Lapsen lihavat kaverit ihmetyttää
Ala-asteikäisistä lapsista on kysymys, ja heistä moni on jo yllättävän lihavia. Välillä mietin, eivätkö vanhemmat ymmärrä pitää parempaa huolta ruokavaliosta?
Nämä lihavat on yleensä niitä joiden kotona ei ole ikinä kunnon ruokailuaikoja, vaan koko ajan syödään välipaloja. Eivätkö vanhemmat huolestu lapsen kiloista? Miksi annetaan välipalapatukkaa tai muuta makeaa joka välissä? En ymmärrä.
Kommentit (222)
Vierailija kirjoitti:
Mun 6v tyttäreni on todella hoikka.
Vauvana söi korviketta suositusmäärän, sitten kiinteät aloitettuaan olisi syönyt niitä soseita vaikka maailman tappiin asti ellei olisi rajoitettu, kotiruokaa ottaa kolmekin lautasellista. Ei ole herkkupäiviä, vaan kotona herkkuja on ehkä joka toinen päivä, ilman että niistä tehdään mitään numeroa. Juomana on aina ollut vettä, ei mehuja tai maitoa. Lapsi ei ole kovin liikunnallinen, harrastukseksi valitsi taidekerhon ja ulos täytyy pakottaa, ei joka päivä.
Lapsi kasvaa -2-käyrän alapuolella, eli on ”hyvin alipainoinen” mutta neuvolassa ovat nähneet meidät vanhemmat, eivätkä ole huolissaan kun lapsi on terve.Moni kavereistaan on tosi tukeva mun silmään, vanhempansa luonnehtivat hoikiksi. Ei ne lapset lihavia ole, mutta nykyään hoikkuuden käsitys on muuttunut.
Jatkan vielä, että meillä ei ole koskaan syöty puuroa, ja ruuat tehdään voihin ja täysmaitoon. Aamiainen on makea, illallisella syödään ruoka eikä mitään ”palaa”. Pääosin välimerellinen ruokavalio, sillä kotimaani on siellä. Itse olen myös hyvin hoikka, ja mieskin on. Mistä lie johtuu lihavuuden yleistyminen, kun tällä ruokavaliolla ei esim.meidän suvussa ole yhtään ylipainoista.
Tyttäreni koulukaveri oli ylipainoinen jo pienenä.
Kotona ei tarjottu aamupalaa, koulun jälkeen ei välipalaa.
Päivän ainoa ruoka oli illalla kahdeksan-yhdeksän maissa tarjottu noutoruoka, pitsaa tai kebabbia. Lapsilla ei äidin mukaan ollut nälkä ennen iltaa.
Todellisuudessa tämä tyttö kiersi talosta taloon syömässä.
Jotkut antoivat porttikiellon, kun ruokakulut alkoivat nousta liikaa.
"Nälätön" kun saattoi vetää kolme sämpylää lisukkeineen.
Ruoka-aikaan söi kolmekin lautasellista kotiruokaa, siitä sitten kotiin pitsalle.
Miksiköhän lihoi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset, tokaluokkalainen ja ensi syksyn esikoululainen, ovat molemmat hoikkia. Selkeä ero heissä on, pienempi on paljon persompi herkuille, söisi vaikka kokoajan muutenkin. Isompi ei välitä limsoista, ranskiksista yms. Karkkipäivä on kerran viikossa ja satunnaisesti herkuttelemme "roskaruokaa", se riittää hyvin hänelle.
Itselläni on taipumusta lihomiseen, isällään myös jonkinverran. Kumpikin lapsi on kuitenkin normaalipainossa, koska meillä ei ole mehuja, jugurtteja, nakkeja, keksiä, pullia jne arjessa tarjolla ja pääasiallisesti ruoka-ajoissa pysytään ilman naposteluja.
Vesi, maito, täysjyvät, lihaa, kalaa, kasviksia, harvemmin meidän kaapeista muuta lapsille löytyy.
Sillointällöin ostan jugurttia/rahkoja ja harvemmin juustoa tai leikkeitä leivälle.
Mitä teidän lapset syö aamu-, väli- ja iltapalaksi? Tämä ei ole kyseenalaistamista vaan vinkin pyytämistä, meillä palat pyörii niin paljon leivät ja jogurtin ympärillä (ja ilman leikkelettä/juustoa leipä ja kasvikset on yksistään aika hutera aamiainen) että ideat on tervetulleita. Puuroja toki jonkin verran.
