Lue keskustelun säännöt.
Mies aikoo tehdä tulevalle lapselle isyystestin vaikkei edes epäile mitään, sanoo että vain varmuudeksi että tietää ennen kuin investoi koko...
27.11.2019 |
Onko tällainen tilanne epäluottamuslause vai pitäisikö tätä ymmärtää miehen kantilta ja astua miehen saappaisiin ennen kuin reagoi ikävästi?
Naisenahan tietää aina, että se on oma lapsi kun se itsestä pullahtaa ulos. Mies kuitenkaan ei koskaan voi olla varma, ei koskaan. Pitääkö miehen kantaa ymmärtää tässä ja antaa hänen tehdä se testi, että hän voi olla sitten hyvillä mielin ja investoida loppuelämänsä VARMUUDELLA omaan lapseen?
Kommentit (7876)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten avioliitossa syntyneet lapset? Jos DNA-testi paljastaisi isän olevan joku muu, vieläkö aviomies "pakotettaisiin" lapsen isäksi?
Käsittääkseni lain mukaan avioliitto riittää kumoamaan biologisen isyyden. Tästähän on se yksi julkisuudessa ollut tapauskin, jossa nainen oli eroamassa miehestään ja aloitti uuden suhteen. Uudessa suhteessa saatiin alulle raskaus. Nainen kuitenkin palasi takaisin aiemman miehensä luo, jonka kanssa avioero ei ollut vielä ehtinyt voimaan. Ja koska nainen oli lapsen syntymän hetkellä naimisissa, ei biologisella isällä ollut mitään oikeutta lapseen. Tässä ei ole siis huijattu ketään syrjähypyllä, vaan naisen aviomies tietää tilanteen, mutta syystä tai toisesta pitivät lapsen itsellään. Biologinen isä on yrittänyt käydä oikeutta saadakseen isyyden, mutta lain mukaan aviomies on lapsen isä, vaikka kaikki osapuolet tietäisivät, että biologinen isä on joku muu. Googlatkaa vaikka Mikael Jämsänen.
Että sikäli lain mukaan biologinen isyys onkin toissijainen asia. En ole suinkaan sitä mieltä, että tämä olisi hyvä näin, mutta noin se vaan valitettavasti menee.
Tapaus on hirvittävä. Toivon biologiselle isälle voimia.
Teoreettisesti ajatellen (en siis puhu jo tapahtuneesta) voisi olla mahdollista, että biologinen isä saisi jonkun toisen kanssa lapsia, ja tämä ensimmäinen lapsi (joka on äidillään ja äidin aviomiehellä, joka ei kuitenkaan ole lapsen isä) tarvitsisi siirtomunuaista. Äidin munuainen ei sopisi, ei tietysti isän, ei sisarusten, mutta biologisen isän ja hänen lasten munuaiset sopisivat.
Nimittäin elämä tasii ja aikuinen vastaa tekemisistään kuten 296/ kommentti kuuluupi.Laki on näiltä osin hyvä juuri tällaisena. Siittämisen ei pitäisi antaa mitään oikeutta lapseen silloinkaan kun äiti ei ole naimisissa, ellei äiti sitä hyväksy. Spermanluovutus ei ole vanhemmuutta ja parin kuukauden mittainen ennen syntymää päättynyt suhde naisen kanssa ei synnytä suhdetta eikä tunnesidettä sikiöön.
Tältä mieheltä käsittämätöntä käytöstä yrittää tuolla lailla hajottaa lapsen perheen sillä tekosyyllä että muka välittää lapsesta. Tuo ei ole mitään muuta kuin omistushalua.
Ei tuo mies ollut mikään pelkkä spermanluovuttaja, jos hänellä oli suhde tuohon naiseen. Aivan järkyttävää, että voi kiistää lapseltaan oikeuden tämän biologiseen isään, joka haluaa olla läsnä lapsensa elämässä. Nainen saa katua katkerasti kun lapsi saa tietää, että hänen isänsä olisi halunnut olla osa tämän elämää, mutta äiti ei antanut.
Mitään oikeutta biologiseen isään ei ole, vaan oikeus isään. Oikeutta isäänkään ei pitäisi olla lainkaan olemassa, se aiheuttaa pelkkää vahinkoa eikä kuitenkaan toteudu. Biologinen isyys ei ole mitään eikä minkään arvoista eikä sitä pitäisi käyttää perusteena millekään laissa. Ja kyllä tämän miehen rooli naisen ja lapsen elämässä pelkistyy nimenomaan spermanluovuttajuuteen. Hän ei päässyt ottamaan lapsen isän roolia, koska äiti ei sitä halunnut, kuten ei pidäkään tapahtua (eikä pitäisi tapahtua silloinkaan kun äiti ei ole naimisissa). Jos ei ryhdy isäksi, ei ole isä.
Lasta äärimmäisen todennäköisesti ei kiinnosta pätkääkään että biologinen isä on olemassa. Useimpia luovutetuilla soluilla tehtyjä ei kiinnosta.
Tämä kommentti on täydellinen esimerkki siitä, millainen valtapeli vanhemmuus on naisille. Isä ei ole mitään. Isää ei tarvita. Pelkkä spermanluovuttaja, jonka ei tarvitse olla osa lapsensa elämää. Ja tämä asenne on syy siihen, miksi naiset eivät halua isyystestiä.
Vääristelet sanojani. Isä on äidin kanssa tasa-arvoisessa asemassa oleva vanhempi sitten kun hän on ryhtynyt omaksunut isän roolin, oli biologinen isä tai ei. Tätä ei isä voi tehdä ennen syntymää.
Jos äiti ei halua sallia isän läsnäoloa vastasyntyneen lapsen elämässä, hänellä on siihen varmasti syynsä eikä pakottaminen palvele lapsenkaan parasta.
