18-vuotiaana äidiksi tulo on elämäni paras asia. Mitä haluaisit kysyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsen isä mukana elämässänne?

Lapseni biologinen isä ei ole mukana elämässämme koska hän on väkivaltainen sekakäyttäjä

Tällaisen kanssa teit lapsen sitten.

Joo tälläisen kanssa tein lapsen koska olin 16-18vuotias kun olin pojan isän kanssa suhteessa ja hän oli tuolloin 18-20vuotias. Minulla ei ollut aiempaa kokemusta narsistisesta miehestä. Usko, toivo ja rakkaus, suurin niistä on rakkaus ja kun toista ihmistä oikeasti rakastaa niin sitä uskoo ja toivoo että toinen kykenee muuttamaan ne pahat tapansa myös ja niinhän ei käynyt vaan hän jatkoi väkivallan käyttämistä mua kohtaan mutta muutama kuukausi ennen pojan syntymää päätin tehdä vastuullisen teon ja otin lopullisen eron hänestä. Kun ikää ja elämänkokemusta on tullut lisää niin se on tuonut mulle mukanaan kypsyyttä ja nykyään mulla on hyvä 32-vuotias töissä käyvä mies, ilman rikosrekisteriä ja ilman päihderiippuvuutta.

Eikä pojan luonteessa ole onneksi nähtävillä samaa tunnekylmyyttä jota isän luonteessa on, eikä ole myöskään mielenterveysongelmia. Luojan kiitos jokainen ihminen on kuitenkin yksilö huolimatta siitä minkälaiset vanhemmat on saanut ja kasvatuksella on paljon merkitystä. En kadu poikaani.

Nuorena on liian kokematon ja lapsellinen ja harvalla ne valinnat osuu nappiinsa. Itseäni suojeli se etten ollut helposti rakastuvaa tyyppiä niin että olisi tullut ihan sokeaksi sillä rakastumisen huuma saa ihmisen ihan sokeaksi eikä edes läheisten varoittelut auta. Hyvä kun pääsit ja päästit eroon hänestä, eikä pidä hyväksyä väkivaltaa tai muuten antaa saman mallin sille lapselleen joka jatkaa sitä sitten aikanaan omassa suhteessaan. Kukaan ei ole täydellinen ja kaikki tekevät virheitä ja teit vastuullisen teon suojellaksesi lasta ja sitä kunnioitan.  

Kamalasti vain onnea jatkoonkin ja elämäsi on hyvällä mallilla eikä kukaan ihminen ole virheetön vaan se että oppii niistä virheistään eikä toista niitä samoja loputtomiin sillä olen nähnyt niitä jotka eivät ole mistään oppineet vaan toistavat ihan samaa kaavaa elämänsä loppuun asti. 

Vierailija kirjoitti:

Teitkö tämän ketjun jotta kaikki jotka halveksivat sua voisivat tulla kertomaan sen? Miksi?

Mitä niin pahaa olen tehnyt että mua pitäisi halveksua?

Eli siis yrittämällä yritit lasta? Etkö tuntenut itseäsi liian nuoreksi? Mikä olisi ollut sinulle liian nuori?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsen isä mukana elämässänne?

Lapseni biologinen isä ei ole mukana elämässämme koska hän on väkivaltainen sekakäyttäjä

Annoit toosaa kuitenkin? Teitkö penskan elarien toivossa?

Ai 150.e per kuukausi? Luuletko mies että sillä elää?

Vierailija kirjoitti:

Millainen oli sijaisperheesi ja miksi sinut otettiin huostaan?

Minua ei ole koskaan otettu huostaan ja en ole ikinä ollut sijaisperheessä. Olen ainut lapsi, tulen tavallisesta duunariperheestä, vanhempani saivat minut 29-vuotiaana ja lapsuudessa mulla oli lemmikkinä aina koira.

Haluaisin kysyä että miksi kerjäät kyselyitä asiaan liittyen? 18 vuotias on AIKUINEN. Ihan normaali ikä tehdä lapsia. 16 vuotiaatkin jo tekevät, se nyt herättääkin jo hieman kyselytarpeita.

Ethän vaan ole vielä lopettanut imettäämistä? Erityisesti poikalapsien imettäminen on erittäin tärkeää vaikka aina 18v asti, muuten voi jäädä kaipuu ja ikävä + loppuelämä jatkuu ns kilttimiehenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsen isä mukana elämässänne?

Lapseni biologinen isä ei ole mukana elämässämme koska hän on väkivaltainen sekakäyttäjä

Onko lapsellasi mielestäsi hyvät geenit?