Useimmiten ruisleipä, joskus muuta täysjyväistä, ja maito aamulla, lisänä voi olla mysliä, kirsikka- tai luumutomaatteja, kurkkua leivälle margariinin kaveriksi, joskus pieni rahka/jugurtti.
Illalla samat, tai sitten kaurapuuroa johon joskus sekoitettuna hunajaa tai pieni määrä hilloa. Muroja meillä on hyvin harvoin.
Välipalat saavat arkena koulussa/hoidossa, kotona syödään niinä päivinä vain aamupala, päivällinen ja iltapala. Vapaapäivinä meillä lounas venyy usein myöhempään niin varsinaista välipala-aikaa ei tarvita.
Ruislastuja/-sipsejä olen joskus laittanut tarjolle, omenia ja porkkanoita lapset voivat itsekin ottaa milloin haluavat, tykkäävät myös pähkinöistä, ihan maustamattomista casheweistakin. Vettä juovat melko paljon päivän mittaan.
Itse olen tottunut napostelemaan ja sitä olen yrittänyt hillitä etten näyttäisi huonoa esimerkkiä lapsille.
Täysjyvää ja mysliä ja maitokin tietty rasvatonta litkua :D:D:D
Mikä naurattaa? Itse en käytä maitoa juurikaan. Lapsilla vaihtelevasti rasvattomasta kevytmaitoon.
Ranskanleipää, vehnäpaahtoleipiä ym muuta höttöä meillä ei ole koskaan. Suolistokin kiittää täysjyväisistä.
Mysli oli ennen oma kammotukseni koska yhdistin sen rusina- ja kaurahiutalesekoitukseen. Nykyään on paljon maistuvampiakin versioita.
Suolisto ei todellakaan kiitä täysjyvästä, päinvastoin. Tottahan myslit maistuvat, koska ovat täynnä sokeria.
Harvoinpa itsetehdyt myslit ovat sokeroituja. Ja linkkaa nyt ihmeessä varteenotettavia tutkimuksia joissa kerrotaan täysjyvän vaaroista! Mielelläni haluan tarjota lapsilleni parasta ja turvallisinta ruokaa.
Ei niitä tarvitse erikseen sokeroida, ne aineet mistä ne myslit tehdään on sokerisia.
Vierailija kirjoitti:
Nämä keskustelut ovat niin huvittavia kun kaikki ruoka on pahasta. Pitäisi vissiin ahtaa lapset täyteen lihaa ja voita kun ne on sitä kunnon ravintoa (?) vaikka WHO on rankannut punaisen lihan yhdeksi karsinogeeniksi.
Voitteko antaa esimerkkejä mitä teidän lapset sitten syö? Mikä on terveellistä?
Täyteen ahtaminen ei suinkaan ole hyväksi. Eikä ravintorikasta ruokaa tarvitsekaan syödä yli tarpeensa. Toisin kuin keinoruokaa .
Minä olen ollut lapsesta asti lihava ja muistan syöneeni lähinnä nakkeja ja ranskiksia, lihapiirakoita, muroja... en kuitenkaan voi syyttää äitiä joka teki parhaansa masentuneena yh:na. Etenkin, kun ainut lapsi sattui olemaan nirso ADHD.... äiti pääsi monesti vähemmällä kun ei alkanut tapella kanssani vaan heitti suosiolla ne nakit uuniin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut lapsesta asti lihava ja muistan syöneeni lähinnä nakkeja ja ranskiksia, lihapiirakoita, muroja... en kuitenkaan voi syyttää äitiä joka teki parhaansa masentuneena yh:na. Etenkin, kun ainut lapsi sattui olemaan nirso ADHD.... äiti pääsi monesti vähemmällä kun ei alkanut tapella kanssani vaan heitti suosiolla ne nakit uuniin.
hyvä että olet saanut asiat kuntoon myöhemmällä iällä. ei sitä tartte onneksi olla lihava koko elämää.
aikuisena sitten varmasti olet löytänyt hyvät terveelliset ruuat ja hoikistunut.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut lapsesta asti lihava ja muistan syöneeni lähinnä nakkeja ja ranskiksia, lihapiirakoita, muroja... en kuitenkaan voi syyttää äitiä joka teki parhaansa masentuneena yh:na. Etenkin, kun ainut lapsi sattui olemaan nirso ADHD.... äiti pääsi monesti vähemmällä kun ei alkanut tapella kanssani vaan heitti suosiolla ne nakit uuniin.
