Lapsen lihavat kaverit ihmetyttää

Mun miehen lapset on lihavia siksi kun koko ajan pitää kotona syödä, eli heitä lihotetaan. Tyttö on nyt murkku, ja jos hän ei halua syödä ison ruokasatsin päälle vielä jälkiruokapannaria hillolla ja kermalla, niin joutuu arestiin ja otetaan puhelin pois. Kun lapset ovat meillä, saavat ottaa itse ruuan, jälkkäreitä ei ole,kuin joku omena jos haluavat sellaisen. Liikuntaa ei saa harrastaa, vaan jotain parempia harrastuksia. Tyttö ei liiku yhtään kun se on inhottavaa, ja poika saatiin vuoden tappelun ja riitelyn jälkeen urheiluharrastuksen pariin. Poika siis halunnut sitä jo kauan, mutta äiti kieltänyt turhana ja vaikeana.

Pojallemme on aina ollut hyvä ruokahalua ja vauva- sekä taaperoaikana neuvolassa ja hoidossa vain kehuttiin kuinka hyvä asia se on. ”Pyöreys häviää kyllä” ja atopppisesta ihosta jankattiin vain että ”muistathan rasvata iho”. Vähitellen poika alkoi nirsoilemaan ruoan suhteen mutta vatsa oli edelleen melko pyöreä. Muutaman vuoden ikäisenä ruvettiin syyttelemään ja neuvolatädit kehottivat ettemme antaisi niin paljon ruokaa pojalle. Edelleen kysyin, voiko ruokavalio aiheuttaa iho-ongelman ja voiko ruokavalio aiheuttaa jatkuvan vatsaturvotuksen? ”Ei voi”, sanottiin vaan. Äidinvaistoni oli eri mieltä.

Maidon poisjättäminen rauhoitti ihoa ja vatsaa huomattavasti, mutta edelleen oli jonkin verran suolisto-ongelmia. Lääkärin ohjeistuksella selvisi, että pojalla on ruisallergia.

Nykyään poika on jo koululainen ja hoikka. Huom, emme missään vaiheessaa lähteneet sille tielle, että olisimme laittaneet pojan ”dieetille” tai edes puhuneet mistään paino-ongelmista. Selvitimme mikä aiheutti pojalle niitä oireita, joita kukaan terveydenalan ammattilainen ei ottanut ensin todesta. Yksityseltä puolelta löytyi lopulta lääkäri joka uskoi, että kyseessä voi olla joku vilja-allergia.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on ollut lapsena ja teininä aina pyöreä tai ylipainoinen. Söi terveellisesti, mutta paljon. Lapsuuskuvia nähdessäni aluksi hämmästyin, sillä nyt reilu parikymppisenä on tosi urheilullinen ja hyväkroppanen. 🤷‍♀️

Lasten painoon ei saisi puuttua liikaa. Olin ala-asteella vähän pyöreä, vaikka liikuin paljon. Lähes joka päivä pyöräilin pitkiä matkoja, ratsastin ja tein tallitöitä ja leikin koirien kanssa. Kilpailin pituushypyssä ja juoksussa, lähes aina kolmen parhaan joukossa. Silti terveydenhoitaja piikitteli painosta, että on liikaa. Yhdessä syksyn terveystarkastuksessa tokaisi "jaaha, on tainnut kesällä jäätelö ja makkara maistua". Tämä ja muut kommentit aiheuttivat sen, että sairastuin syömishäiriöön 11-vuotiaana. Pahin aika sairautta kesti 7 vuotta, paraneminen monta lisää.

Nyt jälkikäteen mietin, kuinka erilaisen nuoruuden olisin voinut saada ilman turhia kommentteja.

Ei ole näin yksinkertaista, koska aniharvalle kehittyy syömishäiriö siitä mitä terkkari on joskus sanonut. Si n ulla vain on taipumusta mtongelmiin, joten sairastuit siksi vuosikymmeneksi täysin yhdenteke v än ihmisen yhdentekevästä puheeSta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo on niitä, joilla on aina mehua kotona.

Ei oo. Meillä on lihava lapsi joka ei tykkää muusta juomasta ku vedestä / satunnaisesti maidosta. Herkkuja saa mun mielestä liikaa vaikka karkit rajoitettu vloppuun/ erikoistapauksiin. Silti kyseessä 8v joka voi vetää yksin pussin sipsiä ja lempiruokaa on leipä, hampurilaiset ja nuudelit. Lastenateriasta Mäkkärillä jää nälkä, ei tule täyteen. Inhoaa liikuntaa ja ongelmia liikuntatunneilla koulussa.