Ja kyllä tässä on kyse nimenomaan vallasta, mutta ei naisen vallasta muuhun kuin omaan ja lapsensa elämään. Miehelle joka ei ole luonut suhdetta lapseen eikä osoittanut millään lailla olevansa hyväntahtoinen lasta ja naista kohtaan tai kykenevä tai edes halukas vanhemmuuteen ei pidä antaa minkäänlaista valtaa naiseen ja tämän lapseen. Miehet käyttävät tällaista valtaa pahaan todella usein. Isyyden pitäisi aina toteutua vain sillä ehdolla, että äiti luottaa isää ja haluaa tämän osaksi omaansa ja lapsensa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tollasta pyydä kuin ne miehet, jotka ovat itse jo pettäneet ja nyt pitää kusi sukassa varmistella, että edes nainen on ollut uskollinen.
Tai jo kertaalleen petetyksi tullut mies? Tai ihan vaan realisti joka ymmärtää että vaikka kuinka luottaisi niin se toinen saattaa silti pettää?
Vastavuoroisesti vaatisin mieheltä 65 000 euron vakuustalletuksen tulevan lapsen nimiin. Ihan vaan realistisesti ajatellen, sillä aina on mahdollista, että mies hylkää perheensä ja jättää elarit maksamatta. Tästä syystä puolet lapsen tulevista kustannuksista (n. 130 000 e) kustannuksista on hyvä olla varattuna, jos mies osoittautuukin epäluotettavaksi.
Toki asetat vastaavat vakuudet myös itse?
Miksi? Jos tilastoja ja todennäköisyyksiä rationaalisesti katsellaan, niin se on valtavan paljon suuremmalla todennäköisyydellä isä, joka perheensä hylkää. Siksipä on hyvä varmistaa, että se 99-prosenttisesti miehen biologinen lapsi saa 99-prosenttisen varmuuden siitä, että isä elättää jälkikasvunsa.
Ja mitä syytä miehellä on kieltäytyä? Jos hän kieltäytyy, hän samalla todistaa, että ei ole sitoutunut perheeseen vaan suunnittelee vastuun pakoilua. Ellei näin ole, onhan vain hyvä, että lapsen elatusta varten on rahat jemmassa, tapahtui mitä hyvänsä. Sen oman biologisen lapsen!
Miehet vaativat vain samaa mikä naisella jo on eli varmuutta biologisesta vanhemmuudestaan. Allegoriasi meni siis metsään jo heti kättelyssä. Toisaalta henkihän on hyvin sama kuin tuossa testaamisessa sydämistymisessäkin: minä minä minä ja muiden oikeuksista viis.
Miksi mies ei ole varma biologisesta vanhemmuudestaan? Koska hän ei luota vaimoonsa. Miksi nainen ei ole varma lapsen elatuksesta? Koska hän ei luota mieheensä.
Simple as that.
Miksi nainen voi olla varma biologisesta vanhemmuudestaan? Koska biologia.
Miksi mies voi olla varma biologisesta vanhemmuudestaan? No ei voikaan (Tai koska nainen sanoo kuten jotkut koomikot ovat muutamaan otteeseen esittäneet :D)
Voiko nainen olla varma miehen elatushalukkuudesta? EI.
Voiko mies olla varma naisen elatushalukkuudesta? Ei.
Huomaatko eron, arvon Simple as that?
Onko parisuhteessa luottamusta, jos mies epäilee vaimoa pettämisestä? Ei.
Voiko parisuhde jatkua, jos siinä ei ole luottamusta? Parisuhteen osapuolten harkinnassa. Jos luottamuspula on dealbreaker, niin sitten se on niin.
Jos mies ei voi elää epäluottamuksensa kanssa, hän teettää isyystestin. Jos nainen ei voi elää miehen epäluottauksen kanssa, hän päättää parisuhteen.
Miksi jälkimmäinen vaihtoehto on mielestäsi enemmän väärin kuin ensimmäinen? Tunteella mennään molemmissa tapauksissa.
Eli jos haluaa pitää suhteensa, mikäli nainen ei ole tehnyt pahinta mahdollista miehelle rikkomatta lakia, niin mies teettää itse testin lapsen syntymän jälkeen. Haittapuoli tässä on, että jos testi tulee takaisin väärällä tuloksella, todennäköisesti tappaisin sen naishirviön. Ehkä itsenikin.
Jos testi tehtäisiin heti raskauden alussa, voisi tyytyä pelkkään eroon. Jos lasta on jo odottanut vuoden, ja ehtinyt sitoa sydämensä siihen, reaktio olisi voimakkaampi.
Eri, mutta ei sitä testiä voi tehdä ennen syntymää.
Lol, tervetuloa 2000-luvulle.
https://dnacenter.com/dna-paternity-test/non-invasive-prenatal-paternit…
No jos tällainen vaihtoehto on, niin siitä vaan tilaamaan testiä? Mikä tässä edelleen on se ongelma? Testin saa kun sen hommaa, eikä se hajota parisuhdettakaan, kun asia keskustellaan läpi ennen kuin niitä lapsia aletaan tehdä.
Jep tuossa testissä on se erittäin hyvä puoli että kun mies paljastaa luottamuksen puutteen jo raskauden alussa sen ehtii abortoida ja miehestä pääsee irti.
Tässä erittäin hyvä esimerkki emotionaalisesta kiristyksestä.
"Ai haluat isyystestin? Siinä tapauksessa abortoin koko lapsen ja se on sinun syysi. Muuten olisin antanut lapsen syntyä."
Ei ole kyse kiristyksestä. Ei siinäkään ole kyse kiristyksestä, että rikoksista ilmoitetaan poliisille. Pitää ymmärtää seurauksen ja kiristyksen ero.
AP on se mies joks tätä aina täällä haluaa jauhaa. Toinen on se joka muistaa aina mainita että nainen huijasi isäksi. Samassa yhteydessä hän kuitenkin kertoo, että on heillä toinenkin yhteinen lapsi avovaimon kanssa. selitys on: pitihän sille tehdä kaveri ja sisarus. Hohoijaa ja lapset sitten sen vaimon syy , sama himosaituri.