Äitisi suorastaan mahdollisti ADHD:n syöttämällä huonoa ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset, tokaluokkalainen ja ensi syksyn esikoululainen, ovat molemmat hoikkia. Selkeä ero heissä on, pienempi on paljon persompi herkuille, söisi vaikka kokoajan muutenkin. Isompi ei välitä limsoista, ranskiksista yms. Karkkipäivä on kerran viikossa ja satunnaisesti herkuttelemme "roskaruokaa", se riittää hyvin hänelle.
Itselläni on taipumusta lihomiseen, isällään myös jonkinverran. Kumpikin lapsi on kuitenkin normaalipainossa, koska meillä ei ole mehuja, jugurtteja, nakkeja, keksiä, pullia jne arjessa tarjolla ja pääasiallisesti ruoka-ajoissa pysytään ilman naposteluja.
Vesi, maito, täysjyvät, lihaa, kalaa, kasviksia, harvemmin meidän kaapeista muuta lapsille löytyy.
Sillointällöin ostan jugurttia/rahkoja ja harvemmin juustoa tai leikkeitä leivälle.
Mitä teidän lapset syö aamu-, väli- ja iltapalaksi? Tämä ei ole kyseenalaistamista vaan vinkin pyytämistä, meillä palat pyörii niin paljon leivät ja jogurtin ympärillä (ja ilman leikkelettä/juustoa leipä ja kasvikset on yksistään aika hutera aamiainen) että ideat on tervetulleita. Puuroja toki jonkin verran.
Useimmiten ruisleipä, joskus muuta täysjyväistä, ja maito aamulla, lisänä voi olla mysliä, kirsikka- tai luumutomaatteja, kurkkua leivälle margariinin kaveriksi, joskus pieni rahka/jugurtti.
Illalla samat, tai sitten kaurapuuroa johon joskus sekoitettuna hunajaa tai pieni määrä hilloa. Muroja meillä on hyvin harvoin.
Välipalat saavat arkena koulussa/hoidossa, kotona syödään niinä päivinä vain aamupala, päivällinen ja iltapala. Vapaapäivinä meillä lounas venyy usein myöhempään niin varsinaista välipala-aikaa ei tarvita.
Ruislastuja/-sipsejä olen joskus laittanut tarjolle, omenia ja porkkanoita lapset voivat itsekin ottaa milloin haluavat, tykkäävät myös pähkinöistä, ihan maustamattomista casheweistakin. Vettä juovat melko paljon päivän mittaan.
Itse olen tottunut napostelemaan ja sitä olen yrittänyt hillitä etten näyttäisi huonoa esimerkkiä lapsille.
Täysjyvää ja mysliä ja maitokin tietty rasvatonta litkua :D:D:D
Mikä naurattaa? Itse en käytä maitoa juurikaan. Lapsilla vaihtelevasti rasvattomasta kevytmaitoon.
Ranskanleipää, vehnäpaahtoleipiä ym muuta höttöä meillä ei ole koskaan. Suolistokin kiittää täysjyväisistä.
Mysli oli ennen oma kammotukseni koska yhdistin sen rusina- ja kaurahiutalesekoitukseen. Nykyään on paljon maistuvampiakin versioita.
Suolisto ei todellakaan kiitä täysjyvästä, päinvastoin. Tottahan myslit maistuvat, koska ovat täynnä sokeria.
Harvoinpa itsetehdyt myslit ovat sokeroituja. Ja linkkaa nyt ihmeessä varteenotettavia tutkimuksia joissa kerrotaan täysjyvän vaaroista! Mielelläni haluan tarjota lapsilleni parasta ja turvallisinta ruokaa.
Ei niitä tarvitse erikseen sokeroida, ne aineet mistä ne myslit tehdään on sokerisia.