Mutta mitäpäs teet ? Miten puuttua asiaan aiheuttamatta syömishäiriöitä? Esim yökylään meno kaverin luo. Kaikki muut kaverit saa ostaa sipsipussin, miten selittää omalle lapselle loukkaamatta /painoon puuttumatta että hän ei saa? Kun sisko saa ottaa karkkipussin miksi hän ei saa? Selitä sitten siskolle miksi sisko ei saa karkkia myöskään jos kaikilta on karkit aina kielletty? Ja kun lapsi ei suostu syömään samaa ruokaa kuin muut. Sitten on nälässä ja pakko suostua antamaan leipää jossain vaiheessa. Lapsella on myös omia kolikkosäästöjä joilla ostaa suklaata yms.

Mä olen sitä mieltä että ainoa keino puuttua olisi suora puhe: pidettäisiin keskustelu jossa käydään asia läpi lapselle että herkuttelu loppuu ja aletaan syömään terveellisesti koska hänen painonsa on nyt epäterveellistä ja tulee rasittamaan kehoa pitkällä tähtäimellä. Tytöstä kyse joten pituuskasvu saattaa pysähtyä nuorena jos lihavuus aiheuttaa aikaisen puberteetin.

Mutta jos tämä suora puhe pidettäisiin, pelkään että lapselle tulisi siitä sellainen olo ettei kelpaa, tai että se satuttaisi häntä. Ei se ole hänen vikansa että hän on lihava. Jo nyt lapsen kiukuttelu ruoasta on tosi vaikeaa. Entäs sitten kun joutuisi rajoittamaan? Lisäksi aikaisemmat rajoitusyritykset on päätynyt siihen että lapsi syö salaa. Esimerkiksi jos on viikonlopuksi ostettu keksejä joita minä tykkään syödä yhden teen kanssa aamulla. Lapsi löytää paketin ja syö sen.. masentaa tosi paljon.

Miten kukaan on koskaan onnistunut laihduttamaan lastaan ilman traumoja?

Miksi edes ostat leipää ja karkkeja kotiin? Lapsella ei ilmeisesti ole mitään liikunnallista harrastusta eikä muuta tekemistä kuin kiukutella ruuasta. Aamulla puuro, raejuusto, marjat. Lounas koulussa. Välipalaa kotona esim. Marjoja, rahkaa, hedelmiä, porkkanaa, pähkinöitä. Illallisella oikeaa ruokaa ja salaattia. Iltapalaksi smoothieta, munakasta, kasviksia ym. Liikunnallisia harrastuksia. Lauantai voi olla karkkipäivä milloin esim. Patikoidaan luonnossa 10km ja samalla syödään pullaa, kaakaota ja vaikka tummaa suklaata. Jos karkit syödään liikunnan yhteydessä niin ne ei jää vyötärölle. Jos illalla vaan löhöillään ja mätetään sipsiä naamaan niin varmasti sohvaperuna lapsi lihoo.

Ja jos välttämättä haluaa sitä leipää niin sitäkin voi leipoa itse viikonloppuna. Pyörällä johonkin 5km päässä olevaan kauppaan. Ostatte ainekset reppuun ajatte kotiin. Leivotte. Teette eväsleivät ja syötte ne ne retkellä 3km kävelyn jälkeen. Sen jälkeen voi kävellä takaisin kotiin missä syödään taas terveellistä ruokaa.

Jos itse haluat mättää keksejä teen kanssa niin tee se vaikka illalla kun lapsi nukkuu tai kahvilassa ilman lasta. Esimerkin voima on paras.

Vierailija kirjoitti:

Herkkujen rajoittaminen on helppoa, mutta entäs jos lapsi ei herkuttele vaan vetää normiruokaa isot määrät? Tyttäreni syö aamulla lautasellisen puuroa mehukeitolla  ja pari palaa leipää, koulussa mitä siellä nyt onkaan hakee lisää ja kotona satsaa lämmintä ruokaa. Esim. eilen otti 3 lautasellista pinaattikeittoa ja kolme munaa.. On 146/52  ja tiedän että on lihava mutta pitäisikö minun kieltää lastani syömästä?!

