Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoisesti lapsettomat! Tuletteko toimeen lapsiperheellisten tuttavien kanssa?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osan kanssa tulen hyvin toimeen, osan kanssa en. Jos perheellinen osaa irrottautua joskus lapsistaan, puhua muustakin kuin lapsista ja olla vähättelemättä elämääni lapsettomuuden vuoksi, ei ole mitään ongelmaa.
Voiko lapset olla mukana jos eivät riehu?
Tietysti voi, mutta mielellään ei ihan joka kerta. Kotona minulla on leluja lapsivieraiden varalle, ne yleensä kiinnostavat sen verran että voidaan juoda rauhassa kahvit. En inhoa lapsia yleisesti, en vaan halua omia. Minulla on kaksi kummilasta ja kumpikin on valtavan tärkeitä ja vietän heidän kanssaan aikaa ilman vanhempiakin.
Voin vastata pitkälti samaa kuin sinäkin, mutta sillä erotuksella, että minulla tai kotonani ei ole lapsille mitään. Koska kotonani asuu vain aikuisia (eli minä) ja minulla ei ole lapsia, eikä minulla ole mitään tarvetta tai käyttöä lasten leluille tai lasten tavaroille, niin kotiani ei ole sen vuoksi varustettu millään tavalla lapsia varten. Eli toki perheellinen tuttava voisi luonani lasten kanssa käydä, mutta kotini voisi olla lapselle hyvin tylsä ja pitkästyttävä paikka. T: Toinen vela.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiinnosta enkä halua lapsia kotiini kun se alkoi ahdistamaan pääasiassa ja kamala vahtiminen niissä. Sitten toisekseen sitä kateutta ja vertailun määrää ja ruikutusta ettei ole rahaa. Ei niitä samoja juttuja jaksa kuunnella loputtomiin. Lopulta ajattelin että miksi minun on pakko niitä sietää, enkö saisi elää omassa rauhassa. Ei ole tullut ikävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai tulen toimeen perheellisten tuttavien kanssa siinä missä ennenkin, kunhan tapaamiset vain hoidetaan ilman lapsia.
Mutta lasten läsnäolo on aina ongelma?
En nyt sanoisi ”aina”, mutten kyllä keksi myöskään yhtäkään tilannetta jossa toivottaisin lapset ilolla tervetulleiksi.
Mutta en toki esim. kaveriporukan yhteisiin kahvitteluhetkiin ym. kiellä tuomasta lapsia, jään vain sitten itse pois.
Miksi pitäisi jäädä pois jos osaavat käyttäytyä ja leikkivät rauhassa?
Lapset ovat minuuden jatke, mukana kulevat joka tapauksessa jollakin tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän. Lapsia hankkineet naiset ovat olleet siitä hankalia, että lasten saaminen on ollut se ensimmäinen oikeasti elämää rajoittava asia, ja sitten he ovat siitä päätelleet, että heitä on elämä nyt koetellut paljon enemmän kuin lapsettomien, missä ei näin loogisena päätelmänä ole päätä eikä häntää.
Juuri näin. Jos oma elämä on ollut vapaata liuhotusta ja hauskan pitoa ja vasta lapsen saaminen on rajoittanut elämää ja saanut ajattelemaan muita, ei tälläinen henkilö tajua ettei kaikkien elämä ilman lastakaan ole vapaata hauskanpitoa. Eikä ole ikinä ollut. Tuli hyvin ilmi siinä eilisessä velojen haukkumisketjussakin.
Ovatko kaikki äidit tällaisia?
En.
Enkä muuten edes ihmisten, joita aiemmin kutsuin ystävikseni.
Syy?
No koska kaikki tuntemani lapsia saaneet pariskunnat ovat muuttuneet omasta mielestään jotenkin ”paremmiksi” ihmisiksi.
Sitä ei välttämättä sanota ihan suoraan, mutta rivien välistä käy kyllä varsin selväksi kuinka lapsettomat ovat heidän mielestään jotenkin vajavaisia :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ongelmia. On kiva kuulla kummipojan ja hänen sisarusten touhuista.