Niinkuin pähkinät ja leseet? En menisi sanomaan että ne ovat ”täynnä sokeria”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut lapsesta asti lihava ja muistan syöneeni lähinnä nakkeja ja ranskiksia, lihapiirakoita, muroja... en kuitenkaan voi syyttää äitiä joka teki parhaansa masentuneena yh:na. Etenkin, kun ainut lapsi sattui olemaan nirso ADHD.... äiti pääsi monesti vähemmällä kun ei alkanut tapella kanssani vaan heitti suosiolla ne nakit uuniin.
Äitisi suorastaan mahdollisti ADHD:n syöttämällä huonoa ruokaa.
Oletko ikinä koettanut kasvattaa lasta jolla neurologinen häiriö? Voin sanoa että addilapsen kasvatus on todella rankkaa jo puolisonkin kanssa, saati yksin ! Ja kirjoittajan äiti oli yksinhuoltaja masennusdiagnoosilla. Kävi varmaan töissäkin. En tuomitse yhtään siitä, että säästi henkistä terveyttään syöttämällä ranuja jos lapsi ranuja tahtoi.
No jos suurin osa aikuisistakin on lihavia, niin onko ihme jos lapset on myös... Ruokateollisuudessa on niin paljon valtaa, etteivät halua karsia ylimääräistä sokeria, suolaa ja/tai rasvaa ruoasta. Nämä koukuttavat niin kivasti, että ihmiset ostavat sitten enemmän ja tietty ovat halvempia ainesosia, kuin ihan kunnon ravinteet.
Sama logiikka on karkkipussien kokojen kasvaminen. Ei meinaa alle 250 gramman pusseja edes löytää enää...
itse näin 17 vuotiaana voin kirjoittaa, että itse olin pyöreä lapsi neljänteen luokkaan saakka koska käytin mm. vanhempien antamat bussirahat kaupassa käyntiin ja ostin suklaalevyjä ja väitin että myöhästyin bussista jotta saisin kyydin kotiin eikä tarvitsisi kävellä sitä paria kilometriä.
kotona ei ollut epäterveellisiä ruokia kuin perjantaisin ja lauantaisin mutta keksin tunkea kaakaojauhetta (paljon) jogurtin sekaan että saisin edes jotain makeaa.
enää en ole pyöreä, normaalipainoinen alle 65kg painava 170 senttinen tyttö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni luokalla ei ole yhtään lihavaa lasta. Ja aika harvinaista näytti olevan koko koulussa, kun viimeksi oli yhteistyöpäivä. En mä näe paljonkaan lihavia lapsia missään. Ja me asutaan maalla pienehkössä kunnassa. Ei sitä lapsilihavuutta täällä ainakaan näy.
Ehkä silmäsi on tottunut lasten pyöreyteen. THL:n tilastojen mukaan kaikissa kunnissa, etenkin maalaiskunnissa on huomattava määrä lapsilihavuutta.
Kuntien tilastoja
http://www.terveytemme.fi/finlapset/
No ei ole tottunut. Tiedän yhden vähän pyöreän lapsen, mutta hänkään ei mitenkään erityisen lihava. En tosiaan tiedä missä ne lihavat lapset ovat. Itä-Suomessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut lapsesta asti lihava ja muistan syöneeni lähinnä nakkeja ja ranskiksia, lihapiirakoita, muroja... en kuitenkaan voi syyttää äitiä joka teki parhaansa masentuneena yh:na. Etenkin, kun ainut lapsi sattui olemaan nirso ADHD.... äiti pääsi monesti vähemmällä kun ei alkanut tapella kanssani vaan heitti suosiolla ne nakit uuniin.
Äitisi suorastaan mahdollisti ADHD:n syöttämällä huonoa ruokaa.
Oletko ikinä koettanut kasvattaa lasta jolla neurologinen häiriö? Voin sanoa että addilapsen kasvatus on todella rankkaa jo puolisonkin kanssa, saati yksin ! Ja kirjoittajan äiti oli yksinhuoltaja masennusdiagnoosilla. Kävi varmaan töissäkin. En tuomitse yhtään siitä, että säästi henkistä terveyttään syöttämällä ranuja jos lapsi ranuja tahtoi.
No niitten ranujen syöttäminen vielä pahentaa asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset, tokaluokkalainen ja ensi syksyn esikoululainen, ovat molemmat hoikkia. Selkeä ero heissä on, pienempi on paljon persompi herkuille, söisi vaikka kokoajan muutenkin. Isompi ei välitä limsoista, ranskiksista yms. Karkkipäivä on kerran viikossa ja satunnaisesti herkuttelemme "roskaruokaa", se riittää hyvin hänelle.