Mikä oli se RIKOS. Ei se täytä rikoksen merkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Aika selkeää, että mies joka testiä vaatii, on itse jo joko pettänyt, tai valmis pettämään.
Ihan sama, mikä olisi miehen todellinen tai kuviteltu syy pyytää testiä. Hyvä, jos puhuu siitä etukäteen, sillä missään tapauksessa en tekisi lasta sellaiselle miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika selkeää, että mies joka testiä vaatii, on itse jo joko pettänyt, tai valmis pettämään.
Ihan sama, mikä olisi miehen todellinen tai kuviteltu syy pyytää testiä. Hyvä, jos puhuu siitä etukäteen, sillä missään tapauksessa en tekisi lasta sellaiselle miehelle.
Jos olisin lapsen jo synnyttänyt, en antaisi miehen koskaan nähdä lastaan. Parempi elää ilman moista ”isää”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten avioliitossa syntyneet lapset? Jos DNA-testi paljastaisi isän olevan joku muu, vieläkö aviomies "pakotettaisiin" lapsen isäksi?
Käsittääkseni lain mukaan avioliitto riittää kumoamaan biologisen isyyden. Tästähän on se yksi julkisuudessa ollut tapauskin, jossa nainen oli eroamassa miehestään ja aloitti uuden suhteen. Uudessa suhteessa saatiin alulle raskaus. Nainen kuitenkin palasi takaisin aiemman miehensä luo, jonka kanssa avioero ei ollut vielä ehtinyt voimaan. Ja koska nainen oli lapsen syntymän hetkellä naimisissa, ei biologisella isällä ollut mitään oikeutta lapseen. Tässä ei ole siis huijattu ketään syrjähypyllä, vaan naisen aviomies tietää tilanteen, mutta syystä tai toisesta pitivät lapsen itsellään. Biologinen isä on yrittänyt käydä oikeutta saadakseen isyyden, mutta lain mukaan aviomies on lapsen isä, vaikka kaikki osapuolet tietäisivät, että biologinen isä on joku muu. Googlatkaa vaikka Mikael Jämsänen.
Että sikäli lain mukaan biologinen isyys onkin toissijainen asia. En ole suinkaan sitä mieltä, että tämä olisi hyvä näin, mutta noin se vaan valitettavasti menee.
Tapaus on hirvittävä. Toivon biologiselle isälle voimia.
Teoreettisesti ajatellen (en siis puhu jo tapahtuneesta) voisi olla mahdollista, että biologinen isä saisi jonkun toisen kanssa lapsia, ja tämä ensimmäinen lapsi (joka on äidillään ja äidin aviomiehellä, joka ei kuitenkaan ole lapsen isä) tarvitsisi siirtomunuaista. Äidin munuainen ei sopisi, ei tietysti isän, ei sisarusten, mutta biologisen isän ja hänen lasten munuaiset sopisivat.
Nimittäin elämä tasii ja aikuinen vastaa tekemisistään kuten 296/ kommentti kuuluupi.Laki on näiltä osin hyvä juuri tällaisena. Siittämisen ei pitäisi antaa mitään oikeutta lapseen silloinkaan kun äiti ei ole naimisissa, ellei äiti sitä hyväksy. Spermanluovutus ei ole vanhemmuutta ja parin kuukauden mittainen ennen syntymää päättynyt suhde naisen kanssa ei synnytä suhdetta eikä tunnesidettä sikiöön.
Tältä mieheltä käsittämätöntä käytöstä yrittää tuolla lailla hajottaa lapsen perheen sillä tekosyyllä että muka välittää lapsesta. Tuo ei ole mitään muuta kuin omistushalua.
Ei tuo mies ollut mikään pelkkä spermanluovuttaja, jos hänellä oli suhde tuohon naiseen. Aivan järkyttävää, että voi kiistää lapseltaan oikeuden tämän biologiseen isään, joka haluaa olla läsnä lapsensa elämässä. Nainen saa katua katkerasti kun lapsi saa tietää, että hänen isänsä olisi halunnut olla osa tämän elämää, mutta äiti ei antanut.
Mitään oikeutta biologiseen isään ei ole, vaan oikeus isään. Oikeutta isäänkään ei pitäisi olla lainkaan olemassa, se aiheuttaa pelkkää vahinkoa eikä kuitenkaan toteudu. Biologinen isyys ei ole mitään eikä minkään arvoista eikä sitä pitäisi käyttää perusteena millekään laissa. Ja kyllä tämän miehen rooli naisen ja lapsen elämässä pelkistyy nimenomaan spermanluovuttajuuteen. Hän ei päässyt ottamaan lapsen isän roolia, koska äiti ei sitä halunnut, kuten ei pidäkään tapahtua (eikä pitäisi tapahtua silloinkaan kun äiti ei ole naimisissa). Jos ei ryhdy isäksi, ei ole isä.
Lasta äärimmäisen todennäköisesti ei kiinnosta pätkääkään että biologinen isä on olemassa. Useimpia luovutetuilla soluilla tehtyjä ei kiinnosta.
Tämä kommentti on täydellinen esimerkki siitä, millainen valtapeli vanhemmuus on naisille. Isä ei ole mitään. Isää ei tarvita. Pelkkä spermanluovuttaja, jonka ei tarvitse olla osa lapsensa elämää. Ja tämä asenne on syy siihen, miksi naiset eivät halua isyystestiä.
Vääristelet sanojani. Isä on äidin kanssa tasa-arvoisessa asemassa oleva vanhempi sitten kun hän on ryhtynyt omaksunut isän roolin, oli biologinen isä tai ei. Tätä ei isä voi tehdä ennen syntymää.
Jos äiti ei halua sallia isän läsnäoloa vastasyntyneen lapsen elämässä, hänellä on siihen varmasti syynsä eikä pakottaminen palvele lapsenkaan parasta.