On. Lapseni on täysin terve. Se että isä on väkivaltainen sekakäyttäjä ei tarkoita sitä että mun lapsesta tulee väkivaltainen sekakäyttäjä. Lapsen isä on joutunut omassa lapsuudessaan näkemään kuinka isä lyö äitiä, isä oli alkoholisti, entinen linnakundi, suku täynnä rikollisia, isä opetti pojan tappelemaan... niin paljon tälläsellä on merkitystä että lapsen isä kasvoi kieroon. Minä annan pojalle hyvän kasvatuksen ja rakkautta niin uskon ettei lapseni kasva kieroon ja hänellä on nyt myös hyvä miehenmalli isäpuolestaan ja ukista (minun isästäni).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsen isä mukana elämässänne?

Lapseni biologinen isä ei ole mukana elämässämme koska hän on väkivaltainen sekakäyttäjä

Tällaisen kanssa teit lapsen sitten.

Joo tälläisen kanssa tein lapsen koska olin 16-18vuotias kun olin pojan isän kanssa suhteessa ja hän oli tuolloin 18-20vuotias. Minulla ei ollut aiempaa kokemusta narsistisesta miehestä. Usko, toivo ja rakkaus, suurin niistä on rakkaus ja kun toista ihmistä oikeasti rakastaa niin sitä uskoo ja toivoo että toinen kykenee muuttamaan ne pahat tapansa myös ja niinhän ei käynyt vaan hän jatkoi väkivallan käyttämistä mua kohtaan mutta muutama kuukausi ennen pojan syntymää päätin tehdä vastuullisen teon ja otin lopullisen eron hänestä. Kun ikää ja elämänkokemusta on tullut lisää niin se on tuonut mulle mukanaan kypsyyttä ja nykyään mulla on hyvä 32-vuotias töissä käyvä mies, ilman rikosrekisteriä ja ilman päihderiippuvuutta.

Eikä pojan luonteessa ole onneksi nähtävillä samaa tunnekylmyyttä jota isän luonteessa on, eikä ole myöskään mielenterveysongelmia. Luojan kiitos jokainen ihminen on kuitenkin yksilö huolimatta siitä minkälaiset vanhemmat on saanut ja kasvatuksella on paljon merkitystä. En kadu poikaani.

Nuorena on liian kokematon ja lapsellinen ja harvalla ne valinnat osuu nappiinsa. Itseäni suojeli se etten ollut helposti rakastuvaa tyyppiä niin että olisi tullut ihan sokeaksi sillä rakastumisen huuma saa ihmisen ihan sokeaksi eikä edes läheisten varoittelut auta. Hyvä kun pääsit ja päästit eroon hänestä, eikä pidä hyväksyä väkivaltaa tai muuten antaa saman mallin sille lapselleen joka jatkaa sitä sitten aikanaan omassa suhteessaan. Kukaan ei ole täydellinen ja kaikki tekevät virheitä ja teit vastuullisen teon suojellaksesi lasta ja sitä kunnioitan.  

Kamalasti vain onnea jatkoonkin ja elämäsi on hyvällä mallilla eikä kukaan ihminen ole virheetön vaan se että oppii niistä virheistään eikä toista niitä samoja loputtomiin sillä olen nähnyt niitä jotka eivät ole mistään oppineet vaan toistavat ihan samaa kaavaa elämänsä loppuun asti. 

Kiitos kauniista sanoistasi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen oli sijaisperheesi ja miksi sinut otettiin huostaan?

Minua ei ole koskaan otettu huostaan ja en ole ikinä ollut sijaisperheessä. Olen ainut lapsi, tulen tavallisesta duunariperheestä, vanhempani saivat minut 29-vuotiaana ja lapsuudessa mulla oli lemmikkinä aina koira.

Ja silti 18v iässä äidiksi tulo on elämäsi paras asia?

Mikä elämästäsi on tehnyt niin hirveän, että lapsen saaminen juuri ja juuri aikuisena on ollut parasta? Siis nimenomaan lapsen saaminen 18v iässä, ei ylipäätään äidiksi tulo.

Vierailija kirjoitti:

Eli siis yrittämällä yritit lasta? Etkö tuntenut itseäsi liian nuoreksi? Mikä olisi ollut sinulle liian nuori?