Auttaisiko rauhallinen syöminen? Ensin alkusalaatti, keskustelua, sitten pinaattikeitto missä yksi muna, keskustelua, jälkiruoka esim. Marjoja, pähkinöitä ja turkkijogu. Kun syö rauhallisesti niin täytyykin paremmin. Itse toki voisin aivan hyvin vetää 3 munaa ja 3lautasellista pinaattikeittoa. Mutta lenkkeilen joka päivä ja käyn salilla ja kilpaurheilen yms. Varmaan lapsellekin tekisi hyvää joku intohimoinen harrastus missä kuluttaa.

Vierailija kirjoitti:

Olin hoikan, liikunnallisen ja terveellisesti syövän perheen lihava lapsi.

Toisista tulee juoppoja, toisista seksiaddikteja, kolmansista narkkareita, neljänsistä lääkkeiden väärinkäyttäjiä ja minusta tuli syöppö. Ihmiset ovat erilaisia.

Jos lapselle antaa alkoholia, omia reseptilääkkeitä, huumeita tai hyväksikäyttää seksuaalisesti niin vanhempi tuomitaan rikoksesta, mutta ylensyöttöön ei puututa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ja epäidenttisellä kaksosellani on ollut sama koti ja kasvatus, samat sapuskat. Minä olin pienestä pitäen pullea ja lihavuuteen taipuvainen, sisko taas langanlaiha, vaikka söi ihan mitä sattui.

Äitini, varmasti ihan hyvää tarkoittaen, otti painonhallintani erityisprojektikseen. Seurauksena jo lapsena alkaneista laihdutuskuureista oli jojoaminen joka jatkui pitkälle aikuisikään, ihan paska itsetunto ja syömishäiriö.

Nykyään siskoni on normaalipainon alarajoilla ja minä sairaanloisen lihava. Joskus mietityttää millainen olisin jos olisin saanut vaan rauhassa olla hieman pullea.

Ehkä niiden lastesi pulleiden kavereiden vanhemmat yrittävät antaa lapsilleen kasvurauhaa?

Miksi luulet ettet olisi nyt ylipainoinen jos lapsena olisit saanut olla?

Rautavaara laisena voin sanoa että mykyrokkaa ja pettuleepee.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin lapsista toinen on äitiinsä tullut "laiha vaikka söisi hevosen"-tapaus, toinen taas ollut lapsesta asti pullea. Ystäväni pääti taistella geenejä vastaan ruuan säännöstelyllä ( Veera voi ottaa lisää mutta sä et ota) ja jäkätyksellä. Lopputulos: sairaalloisen ylipainoinen , herkkuja kaupasta varasteleva teini.

Tai sitten sääntöjä tiukennettiin ylensyönnin takia, mutta ei tarpeeksi.

Omasta lapsuudesta muistan, että söin oikeasti karkkia melkein päivittäin ja oli pullaa sekä muita leivonnaisia sekä mehua tai kaakaota juomaksi. Lämmin ruoka meillä tosin oli aina ihan tavallista kotiruokaa. Itse en silti koskaan lihonut, kun liikuin niin paljon ja oli harrastukset liikunnallisia. Muutenkin lenikitin naapurin koiria melkein joka päivä ja olin ulkona paljon. Tv.tä ei meille katsottu oikeastaan lainkaan. Itse olen 90-luvun alussa syntynyt. Pakko silti sanoa, että itsekin asun nyt maalla ja en muista koska viimeksi olisin lihavan lapsen nähnyt. Joku on saattanut olla vähän pulska, mutta sellaista lihavaa en muista nähneeni ja kuitenkin näen lapsia joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on miehen tyttärellä paino-ongelmia. Tyttö on meillä joka toisen viikon. On nyt iältään 15-v. Olen tuntenut tytön n. 10 vuotta ja hän on aina ollut pyöreä. Jo silloin 5-vuotiaana oli hiukan pyöreä, mutta koulun alkamisen myötä tasaiseen tahtiin vuosien saatossa lihonut niin, että painaa nyt n. 20 kiloa enemmän kuin pitäisi. Tytön äiti on ollut huolissaan painosta aina ja me myös ja ollaan jo vuosia yritetty asiaa hoitaa kaikki yhdessä. Lapsen paino-ongelmia on hankalampi hoitaa kuin aikuisen, sillä ruokailua ei voi samalla tavoin rajoittaa, kun lapsen pitää vielä kasvaa ja kehittyäkin. Lisäksi olen ollut huolissani siitä, mitä vaikutuksia lapsen psyykeelle tulee jatkuvasta painosta vouhottamisesta.