Ja kyllä tässä on kyse nimenomaan vallasta, mutta ei naisen vallasta muuhun kuin omaan ja lapsensa elämään. Miehelle joka ei ole luonut suhdetta lapseen eikä osoittanut millään lailla olevansa hyväntahtoinen lasta ja naista kohtaan tai kykenevä tai edes halukas vanhemmuuteen ei pidä antaa minkäänlaista valtaa naiseen ja tämän lapseen. Miehet käyttävät tällaista valtaa pahaan todella usein. Isyyden pitäisi aina toteutua vain sillä ehdolla, että äiti luottaa isää ja haluaa tämän osaksi omaansa ja lapsensa elämää.
Pyörit kehää. Vain isä, joka on luonut suhteen lapseen, saa tavata lasta. Mutta isä ei saa luoda suhdetta lapseen, koska äiti ei anna. Mitähän vittua?
Isyyden pitäisi toteutua lasta ajatellen ei sen perusteella, mikä on helpointa äidille. Jos tilanteessa ei ole mitään muuta biologista isää vastaan kuin se, että on tälle vieraissa käyneelle naiselle on niin hiton epäkäytännöllistä, kun hän haluaakin vain sen oman ydinperheensä, niin se on voivoi. Se ei riitä syyksi kieltää lasta ja isää olemasta osa toistensa elämää eikä todellakaan tee siitä biologisesta isästä mitään "pahista" tai uhkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika selkeää, että mies joka testiä vaatii, on itse jo joko pettänyt, tai valmis pettämään.
Ihan sama, mikä olisi miehen todellinen tai kuviteltu syy pyytää testiä. Hyvä, jos puhuu siitä etukäteen, sillä missään tapauksessa en tekisi lasta sellaiselle miehelle.
Jos olisin lapsen jo synnyttänyt, en antaisi miehen koskaan nähdä lastaan. Parempi elää ilman moista ”isää”.
Tässä on taas hyvä esimerkki naisesta, joka käyttää lasta aseena. Miten tuollainen voikin olla äiti? Minäminäminä. Minua loukattu, joten riistän lapselta isän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika selkeää, että mies joka testiä vaatii, on itse jo joko pettänyt, tai valmis pettämään.
Ihan sama, mikä olisi miehen todellinen tai kuviteltu syy pyytää testiä. Hyvä, jos puhuu siitä etukäteen, sillä missään tapauksessa en tekisi lasta sellaiselle miehelle.
Jos olisin lapsen jo synnyttänyt, en antaisi miehen koskaan nähdä lastaan. Parempi elää ilman moista ”isää”.
Tässä on taas hyvä esimerkki naisesta, joka käyttää lasta aseena. Miten tuollainen voikin olla äiti? Minäminäminä. Minua loukattu, joten riistän lapselta isän.
Vainoharhainen epävakaa isä on vaaraksi lapsen mielenterveydelle. Siksi tapaamisia en minäkään suosittelisi. Ei kukaan ihminen, joka on joskus ollut hyvässä parisuhteessa, missä yhdessä suunnitellaan ja yritetään lasta, ja lasketaan päiviä yms, pitäisi terveenä ihmistä, joka sen jälkeen vaatisi isyystestiä. Tässä keskustelussa näkyy varsin hyvin se, ettei joillakin ole oikeasti mitään käsitystä siitä, miten parisuhde ja lasten teko toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia Suomen valtion pitäisi tehdä jokaiselle syntyvälle lapselle automaattinen isyystesti, niin ei enää tule niitä käenpoikasia sinisilmäisille miehille kasvatettavaksi.
Tilastojen valossa jotain 10% lapsia kasvattaa isä joka ei todellisuudessa olekaan niiden oikea isä.
Nainen haki alfan geenit ja muonittaja hoitaa lapsen, se on ikävä ilmiö. Eikä mies voi koskaan tietää sitä ilman testejä, nainen taas tietää aina.
Meillä päin oli tyyliin puoli Rovaniemeä isyystestissä lapsen äidin vaatimuksesta. Ei löytynyt lapselle isää, kun raukka ei enää muistanut kenelle kaikille oli antanut ja ketä vielä vaatia testeihin. No, jokainen veroa maksava mies ja nainenkin tuohon elatukseen joutui osallistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laki on näiltä osin hyvä juuri tällaisena. Siittämisen ei pitäisi antaa mitään oikeutta lapseen silloinkaan kun äiti ei ole naimisissa, ellei äiti sitä hyväksy. Spermanluovutus ei ole vanhemmuutta ja parin kuukauden mittainen ennen syntymää päättynyt suhde naisen kanssa ei synnytä suhdetta eikä tunnesidettä sikiöön.
Tältä mieheltä käsittämätöntä käytöstä yrittää tuolla lailla hajottaa lapsen perheen sillä tekosyyllä että muka välittää lapsesta. Tuo ei ole mitään muuta kuin omistushalua.
Ei tunneside lapseen riipu mitenkään lasten vanhempien suhteen kestosta. Ja mitä huoltajuuteen tulee, se ratkaistaan tapauskohtaisesti esim. tilanteessa, jossa lapsen vanhemmat eivät ole suhteessa keskenään - joskus tulee yksinhuoltajuus, joskus yhteishuolto, mutta tähän ei vaikuta sinänsä vanhempien aiemman mahdollisen seurustelun pituus.
Tuo Jämsäsen tapaus ei ollut mikään spermanluovutustilanne, minkä olisit tajunnutkin, jos olisit ymmärtänyt lukemasi niistä artikkeleista (jos nyt edes jaksoit googlata ne). Ja eihän lapsen perhe mitään olisi hajonnut - lapsi olisi edelleen voinut elää ja asua äitinsä ja äidin aviomiehen kanssa. Jämsänen halusi käsittääkseni tapaamisoikeuden lapseen.
