Vapaaehtoisesti lapsettomat! Tuletteko toimeen lapsiperheellisten tuttavien kanssa?

Ei se mahdotonta ole, ellet sitten koko ajan ohjeista niitä lapsiperheiden vanhempia päättömillä käsityksilläsi kuten minun siskoni.

Osan kanssa tulen hyvin toimeen, osan kanssa en. Jos perheellinen osaa irrottautua joskus lapsistaan, puhua muustakin kuin lapsista ja olla vähättelemättä elämääni lapsettomuuden vuoksi, ei ole mitään ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Osan kanssa tulen hyvin toimeen, osan kanssa en. Jos perheellinen osaa irrottautua joskus lapsistaan, puhua muustakin kuin lapsista ja olla vähättelemättä elämääni lapsettomuuden vuoksi, ei ole mitään ongelmaa.

Voiko lapset olla mukana jos eivät riehu?

Minä pidän lapsista mutta en vaan halua omia. Joten ei mitään ongelmaa tulla juttuun.

Pääsääntöisesti kyllä. Tuttavapiiriin kuuluu kyllä pari lapsiperhettä, joiden kanssa ei hirveästi innosta kaveerata, mutta kyllä mä noin päällisin puolin heidänkin kanssaan toimeen tulen. Kunhan ei tarvitse paljon olla tekemisissä. Toisen perheen kohdalla kitka ei johdu lapsista mitenkään, toisen kohdalla kylläkin, tai se liittyy lähinnä perheen vanhempien kasvatustyyliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osan kanssa tulen hyvin toimeen, osan kanssa en. Jos perheellinen osaa irrottautua joskus lapsistaan, puhua muustakin kuin lapsista ja olla vähättelemättä elämääni lapsettomuuden vuoksi, ei ole mitään ongelmaa.

Voiko lapset olla mukana jos eivät riehu?

Tietysti voi, mutta mielellään ei ihan joka kerta. Kotona minulla on leluja lapsivieraiden varalle, ne yleensä kiinnostavat sen verran että voidaan juoda rauhassa kahvit. En inhoa lapsia yleisesti, en vaan halua omia. Minulla on kaksi kummilasta ja kumpikin on valtavan tärkeitä ja vietän heidän kanssaan aikaa ilman vanhempiakin.

Ihan hyvin. Lapsiperheelliset yleensä jopa tykkää semmosesta tuttavasta joka jaksaa vähän riekkua niitten muksujen kanssa.

Tietenkin. Tulee varmaan jollekin järkytyksenä, mutta käyn myös lastensa synttäreillä. Olen lapseton lähinnä tämän järjettömän väestön määrän ja kulutusyhteiskunnan vuoksi, vaikka ei minulla ole koskaan hetkeä pidempään kutsumusta ollut vanhemmuuteenkaan. Tuntuu, että sitä ihmisten on vaikeampi sulattaa, etenkin tunnepohjaisten ajattelijoiden.

Jos lapseton omaa riittävästi pelisilmää ja ymmärtää joustaa monessa, sillä etenkin äitys antaa sellaista lisäarvoa, jota lapseton ei voi saavuttaa, mutta kyllä miehetkin osaa käyttää vanhemmuuden roolia hyödykseen. 

Vierailija kirjoitti:

Minä pidän lapsista mutta en vaan halua omia. Joten ei mitään ongelmaa tulla juttuun.

Minäkään en pidä lapsista, paitsi omistani ;D

Tulen toimeen lapsiperheellisten kanssa. Ei vapaaehtoinen lapsettomuus tee mitään ihmishirviötä, joka ei tulisi toimeen toisten kanssa.

Tulen toimeen. Mutta ei kieltämättä innosta vierailla pikkulapsiperheissä, koska koko vierailu saattaa mennä siihen, kun perheen äiti (jota olen tullut tapaamaan) kommunikoi lapsen kanssa. Vierailustani tulee minun näkökulmasta ihan pointiton. Saatika sitten jos lapsi nakitetaan vieraan hoidettavaksi. "Äitiiiiiiiii, tuu trampoliinille." "No kysys jos Vieras tulee."

Sitten päätyy taputtamaan trampoliinin vieressä ja sisällä äiti pesee pyykkiä tai käy suihkussa. Olipa mukava nähdä pitkästä aikaa.

Jos lapsellinen perhe puhuu ja on kiinnostunut muustakin kuin lapsiin liittyvistä asioista niin ok.

Tietenkin itse myös olen kiinnostunut lapsiperheen asioista, mutta en pelkästään halua juuttua niihin aiheisiin.

Sopivassa määrin kaikkea.