Kyllä, yrittämällä yritin lasta, eikä ollut mikään hetken päähänpisto vaan 13v lähtien haaveilin tulevani 18v äidiksi ja nyt 24v olen edelleen tyytyväinen päätökseeni. En tuntenut itseäni liian nuoreksi, hedelmällisin ikä naisella on tutkitusti 20-22v ja mulla alkoi kuukautiset jo 10v eli pari vuotta keskimääräistä nuorempana niin luulen että olin hedelmällisimmilläni siinä 18v ja sillonhan niitä lapsia kannattaa tehdä kun on hedelmällisimmillään. Ala-ikäinen on mielestäni liian nuori saamaan lapsia, täytyy elämän olla omissa käsissä, eikä pidä olla holhouksen alainen kun hankkii lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kysyä että miksi kerjäät kyselyitä asiaan liittyen? 18 vuotias on AIKUINEN. Ihan normaali ikä tehdä lapsia. 16 vuotiaatkin jo tekevät, se nyt herättääkin jo hieman kyselytarpeita.

Sen takia koska moni ihminen haukkuu nuorena (alle 25v) vanhemmiksi tulevia, ihan niin kun se ois automaattisesti viallista. Haluan tehdä selväksi että myös nuori äiti voi pärjätä loistavasti ja elämässä on muitakin tapoja elää kuin se tylsä ja tavallinen hanki lapsesi 25-35v.

Vierailija kirjoitti:

Ethän vaan ole vielä lopettanut imettäämistä? Erityisesti poikalapsien imettäminen on erittäin tärkeää vaikka aina 18v asti, muuten voi jäädä kaipuu ja ikävä + loppuelämä jatkuu ns kilttimiehenä.

6kk imetin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsen isä mukana elämässänne?

Lapseni biologinen isä ei ole mukana elämässämme koska hän on väkivaltainen sekakäyttäjä

Onko lapsellasi mielestäsi hyvät geenit?

On. Lapseni on täysin terve. Se että isä on väkivaltainen sekakäyttäjä ei tarkoita sitä että mun lapsesta tulee väkivaltainen sekakäyttäjä. Lapsen isä on joutunut omassa lapsuudessaan näkemään kuinka isä lyö äitiä, isä oli alkoholisti, entinen linnakundi, suku täynnä rikollisia, isä opetti pojan tappelemaan... niin paljon tälläsellä on merkitystä että lapsen isä kasvoi kieroon. Minä annan pojalle hyvän kasvatuksen ja rakkautta niin uskon ettei lapseni kasva kieroon ja hänellä on nyt myös hyvä miehenmalli isäpuolestaan ja ukista (minun isästäni).

Oikein. Ei se kasva kieroon kun saa rakkautta ja rajoja ilman väkivaltaa eikä näe sellaista kohdistetavan aikuistenkaan kesken. Väkivalta on kyvyttömyyttä kommunikoida puhumalla kun sivistyneen ihmisen pitäisi olla jollain muulla ihan muulla tasolla. Toinen nykyään yleistyvä väkivallan muoto on ihan välinpitämättömyys mikä on yhtä tuhoisaa vähän eri tavalla, niin että vanhemmat räpläävät vain älylaitteita ja tuuppaavat lapset älylaitteiden ja pelilaitteiden maailmaan jotta saavat itse olla rauhassa. Siinä pitää olla tarkkana ettei se uusi rakkaus ja älylaitteet ole lapselta liikaa pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen oli sijaisperheesi ja miksi sinut otettiin huostaan?

Minua ei ole koskaan otettu huostaan ja en ole ikinä ollut sijaisperheessä. Olen ainut lapsi, tulen tavallisesta duunariperheestä, vanhempani saivat minut 29-vuotiaana ja lapsuudessa mulla oli lemmikkinä aina koira.

Ja silti 18v iässä äidiksi tulo on elämäsi paras asia?

Mikä elämästäsi on tehnyt niin hirveän, että lapsen saaminen juuri ja juuri aikuisena on ollut parasta? Siis nimenomaan lapsen saaminen 18v iässä, ei ylipäätään äidiksi tulo.

" Mikä elämästäsi on tehnyt niin hirveän " sinähän olen järin mukava ihminen :D piilovittuilu paistaa kommentistasi läpi. Kysytäämpä näin päin että miks sua ottaa päähän niin paljon muiden ihmisten valinnat jotka ei liity millään tavalla sinuun?

