Lue keskustelun säännöt.
On luettu pitkät matematiikat ja fysiikat lukiossa kiitettävin arvosanoin ja käyty päälle korkeakoulut hyvin arvosanoin jne
26.11.2019 |
Selkä pragas ja sitten ollaankin opintovelkainen tt- tukiasiakas vailla toivoa paremmasta. 200 eurolla/kk selvittävä arjesta ja luettava täällä kuinka työttömät on pelkkiä luusereita ja laiskoja paskoja.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ärsyttävää huomata kuinka staattisessa ja vakaassa elämäntilanteessa olevat ihmiset kuvittelevat kaiken jatkuvan kuten ennenkin. Muut ovat vaan sössineet asiansa. Niin sen täytyy olla.
Juuri näin. Kukaan ei voi koskaan tietää mitä tapahtuu seuraavassa hetkessä. Jokaisen työttömän/vähävaraisen elämässä on joku epäonnenhetki minkä takia ihminen ei ole juuri nyt työelämässä. Kokoomuslaisten tämä tuntuu olevan kovin vaikea ymmärtää.
No kato kun onhan meillä kaikilla rajoitteita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ei mitkään opinnot Suomessa takaa yhtään mitään! Tuttuni luki pitkän matikan, fyssan ja kemian, kouluttautui alansa tothtoriksi ja tutkijaksi, oli töissä Suomessa yliopistolla, Euroopassa ja Jenkeissä tutkijana reilun vuosikymmenen, tuli takaisin Suomeen ja vihdoin pääsi taas tutkijaksi ja kas kummaa, lama iski ja edellisen hallituksen aikana "kaikenmaailman dosentit"-kommenttien jälkeen tutkimusrahoja vähennettiin, laitos lopetettiin ja kilometritehdas odotti tätä tohtoritutkijatuttuani. Sen pituinen se.
...kyllä valitettavasti löytyy myös ihmisiä, jotka ihan itse sössivät asiansa, eivätkä he edes ole mikään harvinaisuus, naiivia väittää muuta.
Enkä nyt tarkoita sitten ap:ta.
Etkö voi tehdä kotoa käsin jotakin duunia? Siis jos sulla on kk-tutkinto ja matemaattista älliä, niin eikö mitään etähommaa löydy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai luulit, että pitkä matikka ja fysiikka tekee sinut immuuniksi selkävaivoille?
Tämä kyllä todistaa sen, että matemaattinen älykkyys ei aina ole kovin käytännöllistä älykkyyttä.
En luullut mitään vaan kerroin lyhyesti, että laiskuus ei ole aina syynä sille, että elämässä ei menesty vaikka kuinka yritttää
What? Miksi pitkä matematiikka ja fysiikka, plus yliopisto-opinnot, tarkoittaisivat, että et ole laiska. Olen itsekin suorittanut nuo, ja olen todella laiska. Tosin selkä on pysynyt toistaiseksi kunnossa. Ehkä siksi, että en koulussa juuri päntännyt.
No hyvä sinulle. Itse en ole lahjakas vaan todella olen ahertanut saadakseni tutkinnot suoritettua kunnialla.
ap
Ei kannata tehdä sellaisia asioita, jotka eivät ole itselle luontaisesti helppoja. Kannattaa seurata omaa lahjakkuuttaan mieluummin kuin väkisin yrittää runtata läpi jostain koulutuspolusta, joka ei ole itselle hyvä. Olen tätä mieltä siksi, että parhaat tietämäni alojensa osaajat ovat minun mielestäni olleet jo lähtökohtaisesti tosi hyviä siinä mitä tekevät ammatikseen. Jos koulutus tuntuu vaikealta, se ei ehkä sovi opiskelijalle.
Tsemppiä joka tapauksessa, aina voi vaihtaa suuntaa. Ja paistaa se aurinko risukasaankin!
No oma lahjakkuuteni ilmeni asioissa joihin yksinhuoltajavanhemmallani ei ollut
varaa minua laittaa kun olin kouluikäinen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei mitkään opinnot Suomessa takaa yhtään mitään! Tuttuni luki pitkän matikan, fyssan ja kemian, kouluttautui alansa tothtoriksi ja tutkijaksi, oli töissä Suomessa yliopistolla, Euroopassa ja Jenkeissä tutkijana reilun vuosikymmenen, tuli takaisin Suomeen ja vihdoin pääsi taas tutkijaksi ja kas kummaa, lama iski ja edellisen hallituksen aikana "kaikenmaailman dosentit"-kommenttien jälkeen tutkimusrahoja vähennettiin, laitos lopetettiin ja kilometritehdas odotti tätä tohtoritutkijatuttuani. Sen pituinen se.
