Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kun tapaan tytärtäni hän suitsuttaa aina anoppiaan
29.11.2019 |
Surullinen olo.
En haluaisi missään nimessä olla katkera, mutta jää aina niin tyhjä tunne tapaamisien jälkeen.
En koskaan arvostele häntä mistään, vaan yritän ilahduttaa pienillä huomaavaisuuksilla, kahvihetkillä kahviloissa sekä yllätyslahjoilla. Silti en saa mitään vastakaikua. Tapaamiset täyttää puhe anoppinsa tekemisistä. Kuuntelen, en kommentoi koskaan mitään negatiivistä, mutta en ymmärrä miksi pitää vetää hänet näihin hetkiin, koska muutenkin viettävät paljon aikaa yhdessä? Se on ihan ok minun puolelta. Asumme suht koht lähekkäin, mutta hän ei tule koskaan käymään omaehtoisesti. Olen kutsunut usein, mutta ei löydä aikaa. Ehkä se sitten vain menee näin.
En kuitenkaan haluaisi ottaa tätä puheeksi tyttäreni kanssa, sillä se aiheuttaisi vain hämmästelyä ja kieltämistä, melkeinpä tiedän tämän ennakkoon, tunnen hänet.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät osteleeko turhaa krääsää. Voipi olla vaikka hajuvettä, voiteita, lahjakortteja kosmetologille. Nää jotka itse kerää kaikkea krääsää luulee muidenkin ostelevan niitä lahjoiksi kun mielikuvitus ei muuhun yllä.
Onko tytär pyytänyt niitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, oma äiti taas kertoilee kaikkien muiden tyttäristä, jotka ovat hirveän fiksuja ja palvelevat äitejään pyytettömästi. Äänensävystä kuulen kateuden. Onhan se ikävää, kun lapsiarpajaisissa kävi niin huono tuuri.
Mun äiti tekee tuota samaa. Ostelee yllätyksiä. Ikinä ei ole kuunnellut tai ollut oikeasti kiinnostunut tai osoittanut arvostusta tai kehunut.
olipa typerä kommentti. yleensä aikuiset ihmiset eivät enää pyydä lahjoja vanhemmiltaa, sinä ehkä. lahjat ovat pieniä huomion osoituksia ja niiden myötä annetaan toiselle hyvää mieltä, näin olen ymmärtänyt. Sinä sitten olet näitä ikuisia marisija-aikuislapsia. turha typerys trollille selittää, mutta lukiessa tätäkin rimpsua tuli vain mieleen.
Vierailija kirjoitti:
olipa typerä kommentti. yleensä aikuiset ihmiset eivät enää pyydä lahjoja vanhemmiltaa, sinä ehkä. lahjat ovat pieniä huomion osoituksia ja niiden myötä annetaan toiselle hyvää mieltä, näin olen ymmärtänyt. Sinä sitten olet näitä ikuisia marisija-aikuislapsia. turha typerys trollille selittää, mutta lukiessa tätäkin rimpsua tuli vain mieleen.
Vai annetaanko siinä itselle? Saa ostaa pohauttaa ja sitten sen pakolla saavan pitää ”ilahtua”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tyttären pitäisi ilahtua jostain kahvista ja "pikku lahjoista"?
Puhut kuin joku ei-toivottu kosiskelija joka yrittää epätoivoisesti tehdä eleillä vaikutuksen eikä tajua että ei vaan kiinnosta sen paremmin lahjat kuin koko ihminen.
Mua ainakin jurppisi tuollainen liehittelevä äiti, jota mulla olisi velvollisuus viihdyttää.
Epätoivoisuus näkyy aina läpi.
Sitö ä paitsi tää koko kuvio on täysin epäaito ja vesiselvä provo.
Minulla ei omia lapsia ole ja anopin kanssa ollaan liian erilaisia, jotta välit olisivat muuta kuin etäisen puoleiset olematta vihaiset. Silti symppaan ja olen pahoillani ap:n puolesta! Tyttärestä tulee niin paljon mieleen nyt jo edesmennyt mummoni, joka aina hänen luonaan kyläillessäni kertoi ummet ja lammet itsestään, kaikista yhteisistä sukulaisista ja milloin mistäkin, muttei ikinä kysynyt mitä minulle kuuluu. Ikinä. Tein kuten kohteliaan nuoren aikuisen kuuluu ja kävin hänen luonaan yhä harvemmin. Olin "kiireinen".
Pidin mummosta paljon enemmän sitten kun hän jo oli hoitokodissa eikä enää jaksanut puhua niin paljon. Olen hänen lapsenlapsistaan vanhin ja meistä se, joka kävi hoitokodissa useiten. Suosittelisin ap:lle, vaikka äiti-tytärsuhde onkin tiiviimpi, jonkinlaista aikalisää tapaamisissa. Ei ole varmaa oppiiko tytär olemaan huomaavaisempi, mutta ainakin oma mieletyyneys säilyy paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole mitenkään hirveän läheinen tyttäreni kanssa ja asutaankin kaukana toisistamme joten näemme vain muutaman kerran vuodessa. Olen iloinen hänen puolestaan että hänellä on mukava anoppi ja ovat paljon tekemisissä keskenään. Paljon ikävämpää olisi jos heillä olisi huonot välit ja joutuisin sitä murehtimaan.
Minulle jää tunne, minä ostelen, minä keksin kutsua, minua loukkaa kun minä häviän sille anopille.
Ei pihaustakaan siitä mitä tytär ehkä toivoo tai tuntee tai iloa siitä että tyttärellä on kiva anoppi.
Kun Minä ja Minun paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ette voi tietää aloituksen tapauksesta yhtään mitään, saati sitten "uhrin" toiminnasta. Tytär tässä manipuloi ja käyttää hyväksi äitinsä välittämistä. Ottaa kaiken hyödyn, mutta ei tosiaankaan anna muuta kuin katsauksen anopistaan. ehkä sen anopin kanssa voi vetää jotain roolia, äiti taas tuntee tyttärensä joten ei kannata esittää muuta
Miten sinä voit tuon kaiken tietää olematta avauksessa mainittu tytär?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luen ehkä eri tavalla kuin monet, mun mielestä ap on iloinen, että tyttärellä on mukava anoppi. Mutta kuitenkin kateellisena ei haluaisi kuulla koko aikaa anopin hehkutusta. Todennäköisesti ap:n tytär on ihan tyytyväinen äidistään ja hänen seurastaan, jopa näistä yllätyksistä, mutta se kemia ei ole samalla tasolla, mitä nyt sitten anopin kanssa on. Ja koska kenenkään väleissä ei ole mitään vikaa, niin toki toivoisin, että tytär huomaisi, ettei ehkä sitä anoppia kannata ihan kaiken aikaa hehkuttaa äidilleen.
Mikäli suhteissa onkin jotain ongelmaa, niin tytär selkeästi kostaa äidilleen jotain, mitä lie, jota ap ei itse tiedosta.
Alue: Aihe vapaa
Mistä tiedät osteleeko turhaa krääsää. Voipi olla vaikka hajuvettä, voiteita, lahjakortteja kosmetologille. Nää jotka itse kerää kaikkea krääsää luulee muidenkin ostelevan niitä lahjoiksi kun mielikuvitus ei muuhun yllä.