Meillä tyttö syö ihan normaalia kotiruokaa ja herkkuja on erittäin rajoitetusti. Tyttö syö yleensä vähemmän tai saman verran kuin minä. Minä olen normaalipainoinen. Mitään keksejä tms. ei ole tarjolla, mutta viikonloppuiltaisin syömme tummaa suklaata joitakin paloja kahvin kanssa. Tytöllä on jotenkin sellainen kroppa, että jos tuosta tarkasta ruokavaliosta joustetaan vaikka lomalla siten, että välillä syödään jäätelöä tms., niin tyttö jotenkin lihoo aivan hirveän helposti kaikesta pienestä. Lisäksi laihtuminen on hyvin, hyvin, hyvin hidasta (mitä sen tietenkin pitääkin olla). Teinin kanssa on toki ongelmana sekin, että emmehän me oikeasti voi tietää, käyttääkö hän viikkorahansa vaikkapa karkkeihin, mutta en usko, sillä hänellä kuitenkin rahaa on ihan hyvin säästissä. Vaikuttaa siltä, että hänen kroppansa on vain sellainen, että se kerää aivan kaikki ylimääräiset kalorit talteen. Lapsen laihdutuksessa pitää ottaa niin paljon muitakin asioita huomioon eli ravintoaineet ja terveellisyys ja erityisesti pääkopan sisäiset asiat, että aina se vain ei ole mahdollista tai ainakaan helppoa. Se ei aina ole vanhempien vika, jos lapsi on ylipainoinen tai lihava. Joskus voi olla jopa parempi, että lapselle antaa kasvurauhaa ja katsoo, häviäisikö lapsenpyöreys jotenki kevyesti puolihuomaamatta. 

Ylipaino johtuu usein ravinnottomasta ruuasta.

Siitäkään en usko, että on meidän tapauksessa kyse. Olemme miehen kanssa aika tarkkoja ruuan laadun suhteen ja ostamme täysjyvää ja vihannekset yleensä luomuna. Valkoista vehnää ei osteta missään muodossa. Leipänä on vain ruista ja leivän määrän kanssa ollaan tarkkana. Kotiruokaa meillä syödään oikeastaan aina. Muutaman kerran kuukaudessa saatetaan jonkin kiireisen päiväohjelman vuoksi syödä esim. kalapuikkoja tai muuta nopeaa, mutta ei niitäkään mässätä. Mikroruokia ei syödä koskaan. Teemme myös lisukesalaatteja isoja satseja valmiiksi niin, että niistä riittää joka aterian kylkeen. Niitä saa teinille kyllä vähän tuputtaa, mutta on yleensä suht kiltisti niitä ottanut.

Olemme keskustelleet nämä ruokailut läpi lapsen äidin kanssa ja kummassakin kodissa noudatetaan suurin piirtein samaa mallia. Kukaan muu meistä ei myöskään ole ylipainoinen. 

Täysjyvää ja kasviksia, tosi ravinteikasta ruokaa lapselle :D:D

Siis kotiruoalla tarkoitin perinteisiä suomalaisia ruokia, jotka voi rakentaa lautasmallin mukaan eli protskuna lihaa, kana tai kalaa, joskus myös papuja, hiilareina pottuja, bataattia, täysjyväpastaa tai täysjyväriisiä ja toinen puoli lautasta täytetty kasviksilla. Mies tosin syö enemmän "vanhan lautasmallin" mukaisesti eli kolmasosa kaikkea.

Siis täysjyvää ja kasviksia :D:D:D Ravintoköyhää vatsantäytettä.

No nyt pitää ihan mielenkiinnosta kysyä, että mitä sinä tekisit toisin? Lastahan ei voi laittaa karppaamaan.

Lisää proteiinia

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Ekaluokkalaisellani on yksi lihava kaveri. Siinä missä tarjoan esim. ennen päivällistä kylään tulevalle lapselle hedelmiä tai vihannespaloja, tämän kaverin luona on joka päivä kaakaota, keksejä jne. Ei toisten lihavuus minulle kuulu, ihmettelen vaan että eikö lapsen vanhemmilla soi kellot kun oma lapsi on ainakin 10kg ylipainoinen jo tuossa iässä, ja kotona on koko ajan herkkuja. 

Ihmisillä on nykyään niin paljon mielenterveysongelmia ja masennusta, niin ei valitettavasti yllätä ollenkaan vaikka tässäkin tapauksessa olisi kyse tästä.

Vierailija kirjoitti:

Lihavuus viittaa lähes vääjäämättä tunneperäisiin syihin.

Nojaa, mulla se on vaan stressiä.

