä, joilla ylipäätään on parisuhde, niin se näyttää 95 %:lla olevan ihan kohtuullisen hyvä. Katson kun naapurit käy kaksi ulkona kävelemässä, pakkaa perhettä autoon pulkkamäkeen ja hiihtämään, ystävät kertoo mitä ovat tehneet viikonlopun ajan miehensä kanssa, sukulaiset käy pariskuntana/perheenä lomamatkoilla jne. Minun mies sairastui masennukseen emmekä tee mitään yhdessä, emme yhtään mitään. Edes joulua ei suostu viettämään tai ainakaan tekemään yhtään mitään sen eteen, ei edes lähtemään kanssani ruokakauppaan ostamaan jouluruokia. Meidän perinteiset talviajan lomamatkat perui. Mököttää vain koko ajan. Parisuhteeni on muuttunut ihan pask*aksi ja katson kateellisena vierestä kun muilla on ns. tavallisen hyvä suhde. Enkä voi tätä omaa suhdettani parantaa, koska sen pilasi mieheni masennus, ei mikään meidän riita-aihe.
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset voi erota ja etsiä sellaista parisuhdetta joka tekisi sinut onnelliseksi? Ei tuo tule tuosta muuttumaan, vaikka kuinka odottaisit.
Sinun asiat on hyvin. Kiitä Jumalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrittääkö mies hoitaa masennustaan? Jos ei, eroa. Huonoja suhteita ei ole paljon, koska ne loppuvat. Tai niin ainakin pitäisi olla. Ihmisellä on vain yksi elämä.
Masentunut vetää kumppaninsa siihen samaan suohon. Olet jo itsekin masentamassa. Jos haluat välttää sen, niin ei siinä muu auta kuin ero. Vähintään asumusero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, sanoo vanha viisas sananlasku. Tosiasia on kuitenkin se , että
kun omassa liitossani oli ongelmia , joista hädissäni avauduin lukuisille ystävilleni , olen nyt parin vuoden ajan kuunnellut monien monien tuttavien ongelmia ja ihmeekseni tuntuu, ettei yhtään kunnolista parisuhdetta ole. Elikkä, kaikkien on ” ristinsä kannettavana” . Ei niiden perheiden elämä ole sitä , miltä näyttää. Usko pois ap.
Mulla ei oo parisuhdettakaan, on vaan kavereita ja ystäviä, ja välillä kun heitä kuuntelee, tulee mieleen: miksi ihmeessä haluaisin parisuhdetta?
Ja silti, toisinaan tuntuu että voishan se olla kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä niin , yhdellä Kunppani pettää tai on narsisti , tai hakkaa. Toisessa perheessä on syöpää tai muu paha sairaus , sattunut onnettomuus, syntynyt vammainen lapsi. Jollakin isovanhemmat pahasti sairaat, tai suuria rahavaikeuksia, huume- alkoholiongelmaa jne jne . Kyllä näitä riittää, mutta monet ei niistä puhu.
Et ole yksin vaikeuksien keskellä, mutta tämä tuskin lohduttaa.
Meilläkin elämä näyttää ulospäin tolta. On rahaa asua leveästi ja käydään matkoilla. Tultiin juuri Hop Lopista lasten kanssa. Hauskaa oli... pari viikkoa sitten kotiuduttiin etelästä. varmasti monien silmiin näytetään unelmaperheeltä. Tosiasiassa minä juoksen vieraissa aina silloin tällöin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siks koska sulla on masentunut kumppani.
Sanoit osuvan sanan - näyttää. Aika monien suhde " näyttää" ulospäin mitä parhaimmalta mutta totuus voi olla muuta. Jos et elä toisten kanssa 24/7 et voi tietää miten todella menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Montakohan prosenttia kaikista parisuhteista on onnettomia?
No me ollaan juuri tuollainen perhe, jossa tehdään paljon yhdessä ja varmaan näytetään onnellisilta. Meillä mies kannattelee perhettä ja minä lähden mukaan katselemaan lasten iloa, vaikka se on vaikeaa. Todellisuudessa olen itsekin mielenterveyspotilas ja työkyvytön, kaikki tuntuu vaikealta ja toivottomalta ja elämä tuskaiselta ja tunnen itseni maailman huonoimmaksi äidiksi. Meillä on talot ja autot ja kaikkea mitä toivoa saattaa, mutta silti vaan olen sairas.
Kiitos rakas mieheni, että kuitenkin jaksat minua kaikkien näiden vuosien jälkeen.
Miehelläni ollut abivuodesta alkaen jonkinsortin masennusta ja siitä yli 30v. Erilaisia lääkerepertuaareja kokeillut lukuisia ja parhaillaankin lääkitys päällä. Työterveydestä sai vuosien vänkäämisen jälkeen lähetteen erikoissairaanhoidon puolelle jossa psykiatri väläytti aivojen magneettihoitoa, mutta sekin torppasi sitten "ylemmällä taholla".
Ei meilläkään kummempaa parisuhdetta ole, seksiäkin ollut viimeksi yli 2v sitten.
Olen jo luopunut toivosta, lähes kaiken suhteen, sairas jo itsekin. Kohta lapset maailmalla, sen jälkeen en tiedä mistään mitään. Mies kuitenkin muuten ihan "toimiva" yhteiskunnan jäsen ja peräti esimiesasemassa työssään, pidetty ja arvostettu työntekijä. Ja hyvä isä ollut lapsillemme.
Elämä on. Mutta loputtoman surullinen olen, ja myös katkera.
Jotenkin tuntuu että onko mikään suhde loppupeleissä kovin täydellinen? Jossakin vaiheessa tulee kuitenkin jotain negatiivista..
Onneksi miehesi ei ole narsisti.
Muuten hän voisi olla ilkeä idari ja alkaa tuhoamaan joitakin kadehtimiaan henkilöitä.
Mikä ihme ihmisiä vaivaa kun joka toinen näyttäis olevan masentunut, oli sitten parisuhteessa tai ei!?!