18v halusin äidiksi koska nuorena saa todennäköisesti terveempiä lapsia, palautuu paremmin raskaudesta ja synnytyksestä, riittää paremmin energiaa kestää yövalvomiset ja puuhailla lapsen kanssa, on todennäköisesti pidempi yhteinen elämä lapsesi kanssa ja minähän olen hirmu lapsirakas ihminen joten haluan todellakin että mulla on pitkä yhteinen elämä lapseni kanssa. Jos kuolisin 85-vuotiaana ja lapseni on silloin 67-vuotias niin se olisi hienoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen oli sijaisperheesi ja miksi sinut otettiin huostaan?

Minua ei ole koskaan otettu huostaan ja en ole ikinä ollut sijaisperheessä. Olen ainut lapsi, tulen tavallisesta duunariperheestä, vanhempani saivat minut 29-vuotiaana ja lapsuudessa mulla oli lemmikkinä aina koira.

Ja silti 18v iässä äidiksi tulo on elämäsi paras asia?

Mikä elämästäsi on tehnyt niin hirveän, että lapsen saaminen juuri ja juuri aikuisena on ollut parasta? Siis nimenomaan lapsen saaminen 18v iässä, ei ylipäätään äidiksi tulo.

" Mikä elämästäsi on tehnyt niin hirveän " sinähän olen järin mukava ihminen :D piilovittuilu paistaa kommentistasi läpi. Kysytäämpä näin päin että miks sua ottaa päähän niin paljon muiden ihmisten valinnat jotka ei liity millään tavalla sinuun?

18v halusin äidiksi koska nuorena saa todennäköisesti terveempiä lapsia, palautuu paremmin raskaudesta ja synnytyksestä, riittää paremmin energiaa kestää yövalvomiset ja puuhailla lapsen kanssa, on todennäköisesti pidempi yhteinen elämä lapsesi kanssa ja minähän olen hirmu lapsirakas ihminen joten haluan todellakin että mulla on pitkä yhteinen elämä lapseni kanssa. Jos kuolisin 85-vuotiaana ja lapseni on silloin 67-vuotias niin se olisi hienoa!

Mäkin kysyin samaa asiaa, mutta eri tavalla. Mulla on yks laps, sain ku olin 38v. Se oli merkittävä asia, mutta en mitenkään ajattele, että se ois elämäni paras asia. Se oli asia muiden joukossa. Mutta tunnen ihmisiä joiden elämän tavoite on ollut tulla äidiksi ja parasta ikinä on vaipanvaihto ja leikkikentät ynnä muut, mikäs siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teitkö tämän ketjun jotta kaikki jotka halveksivat sua voisivat tulla kertomaan sen? Miksi?

Mitä niin pahaa olen tehnyt että mua pitäisi halveksua?

Vaikea uskoa että joku tekee av:lle ketjun "olen teiniäiti AMA" eikä ymmärrä odottaa paskamyrskyä? Varsinkin jos on oikeasti teiniäiti ja tietää millaisia asenteita ihmisillä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen oli sijaisperheesi ja miksi sinut otettiin huostaan?

Minua ei ole koskaan otettu huostaan ja en ole ikinä ollut sijaisperheessä. Olen ainut lapsi, tulen tavallisesta duunariperheestä, vanhempani saivat minut 29-vuotiaana ja lapsuudessa mulla oli lemmikkinä aina koira.

Ja silti 18v iässä äidiksi tulo on elämäsi paras asia?

Mikä elämästäsi on tehnyt niin hirveän, että lapsen saaminen juuri ja juuri aikuisena on ollut parasta? Siis nimenomaan lapsen saaminen 18v iässä, ei ylipäätään äidiksi tulo.

" Mikä elämästäsi on tehnyt niin hirveän " sinähän olen järin mukava ihminen :D piilovittuilu paistaa kommentistasi läpi. Kysytäämpä näin päin että miks sua ottaa päähän niin paljon muiden ihmisten valinnat jotka ei liity millään tavalla sinuun?

18v halusin äidiksi koska nuorena saa todennäköisesti terveempiä lapsia, palautuu paremmin raskaudesta ja synnytyksestä, riittää paremmin energiaa kestää yövalvomiset ja puuhailla lapsen kanssa, on todennäköisesti pidempi yhteinen elämä lapsesi kanssa ja minähän olen hirmu lapsirakas ihminen joten haluan todellakin että mulla on pitkä yhteinen elämä lapseni kanssa. Jos kuolisin 85-vuotiaana ja lapseni on silloin 67-vuotias niin se olisi hienoa!

Mäkin kysyin samaa asiaa, mutta eri tavalla. Mulla on yks laps, sain ku olin 38v. Se oli merkittävä asia, mutta en mitenkään ajattele, että se ois elämäni paras asia. Se oli asia muiden joukossa. Mutta tunnen ihmisiä joiden elämän tavoite on ollut tulla äidiksi ja parasta ikinä on vaipanvaihto ja leikkikentät ynnä muut, mikäs siinä.