Yksikö saa huonompaa ravintoa, en usko.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kaksi alakouluikäistä lasta. Toinen lapsista on ylipainoinen (tyttö) ja toinen normaalipainoinen (poika). Olemme normaalipainoisia vanhempia ja koko muu perhe minua lukuunottamatta on urheilullisia, etenkin tyttö.

Syömme terveellisesti ruoka-aikoina, meillä on karkkipäivä kerran viikossa ja silloin saavat karkkiaskit tai tikkarin, tai 5 irtokarkkia. Mies on intohimoinen kokki ja syömme pääasiassa kasvispohjaisesti. Ruoka-ajoista pidetään kiinni.

Itse joudun taistelemaan painoni kanssa, minulla on älyttömästi herkkuhimoja vaikka syön terveellisesti ja saan tarpeeksi rasvaa ja proteiinia. Tytöllä näyttää olevan sama. Hän on jäänyt kiinni mm siitä että on kiivennyt keittiön kaapeille syömään sokeria pussista! Tyttö himoitsee ruokaa ja etenkin herkkuja, hän söisi pohjattomasti ja tiedän että mm mummolassa käy salaa kaapeilla herkuttelemassa. On mm. varastanut karkkia kaveriltaan.

Olemme käyneet lääkäreillä, ravitsemusterapeuteilla yms. Kaikki arvot on tutkittu ja ruokapäiväkirjaa (lapselta salaa tietysti) pidetty. En tiedä enää mitä asialle tehdä. Lapsi ei asiasta vielä tunnu kärsivän, hänen kuullensa ei ole koskaan puhuttu paino-ongelmista, kenenkään painosta tms. Ruoassa panostetaan terveellisyyttä ja ravitsevuutta, herkuttelukin on meillä sallittu hallitusti. Urheilua harrastetaan harrastusmielessä kahdesti viikossa, joka päivä liikumme ulkona ja lapset juoksevat/luistelevat/voimistelevat/pelaavat jne liikkuvat aktiivisesti.

Lasten päiväkodissa ei ole ollut kuin kaksi pulleampaa lasta n 100 lapsesta. Koulussa olen nähnyt yhden pulleamman pojan. Asumme Helsingissä.

Laske lapsen ruuan kalorit ja suhteuta se liikuntaan. Jos haluaa syödä litrakaupalla ruokaa niin se ei voi olla kovin energiapitoista. Jossain mättää jos lapsi muka syö terveellisesti ja silti on lihava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kaksi alakouluikäistä lasta. Toinen lapsista on ylipainoinen (tyttö) ja toinen normaalipainoinen (poika). Olemme normaalipainoisia vanhempia ja koko muu perhe minua lukuunottamatta on urheilullisia, etenkin tyttö.

Syömme terveellisesti ruoka-aikoina, meillä on karkkipäivä kerran viikossa ja silloin saavat karkkiaskit tai tikkarin, tai 5 irtokarkkia. Mies on intohimoinen kokki ja syömme pääasiassa kasvispohjaisesti. Ruoka-ajoista pidetään kiinni.

Itse joudun taistelemaan painoni kanssa, minulla on älyttömästi herkkuhimoja vaikka syön terveellisesti ja saan tarpeeksi rasvaa ja proteiinia. Tytöllä näyttää olevan sama. Hän on jäänyt kiinni mm siitä että on kiivennyt keittiön kaapeille syömään sokeria pussista! Tyttö himoitsee ruokaa ja etenkin herkkuja, hän söisi pohjattomasti ja tiedän että mm mummolassa käy salaa kaapeilla herkuttelemassa. On mm. varastanut karkkia kaveriltaan.

Olemme käyneet lääkäreillä, ravitsemusterapeuteilla yms. Kaikki arvot on tutkittu ja ruokapäiväkirjaa (lapselta salaa tietysti) pidetty. En tiedä enää mitä asialle tehdä. Lapsi ei asiasta vielä tunnu kärsivän, hänen kuullensa ei ole koskaan puhuttu paino-ongelmista, kenenkään painosta tms. Ruoassa panostetaan terveellisyyttä ja ravitsevuutta, herkuttelukin on meillä sallittu hallitusti. Urheilua harrastetaan harrastusmielessä kahdesti viikossa, joka päivä liikumme ulkona ja lapset juoksevat/luistelevat/voimistelevat/pelaavat jne liikkuvat aktiivisesti.

Lasten päiväkodissa ei ole ollut kuin kaksi pulleampaa lasta n 100 lapsesta. Koulussa olen nähnyt yhden pulleamman pojan. Asumme Helsingissä.