Tulen kyllä toimeen, mutta ei lapsiperheellisistä tutuista paljon kuulu mitään. Joskus harvoin tulee vastaus viestiin: "Ihana kun sä jaksat pitää yhteyttä, mulla on niin raskasta näiden lasten kanssa etten jaksa paljon vastailla." Toisaalta eipä sitten tule riitaakaan, kun ei tavata eikä soitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä näiden vastausten perusteella näyttää siltä, että eivät tule toimeen keskenään. Kaksi elämäntapaa, jotka eroavat toisistaan paljon..
Tulen toimeen mutten aktiivisesti itse yritä nähdä heitä enempää kuin maksimissaan pari kertaa vuodessa. Yhden ystäväni lapset juoksivat meillä jatkuvasti olohuoneen pöydällä edestakaisin ja kiusasivat koiraa vanhempiensa juodessa kahvia tyynesti vieressä. Aivan kammottavaa käytöstä! Toinen erittäin läheinen ystävä taas yrittää aina patistaa leikkimään lastensa kanssa väkisin ja tekee samalla itse muuta ja loukkaantuu kun en halua vierailla hänen luonaan. Mitä järkeä sellaisessa näkemisessä on kun nimenomaan äitiä menen tapaamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ööö... mikäs ihmeen aloitus tämä nyt oli? Miksi vela ei tulisi toimeen lapsiperhetuttavien kanssa? Lähtökohtaisesti tässä oletetaan, että velat ovat lapsenvihaajia, jota he suinkaan eivät joitain hyvin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta ole. Lapsettomuuteen on yleensä jokin "järkevä" syy kuten käsitys omien kykyjen ja voimavarojen puutteesta vanhempana, urasuunnitelmat, väestöpoliittiset syyt jne.
Riippuu.
Kavereilla on useimmilla jo mukuloita ja heitä tapaan aina mielelläni. Kotiini en tosin kutsu kun meillä ei koirat ole tottuneet lapsiin ja osa on edellisistä elämistään aika traumatisoituneita niin en halua aiheuttaa stressiä niille enkä ottaa sitä riskiä, että jotain vahinkoa käy. Isommat lapset käy mutta ihan sellaiset natiaiset jotka ei osaa yhtään "lukea koiraa" niin no-no.
Sitten miehen sisko taas on sellainen esimerkki lapsiperheestä jonka tapaamisesta en nauti. He kun eivät oikein hyväksy "elämäntapaamme". Kaikki on lapsialapsialapsia. Lapsia laitetaan syliin (niitä on kolme) pyytämättä, kaikki toiminta keskittyy niiden ympärille, viimeksi he asettivat syöttötuolissa olevan minun viereeni että minä voin syöttää häntä (minulta ei toki kysytty että haluanko), sitten pitää leikkiä lasten kanssa jne. Kaikki on siis yksinkertaisesti sanottuna lapsiin keskittyvää.
Ja kun lapset eivät tosiaan minua vallattoman paljon kiinnosta. Kavereiden kanssa keskustellaan "aikuisten juttuja" ym. samalla kun katsotaan niiden lapsien perään jne. Se on hyvä kompromissi, tottakai ymmärrän että ihmisten elämä muuttuu lasten myötä. Mutta se, että ei nähdä mitään muuta on itselle todella puisevaa.
Eli joo, suurimman osan kanssa tulen toimeen oikein hyvin koska LAPSIperheellisyys ei ole ainoa heitä kiinnostava asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ööö... mikäs ihmeen aloitus tämä nyt oli? Miksi vela ei tulisi toimeen lapsiperhetuttavien kanssa? Lähtökohtaisesti tässä oletetaan, että velat ovat lapsenvihaajia, jota he suinkaan eivät joitain hyvin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta ole. Lapsettomuuteen on yleensä jokin "järkevä" syy kuten käsitys omien kykyjen ja voimavarojen puutteesta vanhempana, urasuunnitelmat, väestöpoliittiset syyt jne.