Itselläni on taipumusta lihomiseen, isällään myös jonkinverran. Kumpikin lapsi on kuitenkin normaalipainossa, koska meillä ei ole mehuja, jugurtteja, nakkeja, keksiä, pullia jne arjessa tarjolla ja pääasiallisesti ruoka-ajoissa pysytään ilman naposteluja.
Vesi, maito, täysjyvät, lihaa, kalaa, kasviksia, harvemmin meidän kaapeista muuta lapsille löytyy.
Sillointällöin ostan jugurttia/rahkoja ja harvemmin juustoa tai leikkeitä leivälle.
Mitä teidän lapset syö aamu-, väli- ja iltapalaksi? Tämä ei ole kyseenalaistamista vaan vinkin pyytämistä, meillä palat pyörii niin paljon leivät ja jogurtin ympärillä (ja ilman leikkelettä/juustoa leipä ja kasvikset on yksistään aika hutera aamiainen) että ideat on tervetulleita. Puuroja toki jonkin verran.
Useimmiten ruisleipä, joskus muuta täysjyväistä, ja maito aamulla, lisänä voi olla mysliä, kirsikka- tai luumutomaatteja, kurkkua leivälle margariinin kaveriksi, joskus pieni rahka/jugurtti.
Illalla samat, tai sitten kaurapuuroa johon joskus sekoitettuna hunajaa tai pieni määrä hilloa. Muroja meillä on hyvin harvoin.
Välipalat saavat arkena koulussa/hoidossa, kotona syödään niinä päivinä vain aamupala, päivällinen ja iltapala. Vapaapäivinä meillä lounas venyy usein myöhempään niin varsinaista välipala-aikaa ei tarvita.
Ruislastuja/-sipsejä olen joskus laittanut tarjolle, omenia ja porkkanoita lapset voivat itsekin ottaa milloin haluavat, tykkäävät myös pähkinöistä, ihan maustamattomista casheweistakin. Vettä juovat melko paljon päivän mittaan.
Itse olen tottunut napostelemaan ja sitä olen yrittänyt hillitä etten näyttäisi huonoa esimerkkiä lapsille.
Täysjyvää ja mysliä ja maitokin tietty rasvatonta litkua :D:D:D
Mikä naurattaa? Itse en käytä maitoa juurikaan. Lapsilla vaihtelevasti rasvattomasta kevytmaitoon.
Ranskanleipää, vehnäpaahtoleipiä ym muuta höttöä meillä ei ole koskaan. Suolistokin kiittää täysjyväisistä.
Mysli oli ennen oma kammotukseni koska yhdistin sen rusina- ja kaurahiutalesekoitukseen. Nykyään on paljon maistuvampiakin versioita.
Suolisto ei todellakaan kiitä täysjyvästä, päinvastoin. Tottahan myslit maistuvat, koska ovat täynnä sokeria.
Harvoinpa itsetehdyt myslit ovat sokeroituja. Ja linkkaa nyt ihmeessä varteenotettavia tutkimuksia joissa kerrotaan täysjyvän vaaroista! Mielelläni haluan tarjota lapsilleni parasta ja turvallisinta ruokaa.
Ei niitä tarvitse erikseen sokeroida, ne aineet mistä ne myslit tehdään on sokerisia.
Niinkuin pähkinät ja leseet? En menisi sanomaan että ne ovat ”täynnä sokeria”.
Ei sun sanomiset muuta niiden sokeripitoisuutta.
Täällä yksi entinen ylipainoinen lapsi, joka on nykyisin ylipainoinen aikuinen. Syitä löytyy sekä oman lapsuuden perheen ruokakulttuurista että omasta käytöksestänikin. Kaikki perheessäni olivat ja ovat edelleen lihavia. Meillä kotiruoka oli usein todella raskasta (kermaa ja voita ei säästelty) ja aamu- ja välipaloina oli pelkästään einespurilaisia, hodareita, roiskeläppäpitsoja ja lihapiirakoita. Tuoreita salaatteja ja hedelmiä ei kauheasti syöty, koska vanhemmat eivät olleet niihin tottuneita. Sen lisäksi olimme sisarukseni kanssa nirsoja syöjiä, sisaruksella se johtui osittain autismista. Meillä ei ollut myöskään minkäänlaista ruokarytmiä. Teini-iässä aloin syömään herkkuja masennukseen ja ahdistukseen, eikä tämä tunnesyöminen edelleenkään ole lähtenyt pois.