Aika harvat tohtorit kovin pitkään kortistossa viihtyvät. Yleensä on opittu taitoja joita voi soveltaa muutenkin kuin pelkässä tutkimustyössä, esim. firmojen ja yhteisöjen innovaatiotöissä, tutkimushallinnossa, monenlaisissa kv. hommissa jne.
Jos tutkimukselle on kysyntää sen rahoitus tulee yksityiseltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen hyväpalkkainen ja patalaiska. Teen töissä just sen mikä on pakko, mutta hyvin. Lopun ajan makaan ja au pair siivoaa. Opiskeluaikana toki jouduin jonkin verran ponnistelemaan mutta se ei ole minulle mitenkään luontaista. Älykkyyden sain synnyinlahjana, terveys on toistaiseksi kestänyt surkeat elintapani eli geenilotossa käynyt tuuri siinäkin suhteessa. Ymmärrän olevani onnekas vaikka omilla valinnoillakin on osansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ärsyttävää huomata kuinka staattisessa ja vakaassa elämäntilanteessa olevat ihmiset kuvittelevat kaiken jatkuvan kuten ennenkin. Muut ovat vaan sössineet asiansa. Niin sen täytyy olla.
Juuri näin. Kukaan ei voi koskaan tietää mitä tapahtuu seuraavassa hetkessä. Jokaisen työttömän/vähävaraisen elämässä on joku epäonnenhetki minkä takia ihminen ei ole juuri nyt työelämässä. Kokoomuslaisten tämä tuntuu olevan kovin vaikea ymmärtää.
No kato kun onhan meillä kaikilla rajoitteita!
Tuo kokoomuksen irvikuva joka on ymmärtääkseni täysin terve ja normaaliälyinen mutta loisii silti muiden ihmisten kustantamana ja laukoo tuollaisia kommentteja muista työttömistä. Sanat ei riitä kertomaan kuinka paljon halveksin näitä kokoomuslsia mul kkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ärsyttävää huomata kuinka staattisessa ja vakaassa elämäntilanteessa olevat ihmiset kuvittelevat kaiken jatkuvan kuten ennenkin. Muut ovat vaan sössineet asiansa. Niin sen täytyy olla.
Olen ajatellut, että elämään kuuluu, että nuorena ihminen katsoo innostuneena tulevaisuuteen ja uskoo, että kaikki on vain itsestä kiinni.
Kunhan hoitaa opinnot, valmistuu, päätyy unelmaduuniin ja törmää elämänsä puolisoehdokkaaseen, saa lapsia ja hommaa hienon asunnon, harrastaa, matkustelee, toteuttaa itseään perheen ja ystäviensä kanssa, tekee nousujohteisen mielenkiintoisen uran ja päätyy eläkkeelle jne. Että tämä kaikki onnistuu, kunhan vain tekee kaiken ”oikein”.
Mutta oikeasti: missä tahansa vaiheessa voi tulla ongelmia. Sairastuu, joutuu onnettomuuteen, vammautuu, läheiset sairastuu tai kuolee, tulee erilaista viivytystä: ei pääse opiskelemaan, gradu tökkii, ei saa töitä, opiskelee uuden tutkinnon pyrkimisineen eikä edelleenkään saa kuin sitä paskaduunia, ei löydä kivaa puolisoa, ei saa lapsia tai jos saa ovat vammaisia, asunto palaa, puoliso tai lapset sairastuu, päätyy nuoreksi leskeksi, yritys menee konkurssiin jne.
Tätä ei koskaan oteta niissä mahtavissa tulevaisuudensuunnitelmissa huomioon. Oikeasti elämässä tulee vastuksia, vaikka kuinka yrittää. Ja sekös vttaa ja ottaa päähän.
Joskus miettii, kun tuoreita ylioppilaita hehkutetaan ja heidän sinisiä unelmiaan kysellään, että ”kunpa tietäisitte”. Itsekin olin samanlainen silloin. Mutta en henno polkea heidän herkkää intoaan, sen tekee maailma ajan mittaan kuitenkin.
Katkero kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ärsyttävää huomata kuinka staattisessa ja vakaassa elämäntilanteessa olevat ihmiset kuvittelevat kaiken jatkuvan kuten ennenkin. Muut ovat vaan sössineet asiansa. Niin sen täytyy olla.
Olen ajatellut, että elämään kuuluu, että nuorena ihminen katsoo innostuneena tulevaisuuteen ja uskoo, että kaikki on vain itsestä kiinni.
Kunhan hoitaa opinnot, valmistuu, päätyy unelmaduuniin ja törmää elämänsä puolisoehdokkaaseen, saa lapsia ja hommaa hienon asunnon, harrastaa, matkustelee, toteuttaa itseään perheen ja ystäviensä kanssa, tekee nousujohteisen mielenkiintoisen uran ja päätyy eläkkeelle jne. Että tämä kaikki onnistuu, kunhan vain tekee kaiken ”oikein”.