Totta kai tunneside riippuu vanhempien suhteen kestosta. Jos lapsen tuloon on valmistauduttu yhdessä, se mahdollistaa tunnesiteen kehittymisen jo ennen raskauden alkua. Lyhyessä suhteessa tähän ei ole oollut mahdollisuutta. Mutta ei sillä ole oikeastaan merkitystä edes, koska kuitenkin oikea tunneside syntyy vasta syntymän jälkeen. Mainitsin koko asian vain siksi, että ymmärrän miehen surun jos pitkään odotettu ja suunniteltu isyys ei toteudukaan. Kun taas jossain kuukausia kestäneen suhteen tapauksessa ihmettelen miehen motiiveja jos hän esittää olevansa jotenkin hirveän murtunut lapsen menetyksestä. Miehillehän on hyvin tyypillistä käyttää isyysvaateita voidakseen kontrolloida naista eron jälkeen. Ymmärrän toki että sekin on pettymys, mutta sellaisesta pitää aikuisen ihmisen siirtyä eteenpäin ja hyväksyä, että joskus suhteet loppuvat ja muita ihmisiä ei voi omistaa.
Ymmärrän oikein hyvin ettei siinä ollut kyse kirjaimellisesta spermanluovutuksesta. Rinnastin sen katsos vaan spermanluovutukseen, koska se ei olennaisilta osin poikkea siitä. Miehen rooli lapsen elämässä ei ole sen suurempi eikä sitten pidä oikeuksienkaan olla.
Ei hän välttämättä olisi silloinkaan onnistunut perheen hajottamisessa, jos olisi saanut tahtonsa läpi. Mutta hänen toimintansa uhkasi perheen vakautta ja hän tiesi sen kyllä eikä välittänyt vaan teki kaikkensa voidakseen aiheuttaa mahdollisimman paljon tuhoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isyystesti pitäisi olla pakollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laki on näiltä osin hyvä juuri tällaisena. Siittämisen ei pitäisi antaa mitään oikeutta lapseen silloinkaan kun äiti ei ole naimisissa, ellei äiti sitä hyväksy. Spermanluovutus ei ole vanhemmuutta ja parin kuukauden mittainen ennen syntymää päättynyt suhde naisen kanssa ei synnytä suhdetta eikä tunnesidettä sikiöön.
Tältä mieheltä käsittämätöntä käytöstä yrittää tuolla lailla hajottaa lapsen perheen sillä tekosyyllä että muka välittää lapsesta. Tuo ei ole mitään muuta kuin omistushalua.
Ei tunneside lapseen riipu mitenkään lasten vanhempien suhteen kestosta. Ja mitä huoltajuuteen tulee, se ratkaistaan tapauskohtaisesti esim. tilanteessa, jossa lapsen vanhemmat eivät ole suhteessa keskenään - joskus tulee yksinhuoltajuus, joskus yhteishuolto, mutta tähän ei vaikuta sinänsä vanhempien aiemman mahdollisen seurustelun pituus.
Tuo Jämsäsen tapaus ei ollut mikään spermanluovutustilanne, minkä olisit tajunnutkin, jos olisit ymmärtänyt lukemasi niistä artikkeleista (jos nyt edes jaksoit googlata ne). Ja eihän lapsen perhe mitään olisi hajonnut - lapsi olisi edelleen voinut elää ja asua äitinsä ja äidin aviomiehen kanssa. Jämsänen halusi käsittääkseni tapaamisoikeuden lapseen.
Totta kai tunneside riippuu vanhempien suhteen kestosta. Jos lapsen tuloon on valmistauduttu yhdessä, se mahdollistaa tunnesiteen kehittymisen jo ennen raskauden alkua. Lyhyessä suhteessa tähän ei ole oollut mahdollisuutta. Mutta ei sillä ole oikeastaan merkitystä edes, koska kuitenkin oikea tunneside syntyy vasta syntymän jälkeen. Mainitsin koko asian vain siksi, että ymmärrän miehen surun jos pitkään odotettu ja suunniteltu isyys ei toteudukaan. Kun taas jossain kuukausia kestäneen suhteen tapauksessa ihmettelen miehen motiiveja jos hän esittää olevansa jotenkin hirveän murtunut lapsen menetyksestä. Miehillehän on hyvin tyypillistä käyttää isyysvaateita voidakseen kontrolloida naista eron jälkeen. Ymmärrän toki että sekin on pettymys, mutta sellaisesta pitää aikuisen ihmisen siirtyä eteenpäin ja hyväksyä, että joskus suhteet loppuvat ja muita ihmisiä ei voi omistaa.
Ymmärrän oikein hyvin ettei siinä ollut kyse kirjaimellisesta spermanluovutuksesta. Rinnastin sen katsos vaan spermanluovutukseen, koska se ei olennaisilta osin poikkea siitä. Miehen rooli lapsen elämässä ei ole sen suurempi eikä sitten pidä oikeuksienkaan olla.
Ei hän välttämättä olisi silloinkaan onnistunut perheen hajottamisessa, jos olisi saanut tahtonsa läpi. Mutta hänen toimintansa uhkasi perheen vakautta ja hän tiesi sen kyllä eikä välittänyt vaan teki kaikkensa voidakseen aiheuttaa mahdollisimman paljon tuhoa.
Etkö usko siihen, että isä luo kontaktin lapseen tämän syntyessä? Tuokin mies oli kuitenkin saanut lapsensa syliinsä ja se oli elämänmullistava kokemus hänelle. Luulet, että kun ihminen pitelee omaa lastaan sylissään, niin se on hänelle täysin merkityksetöntä ja mitätöntä? Hups vaan unohtaa samantien?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en naisena voi olla sataprosenttisen varma, että lapseni ovat minun. Kenties lapsettomuusklinikka sössi? Eipä sen kyllä väliä minulle.