Kävin teininä ravitsemusterapeutilla, mutta sen kautta en onnistunut pudottamaan painoa. Vasta aikuisena tajusin, miksi niistä käynneistä ei ollut apua: kukaan ei kotona tukenut haluani muokata ruokavaliotani terveempään suuntaan. Minun olisi pitänyt osata vaatia tätä vanhemmiltani, jotka ne ruuat kaappiin ostivat ja tekivät. Olin yksin asian kanssa ja tuntui helpommalta vain luovutta ja kaivautua takaisin sipsipussin pohjalle.
Vasta aikuisena muuttaessani omaan kotiin pääsin elämäni ekaa kertaa vaikuttamaan jääkaapin sisältöön. Tein ja söin salaatteja, ostin hedelmiä ja marjoja sekä tuoretta paprikaa, kurkkua ja tomaattia leivän päälle. Opettelin syömään puuroa aamulla einesten sijaan. Muodostin itselleni ruokarytmin. Arkiruuissa en käyttänyt kermaa ja voita. Elämäni ekaa kertaa laihduin, ja ne kilot ovat pysyneet poissa.
Täällä on useampi postaus, joista saa kuvan, että kotona ruokarytmi on olemassa ja kasvis/vihannestarjontaa on. Pitäkää näistä kiinni! Kaikista eniten olisin lapsena toivonut ja hyötynyt selkeistä ruoka-ajoista ja nirsolle lapsellekin maistuvasta kasvis/hedelmätarjonnasta. Näin aikuisena näiden asioiden opettelu on ollut vaikeaa ja vaatinut paljon itsensä tsemppaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaksi alakouluikäistä lasta. Toinen lapsista on ylipainoinen (tyttö) ja toinen normaalipainoinen (poika). Olemme normaalipainoisia vanhempia ja koko muu perhe minua lukuunottamatta on urheilullisia, etenkin tyttö.
Syömme terveellisesti ruoka-aikoina, meillä on karkkipäivä kerran viikossa ja silloin saavat karkkiaskit tai tikkarin, tai 5 irtokarkkia. Mies on intohimoinen kokki ja syömme pääasiassa kasvispohjaisesti. Ruoka-ajoista pidetään kiinni.
Itse joudun taistelemaan painoni kanssa, minulla on älyttömästi herkkuhimoja vaikka syön terveellisesti ja saan tarpeeksi rasvaa ja proteiinia. Tytöllä näyttää olevan sama. Hän on jäänyt kiinni mm siitä että on kiivennyt keittiön kaapeille syömään sokeria pussista! Tyttö himoitsee ruokaa ja etenkin herkkuja, hän söisi pohjattomasti ja tiedän että mm mummolassa käy salaa kaapeilla herkuttelemassa. On mm. varastanut karkkia kaveriltaan.
Olemme käyneet lääkäreillä, ravitsemusterapeuteilla yms. Kaikki arvot on tutkittu ja ruokapäiväkirjaa (lapselta salaa tietysti) pidetty. En tiedä enää mitä asialle tehdä. Lapsi ei asiasta vielä tunnu kärsivän, hänen kuullensa ei ole koskaan puhuttu paino-ongelmista, kenenkään painosta tms. Ruoassa panostetaan terveellisyyttä ja ravitsevuutta, herkuttelukin on meillä sallittu hallitusti. Urheilua harrastetaan harrastusmielessä kahdesti viikossa, joka päivä liikumme ulkona ja lapset juoksevat/luistelevat/voimistelevat/pelaavat jne liikkuvat aktiivisesti.
Lasten päiväkodissa ei ole ollut kuin kaksi pulleampaa lasta n 100 lapsesta. Koulussa olen nähnyt yhden pulleamman pojan. Asumme Helsingissä.Laske lapsen ruuan kalorit ja suhteuta se liikuntaan. Jos haluaa syödä litrakaupalla ruokaa niin se ei voi olla kovin energiapitoista. Jossain mättää jos lapsi muka syö terveellisesti ja silti on lihava.