Mutta oikeasti: missä tahansa vaiheessa voi tulla ongelmia. Sairastuu, joutuu onnettomuuteen, vammautuu, läheiset sairastuu tai kuolee, tulee erilaista viivytystä: ei pääse opiskelemaan, gradu tökkii, ei saa töitä, opiskelee uuden tutkinnon pyrkimisineen eikä edelleenkään saa kuin sitä paskaduunia, ei löydä kivaa puolisoa, ei saa lapsia tai jos saa ovat vammaisia, asunto palaa, puoliso tai lapset sairastuu, päätyy nuoreksi leskeksi, yritys menee konkurssiin jne.
Tätä ei koskaan oteta niissä mahtavissa tulevaisuudensuunnitelmissa huomioon. Oikeasti elämässä tulee vastuksia, vaikka kuinka yrittää. Ja sekös vttaa ja ottaa päähän.
Joskus miettii, kun tuoreita ylioppilaita hehkutetaan ja heidän sinisiä unelmiaan kysellään, että ”kunpa tietäisitte”. Itsekin olin samanlainen silloin. Mutta en henno polkea heidän herkkää intoaan, sen tekee maailma ajan mittaan kuitenkin.
Auttaisko se jos kaikki asennoituisivat jo valmiiksi noin? Kukaan ei yrittäisi mitään ettei pety. Kukahan ne meidän sosiaalikulut silloin maksaisi? Ja noista yrittäjistä, aika monilla on takana ainakin yksi konkurssi, silti yritetään uudestaan. Monet menevät uudelleen naimisiin eron tai leskeksi jäämisen jälkeen, useat paranevat sairauksista tai löytävät tekemistä omista rajoituksistaan käsin. On se vähän omasta asenteestakin kiinni, katkeroitumalla varmiten pilaa elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkö voi tehdä kotoa käsin jotakin duunia? Siis jos sulla on kk-tutkinto ja matemaattista älliä, niin eikö mitään etähommaa löydy?
Varmasti pystyisin mutta kuinka löydän sellaisen työn? Sitä tässä ihmettelen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö voi tehdä kotoa käsin jotakin duunia? Siis jos sulla on kk-tutkinto ja matemaattista älliä, niin eikö mitään etähommaa löydy?
Varmasti pystyisin mutta kuinka löydän sellaisen työn? Sitä tässä ihmettelen.
ap
Ymmärrän mitä tarkoitat. Akateemisesti koulutettujen TE-palvelut (?!?) on vitsi. Tai oikeastaan, niitä ei ole. Itse istuin kaikki samat kurssit kuin kaikki muutkin "metallimiehet ja -naiset" - sillä erotuksella, että osan kursseista olisin voinut pitää itsekin ja jotkut filosofisemmista kursseista istuin mielelläni, toisin kuin jotkut muut soraäänistä päätellen ;) Ja työkkäritätien (joidenkin) asenne ja ilmeet olivat lähinnä huvittavia, tuntuivat pääasiassa laskevan, että kaikka varmasti osallistuvat kaikille 12 kurssille ja kyttäsivät laistiko joku... Kysyä sopii, että WTF? Vai pitäisikö sanoa, että Welcome To Finland?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ärsyttävää huomata kuinka staattisessa ja vakaassa elämäntilanteessa olevat ihmiset kuvittelevat kaiken jatkuvan kuten ennenkin. Muut ovat vaan sössineet asiansa. Niin sen täytyy olla.
Juuri näin. Kukaan ei voi koskaan tietää mitä tapahtuu seuraavassa hetkessä. Jokaisen työttömän/vähävaraisen elämässä on joku epäonnenhetki minkä takia ihminen ei ole juuri nyt työelämässä. Kokoomuslaisten tämä tuntuu olevan kovin vaikea ymmärtää.
No kato kun onhan meillä kaikilla rajoitteita!
Tuo kokoomuksen irvikuva joka on ymmärtääkseni täysin terve ja normaaliälyinen mutta loisii silti muiden ihmisten kustantamana ja laukoo tuollaisia kommentteja muista työttömistä. Sanat ei riitä kertomaan kuinka paljon halveksin näitä kokoomuslsia mul kkuja.
Niin kauan kuin tällaisikle vi##upäille maksetaan enemmän lorvailusta kuin postin työnyekijöiille, kenenkää ei tule töihin menevän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai luulit, että pitkä matikka ja fysiikka tekee sinut immuuniksi selkävaivoille?
Tämä kyllä todistaa sen, että matemaattinen älykkyys ei aina ole kovin käytännöllistä älykkyyttä.
En luullut mitään vaan kerroin lyhyesti, että laiskuus ei ole aina syynä sille, että elämässä ei menesty vaikka kuinka yritttää
Ei niin, huono tuuri ja periksiantaminen voivat olla muita syitä.
