Lue keskustelun säännöt.
Miksi ei masentuneelle ole tarjolla henkilökohtaista avustajaa/kotiapua?
29.11.2019 |
Tällaista olen miettinyt, että hyötyisin enemmän siitä jos joku tulisi kanssani esimerkiksi siivoomaan tai tiskaamaan, lähtisi kanssani ruokaostoksille tai lenkille kuin kalliista terapiasta (josta ei ole ollut mitään hyötyä).
Raha, joka menee kalliisiin terapiakäynteihin voitaisiin käyttää henkilökohtaisen avustajan palkkaamiseen tai vaikkapa johonkin taideharrastukseen. Itse ainakin kaipaisin tuollaista tekemistä tai sitä, että joku olisi apuna arjen askareissa. Esim. kaupassa käynti on tällä hetkellä todella vaikeaa ja helpottaisi jos joku vain lähtisi mukaan "tueksi". Samoin siivoomisessa tai ruoanlaitossa. Ei tietenkään niin että avustaja tekisi puolestani vaan että tehtäisiin yhdessä. Arki olisi varmasti huomattavasti helpompaa ja saattaisi muutenkin aktivoitua saamaan elämäänsä hieman paremmin raiteilleen. Eikö kukaan ole ajatellut tällaista?
Kommentit (24)
Tarjotaan, mutta näitä on todella rajallisesti saatavilla. Tosin jos itse pystyy kustantamaan niin taas kerran ollaan siinä eriarvoisessa asemassa, missä toinen saa sitä apua, mitä moni muu ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Arki olisi varmasti huomattavasti helpompaa ja saattaisi muutenkin aktivoitua saamaan elämäänsä hieman paremmin raiteilleen. Eikö kukaan ole ajatellut tällaista?"
Valitettavasti tämäntyyppinen apu ei useinkaan masentuneen toimintakykyä paranna. Enemmän auttaa tunnesäätelytaitojen harjoittaminen (toimiminen toisin kuin tunteet yllyttävät) ja pieniin tavoitteisiin pyrkiminen esim. toimintaterapeutin tai jonkin ryhmän tuella.
Minulla taas kokemus, että kaikki kirjataan tarkasti ylös, mutta mitään apua ei saa. Minulla ahdistuksen ja masennuksen yhtenä syynä puolison osallistumattomuus arkeen. Sossut sitten toki kiinnostuivat tilanteestamme, tai siitä miten olen äiti lapsille. Lopputulema että hyvä äiti. Se kirjattiin myös ylös, ettei isä pahemmin arkeen osallistu, ei edes viitsinyt sossuja tulla tapaamaan pyynnöstä huolimatta. Mitään käytännön apua en saanut, ainoa anti tästä ruljanssista oli ahdistuksen lisääntyminen.
Minäkin tiedän ihmisen, joka luultavasti hyötyisi tuollaisesta avusta.
Mutta ehkä heitä on sitten liikaa.
Tsemppiä ap! Joskus ehkä auttaa, jos ymmärtää, mikä auttaisi ja voi sitä kohden pyrkiä tavalla tai toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä. Vaikean masennuksen kuuluisi kuulua vammaispalveluiden piiriin. Tällöin myös avustaja tulisi mahdolliseksi.
Jäin miettimään voisiko kaksi tai useampi masentunutta seuraa kaipaavaa laittaa ilman viranomaisia yhteen tukemaan toisiaan. Ei tarvitsisi tarjota kuin masentuneiden 'sokkotreffeille' paikan, jossa tavata samaa etsiviä ja kukin valkkaisi itse kaverin jonka kanssa synkkaa. Se vaatisi pientä omaa aktiivisuutta, mutta toisaalta seura ei olisi aikaan eikä mihinkään viranomaisen seurantaan keskittyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkkäristähän kantsii kysyä. Hyvä arki ja manna, kolmas sektori.
Kookosöljy.
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas kokemus, että kaikki kirjataan tarkasti ylös, mutta mitään apua ei saa. Minulla ahdistuksen ja masennuksen yhtenä syynä puolison osallistumattomuus arkeen. Sossut sitten toki kiinnostuivat tilanteestamme, tai siitä miten olen äiti lapsille. Lopputulema että hyvä äiti. Se kirjattiin myös ylös, ettei isä pahemmin arkeen osallistu, ei edes viitsinyt sossuja tulla tapaamaan pyynnöstä huolimatta. Mitään käytännön apua en saanut, ainoa anti tästä ruljanssista oli ahdistuksen lisääntyminen.
Anteeksi, mutta mitä ihmettä? Miten ne sossut saisivat miehesi osallistumaan kotitöihin? Vai pitäisikö yhteiskunnan maksaa kotiapua, jotta miehesi voisi pysyä edelleen passiivisena ja sinä masentuneena? Jossain se yksilönkin vastuu on omista valinnoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Verorahathan riittävät loputtomasti jokaiselle luuserille. Ei mitään todellisuuden tajua ihmisillä.
Avustajia on nyt jo vaikea löytää esim. Vaikeasti vammaisille koska palkka on niin huono. Ei mene montaa vuotta niin kaikki asuvat laitoksissa missä yhdellä hoitajalla on 10 potilasta vastuulla.
Että haaveile sinä vaan siitä avustajasta. Tai sitten herää todellisuuteen että on sinuakin paljon heikommassa kunnossa olevia vammaisia ja vanhuksia ilman apua. Mitä jos lopettaisit itsesäälissä piehtaroinnin ja menisit vaikka heille avuksi?
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Vaikean masennuksen kuuluisi kuulua vammaispalveluiden piiriin. Tällöin myös avustaja tulisi mahdolliseksi.