Tietysti tulemme. Sukulaisia tavatessa lapset usein ovat mukana, mutta lapsellisia kavereitamme tavatessamme lapset eivät ole paikalla. Ei kaveruus ole erilaisesta elämäntilanteesta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin. Tulee varmaan jollekin järkytyksenä, mutta käyn myös lastensa synttäreillä. Olen lapseton lähinnä tämän järjettömän väestön määrän ja kulutusyhteiskunnan vuoksi, vaikka ei minulla ole koskaan hetkeä pidempään kutsumusta ollut vanhemmuuteenkaan. Tuntuu, että sitä ihmisten on vaikeampi sulattaa, etenkin tunnepohjaisten ajattelijoiden.

Onko lisääntyminen siis huono asia?

Vierailija kirjoitti:

Tulen toimeen lapsiperheellisten kanssa. Ei vapaaehtoinen lapsettomuus tee mitään ihmishirviötä, joka ei tulisi toimeen toisten kanssa.

Eivät tietenkään ole hirviöitä, mutta nettikeskusteluista (vapaaehtoisesti lapsettomien someryhmät) saa helposti sellaisen kuvan, että vapaaehtoisesti lapsettomat eivät mielellään halua olla perheellisten kanssa tekemisissä ja pitävät heitä lähinnä riesana. 

Se oli jännä juttu mihin olen törmännyt että kun olen vapaaehtoisesti vela.  Tätä en kuitenkaan mitenkään korosta niin kaverit ja lähipiiri on osa selvästi luullut että olen kateellinen heidän lapsistaan, mitä en siis ole. Lapset on ihan mukavia ja hieno että he ovat niitä saaneet. Itseäni ei vain siis innosta oma lapsi yhtään. Eräskin ystävä selvästi leuhki lapsellaan ja kun lopulta selvisi etten todella halua lapsia niin pettyi jotenkin suuresti kun ei onnistunut herättämään minussa kateuden tunneta ollenkaan.

Toinen tyyli on ollut hieman verhottu piikittelevä kateus siitä että minulla ei ole lapsia ja näin ollen ei juuri velvollisuuksia kuin itseäni kohtaan. Pääsen kuulemma niin helpolla jne. Ihan kuin olisin valinnut ja pakottanut nämä kateelliset henkilöt tekemään lapsia jne.

Usein ensin minun on luultu olevan kateellinen ja kun lopulta paljastuu etten ole pätkääkään kateellinen niin sitten se muuttu kateellisuudeksi itseäni kohtaan.

Tätä on oikeastaan ilmennyt aina.

Vierailija kirjoitti:

Se oli jännä juttu mihin olen törmännyt että kun olen vapaaehtoisesti vela.  Tätä en kuitenkaan mitenkään korosta niin kaverit ja lähipiiri on osa selvästi luullut että olen kateellinen heidän lapsistaan, mitä en siis ole. Lapset on ihan mukavia ja hieno että he ovat niitä saaneet. Itseäni ei vain siis innosta oma lapsi yhtään. Eräskin ystävä selvästi leuhki lapsellaan ja kun lopulta selvisi etten todella halua lapsia niin pettyi jotenkin suuresti kun ei onnistunut herättämään minussa kateuden tunneta ollenkaan.

Toinen tyyli on ollut hieman verhottu piikittelevä kateus siitä että minulla ei ole lapsia ja näin ollen ei juuri velvollisuuksia kuin itseäni kohtaan. Pääsen kuulemma niin helpolla jne. Ihan kuin olisin valinnut ja pakottanut nämä kateelliset henkilöt tekemään lapsia jne.

Usein ensin minun on luultu olevan kateellinen ja kun lopulta paljastuu etten ole pätkääkään kateellinen niin sitten se muuttu kateellisuudeksi itseäni kohtaan.

Tätä on oikeastaan ilmennyt aina.

Uskotko, että perheelliset eivät oikeasti ole halunneet lapsia ja elävät denialismissa?

Useimpien kanssa kyllä. Pari perhettä on sellaisia, jotka ei oikein osaa kasvattaa lapsiaan, ja siellä saa purra huultaan, ettei tulisi antaneeksi neuvoja äidille, mitä kannattaa ja ei kannata milloinkin tehdä. Lapset luonnollisesti äärimmäisen rasittavia takertujia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulen toimeen lapsiperheellisten kanssa. Ei vapaaehtoinen lapsettomuus tee mitään ihmishirviötä, joka ei tulisi toimeen toisten kanssa.

Eivät tietenkään ole hirviöitä, mutta nettikeskusteluista (vapaaehtoisesti lapsettomien someryhmät) saa helposti sellaisen kuvan, että vapaaehtoisesti lapsettomat eivät mielellään halua olla perheellisten kanssa tekemisissä ja pitävät heitä lähinnä riesana. 

Ne ryhmät ja keskustelut kiinnostaa yleensä jyrkästi asiaan suhtautuvia, ihan samoin kuin lapsettomia lyttäävät vanhemmat ovat vain pieni radikaalisti ajatteleva mutta äänekäs ihmisryhmä.