Mitenkäs sen testaa montako tällä miehellä on pitkin kyliä. Ei mistään xD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän ymmärtäväisiä vastauksia, vaikka tästä aiheesta usein näkee sellaisia kommentteja että johtaa 100% eroon tällainen "epäluottamuslause".
Monen miehen pahin pelko onkin, että johtaa eroon vain kun haluaa isyystestin, siksi moni jättääkin tekemättä sen.
Miehet on ahdistettu nurkkaan tämän asian suhteen.
Joo, moni nainen kiristää miestä sillä asialla, että jos sä sen testin haluat, niin sitten meidän suhde ei voilla entisensä.
Veikkaan, että suhde ei voi olla entisensä enää sen jälkeen, kun mies on ottanut puheeksi sen, että haluaa isyystestin varmistaakseen, että lapsi todella on hänen. Tällainenhan ei kuitenkaan ole mikään neutraali asia. Testi on toki oikeus haluta tehdä, mutta tuskinpa kukaan haluaa testiä, ellei oikeasti pidä mahdollisena sitä, että lapsi olisi jonkun toisen. Ja tästä sitten päästään ihan oikeasti siihen, että jos nainen on elänyt siinä uskossa, että suhde perustuu luottamukseen ja että on yhdessä odotettu lasta ja perustettu perhe, niin jos äkkiä käykin ilmi, että miehen puolelta ei asia olekaan näin - niin kyllähän siinä vähän menee palikat uusiksi.
Lässytä mitä lässytät, mutta pohjimmainen syy siihen, ettei nainen halua ehtaa isyystodistusta biologiselle isälle on se, että nainen haluaa säilyttää etuoikeutensa lapseen. Äityys on varma tieto ja isyys ei. Ei mitään todellista todistusta mustaa valkoisella. Periaatteessa antaa äideille etulyöntiaseman mm. huoltajuuskiistoissa. Oma omistushalu lapseen sillä halutaan turvata.
Ai minkälaisen etulyöntiaseman tämä antaa äidille huoltajuuskiistassa?
No esimerkiksi sellaisen että koko huoltajuuskiistaa ei synny jos isä ei koskaan saa tietää olevansa isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten avioliitossa syntyneet lapset? Jos DNA-testi paljastaisi isän olevan joku muu, vieläkö aviomies "pakotettaisiin" lapsen isäksi?
Käsittääkseni lain mukaan avioliitto riittää kumoamaan biologisen isyyden. Tästähän on se yksi julkisuudessa ollut tapauskin, jossa nainen oli eroamassa miehestään ja aloitti uuden suhteen. Uudessa suhteessa saatiin alulle raskaus. Nainen kuitenkin palasi takaisin aiemman miehensä luo, jonka kanssa avioero ei ollut vielä ehtinyt voimaan. Ja koska nainen oli lapsen syntymän hetkellä naimisissa, ei biologisella isällä ollut mitään oikeutta lapseen. Tässä ei ole siis huijattu ketään syrjähypyllä, vaan naisen aviomies tietää tilanteen, mutta syystä tai toisesta pitivät lapsen itsellään. Biologinen isä on yrittänyt käydä oikeutta saadakseen isyyden, mutta lain mukaan aviomies on lapsen isä, vaikka kaikki osapuolet tietäisivät, että biologinen isä on joku muu. Googlatkaa vaikka Mikael Jämsänen.
Että sikäli lain mukaan biologinen isyys onkin toissijainen asia. En ole suinkaan sitä mieltä, että tämä olisi hyvä näin, mutta noin se vaan valitettavasti menee.
Tapaus on hirvittävä. Toivon biologiselle isälle voimia.
Teoreettisesti ajatellen (en siis puhu jo tapahtuneesta) voisi olla mahdollista, että biologinen isä saisi jonkun toisen kanssa lapsia, ja tämä ensimmäinen lapsi (joka on äidillään ja äidin aviomiehellä, joka ei kuitenkaan ole lapsen isä) tarvitsisi siirtomunuaista. Äidin munuainen ei sopisi, ei tietysti isän, ei sisarusten, mutta biologisen isän ja hänen lasten munuaiset sopisivat.
Nimittäin elämä tasii ja aikuinen vastaa tekemisistään kuten 296/ kommentti kuuluupi.Laki on näiltä osin hyvä juuri tällaisena. Siittämisen ei pitäisi antaa mitään oikeutta lapseen silloinkaan kun äiti ei ole naimisissa, ellei äiti sitä hyväksy. Spermanluovutus ei ole vanhemmuutta ja parin kuukauden mittainen ennen syntymää päättynyt suhde naisen kanssa ei synnytä suhdetta eikä tunnesidettä sikiöön.
Tältä mieheltä käsittämätöntä käytöstä yrittää tuolla lailla hajottaa lapsen perheen sillä tekosyyllä että muka välittää lapsesta. Tuo ei ole mitään muuta kuin omistushalua.
Ei tuo mies ollut mikään pelkkä spermanluovuttaja, jos hänellä oli suhde tuohon naiseen. Aivan järkyttävää, että voi kiistää lapseltaan oikeuden tämän biologiseen isään, joka haluaa olla läsnä lapsensa elämässä. Nainen saa katua katkerasti kun lapsi saa tietää, että hänen isänsä olisi halunnut olla osa tämän elämää, mutta äiti ei antanut.
Mitään oikeutta biologiseen isään ei ole, vaan oikeus isään. Oikeutta isäänkään ei pitäisi olla lainkaan olemassa, se aiheuttaa pelkkää vahinkoa eikä kuitenkaan toteudu. Biologinen isyys ei ole mitään eikä minkään arvoista eikä sitä pitäisi käyttää perusteena millekään laissa. Ja kyllä tämän miehen rooli naisen ja lapsen elämässä pelkistyy nimenomaan spermanluovuttajuuteen. Hän ei päässyt ottamaan lapsen isän roolia, koska äiti ei sitä halunnut, kuten ei pidäkään tapahtua (eikä pitäisi tapahtua silloinkaan kun äiti ei ole naimisissa). Jos ei ryhdy isäksi, ei ole isä.