Laske lapsen ruuan kalorit ja suhteuta se liikuntaan. Jos haluaa syödä litrakaupalla ruokaa niin se ei voi olla kovin energiapitoista. Jossain mättää jos lapsi muka syö terveellisesti ja silti on lihava.

Jossainhan ilmiselvästi mättää, en minä sokea ole. Mutta samaa ruokaa syö samalla tavalla liikkuva suunnilleen samanikäinen veli. Kuitenkin näyttäisi sille että tyttö on perinyt geeninsä minulta, jonka tekee todella vaikeaa pysyä normaalipainoisena. Siinä missä tytön veli lopettaa kun on kylläinen, tyttö söisi vielä. Ilmeisesti syö koulussa useammankin annoksen kouluruokaa, mummolassa pitää vaarin sokeripalat piilottaa pöydältä kun tyttö käy niitä napsimassa. Kaupasta on käynyt kerran varastamassa karkkeja... Olen ihan loppu kun en halua lapsestani lihavaa, itse olin ja taistelin itseni aikuisiällä normaalipainoon.

Mutta joo, onneksi syyllistetään julkisesti ennemmin minua kuin lastani, koska lapsen vika tämä nyt ei kuitenkaan ole.

Ihmettelen aina sitä, että lihovat vetoavat vain syövänsä saman verran kuin joku muukin  joka ei liho. Ei ylensyöminen omiin tarpeisiin nähden ole mikään syntymäoikeus!

Jokaisella meillä on erilainen perimä ja erilaiset suolistobakteerit ja erilainen energian kulutus. Syömisemme on suunniteltava näiden kropassamme olevien ominaisuuksien mukaan, eikä sen mukaan miten joku muu syö.

Jos lapsi lihoo, hän saa liikaa kaloreita. Kalorien saamista voi vähentää vaikka syödyn ruoan määrä pysyisi samana.

Olen seurannut erään perheen tytön elämää melkein alusta asti.

Heillä ei ole koskaan juuri ollut ns. lämpimiä ruokia, vaan jokainen

ottanut eineksiä, sipsejä, karkkeja omaan tahtiin. Täysin välinpitämätöntä

menoa...nyt tyttö kohta aikuinen ja järkyttävän lihava. Näyttää siltä, että olisi

9kk raskaana. Kaikki hirvittävän välinpitämättömien vanhempien syytä.

Lapsena pyysin häntä mun lasten kanssa syömään. Oli ikionnellinen, kun sai

itsetehtyä kotiruokaa....istunut jo ala-asteikäisestä koneella pelaamassa.

Nukkumaanmenoaikoja ei ole ollut. Perhe pitää itseään "taiteellisena" ja

"boheemina", mutta itse näen tytössä vain tulevat terveysongelmat ja surullisen tarinan.

Vierailija kirjoitti:

Lihavuus viittaa lähes vääjäämättä tunneperäisiin syihin.

Tämä on ihan totta. Monella kotiasiat sellaisella tolalla ettei ymmärretä että jatkuvat muuttamiset ja uudet isä/äiti ehdokkaat/ epävarmuus eivät luo lapselle pysyvää ja turvallista kasvuympäristöä. "Jokainen muutto on lapselle kriisi"; sanoi eräs kasvatuspsykologi. Tällaiset lapset purkavat omaa ahdistusta helposti syömiseen ja ylensyövät.

Mun 6v tyttäreni on todella hoikka.

Vauvana söi korviketta suositusmäärän, sitten kiinteät aloitettuaan olisi syönyt niitä soseita vaikka maailman tappiin asti ellei olisi rajoitettu, kotiruokaa ottaa kolmekin lautasellista. Ei ole herkkupäiviä, vaan kotona herkkuja on ehkä joka toinen päivä, ilman että niistä tehdään mitään numeroa. Juomana on aina ollut vettä, ei mehuja tai maitoa. Lapsi ei ole kovin liikunnallinen, harrastukseksi valitsi taidekerhon ja ulos täytyy pakottaa, ei joka päivä.

Lapsi kasvaa -2-käyrän alapuolella, eli on ”hyvin alipainoinen” mutta neuvolassa ovat nähneet meidät vanhemmat, eivätkä ole huolissaan kun lapsi on terve.

Moni kavereistaan on tosi tukeva mun silmään, vanhempansa luonnehtivat hoikiksi. Ei ne lapset lihavia ole, mutta nykyään hoikkuuden käsitys on muuttunut.