Tai ihan yksinkertaisesti vaan se halu. Ei haluta lapsia. Se on hyvin yksinkertaista. Ei sitä voi itseään pakottaa haluamaan jotakin.
Takerruin tähän nyt vähän koska esim. tätä syytä usein tarjotaan "ei kykene vanhemmaksi" mutta se on minusta hieman halventava. Vanhemmuus on minusta sellaista mihin kasvetaan, ei sitä tiedä ennakkoon onko siinä hyvä vai ei. Vanhemmuus ei myöskään ole mikään muuttumaton tila.
Itse olen liian monta kertaa kuullut, että "no ei kaikista ole äideksi", että alkaa nyppimään. En minä siksi ole lapseton koska koen, että en voisi olla hyvä äiti. En vain halua lapsia.
ei ole koskaan ollut mitään ongelmia. useimmat tuttavani ovat lapsellisia, eikä ole mitään erottelua ollut puolin tai toisin. omasta lapsuudestanikin muistan lapsettomia sukulaisia jotka olivat samalla tavoin suvun arjessa mukana kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen vela, mutta pidän lapsista ihan älyttömän paljon. Mielelläni hoidan lähipiirini lapsia ja vietän aikaa muutenkin heidän kanssa, he ovat hyvinkin rakkaita minulle. Lapselliset ystäväni tai sukulaiseni eivät ole ikinä tuominneet valintaani ja itse ymmärrän hyvin heidän valintansa. Sukua ei voi valita, mutta ystäväni olen näköjään tässä suhteessa valinnut hyvin.
Vierailija kirjoitti:
ööö... mikäs ihmeen aloitus tämä nyt oli? Miksi vela ei tulisi toimeen lapsiperhetuttavien kanssa? Lähtökohtaisesti tässä oletetaan, että velat ovat lapsenvihaajia, jota he suinkaan eivät joitain hyvin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta ole. Lapsettomuuteen on yleensä jokin "järkevä" syy kuten käsitys omien kykyjen ja voimavarojen puutteesta vanhempana, urasuunnitelmat, väestöpoliittiset syyt jne.
Eitässä väitetty, että vihaisivat perheitä ja lapsia. Tässäkin ketjussa on puhuttu siitä, miten kaikki muka pyörii lapsen ympärillä ja miten perheelliset voivat olla ärsyttäviä. Onko tämä yleinen ongelma? Löytyykö vanhempia, jotka eivät ole tällaisia?
Tulen toimeen. Minulla tai puolisollani ei ole kummallakaan mitään lapsia vastaan, vaikka emme itse sellaisia halua. Päin vastoin minusta olisi kiva, jos olisi tuttavapiirissä enemmän lapsiperheitä. Olisin mielelläni apuna esimerkiksi sisarusten lastenhoidossa, käyn lasten synttäreillä jos kutsutaan jne. Olen tosin huomannut, että lapsien syntymisen jälkeen jotkut tuttavat ovat itse ottaneet etäisyyttä (mikä voi selittyä kiireellä tai jollakin muulla, en tiedä).
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin. Tulee varmaan jollekin järkytyksenä, mutta käyn myös lastensa synttäreillä. Olen lapseton lähinnä tämän järjettömän väestön määrän ja kulutusyhteiskunnan vuoksi, vaikka ei minulla ole koskaan hetkeä pidempään kutsumusta ollut vanhemmuuteenkaan. Tuntuu, että sitä ihmisten on vaikeampi sulattaa, etenkin tunnepohjaisten ajattelijoiden.
Ja höpön höpön. ET ole lapseton "tämän järjettömän väestön määrän ja kulutusyhteiskunnan vuoksi."
Olet lapseton, koska et halua lapsia itsellesi.