Lasta äärimmäisen todennäköisesti ei kiinnosta pätkääkään että biologinen isä on olemassa. Useimpia luovutetuilla soluilla tehtyjä ei kiinnosta.
Tämä kommentti on täydellinen esimerkki siitä, millainen valtapeli vanhemmuus on naisille. Isä ei ole mitään. Isää ei tarvita. Pelkkä spermanluovuttaja, jonka ei tarvitse olla osa lapsensa elämää. Ja tämä asenne on syy siihen, miksi naiset eivät halua isyystestiä.
Vääristelet sanojani. Isä on äidin kanssa tasa-arvoisessa asemassa oleva vanhempi sitten kun hän on ryhtynyt omaksunut isän roolin, oli biologinen isä tai ei. Tätä ei isä voi tehdä ennen syntymää.
Jos äiti ei halua sallia isän läsnäoloa vastasyntyneen lapsen elämässä, hänellä on siihen varmasti syynsä eikä pakottaminen palvele lapsenkaan parasta.
Ja kyllä tässä on kyse nimenomaan vallasta, mutta ei naisen vallasta muuhun kuin omaan ja lapsensa elämään. Miehelle joka ei ole luonut suhdetta lapseen eikä osoittanut millään lailla olevansa hyväntahtoinen lasta ja naista kohtaan tai kykenevä tai edes halukas vanhemmuuteen ei pidä antaa minkäänlaista valtaa naiseen ja tämän lapseen. Miehet käyttävät tällaista valtaa pahaan todella usein. Isyyden pitäisi aina toteutua vain sillä ehdolla, että äiti luottaa isää ja haluaa tämän osaksi omaansa ja lapsensa elämää.
Pyörit kehää. Vain isä, joka on luonut suhteen lapseen, saa tavata lasta. Mutta isä ei saa luoda suhdetta lapseen, koska äiti ei anna. Mitähän vittua?
Isyyden pitäisi toteutua lasta ajatellen ei sen perusteella, mikä on helpointa äidille. Jos tilanteessa ei ole mitään muuta biologista isää vastaan kuin se, että on tälle vieraissa käyneelle naiselle on niin hiton epäkäytännöllistä, kun hän haluaakin vain sen oman ydinperheensä, niin se on voivoi. Se ei riitä syyksi kieltää lasta ja isää olemasta osa toistensa elämää eikä todellakaan tee siitä biologisesta isästä mitään "pahista" tai uhkaa.
Mikä kehä tuo on? Sanon ihan suoraan, että isäksi pitää voida tulla vain äidin suostumuksella, vaikka olisi ollut siittäjä. Ymmärrätkö nyt? Jos äiti on suhteessa isän kanssa tai muuten haluaa ja hyväksyy tämän osallistumisen lapsensa kasvatukseen, niin sitten isästä tulee isä kun hän on lapselle isänä ja sitten hänellä on vanhemman oikeudet. Ei kehää. Totta kai isän tulee myös haluta ryhtyä lapselle isäksi eikä häntäkään voida pakottaa siihen.
Nimenomaan tässä on nyt kyse lapsen edusta. Lapsen etu vaan sattuu käymään todella pitkälti yksiin sen kanssa, mikä on hänen lähivanhemmalleen helpointa ja suurimmaksi tueksi. Erityisesti kriittisessä vaiheessa kuten vastasyntyneen vanhemmalle, ja erityisesti yksinhuoltajalle, ja erityisesti silloin kun lapsi on niin pieni ettei hänellä ole hirveästi omia mielipiteitä eikä vanhemmasta erillistä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten avioliitossa syntyneet lapset? Jos DNA-testi paljastaisi isän olevan joku muu, vieläkö aviomies "pakotettaisiin" lapsen isäksi?
Käsittääkseni lain mukaan avioliitto riittää kumoamaan biologisen isyyden. Tästähän on se yksi julkisuudessa ollut tapauskin, jossa nainen oli eroamassa miehestään ja aloitti uuden suhteen. Uudessa suhteessa saatiin alulle raskaus. Nainen kuitenkin palasi takaisin aiemman miehensä luo, jonka kanssa avioero ei ollut vielä ehtinyt voimaan. Ja koska nainen oli lapsen syntymän hetkellä naimisissa, ei biologisella isällä ollut mitään oikeutta lapseen. Tässä ei ole siis huijattu ketään syrjähypyllä, vaan naisen aviomies tietää tilanteen, mutta syystä tai toisesta pitivät lapsen itsellään. Biologinen isä on yrittänyt käydä oikeutta saadakseen isyyden, mutta lain mukaan aviomies on lapsen isä, vaikka kaikki osapuolet tietäisivät, että biologinen isä on joku muu. Googlatkaa vaikka Mikael Jämsänen.
Että sikäli lain mukaan biologinen isyys onkin toissijainen asia. En ole suinkaan sitä mieltä, että tämä olisi hyvä näin, mutta noin se vaan valitettavasti menee.
Tapaus on hirvittävä. Toivon biologiselle isälle voimia.
Teoreettisesti ajatellen (en siis puhu jo tapahtuneesta) voisi olla mahdollista, että biologinen isä saisi jonkun toisen kanssa lapsia, ja tämä ensimmäinen lapsi (joka on äidillään ja äidin aviomiehellä, joka ei kuitenkaan ole lapsen isä) tarvitsisi siirtomunuaista. Äidin munuainen ei sopisi, ei tietysti isän, ei sisarusten, mutta biologisen isän ja hänen lasten munuaiset sopisivat.
Nimittäin elämä tasii ja aikuinen vastaa tekemisistään kuten 296/ kommentti kuuluupi.Laki on näiltä osin hyvä juuri tällaisena. Siittämisen ei pitäisi antaa mitään oikeutta lapseen silloinkaan kun äiti ei ole naimisissa, ellei äiti sitä hyväksy. Spermanluovutus ei ole vanhemmuutta ja parin kuukauden mittainen ennen syntymää päättynyt suhde naisen kanssa ei synnytä suhdetta eikä tunnesidettä sikiöön.
