Pidättekö vielä yhteyttä kouluaikaisiin ystäviin?
Tiivis tyttöporukka koko kouluajan, sitten jatko-opinnot ja uudet paikkakunnat. Elämä tapahtui ja yhteydenpito väheni. Välimatkaa on ja erilaisia elämäntilanteita. Vaikka mahdollisuus tavata on vain muutaman kerran vuodessa, tapaamiset ovat olleet kivoja. Nyt tuntuu kuitenkin, että yhteydenotot ovat melko yksipuolisia. Tapaamisehdotukset otetaan ilolla vastaan, mutta nyt mietin kannattaako näitä yksipuolisia ehdotuksia jatkaa.
Kommentit (7)
Mulle kävi samoin että yhteydenpidot alkoivat olla vuosien ajan kouluaikaiseen ystävääni pelkästään minun aloitteistani. Päätin pari vuotta sitten että katsotaan ottaako hän yhteyttä, jos minä en ota. No ei ole ottanut yhteyksiä, mitäpä sitä enään minäkään. Kyllä ystävyyssuhteen tulee olla molemminpuolista.
Viimeisistä kouluajoista tulee ensi vuonna kuluneeksi 40 vuotta. Pari kouluaikaista ystävääni on Facebook-kavereitani, mutta ei tule kovin usein viestiteltyä sitäkään kautta.
Pidin yhteyttä kouluaikaiseen bestikseeni kunnes hän menehtyi syöpään.
Joku toinenkin on paikkakunnalla ja kaupassa vaihdetaan ehkä pari sanaa. Muita jos näen, tuskin enää tunnistetaankaan. Ehkei oltu edes ystäviä?
Jos yhteydenotot on kovin yksipuolisia, kyllästyyhän sitä olemaan aktiivinen. Luokkakokoukset alkavat olla vanhanaikaisia, nämä 30v ja nuoremmat ovat tekemisissä niiden kanssa joiden kanssa haluavat ja facettavat tai whatssappaavat. Me ehkä tykättiin luokkakokouksista, koskei ollut muuta mahdollisuutta kuin lankapuhelin?
Nolottaa aina kun aikuiset puhuu ystävistä
En pidä, elämä kuljetti eri suuntiin. FB kaveriksi voisin ottaa mutta en usko että sen kummemmin tulis yhteyttä pidettyä.
Kumma juttu muuten, törmäsin pariin entiseen koulukaveriin (ei oltu koulussa ns. kavereita) sattumalta eri yhteyksissä ja ihmeteltiin ettei oltu enempää tekemisissä silloin koulussa koska ollaan todella saman henkisiä. Todennäköisesti eri kiinnostuksen kohteet nuorena ja eri ystäväpiirit syynä, ei sen syvällisempää. Tai sitten vaan ollaan sattumalta kasvettu samoihin ajatuksiin vaikka elämänkokemukset on hyvinkin erilaisia.
Yksi ystävä on pysynyt kaikki vuodet kouluajoilta aivan lapsesta saakka. Sitten on tullut matkan varrella muutamia muita opiskeluaikojen ystäviä, kuin pari työtoveria jotka ovat pysyneet ystävinä.
Yhteydenpito vaihtelee ja on vaihdellut kymmenien vuosien aikana.
En pidä. Miksi ihmeessä pitäisin?