Jos nimittäin haluaisit lapsia, niin et ajattelisi pätkääkään mitään väestön määrää etkä kulutusyhteiskuntaa. Sen takia kukaan ei jätä suuresti haluamaansa lasta hankkimatta.
Eikä suomalaisten ihmisten lisääntymättömyys auta muutenkaan hyttysen pissan vertaa maailman ylikansoituksessa. Olemme niin pieni ja vähäväkinen kansa, että me emme tässä asiassa ole mitään maailman pelastajia.
Järjettömän väestön määrän ja kulutusyhteiskunnan vuoksi lapsettomiksi jättäytyviä ei tarvita täällä, vaan Aasiassa ja Afrikassa. Jos joku täällä pienessä Suomessa jättäytyy lapsettomaksi maailman väestönkehityksen vuoksi, niin hänen lapsiboikottinsa tuottaa silkan nollatuloksen. Ja Suomenhan pitäisi sitä paitsi lisätä väestöään, että maa pysyisi edes olemassa jatkossa.
Ei en tule lapsiperheellisten kanssa toimeen. Jostain syystä tuttavapiirini äidit ovat vain äitejä ja haluavat puhua vain lapsistaan ja lapsiinsa liittyvistä asioista. Haluavat tavata ns. lasten paikoissa (kuten hoplop) tai ottavat kylään aina lapset mukaan. Tapaan mieluummin lapsettomia ystäviäni, vaikka minulla itsellänkin on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osan kanssa tulen hyvin toimeen, osan kanssa en. Jos perheellinen osaa irrottautua joskus lapsistaan, puhua muustakin kuin lapsista ja olla vähättelemättä elämääni lapsettomuuden vuoksi, ei ole mitään ongelmaa.
Voiko lapset olla mukana jos eivät riehu?
Tietysti voi, mutta mielellään ei ihan joka kerta. Kotona minulla on leluja lapsivieraiden varalle, ne yleensä kiinnostavat sen verran että voidaan juoda rauhassa kahvit. En inhoa lapsia yleisesti, en vaan halua omia. Minulla on kaksi kummilasta ja kumpikin on valtavan tärkeitä ja vietän heidän kanssaan aikaa ilman vanhempiakin.
Voin vastata pitkälti samaa kuin sinäkin, mutta sillä erotuksella, että minulla tai kotonani ei ole lapsille mitään. Koska kotonani asuu vain aikuisia (eli minä) ja minulla ei ole lapsia, eikä minulla ole mitään tarvetta tai käyttöä lasten leluille tai lasten tavaroille, niin kotiani ei ole sen vuoksi varustettu millään tavalla lapsia varten. Eli toki perheellinen tuttava voisi luonani lasten kanssa käydä, mutta kotini voisi olla lapselle hyvin tylsä ja pitkästyttävä paikka. T: Toinen vela.
Meilläkin on joitain leluja lapsivieraita varten, osittain omia lapsuusmuistojani. Se ei kuitenkaan kaikilta osin auta siihen, että aikuiset saisivat puhua rauhassa. Nimittäin meillä kun ei omia lapsia ole, niin meillä on tv-tason avohyllyllä viihde-elektroniikkaa, kirjahyllyjen alahyllyissä kirjoja jne. Joten lapsiperhevierailuilla vanhempien aika menee siihen, että EI PERTTIJESSICA ET KOSKE SIIHEN - oikeastaan jopa enemmän kuin me edes haluttaisiin, mutta perheelliset saattavat luulla, että me velaparina ollaan hirveän tarkkoja meidän sisustuksesta! (Elektroniikasta toki onkin parempi pitää näpit irti.)
Itse henkilökohtaisesti en vain pidä lapsista, enkä koe voivani sosialisoida normaaliin tapaani jos lapsia on paikalla. Mutta onneksi kaveriporukalla on sen verran kokoa, että riittää perheellisillekin seuraa silloin kun lapsia ei vain mitenkään saa mihinkään (tai kun vanhemmat vain haluavat ottaa lapsetkin mukaan). :D