Tältä mieheltä käsittämätöntä käytöstä yrittää tuolla lailla hajottaa lapsen perheen sillä tekosyyllä että muka välittää lapsesta. Tuo ei ole mitään muuta kuin omistushalua.
Ei tuo mies ollut mikään pelkkä spermanluovuttaja, jos hänellä oli suhde tuohon naiseen. Aivan järkyttävää, että voi kiistää lapseltaan oikeuden tämän biologiseen isään, joka haluaa olla läsnä lapsensa elämässä. Nainen saa katua katkerasti kun lapsi saa tietää, että hänen isänsä olisi halunnut olla osa tämän elämää, mutta äiti ei antanut.
Mitään oikeutta biologiseen isään ei ole, vaan oikeus isään. Oikeutta isäänkään ei pitäisi olla lainkaan olemassa, se aiheuttaa pelkkää vahinkoa eikä kuitenkaan toteudu. Biologinen isyys ei ole mitään eikä minkään arvoista eikä sitä pitäisi käyttää perusteena millekään laissa. Ja kyllä tämän miehen rooli naisen ja lapsen elämässä pelkistyy nimenomaan spermanluovuttajuuteen. Hän ei päässyt ottamaan lapsen isän roolia, koska äiti ei sitä halunnut, kuten ei pidäkään tapahtua (eikä pitäisi tapahtua silloinkaan kun äiti ei ole naimisissa). Jos ei ryhdy isäksi, ei ole isä.
Lasta äärimmäisen todennäköisesti ei kiinnosta pätkääkään että biologinen isä on olemassa. Useimpia luovutetuilla soluilla tehtyjä ei kiinnosta.
Tämä kommentti on täydellinen esimerkki siitä, millainen valtapeli vanhemmuus on naisille. Isä ei ole mitään. Isää ei tarvita. Pelkkä spermanluovuttaja, jonka ei tarvitse olla osa lapsensa elämää. Ja tämä asenne on syy siihen, miksi naiset eivät halua isyystestiä.
Vääristelet sanojani. Isä on äidin kanssa tasa-arvoisessa asemassa oleva vanhempi sitten kun hän on ryhtynyt omaksunut isän roolin, oli biologinen isä tai ei. Tätä ei isä voi tehdä ennen syntymää.
Jos äiti ei halua sallia isän läsnäoloa vastasyntyneen lapsen elämässä, hänellä on siihen varmasti syynsä eikä pakottaminen palvele lapsenkaan parasta.
Ja kyllä tässä on kyse nimenomaan vallasta, mutta ei naisen vallasta muuhun kuin omaan ja lapsensa elämään. Miehelle joka ei ole luonut suhdetta lapseen eikä osoittanut millään lailla olevansa hyväntahtoinen lasta ja naista kohtaan tai kykenevä tai edes halukas vanhemmuuteen ei pidä antaa minkäänlaista valtaa naiseen ja tämän lapseen. Miehet käyttävät tällaista valtaa pahaan todella usein. Isyyden pitäisi aina toteutua vain sillä ehdolla, että äiti luottaa isää ja haluaa tämän osaksi omaansa ja lapsensa elämää.
Miehillähän ei asiassa juuri valtaa ole, joten on luonnollista että tuon vallan väärinkäyttäjistäkin suurin osa on naisia, kuten onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän ymmärtäväisiä vastauksia, vaikka tästä aiheesta usein näkee sellaisia kommentteja että johtaa 100% eroon tällainen "epäluottamuslause".
Monen miehen pahin pelko onkin, että johtaa eroon vain kun haluaa isyystestin, siksi moni jättääkin tekemättä sen.
Miehet on ahdistettu nurkkaan tämän asian suhteen.
Joo, moni nainen kiristää miestä sillä asialla, että jos sä sen testin haluat, niin sitten meidän suhde ei voilla entisensä.
Veikkaan, että suhde ei voi olla entisensä enää sen jälkeen, kun mies on ottanut puheeksi sen, että haluaa isyystestin varmistaakseen, että lapsi todella on hänen. Tällainenhan ei kuitenkaan ole mikään neutraali asia. Testi on toki oikeus haluta tehdä, mutta tuskinpa kukaan haluaa testiä, ellei oikeasti pidä mahdollisena sitä, että lapsi olisi jonkun toisen. Ja tästä sitten päästään ihan oikeasti siihen, että jos nainen on elänyt siinä uskossa, että suhde perustuu luottamukseen ja että on yhdessä odotettu lasta ja perustettu perhe, niin jos äkkiä käykin ilmi, että miehen puolelta ei asia olekaan näin - niin kyllähän siinä vähän menee palikat uusiksi.
Lässytä mitä lässytät, mutta pohjimmainen syy siihen, ettei nainen halua ehtaa isyystodistusta biologiselle isälle on se, että nainen haluaa säilyttää etuoikeutensa lapseen. Äityys on varma tieto ja isyys ei. Ei mitään todellista todistusta mustaa valkoisella. Periaatteessa antaa äideille etulyöntiaseman mm. huoltajuuskiistoissa. Oma omistushalu lapseen sillä halutaan turvata.
Ai minkälaisen etulyöntiaseman tämä antaa äidille huoltajuuskiistassa?
No esimerkiksi sellaisen että koko huoltajuuskiistaa ei synny jos isä ei koskaan saa tietää olevansa isä.
Eihän hän silloin pyydä isyystestiäkään.
Tässä erittäin hyvä esimerkki emotionaalisesta kiristyksestä.
"Ai haluat isyystestin? Siinä tapauksessa abortoin koko lapsen ja se on sinun syysi. Muuten olisin antanut lapsen syntyä."