Tapailun ja seurustelun ero
En tiedä oikein miten toimia. Olen tavannut itseäni hieman nuoremman miehen (itse 36, mies 34) ja ollaan tapailtu nyt jonkin aikaa. Molemmat ovat hyvin ihastuneita toisiinsa ja viestittelemme / soittelemme päivittäin, mies asuu kevääseen asti ulkomailla tohtoriopintojen vuoksi niin nähdään noin kerran kuussa tällä hetkellä. Molemmilla on samansuuntaiset haaveet ja toiveet (tulevaisuudessa naimisiin ja lapsia) mutta tunnumme lähestyvän asiaa eri suunnista.
Itse haluaisin aloittaa seurustelun jotta voisin tutustua mieheen paremmin, ja itselleni seurustelu merkitsee sitä että ollaan seksuaalisesti monogamisia, ts. ei tapailla muita ja keskitytään vain omaan kumppaniin. Mies taas on sitä mieltä että hän alkaa omasta mielestään seurustella vasta kun on täysin varma että ko. nainen on sellainen jonka kanssa hän ajattelee menevänsä naimisiin ja hankkivansa niitä lapsia - sitä ennen hänen mielestään kyse on tapailusta, ja tapailuaikana hänestä on OK että jos molemmat tapailevat myös muita, mukaanlukien kasuaali seksi.
Välitän miehestä kovasti ja hän minusta, ja molemmat haluamme tutustua toisiimme paremmin, mutta itseäni häiritsee ajatus siitä että mies ei koe ongelmana sitä että hän paneskelisi ympäriinsä samaan aikaan kun jaamme keskenämme syvimpiä salaisuuksia ja puhumme tulevaisuudentoiveistamme. En tiedä tekeekö mies niin, hän kyllä totesi että voi kertoa jos haluan tietää koska haluaa olla rehellinen, mutta sanoin etten halua kuulla koska asia ei kuulu minulle. Mies on itse kertonut että kasuaaliin seksiin ei hänellä liity tunteita, vaan se on paineidenpurkukeino siinä missä esimerkiksi hikiliikunta kuten tennis.
Pelkään vaan että en todella päästä miestä lähelleni henkisesti, koska pelkään sitä että koska tahansa voi jostain syöksähtää joku syöjätär takavasemmalta kun ei olla kuitenkaan sovittu mitään uskollisuudesta. Itse olisin varma että haluan sitoutua tähän mieheen ainakin nyt, mutta tuntematta häntä paremmin en osaa sanoa menisinkö hänen kanssaan naimisiin vai haluaisinko lapsia - seurustelun tarkoitus minulle olisi nimenomaan selvittää se. Koen vain etten voi olla oma itseni kun kuviossa on mahdollisesti muita naisia, koska en halua olla missään ihme kilpailu- ja vertailutilanteessa.
Olenko vaan outo?
Kommentit (25)
Tuo miehen kertoma "vinouma" on sitä, että mies haluaa toteuttaa saalistusviettiään. Ei se vietti noilta "saalistajilta" mihinkään katoa vaikka sitoutuisivat. Nuo ovat niitä varmoja vaimonkin pettäjiä. Vaikka mies olisi kuinka hurmaava, niin suojele itseäsi ja irtaudu hänestä ennen kuin sulla on liikaa tunteet pelissä.
Itse vierastan ajatusta, että irtoseksi satunnaisten kumppanien kanssa olisi jokin oikeus mistä ei vapaaehtoisesti vaan voisi luopua ja ajatus yhteen ihmiseen keskittymisestä olisi liki jokin rangaistus.
Itselleni irtoseksi ei anna mitään (kokeiltu on) ja jos/kun kiinnostun jostain miehestä romanttisessa mielessä, niin miksi mua silloinkaan kiinnostaisi mitkään satunnaiset vastaantulijat ja/tai kokemuksien kerääminen?
Ap, tuo mies ei ole sinulle sopiva eikä taatusti "se oikea". Mun ohjeeni on, että unohda.
N43
Voi että tyttö minkä homman teit kun rupesit jänniksén hoidoksi. Ja vielä tohtori tuolla moraalilla?
Kuoleman tohtori sanon minä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo miehen kertoma "vinouma" on sitä, että mies haluaa toteuttaa saalistusviettiään. Ei se vietti noilta "saalistajilta" mihinkään katoa vaikka sitoutuisivat. Nuo ovat niitä varmoja vaimonkin pettäjiä. Vaikka mies olisi kuinka hurmaava, niin suojele itseäsi ja irtaudu hänestä ennen kuin sulla on liikaa tunteet pelissä.
Ja tämäkös saa naisten biksut niin kosteaksi?
No onhan tuo nyt erikoista, että seurustelu on tälle miehelle sama asia kuin kihlaus. Mutta toisaalta olen itsekin sellainen, etten kenen tahansa kanssa aloita seurustelua ihan vain tutustumismielessä, ellei ole jonkinlaista varmuutta tai toivetta tulevasta. Esimerkiksi vanhemmille esitteleminen ja yhteisen lomamatkan suunnittelu ovat sellaisia pidemmän tähtäimen suunnitelmia. Eivätkö tällaiset asiat merkitse tälle sinun miehellesi mitään?