Miehen lapsenhoito on telkkarinkatsomista

Vierailija kirjoitti:

Minusta ap ei ole nipo.

Oletko kysynyt mieheltä rauhallisena hetkenä millainen isä haluaisi olla? Mitä haluaa puuhailla lapsen kanssa? Mitä muistaa omasta isästään ja lapsuudestaan jne? Eli löytyisikö sieltä ideaa mitä isä tekisi lapsen kanssa (uimassa käynti, lumen kolaus yhdessä, leipominen yhdessä mikä nyt vaan kiinnostaisi molempia)

Meillä mies tykkäsi itse leikkiä legoilla joten aloitti pikkulegoilla leikkimisen esikoisen kanssa kun tämä oli alta 2v. Lapselle tutti suuhun ettei legoja varmasti eksynyt suuhun ja sitten ”miehet” touhusivat yhdessä. Satukirjan luku lapsille olikin sitten miehen inhokkihomma. Onneksi minusta oli kiva lukea joten minä hoidin sen asian. Kyllä meilläkin mies välillä turhan helposti laittoi lasten ohjelmat pyörimään mutta onneksi teki muutakin.

Minusta joku 3v voi katsoa päivittäin esim tunnin telkusta hänelle sopivia lasten ohjelmia. Ja viikonloppuna sitten vaikka yhden leffan joka pidempi. Mutta kohtuus kaikessa. Ja tietysti paljon riippuu siitäkin miten katsotaan. Minusta oli kiva kun mies katsoi lasten kanssa yhdessä niin että kaikki kolme lasta sylissä. Eli siinä tankattiin läheisyyttä samalla ja välillä mies kommentoi jotain ohjelmassa tapahtuvaa. Eli oli oikeasti mukana (joskus kyllä huomasin että nukkumatti selätti ja mies nukkui lapset sylissään).

Vilpiton Kiitos kommentista sullekin! Aluksi kerroin hyvin tiivistetyn kertomuksen, tässä tulee vähän tarkennettuna. Isä kyllä tekee paljon muutakin, leikkii legoilla, pelaa palloa, käy kaupassa ja retkillä. Ja on oikeasi hyvä isä. Mutta silti tosi moni ilta menee sitten tuohon telkun tuijotukseen, jos minä en jotenkin johda illan etenemistä. Nyt menossa jo kolmas tunti, elokuvat / ohjelmat vaan vaihtuu. Tässä nyt palstailen ja samalla kuuntelen, että tuleeko siellä mitään tapahtumaan tuo hammaspesun ja nukkumaanmenon suhteen. No eipä taida tapahtua, ennen kuin minä puutun asiaan...

Olet ihan oikeassa, että pitäisi varmaan puhua asiasta jonakin rauhallisena hetkenä, en vaan ole vielä keksinyt rakentavaa tapaa ottaa asia esille, etten vaikuta ihan hermostuneelta heti keskustelun aluksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän se kun mies ei tee äidin mielestä ikinä yhtään mitään oikein. Tästä syystä muutama tuttavapariskunta lopulta eronnut.

Totta tuokin. Siksipä yritänkin saada täältä vähän toista näkökulmaa asiaan ennen kuin alan miehelle asiasta avautumaan. Kuten sanoin, oikeastaan toivon, että arvon raadin mielestä olen vaan nipo.

Toisaalta voi olla niinkin, että koen vaan epäreiluksi, että mies saa hoitaa ns. helpon viihdyttämisen, ja minun vastuulla on pukeminen, hampaidenpesutaistelut, iltapalan syömisen taistelut yms. - ja kyllä, meillä tempperamenttinen lapsi.

Lisää näkökulmia otetaa mieluusti vastaan.

AP

Älä taistele niin kovasti. Iltapalaa Lapsi syö mitä syö. Ei Suomessa lapsi ruoan ääressä nälkään kuole. Hampaidenpesussakin kannattaa kokeilla kaikki hauskat kikat, palkitsemiset, lorut. Hammaskeijuhöpinät jne.

Pukemiseen voi yrittää esim tarroja ja pukemislaulua tms tai sitten sitä että lapsen toimet etenee sen verran ripeästi kuin juna että lapsi ei edes ehdi kiukuta kun ne on jo tehty.