Samaa mieltä. Käytännössä kuitenkin jopa fyysisesti vammaisen on todella vaikea saada apuvälineitä tms vammaispalvelun kautta. Tämä on todella vaikea ymmrtää, miten voidaan toimia näin ja tehdä avun saanti vaikeaksi, mutta omasta kokemuksesta tiedän että voidaan ja tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas kokemus, että kaikki kirjataan tarkasti ylös, mutta mitään apua ei saa. Minulla ahdistuksen ja masennuksen yhtenä syynä puolison osallistumattomuus arkeen. Sossut sitten toki kiinnostuivat tilanteestamme, tai siitä miten olen äiti lapsille. Lopputulema että hyvä äiti. Se kirjattiin myös ylös, ettei isä pahemmin arkeen osallistu, ei edes viitsinyt sossuja tulla tapaamaan pyynnöstä huolimatta. Mitään käytännön apua en saanut, ainoa anti tästä ruljanssista oli ahdistuksen lisääntyminen.
Anteeksi, mutta mitä ihmettä? Miten ne sossut saisivat miehesi osallistumaan kotitöihin? Vai pitäisikö yhteiskunnan maksaa kotiapua, jotta miehesi voisi pysyä edelleen passiivisena ja sinä masentuneena? Jossain se yksilönkin vastuu on omista valinnoista.
No olihan tulkinta. Kukaan ei missään vaiheessa yrittänyt saada miestä osallistumaan kotitöihin. Mitään apua en pyytänyt. Kaikki vaan kirjattiin, kuten kerroin. Olisihan siitä pyörityksestä jotain voinut konkrettisesti hyötyä, mutta ei.
On tarjolla, mutta sitä myönnetään todella rajatusti ja perustelut on oltava erittäin hyvät ja täsmälliset. Ei välttämättä kaikissa kunnissa. Taideterapiaa on myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että ystävät suostuisivat tueksi kaupassa käyntiin. Useinhan he vetäytyvät kun eivät oikein tiedä miten auttaisivat. Mutta tällainen konkreettinen pyyntö ja suhteellisen pieni vaiva olisi mahdollista toteuttaa.
Kunhan nyt saisi terapiaa ajoissa. Säästäisi yhteiskunnalle pitkän pennin.
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään voisiko kaksi tai useampi masentunutta seuraa kaipaavaa laittaa ilman viranomaisia yhteen tukemaan toisiaan. Ei tarvitsisi tarjota kuin masentuneiden 'sokkotreffeille' paikan, jossa tavata samaa etsiviä ja kukin valkkaisi itse kaverin jonka kanssa synkkaa. Se vaatisi pientä omaa aktiivisuutta, mutta toisaalta seura ei olisi aikaan eikä mihinkään viranomaisen seurantaan keskittyvää.
Kaksi masentunutta yhdessä ei vähennä kenenkään masennusta. Päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään voisiko kaksi tai useampi masentunutta seuraa kaipaavaa laittaa ilman viranomaisia yhteen tukemaan toisiaan. Ei tarvitsisi tarjota kuin masentuneiden 'sokkotreffeille' paikan, jossa tavata samaa etsiviä ja kukin valkkaisi itse kaverin jonka kanssa synkkaa. Se vaatisi pientä omaa aktiivisuutta, mutta toisaalta seura ei olisi aikaan eikä mihinkään viranomaisen seurantaan keskittyvää.
Kuulostaa aika kuormittavalta psyykkisesti heikossa kunnossa olevalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas kokemus, että kaikki kirjataan tarkasti ylös, mutta mitään apua ei saa. Minulla ahdistuksen ja masennuksen yhtenä syynä puolison osallistumattomuus arkeen. Sossut sitten toki kiinnostuivat tilanteestamme, tai siitä miten olen äiti lapsille. Lopputulema että hyvä äiti. Se kirjattiin myös ylös, ettei isä pahemmin arkeen osallistu, ei edes viitsinyt sossuja tulla tapaamaan pyynnöstä huolimatta. Mitään käytännön apua en saanut, ainoa anti tästä ruljanssista oli ahdistuksen lisääntyminen.
Anteeksi, mutta mitä ihmettä? Miten ne sossut saisivat miehesi osallistumaan kotitöihin? Vai pitäisikö yhteiskunnan maksaa kotiapua, jotta miehesi voisi pysyä edelleen passiivisena ja sinä masentuneena? Jossain se yksilönkin vastuu on omista valinnoista.
No olihan tulkinta. Kukaan ei missään vaiheessa yrittänyt saada miestä osallistumaan kotitöihin. Mitään apua en pyytänyt. Kaikki vaan kirjattiin, kuten kerroin. Olisihan siitä pyörityksestä jotain voinut konkrettisesti hyötyä, mutta ei.
Miestä, joka ei osallistunut tapaamisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään voisiko kaksi tai useampi masentunutta seuraa kaipaavaa laittaa ilman viranomaisia yhteen tukemaan toisiaan. Ei tarvitsisi tarjota kuin masentuneiden 'sokkotreffeille' paikan, jossa tavata samaa etsiviä ja kukin valkkaisi itse kaverin jonka kanssa synkkaa. Se vaatisi pientä omaa aktiivisuutta, mutta toisaalta seura ei olisi aiIkaan eikä mihinkään viranomaisen seurantaan keskittyvää.
Kuulostaa aika kuormittavalta psyykkisesti heikossa kunnossa olevalle.
vihoviimenen asia mitä masentunut kaipaa on toinen masentunut!
on siinäkin idea.
Laittaisit varmaan kaksi selkäkipuistakin auttelemaan toisiaan kotitöissä.
Syöpäpotilaat voisivat kerääntyä yhteen hoitamaan toisiaan jne.
Sen kun palkkaat. Saa sellaisesta kotitalousvähennyksen.