Mutta jos olet kroonisesti sairas ja väsynyt, tipahdat oravanpyörästä eikä sinua enää kukaan huoli töihin! Ja sekäs vttaa kuin pientä oravaa.
Muutenkin tuntuu, että koko ajan pitäisi olla työelämän tarpeisiin tarpeeksi jotakin: kouluttautua, kehittää, kehittyä, opiskella lisää... mikään ei riitä! Entäs jos ei vaan jaksa?!?
Tekisi hyvää kaikille oman elämänsä onnistuja-sankareille päätyä syöveriin, jossa huono onni seuraa toista, vaikka mitä tekisit. Vähemmästäkin ihminen lannistuu, ei siinä enää huumori ja tulevisuudentoivo riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai luulit, että pitkä matikka ja fysiikka tekee sinut immuuniksi selkävaivoille?
Tämä kyllä todistaa sen, että matemaattinen älykkyys ei aina ole kovin käytännöllistä älykkyyttä.
En luullut mitään vaan kerroin lyhyesti, että laiskuus ei ole aina syynä sille, että elämässä ei menesty vaikka kuinka yritttää
Ei niin, huono tuuri ja periksiantaminen voivat olla muita syitä.
Mutta jos olet kroonisesti sairas ja väsynyt, tipahdat oravanpyörästä eikä sinua enää kukaan huoli töihin! Ja sekäs vttaa kuin pientä oravaa.
Muutenkin tuntuu, että koko ajan pitäisi olla työelämän tarpeisiin tarpeeksi jotakin: kouluttautua, kehittää, kehittyä, opiskella lisää... mikään ei riitä! Entäs jos ei vaan jaksa?!?Tekisi hyvää kaikille oman elämänsä onnistuja-sankareille päätyä syöveriin, jossa huono onni seuraa toista, vaikka mitä tekisit. Vähemmästäkin ihminen lannistuu, ei siinä enää huumori ja tulevisuudentoivo riitä.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Itsetunnon ja omanarvontunteen muodostaminen toisten mielipiteiden perusteella/varaan EI ole kovinkaan järkevää eikä pysyvää. Tämän olen oivaltanut ihan pelkällä amiskoulutuksella...
Itse en ole vieraiden, pintaa tuijottavien ihmisten silmissä "mitään", he näkevät ei-trendikkäässä asunnossa vanhoissa merkittömissä vaatteissa asustelevan matalastikoulutetun keski-ikäistyneen köyhän naisen, joka ei matkustele, eikä ostele.
Vakityötäkään ei ole, keikkahommia silloin tällöin, ja tulot reippaasti alle tonnin kuussa, joinain kuukausina alle 500 €.Ja mitä sitten?
Olen onnellinen, elän arvojeni mukaan, arvostan ekologisuutta, vapautta ja rauhallista, kiireetöntä elämää. Läheisiä ihmisiä. Tunnen itseni arvokkaaksi ja järkeväksi, omilla aivoilla ajattelevaksi ihmiseksi, vähän jopa radikaaliksi. Uskallan elää ja tehdä asioita arvojeni mukaan.
Ja prakaa se selkä minullakin, välilevyissä ongelmaa.
Mutta voisi pahemminkin olla, pystyn kuitenkin liikkumaan.Tsemppiä ap, vaihda näkökulmaa!
Kiva kuulla, että meitä on muitakin tyytyväisiä oman elämämme tähtiä! 😊
Mukavaa tiistaipäivää sinulle, sielunsisko 🌹
- sairaseläkkeellä mutta hyvin menee, itseäni arvostaen, omannäköisestä elämästäni nauttien
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käteen jää 200? Täällä ei haukuta työttömiä yleensä vaan puolustetaan.
niin tuo 200 euroa jää suunnilleen ruokaan, vaatteisiin, harrastuksiin, liikkumiseen ja hygieniaan kuukaudessa
palttiarallaa 300 euroa vähmmän kuin tänne paperit hukanneenna tullut mahdollinen terroristi. reilua?
Ei kannata tehdä sellaisia asioita, jotka eivät ole itselle luontaisesti helppoja. Kannattaa seurata omaa lahjakkuuttaan mieluummin kuin väkisin yrittää runtata läpi jostain koulutuspolusta, joka ei ole itselle hyvä. Olen tätä mieltä siksi, että parhaat tietämäni alojensa osaajat ovat minun mielestäni olleet jo lähtökohtaisesti tosi hyviä siinä mitä tekevät ammatikseen. Jos koulutus tuntuu vaikealta, se ei ehkä sovi opiskelijalle.
Tsemppiä joka tapauksessa, aina voi vaihtaa suuntaa. Ja paistaa se aurinko risukasaankin!