1

Ohis, mutta tässä ei nyt käsittääkseni ollut kyse siitä, ovatko arjen perustoimet varsinaisesti taistelua. Tai jos ovat, niin se ei ole se pääasiallinen syy ap:n harmitukseen, vaan se ettei mies osallistu niihin ollenkaan. Mies siis viettää aikaa lapsen kanssa telkkaria katsellen, ap:n kontolle jää hoitaa kaikki sen ulkopuolelle jäävä toiminta, ml. pakolliset hommat (hammaspesu, iltapalat yms). 

Ap, tuo ei ole missään määrin ok, laittaisin sian mäkeen. Juuri tuo on myös yksi suuri syy siihen että olen vela. Uskomattoman monista ihan tavallisista miehistä kuoriutuu laiskoja, aivottomia matoja kun saavat lapsen/lapsia.

Ja äitylit makaa av-palstalla. Oikeita supervanhempia. 

Niin, en tiedä miten supervanhempi määritellään. Mutta eiköhän sitä äityli saa hetken palstaillakin, kun on sitä ennen hoitanut lapsen 100% samalla kun iskä on katsonut vähän telkkupelkkua.

Ei tarvitse olla supervanhempi, voisi olla vanhempi ylipäätään. Noin vinkkinä ap:n miehelle.

/15

Samanlainen on minun mieheni. Onneksi lapset ovat hänen lapsiaan, eikä minun tarvitse kantaa vastuuta.

Lapset kun tulevat meille pe-su, niin ovat hereilläoloajastaan 80 % netflixissä. Ja äitinsä tulee linjoja pitkin sen jälkeen.

Kiitos kaikille kommenteista. Tämä äityli menee nyt hoitamaan lapsen iltatoimet, kun eivät muuten näytä tapahtuvan...

Luen kyllä huomenna, jos uusia näkokulmia asiaan on tänne tullut.

AP

Ei meillä ainakaan toimisi. Ollaan otettu tosi tiukka linja lastenohjelmien suhteen, enintään 20min katsotaan päivässä. Lapset tarvitsee (ainakin meidän lapset) läsnäoloa ja yhteistä puuhaa. Jos katsellaan liikaa telkkaria, on tuloksena kiukkuiset keskenään tappelevat lapset. Jos olisin ap, sanoisin ihan reippaasti miehelle että tuo ei ole lapselle hyväksi.

Uskomatonta että isien laiskaa vanhemmuutta katsotaan läpi sormien ja kommentoidaan että "antakaa hoitaa omalla tavallaan". Usein vaan tämä isien oma tapa huomioi ensin isän tarpeet. Jos äiti istuttaisi lasta useita tunteja ruudun ääressä niin sitä kyllä kauhistellaan kun käytetään ruutua lastenvahtina.

Meillä mies taipuu samaan ja minulle ei ole ongelma se, että lapsi katsoisi piirrettyjä vaan se, että miehelle jakautuu ne helpoimmat palat ja minulle raskaammat. Ja olisi kiva välillä itsekin istahtaa lapsen viereen katsomaan piirrettyjä, mutta jos isä on jo katsonut lapsen kanssa tunnin pari televisiota esimerkiksi viikonloppuna, niin ei sitä viitsi.

Minä olen ollut "nipo" ja sanonut miehelle että kyllä hänenkin pitää leikkiä ja ulkoilla lapsen kanssa, samoin kun lapsen kanssa ollessa pitää myös tehdä ne sen hetken pakolliset kotityöt. Eihän se varmaan hyvää tee parisuhteelle huomautella tällaisista (toinen mistä huomautan on puhelimen näpräys kun on lapsen kanssa), mutta olen kyllä melko varma että eroon päätyisimme jos kokemus epäoikeudenmukaisuudesta jatkuisi vuosia. Joten mieluummin nyt pieni riita kuin vuosien katkeruus.

Yleensäkin se on väärin, että kaikki mikä pitää tehdä "oikein" jää vain toisen vanhemman vastuulle. Ei kai mikään parisuhde kestä loputtomiin sellaista tilannetta, että vain toinen kantaa vastuuta asioista.