Riippuu mitä elämältä haluaa. Jos on erittäin lapsirakas ihminen niin se äitiys on usein sillon elämän kohokohta. Jos on enemmän urakeskeinen niin sillon elämän kohokohta on todennäköisesti jokin muu asia. Ongelma vaan on siinä että ihmisten pitäis ymmärtää toistensa erilaisia valintoja, eikä halveksua niitä, ihan niin kuin siitä halveksunnasta ja naljailusta saisi jotain nautintoa... ei ole henkisesti kovin tervettä? Eriasia vaan miten tuo toteutuu käytännössä, meitä on moneen junaan, ihmiset varustettu niin erilaisilla luonteilla että ihminen joka on urakeskeinen niin hänen on vaikea käsittää miksi joku nauttii perhe-elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teitkö tämän ketjun jotta kaikki jotka halveksivat sua voisivat tulla kertomaan sen? Miksi?

Mitä niin pahaa olen tehnyt että mua pitäisi halveksua?

Vaikea uskoa että joku tekee av:lle ketjun "olen teiniäiti AMA" eikä ymmärrä odottaa paskamyrskyä? Varsinkin jos on oikeasti teiniäiti ja tietää millaisia asenteita ihmisillä on.

Mitä tarkoittaa AMA? enkä miellä itseäni teiniäidiksi kun olen kuitenkin täysi-ikäisenä saanut lapsen. Ehkä mua kiinostaa nähdä onko oikeasti suurin osa ihmisistä p.erseestä vai ymmärtävätkö että nuori vanhempi voi olla myös loistava vanhempi. Jos eivät usko sitä niin se on heidän häpeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen oli sijaisperheesi ja miksi sinut otettiin huostaan?

Minua ei ole koskaan otettu huostaan ja en ole ikinä ollut sijaisperheessä. Olen ainut lapsi, tulen tavallisesta duunariperheestä, vanhempani saivat minut 29-vuotiaana ja lapsuudessa mulla oli lemmikkinä aina koira.

Ja silti 18v iässä äidiksi tulo on elämäsi paras asia?

Mikä elämästäsi on tehnyt niin hirveän, että lapsen saaminen juuri ja juuri aikuisena on ollut parasta? Siis nimenomaan lapsen saaminen 18v iässä, ei ylipäätään äidiksi tulo.

" Mikä elämästäsi on tehnyt niin hirveän " sinähän olen järin mukava ihminen :D piilovittuilu paistaa kommentistasi läpi. Kysytäämpä näin päin että miks sua ottaa päähän niin paljon muiden ihmisten valinnat jotka ei liity millään tavalla sinuun?

18v halusin äidiksi koska nuorena saa todennäköisesti terveempiä lapsia, palautuu paremmin raskaudesta ja synnytyksestä, riittää paremmin energiaa kestää yövalvomiset ja puuhailla lapsen kanssa, on todennäköisesti pidempi yhteinen elämä lapsesi kanssa ja minähän olen hirmu lapsirakas ihminen joten haluan todellakin että mulla on pitkä yhteinen elämä lapseni kanssa. Jos kuolisin 85-vuotiaana ja lapseni on silloin 67-vuotias niin se olisi hienoa!

Ei piilotuttuilu vaan tekstisi lukeminen juuri niin kuin sinä sen kirjoitit. Äidiksi tulo nimenomaan 18v iässä on ollut sinulle parasta, vaikka lapsesi ei saa kokea rakastavan isän lapsena elämistä. Ajatteletko koskaan ratkaisuasi lapsen näkökulmasta eli onko hänelle maailman ihanin juttu olla väkivaltaisen narkkarin lapsi ja kantaa geeniperimää, joka ei välttämättä pohjusta hyvää elämää?

Alle 20v naiset saavat saman verran down-lapsia kuin ikääntyneetkin, missään ei siis ole todettu, että todennäköisyys saada terve lapsi olisi nuorella sen isompi kuin muillakaan. Nuorten äitien lapsia tosin otetaan huostaan enemmän kuin vanhempien.

Selität nyt halunneesi lapsen nuorena, koska lapsen kanssa on hankalaa, joutuu valvomaan jne. Miksi ihmeessä minä en ole ikinä ajatellut, että elämässä parasta on saada pitää timmi kroppa ja valvoa öisin?