Höpsis. Kirjoittaja kertoo että etenkin tyttö (joka on siis perheen ainoa ylipainoinen) urheilee kovasti. Selkeästi tytölle ei riitä miehen ”intohimoisesti kokkaamat kasvispainotteiset ruuat” vaan energiavajeen takia jatkuvasti pihistelee sokeria ja karkkia ja himoitsee makeaa.
Ainoa ratkaisu tuohon, niinkuin monen muunkin lapsen jatkuvan makean himoon, on lisätä lapsen proteiinin saantia. Kasvispainotteiset ruuat tarkoittavat liian usein salaattia, paprikaa, tomaattia, porkkanaa jne. Ei niillä elä kasvava urheileva nuori.
Itse olen hintelän tytön ja rotevan pojan hoikka yksinhuoltajaäiti. Ihmettelin kun poika lihoi, vaikka kaikki syötiin samaa terveellistä (täysjyvää, kasviksia, kotiruokaa) ruokaa, mutta pojalla kyltymätön vatsa ja saattoi lappaa vaikkapa mysliä kilotolkulla.
Kunnes tajusin että poikahan kasvaa nopeasti ja pelaa jääkiekkoa kaiket illat, me taas tytön kanssa vähän jumppaillaan ja möllötellään. Että eipä ihme ettei pojalle riittäneet sienirisotot ja kasvispadat, ja keho huutaa energiaa :D Kananmunat ja rahkat ja raejuustot ja lihat kehiin, niin alkoi näkymään pojalla lihaksena läskin sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni koulukaveri oli ylipainoinen jo pienenä.
Kotona ei tarjottu aamupalaa, koulun jälkeen ei välipalaa.
Päivän ainoa ruoka oli illalla kahdeksan-yhdeksän maissa tarjottu noutoruoka, pitsaa tai kebabbia. Lapsilla ei äidin mukaan ollut nälkä ennen iltaa.
Todellisuudessa tämä tyttö kiersi talosta taloon syömässä.
Jotkut antoivat porttikiellon, kun ruokakulut alkoivat nousta liikaa.
"Nälätön" kun saattoi vetää kolme sämpylää lisukkeineen.
Ruoka-aikaan söi kolmekin lautasellista kotiruokaa, siitä sitten kotiin pitsalle.
Miksiköhän lihoi?
Tuolla lapsella todellinen ongelma oli lohtusyöminen, vanhemmat kuulostavat niin välinpitämättömiltä.
Pari tuntemaani erolasta (en yleistä, tiedän myös hyvinvoivia erolapsia) on lihavia. Mun köökkipsykologian mielestä johtuu siitä, että kumpikin vanhempi harrastaa intohimoisesti kehonrakennusta ja fitnessiä, ja lapsi on vanhemmilla vuoroviikoin.
Kumpikin vanhempi myös tekee täyttä työpaivää. Eli lapsen näkökulmasta aikuinen on aina töissä ja 5:nä iltana viikossa salilla. Lapsi lapsiparkissa pitkän päiväkotipäivän jälkeen. Nyt koululaisena yksin kotona illat. Tosi kivaa. Kotona aikuinen punnitsee ruokiaan ja lappaa lapselle tukuttain viikkorahaa ”jotta saa hakea välipalaa kaupasta tai tehdä jotain kivaa” kun vanhempi on poissa. Ja mitähän niillä rahoilla ostetaan?
Varmaan se olisi se kultainen keskitie, jota kannattaisi kulkea. Kaikenlaisia terveelliseksi luokiteltavia elintarvikkeita sopivasti, ei mitään liikaa. Ja ruoka-aineet mahdollisimman luonnollisissa muodoissa. Leipää (täysjyväistä!!), jossa on kolme ainesosaa. Maito täysrasvaisena (vaikka kuulin jokin aika sitten, että rasvaisen maidon rasva on poistettu ja lisätty siihen jälkikäteen uudelleen, voih). Lihat ja kalat ilman marinadeja. Ja niin edelleen.
Luulisi, että tuolla ruokafilosofialla ei nyt menisi ihan katastrofaalisen pahasti pieleen. Onhan se vähän niinkin, että lähes kaikesta ruoasta on kaivelemalla löydettävissä vaikka mitä vaaroja, jopa vedestä. Siksi kohtuus kaikessa.