Lue keskustelun säännöt.
Mitä parisuhteessa "kuuluu" sietää?
27.11.2019 |
Olen eronnut pari kolme vuotta sitten pitkästä (15v) parisuhteesta, josta syntyi kaksi lasta. Tuo parisuhde oli monin tavoin huono, oli alistamista, henkistä ja fyysistä väkivaltaa, alkoholin liikakäyttöä ym.
Nyt olen uudessa suhteessa ollut reilun vuoden, ja pelästyn/kavahdan tiettyjä asioita joita tässä uudessa kumppanissani on. Saattaa esim jonkin mitättömän riidan aika huutaa minulle "turpa kiinni!" Säikähdän tälläistä taustoistani johtuen, ja tästä päästäänkin ongelmaani. Eli en todella tiedä "normaaleista" parisuhteista mitään. Kuuluuko tuollainen kielenkäyttö siihen? Kuuluuko piikittely ja henkilökohtaisuuksiin menevä huomauttelu?
Kiitos vastauksistanne!
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnioituksen puutetta tuollaiset puheet ja koska hän tietää taustasi niin järkyttävää välinpitämättömyyttä. Sinun ei tarvitse ikinä enää sietää elämässäsi mitään käytöstä joka järkyttää sisäistä rauhaasi. Tuollainen huutelija joutaa mennä.
Niin, taustani hän tietää suurin piirtein, ihan kaikkea en tietenkään ole viitsinyt edes kertoa. Suurimmaksi osaksi on ihan hyväkäytöksinen, mutta tuo huutaminen sekä piikittely tekevät tyhjäksi kaiken positiivisen. En voi oikein luottaa enää. En tiedä mistä pillastuu seuraavaksi. Tuntuu että noissa tilanteissa tipahdan takaisin sinne pimeyteen, mustaan aukkoon, missä olin eksäni kanssa.
Onneksi emme asu yhdessä vielä, kun sellaisiakin suunnitelmia on ollut, ennen kuin tämä puoli hänestä tuli esiin.Ap
Ennen kaikkea sanon, että ei ei ei, tuollainen ei ole normaalia eikä tuota pidä sietää. Kaikilla meillä on kuitenkin traumamme ja itse tekisin niin, että sanoisin miehelle että tuollainen puhe saa sinut tosi pahaan lukkoon ja pelkotiloihin. Kysyt, miksi miehellä on tarve huutaa sellaista.
Omassa suhteessa miehellä on ollut hankaluuksia sanoa, että miksi hän on pahalla tuulella. Olen turvattoman perheen kuopus ja kasvanut antennit pystyssä toisten pahan mielen varalla ja ahdistun jos en tiedä syytä. Mies luulee, että kysyn hänen huonotuulisuudestaan jotenkin ehkä vinoillen "no mikä sulla on" ja menee enemmän lukkoon. Ja minä luulen vielä enemmän, että syy on minussa. Sitten seuraan häntä tivaten että mikä on (jotta voisin korjata asian) ja hän menee enemmän lukkoon.
Meillä meni aika monta vuotta tajuta tämä, vaikka yksinkertaiselta kuulostaakin. Koska noi tunteet eskaloituu riidaksi, ja selvitellään sitä riitaa eikä tunteita. Nykyään mies osaa sanoa, miksi on pahalla tuulella (oppinut puhumaan) ja minä yritän olla tuntematta että olen kaikkien tunteista vastuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyytääkö mies koskaan anteeksi tekojaan, tai pahoitteleeko käytöstään ylipäätään?
Parisuhde toimii silloin kun siinä tehdään toiselle enemmän hyvää kuin pahaa. Joten uskon että aikuisena ihmisenä tiedä kyllä miltä sinusta siinä suhteessa tuntuu ja osaat toimia sen mukaan. Täällä tulee niin paljon eri neuvoja jotka vaan entisestään sekoittavat sinun pääsi. Tsemppiä.