Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Kiinnyttekö työkavereihin?
29.11.2019 |
Itse ainakin tulisin kovin surulliseksi, jos lempi työkaverini lähtisivät pois. Varsinkin yksi mukava mies. Mulla on ikävä jo pitkien lomienkin aikana, niin olisin todella surullinen jos pitäisi luopua kokonaan.
N26
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niihin kyllä, joista on tullut ystäviäni.
Kyllä. Hyvin vahvasti. Osaa kaipaan jopa heidän ollessa lomalla. Jos/kun siirryn elämässä eteenpäin, tulen kaipaamaan työkavereita, en työtä.
Kiinnyn nimen omaan työkavereina, en niinkään ihmisinä. Mulla on käynyt työkaverilotossa ihan mieletön tuuri: harmittaisi kovasti, jos joku noista huipputyypeistä lähtisi muualle töihin!
Varmasti uudetkin työkaverit olisi hyviä, sitä en epäile, mutta aina siinä sisäänajossa kestää vähän aikaa, sekä meillä "vanhoilla" että henkilöllä itsellään.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnyn nimen omaan työkavereina, en niinkään ihmisinä. Mulla on käynyt työkaverilotossa ihan mieletön tuuri: harmittaisi kovasti, jos joku noista huipputyypeistä lähtisi muualle töihin!
Varmasti uudetkin työkaverit olisi hyviä, sitä en epäile, mutta aina siinä sisäänajossa kestää vähän aikaa, sekä meillä "vanhoilla" että henkilöllä itsellään.
Yksi työkaverimies voisi sisäänajaa mut kyllä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tod. Mulle täysin mitättömiä ihmisiä enkä tunne heitä kohtaan mitään, korkeintaan v tuttaa katsella heidän touhujaan kun eivät hoida hommiaan.
Joidenkin kanssa ollaan oltu työkaverina melkein 20 v, joten on heistä tullut tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua harmittaa melkein aina, kun harjottelijoidenkin työharjoittelujaksot päättyy. Ehkä minusta on vain kiva saada seuraa, tavallisesti työskentelen yksin.
Toisaalta minulla on myös useita hyviä ystäviä, jotka ovat aikanaan olleet työkavereita ja ystävyys on säilynyt vaikka useiden kanssa asumme eri maissa nykyään. Ja olenhan myös naimisissa entisen työkaverini kanssa... Taidan sittenkin vain kiintyä työkavereihin melko herkästi...
En kiinny. Ei kiinnosta yhtään enkä edes kaipaa työyhteisöä. Ystävät ja kaverit on erikseen, töissä on vaan jotenkin pakko tulla idiootti työkavereiden kanssa jotenkin toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään. Naisvaltainen ala, selkään puukotusta, kaksnaamaisuutta, kuppikuntia. No feelings!
Miespuolisiin kiinnyn yleensä.. varmaan kun omassa elämässä ei ole miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa suhtautuu työkavereihin vihollisina, joten en.
Aika luonnollista, että ihmiseen kiintyy jonka kanssa on paljon tekemisissä ja jos ihminen on vielä kaikinpuolin mukava tapaus.
mies51v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikävöi varsinkaan lomilla, mutta jos olen pidempään pois (esim. vanhempainvapaalla) niin tulee ulkopuolisuuden tunne kyllä. Mulla on tosia kivoja työkavereita ja kyllä mammalomalla piipahdin välillä vähän häiritsemässä tauoilla, mutta en ole niin kiintynyt, etten kestäisi vaihtaa työpaikkaa. On kyllä kiva, että on tultu tutuiksi, sekaporukka, enemmän naisia.
En varsinaisesti kiinny, mutta juttuun tullaan ja muutamia on vaikea sietää. Työ ja oma elämä erikseen.
En, en edes tiedä niistä mitään ihmisenä työroolin ulkopuolella (esim. kenellä on lapsia, kenellä ei), eikä ole meidän työpaikassa tapana kaveerata turhia, sen verran vaan kommunikoidaan kun työn hoitamiseksi on pakko. Itselleni mieluinen työpaikka tällainen.
Toden totta olen kiintynyt joihinkin työkavereihini. Tämän huomaa varsinkin, kun jotkut joutuvat jäämään pitkälle sairaslomalle tai jäävät eläkkeelle. Usean kanssa ollaan oikeasti ystävystytty ja tapaamme vapaa-ajalla. Todella pitkään jouduin suremaan yhden läheisen työkaverin kuolemaa.
Mutta olen ollut saman työantajan palveluksessa 25 vuotta. Meitä on joukko sitkeitä sissejä, jotka viemme yhdessä asioita eteenpäin. Ollaan oltu usein eri mieltä, ollaan riidelty, mutta silti ollaan ystäviä ja esimerkiksi kummeja lapsillemme.
Teen pätkätöitä ja määräaikaisuuksien yksi huonoimmista puolista on juuri se, että ei kuulu oikein mihinkään porukkaan. Pidemmissä pätkissä kiinnyn moniin työkavereihini. Joissakin paikoissa on niin hyvä henki ja yhteistyö sujuu luontevasti kuin lukisimme toistemme ajatuksia. Lomilta on kivaa palata töihin ja pidämme muutenkin yhteyttä.
Monesti määräaikaisena on vain käymässä työpaikoilla, joten en ehdi kiintyä. Joihinkin porukoihin ei pääse sisälle ja jää vähän ulkopuoliseksi. Pidemmän päälle on aika raskasta yrittää jatkuvasti sopeutua uusiin porukoihin ja tulla hyväksytyksi joukkoon. Olisi kivaa kokea, minkälaista olisi mennä töihin ihan uuteen yksikköön, jossa kaikki aloittavat samalta viivalta. Olisi mielenkiintoista nähdä, millaiseksi ryhmä muodostuu ja sopeutuisiko itsekin helpommin porukkaan, jossa ei tarvitsisi kokea olevansa pelkkä ulkopuolinen sijainen.
EN! Ärsyttää kun kollegat kiintyy muhun. Himskatin läheisriippuvaiset surkimukset, jättäkää mut rauhaan!
En. En edes kavereihini. Ystäviini kiinnyn.